Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Vierailija kirjoitti:

Sivistystä ja oppimista ylipäänsä ei arvosteta. Aiemmin kansalaisopistossa oli kielten ryhmiä laidasta laitaan. Nyt jostain niinkin marginaalisesta kielestä kuin saksa tai ranska saadaan tuurilla pienryhmä aikaiseksi, jos riittävän monta eläkeläisnaista saapuu paikalle. Ja jos joku opiskelee muuten vain oppimisen ilosta, eikä ole ns. syytä opiskella kyseistä kieltä, katsotaan pitkään. Tämä esimerkkinä.

No ei tämä käy esimerkistä, sillä jos minä, 59 v nainen saisin päähäni opiskella jonkun kielen, en minä minnekään työväenopiston penkille kerran viikossa lähtisi, vaan ostaisin netistä omaan oppimisrytmiini ja tapaani sopivan kurssin. Jos oikein tosissani olisin, ostaisin opettajan, jonka ryhmään liittyisin verkon yli.

Enkä usko, että katsottaisiin pitkään, vaan ajateltaisiin, että ai sitä kiinnostaa tuollainen. Luulen, että juuri tällä tavalla luokkayhteiskunta onkin muuttunut, netti ei pelkästään jaa kahtia, vaan myös tasa-arvoistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikä tekee korkeakulttuurista muka parempaa kuin muista? yhtälailla viidekirjallisuus ja pop-musiikki voi olla kulttuuria.

Viihdekirjallisuus ja iso osa popista on kaavamaista. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta teini-iän jälkeen se ei välttämättä enää kasvata ihmisenä ja anna uusia näkökulmia. 

Mikä sitten ei ole kaavamaista? Esimerkiksi siinä kirjallisuudessa.

Klassikot esimerkiksi ovat yleensä tuoneet jotakin uutta omana aikanaan. Saattaa tosin vaatia hieman historiankin tuntemusta nauttia niistä. Nykykirjallisuudessa käsitellään usein yhteiskunnan ongelmia tai hankalia eettisiä kysymyksiä. Parhaimmillaan toki saattaa viihdekirjassakin näitä teemoja olla, mutta usein ei ole.

Viihdekirjat ja kioskikirjallisuus on korkeinta tasoa. Sieltä löytyy piilomerkityksiä.

Esimerkiksi norjalaisen menestyskirjailijan kirjasarja Morgan Kane on sellainen.

Häntä voisi verrata 1900-luvun Voltaireksi. Hyvin korkealentoista viestintää ja pureutuu juurikin luokkakysymysten pariin. Sanotaan että miehille, mutta hän käytännössä perkaa miehisyyden kuin kala perataan lukion biologian ykköskurssilla tärkeimmiksi paloiksi. 

Naisten kannattaisi lukea Morgan Kane. Norjassa näytiin incel-ilmiö ennen muita. Samalaista incel-vipinää on muuten Bond-sarjoissa. Kun maailmankirjallisuuden klassikot on luettu alle kymmenessä vuodessa, niin alkakaa lukea kaikki ns. kioskikirjallisus. Huomaatte että se on parempaa. 

Vähän kuin bb-talo vs Avaruusseikkailu 2001.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tämä käy esimerkistä, sillä jos minä, 59 v nainen saisin päähäni opiskella jonkun kielen, en minä minnekään työväenopiston penkille kerran viikossa lähtisi, vaan ostaisin netistä omaan oppimisrytmiini ja tapaani sopivan kurssin. Jos oikein tosissani olisin, ostaisin opettajan, jonka ryhmään liittyisin verkon yli.

Enkä usko, että katsottaisiin pitkään, vaan ajateltaisiin, että ai sitä kiinnostaa tuollainen. Luulen, että juuri tällä tavalla luokkayhteiskunta onkin muuttunut, netti ei pelkästään jaa kahtia, vaan myös tasa-arvoistaa.

Mjaah. Vauvatkin oppii kieltä vain olemalla kielen aalloilla. 

Kieltä ei kannata opiskella opiskelemalla, vaan olemalla kielessä. Vauvan metodi on paras. Sun ei tarvitse tehdä mitään sen eteen ja opit kielen itsestään. Altistamalla itseään siinä. Aivot opiskelee itsestään asioita. Kouluja ei tarvita. 

On tutkittu että opiskelu aiheutata vain stressiä ja tulokset on heikkoja. Lähinnä pyrkyrit ja tietyt persoonat etenee koulumaailmassa. Elämänkoulussa on parempia tapoja. Vauvan luontainen tapa oppia kieli. 

Olet vain passiivisesti ja altistat itsesi sille. Aivot tekee työn itsestään. Voimisteluun pätee sama metodi. Lapset ja vauvat on notkeita koska ne ryömii, konttailee ja temppuilee vartalollaan. 

Vanhemmiten ihminen pilaa elimistönsä istumalla koulun penkillä ja työssään. 

Vierailija kirjoitti:

Oma isoäitini oli käynyt kansakoulua viidenteen luokkaan asti. Hyvin vähän kävi.

Hän silti osasi puhua venäjää ja ruotsin kieltäkin. Elämänkoulussa oli oppinut, ei pakkoruotsia hänellä ollut. 

Saamea osasi myös. Luki, laski ja kirjoitti. Työläinen oli, tarkemmin sekatyömies. Hän olisi nykymittapuilla ollut korkeammalla tasolla kuin keskiverto maisteri. 

Sitähän silloin jo vitsailtiin, että elämänkoulu riitti hänelle. Ajoi erilaisia ajoneuvoja ilman korttia. Ei kortilla autoa ajeta oli hänen mottonsa. Rakensi itse talonsa ja auttoi talkoossa talonrakennuksessa pienestä pitäen, myös venäläisiä rajan takana ennen sotia. Tämmöstä. 

On hyvin harhainen käsitys koulutuksen tuomasta auvolasta. Elämänkoulu käytännössä riittää hyvin laajaan sivistyneisyyteen ja oppineisuuteen. Kun ihminen on syntymästä asti utelias oppimaan. 

Luokat on keinotekoisesti luotu asiansa. Suomessahan

Suomi on ollut tiukasti sääty-yhteiskunta. Luokat ovat jatkumoa/yhteiskunnan muutoksen seurauksena muodostuneita.

"Rupesin ihan tarkistamaan. Nikolas II ja vaimonsa Aleksandra Fjodorovna olivat paitsi yhtä kautta pikkuserkkuja (2. serkkuja) myös kolmansia serkkuja toista kautta. Eli oli kahdesta suunnasta sukulaisuussuhdetta, ja ilmeisesti olen sitten omassa päässäni yhdistänyt tämän tuohon kruununperillisen Aleksein verenvuototautiin, eli että olisi ollut ei ainakin jotenkin välillisesti näiden eurooppalaisten monarkkien ristiinnaimisen seurausta tuo pikkupojan tauti. 

Suomessa on tosiaan tapahtunut ihan ymmärrettävistä syistä sekä tietoista että tietämättömyyteen pohjaavaa sukurutsaa. Sukututkimuksessa esim. Geni-palvelussa ja siitä käytävässä keskustelussa saa vaikutelman, että lähes kaikki suomalaiset ovat jonkun mutkan kautta sukua toisilleen. Nyt vielä geenitestit mahdollistavat aiemmin tietämättömissä olleiden tai salattujen esivanhempien ja näiden sukulaisten selvittelyt. 

Joka tapauksessa on tosi kurjaa, että hyytymishäiriö on vieläkin olemassa. Ei kai siihen mitään lääkkeitä olekaan. Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti kaikki menee hyvin, tai ainakin paremmin kuin viimeisellä tsaariperheellä."

Se mitä tiedämme periytyvyydestä ei vieläkään ole kovin paljon ja entisaikoina sitten vieläkin vähemmän. Sen kuitenkin tiedämme jo, että mitä enemmän on tietoa, sitä enemmän näemme miten moni asia perustuu geeneihin. 

Hyytymishäiriöitä on hyvin monenlaisia, en viitsi kertoa mikä minulla on, mutta se ei kuitenkaan ole sama kuin tsaariperheellä. Siihen on hyviä lääkkeitä olemassa, mutta eihän se mitenkään kiva juttu ole ja vaikuttaa elämään. Hyytymishäiriöitä muuten on suomalaisilla enemmän kuin muilla eurooppalaisilla ja niitä myös löytyy koko ajan lisää. Isälläni on muuten toinen hyytymishäiriö kuin minulla, se tosin ei juuri hänen elämäänsä vaikuta. 

Kyllä monessa perheessä ja suvussa yhä arvostetaan käytöstapoja ja muiden kunnioittamista ja opetetaan se lapsille. Ihme juttuja täällä, keskiluokka ei lue, ei ole sivistynyt, ei kiinnostunut kulttuurista muuta kuin näyttääkseen muille olevaansa jotain, ajatuksia ei voi hallita, opetus ja opiskelu turhaa ja koko korkeakulttuuri on ihan p*skaa.

Joku katkeroitunut duunari vai elämämkoululainenko niitä näpyttelee?

Mitä iloa on määritellä mihin yhteiskuntaluokkaan joku kuuluu? Muuttaako se asia elämää jollain tavalla?

Kommentoin tuota klassikkoasiaa. Kirjallisuudentutkimuksessa klassikkoja on myös genrekirjallisuudessa, jokaisessa genressä siis omansa. Klassikkoihin alun perin viitannut ehkä tarkoitti kirjallisuuden kaanonia, johon itse kukin maa nimeää tärkeimmät klassikkonsa. Voidaan myös puhua länsimaisen kirjallisuuden kaanonista. Tai sarjakuvataiteen kaanonista, johon vaikkapa Morgan Kane kuuluu. Myös kioskikirjallisuudella on oma historiansa ja klassikkonsa.

Klassikko on teos, joka muuttaa kyseistä genreä tai luo kokonaan uuden kerrontateknisen ratkaisun, kuvailee jonkin uuden asian, jota kukaan muu ei vielä ole tehnyt ja tekee sen hyvin, taidokkaasti. Klassikko on laajasti arvostettu eli yleensä vasta aika näyttää mistä teoksista tulee klassikkoja. Suurin osa taiteestahan unohdetaan. Se on kuitenkin tärkeää aluskasvillisuutta, mistä klassikot ovat saaneet virikkeitä. Klassikko ei synny tyhjyydessä kirjailijaneron päässä, vaan se syntyy kirjallisuuden tuntemuksesta - pitää tietää mitkä asiat tekee uudella tavalla.

Nämä luokkamääritelmät jotenkin pakenevat tuommoisia listoja. Tunnistan itseni aloittajan listasta lähes täysin, ja kuitenkin olen aivan satavarmasti ylempää keskiluokkaa eikä sitä mikään dekkareista tykkääminen tai penkkipunnerrus pysty muuttamaan. Sitä paitsi dekkareidenkin lukeminen on kumminkin lukemista, se kansan syvien rivien viihde taitaa olla tosi-tv nykyään eikä yhtään mikään kirja. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että jotkut käyttävät aikaa tällaisten asioiden miettimiseen. Miksi et vain elä ja anna muiden elää?

Eihän tässä keneltäkään hyvänen aika elämää olla riistämässä.

465. Ai niin, hemofiliaan on nykyisin tehokkaita korvauslääkkeitä kuten muihinkin hyytymishäiriöihin. Tutkimusvaiheessa on myös geeniterapia. Eli melkein normaalisti voi elää näiden sairauksien kanssa eivätkä kaikki hyytymishäiriöt edes vaadi pysyvää lääkitystä. Ne pitää vain huomioda, jos tulee leikkaus kuten isäni kohdalla ja silloin käytetään lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on määritellä mihin yhteiskuntaluokkaan joku kuuluu? Muuttaako se asia elämää jollain tavalla?

Eikö ihminen ole se sama ihminen määriteltiin hänet mihin vaan luokkaan

Vierailija kirjoitti:

Onko miesviha yhteiskuntaluokka?

baariluokka ja joutoväki.

Kattelin pitkästä aikaa menestyskirjasarjaan perustuvaa tv-sarjaa Trailer Park Boys

Jossa perheellinen mies yrittää selvityä autossaan asuntovaunualueella kavereiden kanssa julmassa maailmassa.

Koko yhteiskunta haluaa pitää miehet pohjalla, vaikka mitä tekevät menestymisensä eteen. 

Sarja on höystetty mustalla komedialla, mutta kirjasarja on hyvni synkkää tositapahtumiin perustuvaa tarinankerrontaa syrjäyttävästä yhteiskuntamallista, joka lähettää yritteliäät miehen aina vankilaan. Uudestaan ja uudestaan. 

Tässä tavallaan näkee miten vihamielinen yhteiskunta on miehiä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuota klassikkoasiaa. Kirjallisuudentutkimuksessa klassikkoja on myös genrekirjallisuudessa, jokaisessa genressä siis omansa. Klassikkoihin alun perin viitannut ehkä tarkoitti kirjallisuuden kaanonia, johon itse kukin maa nimeää tärkeimmät klassikkonsa. Voidaan myös puhua länsimaisen kirjallisuuden kaanonista. Tai sarjakuvataiteen kaanonista, johon vaikkapa Morgan Kane kuuluu. Myös kioskikirjallisuudella on oma historiansa ja klassikkonsa.

Klassikko on teos, joka muuttaa kyseistä genreä tai luo kokonaan uuden kerrontateknisen ratkaisun, kuvailee jonkin uuden asian, jota kukaan muu ei vielä ole tehnyt ja tekee sen hyvin, taidokkaasti. Klassikko on laajasti arvostettu eli yleensä vasta aika näyttää mistä teoksista tulee klassikkoja. Suurin osa taiteestahan unohdetaan. Se on kuitenkin tärkeää aluskasvillisuutta, mistä klassikot ovat saaneet virikkeitä. Klassikko ei synny tyhjyydessä kirjailijaneron päässä, vaan se syntyy kirjallisuuden tu

Morgan Kane ei ole sarjakuva.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä monessa perheessä ja suvussa yhä arvostetaan käytöstapoja ja muiden kunnioittamista ja opetetaan se lapsille. Ihme juttuja täällä, keskiluokka ei lue, ei ole sivistynyt, ei kiinnostunut kulttuurista muuta kuin näyttääkseen muille olevaansa jotain, ajatuksia ei voi hallita, opetus ja opiskelu turhaa ja koko korkeakulttuuri on ihan p*skaa.

Joku katkeroitunut duunari vai elämämkoululainenko niitä näpyttelee?

Tai pohatta, jonka elämä on niin tyhjää mutta kylläistä kyllä. Naurahtelee laiskasti sherrylasi kädessään, hahaaah haah aah.

Morgan Kane näyttää nopeasti googlaten olevan sekä pulp-kirjasarja että sarjakuva. Täytyy kyllä sanoa, että eipä millään tavalla houkuta lukemaan meikäläistä klassikoiden ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Morgan Kane ei ole sarjakuva.

Yhtä paljon kuin Jerry Cottonit on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että jotkut käyttävät aikaa tällaisten asioiden miettimiseen. Miksi et vain elä ja anna muiden elää?

Eihän tässä keneltäkään hyvänen aika elämää olla riistämässä.

Aloituksen saamien alapeukkujen perusteella ap:n pinnallinen ajatusmaailmaa ja luokkakeskeisyys löyhkää vanhanaikaiselta monen muunkin mielestä.

Pitää työstää vielä lisää että myös ylempi luokka ottaa tavakseen wt-tyylin. 

Paras kultuuri imeytyköön heikkoihin. Salit on tullut jäädäkseen ja tatuoinnit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, että jotkut käyttävät aikaa tällaisten asioiden miettimiseen. Miksi et vain elä ja anna muiden elää?

Eihän tässä keneltäkään hyvänen aika elämää olla riistämässä.

Aloituksen saamien alapeukkujen perusteella ap:n pinnallinen ajatusmaailmaa ja luokkakeskeisyys löyhkää vanhanaikaiselta monen muunkin mielestä.

Siitä huolimatta ketju on ollut pitkä ja siihen osallistuvien mielestä mielenkiintoinen. Monia asioita on ap:n aloituksen pohjalta käyty. Ja pääasiassa täysin ilman öyhötystä, ja useampi itsensä tutkijaksi esitellyt ja/tai osoittanut mukana keskustelussa. 

Olipa itse asiasta mitä mieltä tahansa, niin aloitus ja ketju ovat olleet oikein onnistuneita.