Lue keskustelun säännöt.
Onko jotenkin itsensä pettämistä selviytyä raskaasta elämäntilanteesta haaveilun avulla? Pitäisikö mieluummin vain opetella hyväksymään?
02.12.2025 |
Aloin miettimään, että teenkö itselleni jotakin hallaa kun uppoudun haaveilemaan omasta pienestä mökistä tilanteessa, joka on todella raskas ja stressaava, mutta oletettavasti puolen vuoden sisällä ohimenevä? On meneillään useampi asia, jolle en vaan mahda mitään, ja pitää vaan pakertaa pala kerrallaan eteenpäin kunnes helpottaa. Kun haaveilen, nuo asiat on paljon helpompi sietää.
Olen vaan niin monesti törmännyt siihen, että sanotaan että pitäisi keskittyä hyväksymään asiat joille ei mahda mitään, ja löytämään kiitollisuus niihin hyviin asioihin joita aina kuitenkin on. No, tätä olen tehnyt, ja ne vaikeat asiat olen tosiaan hyväksynyt, minkä niille muuta kuin tehdä ja kestää.
Olen koittanut keskittyä niihin hyviin asioihin, ja jollain tasolla on toiminut, mutta kaikista tehokkaimmaksi keinoksi sietää tämän hetken stressiä olen huomannut sen, että haaveilen ihanista yksityiskohdista omassa pienessä mökissä. Siinä mökissä, jota varten tässä myös töitä tehdään. Haaveilen siis, minkälaisia hetkiä siellä viettäisin, miltä jokin asia tuntuisi, ketä siellä olisi kanssani ja mitä tekisimme.
Tämähän ei siis ole sitä paljon puhuttua "tässä hetkessä elämistä", siis niissä hetkissä kun haaveilen. Mutta toisaalta, en haaveile kellon ympäri, vaan olen myös läsnä perheelle ja ystäville. Ja hoidan työt ja nämä kaikki helvetilliset vaatimukset ja säätämiset, mitä tässä hetkessä nyt stressinä on.
Puhuin tästä tavastani parille kaverille, ja erehdyin mainitsemaan myös yhdelle töissä. Tuli hirveää ryöpytystä siitä, miten elämä on NYT, ja koskaan en tiedä elänkö edes sinne asti että pääsemme sinne mökille joskus. Pitäisi olla läsnä ja hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat NYT.
Alkoi mietityttää, että onko tää muka oikeesti niin kamalan väärin? Ei tämä sisällä ajatusta, että SITTEN vasta olisin onnellinen. Tavallaan olen onnellinen nytkin, stressi on vaan aivan järjettömän kova, ainakin vielä puoli vuotta. Haaveilen, jotta jaksaisin sitä stressiä paremmin. Teenkö siis väärin?
Kommentit (50)
Kuulostaa siltä, että ystäväsi ovat poimineet vain osan mindfullnessista. Kyllä, elämästä tulee antoisampaa kun näkee kaiken sen hyvän, mitä on jo nyt. Mutta se ei poissulje sitä, että jokin asia voisi olla vielä paremmin. Jotkut tekevät unelmakarttoja, se on just sitä haaveilun konkretisoimista ja auttaa etenemään siihen suuntaan, mistä haaveilee. Ja jos sun asumismuoto on nyt sellainen, mikä ei tue sun tämän päivän tyytyväisyyttä, tottakai saat haaveilla! Unelmien avulla tunnistamme sen, mitä sielumme kaipaa ja mihin suuntaan se haluaa liikkua. Jos väkisin tyytyy siihen, mitä nyt on ja keksimällä keksii iloa pienistä asioista, saattaa kokonaan peittää sen ison yleiskuvan omasta elämästä, joka ei ole sitä sua itseäsi. Eikös joku viisas sanonut, että niin kauan elämme kun unelmoimme tjs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on kamalan ahdistavia nämä yolot ja elämä on nyt hokemat. Ne lisää painetta, että kaikilla pitäisi olla kaikki asiat ihanasti just nyt ja heti pitäisi rynnätä toteuttamaan ja mitään ei saisi olla kesken.
Paitsi myös olisi aika älytön ajatus, jos kamalassa stressissä ja kiireessä ap lähtisi nyt vielä stressaamaan mökin ostoa, hankkimaan tietoa, kolaamaan myynti-ilmoituksia jne.
Tää on tätä, ei metsäkävely ole mitään, maraton sen olla pitää!
Ja jos sun asumismuoto on nyt sellainen, mikä ei tue sun tämän päivän tyytyväisyyttä, tottakai saat haaveilla!
Mutta eihän apn kohdalla kyse ole edes tästä! Hän on ihan tyytyväinen elämäänsä, haaveilee vaan siihen lisäksi jotain extraa. Minusta se on vielä ihan eri asia, leikitellä ajatuksilla, joista saa iloa ja hauskuutta elämään.
Siitä olen edellisten kanssa samaa mieltä, että jos on jotain tyytymättömyyden aiheita, niistä pitää yrittää mahdollisimman pian päästä eteenpäin ja parantaa tilannetta, miten vain voi. Mutta tosiaan, se on mielestäni eri asia kuin haaveilla kaikesta kivasta, oli niitä edes tarkoitus toteuttaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Musta on kamalan ahdistavia nämä yolot ja elämä on nyt hokemat. Ne lisää painetta, että kaikilla pitäisi olla kaikki asiat ihanasti just nyt ja heti pitäisi rynnätä toteuttamaan ja mitään ei saisi olla kesken.
Paitsi myös olisi aika älytön ajatus, jos kamalassa stressissä ja kiireessä ap lähtisi nyt vielä stressaamaan mökin ostoa, hankkimaan tietoa, kolaamaan myynti-ilmoituksia jne.
Tää on tätä, ei metsäkävely ole mitään, maraton sen olla pitää!
Hyvin sanottu! On ihan hirveän iso työ muuttaa omaa ajattelutapaa. Se on tosi raskasta ja aikaa vievää. Pitää kokoajan tunnistella omia tunteita ja pohtia "mistä tämä olo johtuu". Ja olla hereillä sen suhteen, milloin ajatukset tulevat jostain vanhasta tavasta, josta pitää päästä eroon. Oon nyt vuoden yrittänyt sisäistää näitä ja edelleen tuntuu, että alkutekijöissä ollaan. Alkuun tuntui, että suoritin tätä. Ja pakkohan se oli, kun ajatusmalleja voi muuttaa vasta kun on niistä tietoinen. Helppo se on instassa kirjoittaa kolme lausetta siitä, miten pitää olla zen ollakseen itselleen läsnä jne. Mutta sitä oikeaa työmäärää ja kaikkia niitä asioita ei vain ole missään revitty auki. Ai miksi, no koska sitä asiaa on aivan jumalaton määrä, mitkä pitää asetella päässä uudelleen! Vasta sen jälkeen voi olla zen, jos silloinkaan. Väitän, että ne buddhalaiset munkitkin ovat välillä ihan hukassa itsensä kanssa, vaikka kaiket päivät meditoivat. Eli ei kannata ajatella tätä joksikin välivaiheeksi, vaan loputtomaksi prosessiksi. Itseään voi kehittää hamaan tappiin asti ja silti olla tyytymätön itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen osin samaa mieltä työkaverisi kanssa, että elämästä kun ei koskaan tiedä. Siksi kannustan toteuttamaan ne haaveet nyt. Tai niin pian kuin vaan ikinä mahdollista. En minäkään ymmärrä ihmisiä jotka haaveilee, että kun jään eläkkeelle niin ostan mökin/veneen/muutan Lappiin tai Italiaan. Kun niitä eläkepäiviä ei ehkä koskaan tule. Jos yhtäkkiä sanotaan että onkin vain vuosi elinaikaa, mitkä toteutumattomat, vaan kauas tulevaisuuteen lykätyt haaveet surettaisi eniten?
Olen joutunut saattamaan hautaan monta 25-40-vuotiasta läheistä ja ystävää. Siitä tämä "herääminen". Ja siksi olen kaikki suuret haaveeni nyt toteuttanut, ja olen aivan superonnellinen siitä.
Mielestäni tässä menee nyt vähän sekaisin haaveet ja toiveet. Minäkin olen sitä mieltä, että toiveet kannattaa toteuttaa niin pian kuin kykenee, sillä koskaan ei todellakaan tiedä, mihin elää vie ja mitä tapahtuu.
Mutta sitten on haaveita, jotka ovat vähän kuin lasten leikkiä, oispa kiva jos. En tiedä, muistatko, miltä tuntui lapsena kuvitella kaikkea kivaa, jota ei ollut edes olemassa. Sellaisia haaveita voi olla aikuisellakin. Voi olla, että ne joskus haluaakin toteuttaa, mutta tällä hetkellä ne ovat hauskoja ajatusleikkejä, jotka vievät mielen pois kaikesta stressistä tai ahdistuksesta.
Minäkin olen toteuttanut kaikki toiveeni, mutta kokisin tulevaisuuden aika tyhjäksi, jos siellä ei olisi mitään haaveiltavaa. Sehän tarkoittaisi, että en näe mitään ihanaa, jota nyt ei ole, mutta ehkä tulee olemaan.
Lisäksi uskon, että haaveilemalla menee sitä kohti, mistä haaveilee.
Minusta taas tuo on turhaa sanojen vääntelyä. En myöskään ole koskaan kuullut, että isoja haaveita sanottaisiin toiveiksi?
Minusta toive on paljon pienempi asia. Voi toivoa että saa juhannuksen vapaaksi töistä, että jouluna pöydässä on taas sitä siskon tekemää ihanaa jälkiruokaa, tai että ensi viikolla ei sataisi niin saadaan talo maalattua.
Haaveet on isompia asioita. Se kesämökin hankkiminen, tai muutto Lappiin, tai vuoden virkavapaa töistä ja reppureissaamaan lähtö. Tai vaikka koiran hankkiminen vuosien haaveilun jälkeen, yrittäjäksi ryhtyminen unelma-alalla, tai lapsuuden haaveammattiin opiskelemaan pääsy, vaikka jo pääsykokeet vaatii paljon työtä.
Minä en puhu arkisista toiveista, vaan oikeasti niistä isoista haaveista jotka haluaisi joskus toteuttaa. Ja joista valitettavan moni ajattelee, että sitten eläkkeellä / sitten kun tämä oravanpyörä hidastuu. Olen liian usein nähnyt, miten nuo jääkin toteuttamatta ja se harmittaa todella paljon.
Sitä paitsi se hetki kun se haave toteutuu, se on niin ihana!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ha, minä elän täysin unelmissani, kun todellisuus on niin paskaa. Toki siinä ohella teen, mitä pystyn ja jaksan, jotta jonain päivänä olisi oikeastikin paremmin, mutta todellakin viihdytän, piristän ja hoivaan itseäni haaveilemalla. Mieleni sisällähän se tapahtuu, ei kenenkään toisen tarvitse siitä edes tietää mitään eikä se ketään satuta. Visualisoinnilla myös totutan kehoani hiljakseen rauhaan ja rakkauteen, jotta en enää tosielämässä valitse haitallisia tapoja ja ihmisiä. Paljon hyödyllisempää kuin esim. aivoton viihdekulutus, johon ihmisillä normaalisti näyttää aika uppoavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on kamalan ahdistavia nämä yolot ja elämä on nyt hokemat. Ne lisää painetta, että kaikilla pitäisi olla kaikki asiat ihanasti just nyt ja heti pitäisi rynnätä toteuttamaan ja mitään ei saisi olla kesken.
Paitsi myös olisi aika älytön ajatus, jos kamalassa stressissä ja kiireessä ap lähtisi nyt vielä stressaamaan mökin ostoa, hankkimaan tietoa, kolaamaan myynti-ilmoituksia jne.
Tää on tätä, ei metsäkävely ole mitään, maraton sen olla pitää!
Hyvin sanottu! On ihan hirveän iso työ muuttaa omaa ajattelutapaa. Se on tosi raskasta ja aikaa vievää. Pitää kokoajan tunnistella omia tunteita ja pohtia "mistä tämä olo johtuu". Ja olla hereillä sen suhteen, milloin ajatukset tulevat jostain vanhasta tavasta, josta pitää päästä eroon. Oon nyt vuoden yrittänyt sisäistää näitä ja edelleen tuntuu, että alkutekijöissä ollaan. Alkuun tuntui, että suoritin tätä. Ja pakkohan se oli, kun ajatusmalleja voi muuttaa vasta kun on niistä tietoinen. Helppo se on instassa kirjoittaa kolme lausetta siitä, miten pitää olla zen ollakseen itselleen läsnä jne. Mutta sitä oikeaa työmäärää ja kaikkia niitä asioita ei vain ole missään revitty auki. Ai miksi, no koska sitä asiaa on aivan jumalaton määrä, mitkä pitää asetella päässä uudelleen! Vasta sen jälkeen voi olla zen, jos silloinkaan. Väitän, että ne buddhalaiset munkitkin ovat välillä ihan hukassa itsensä kanssa, vaikka kaiket päivät meditoivat. Eli ei kannata ajatella tätä joksikin välivaiheeksi, vaan loputtomaksi prosessiksi. Itseään voi kehittää hamaan tappiin asti ja silti olla tyytymätön itseensä.
Hei, jos yhtään lohduttaa (toivottavasti ei ahdista lisää), minä aloitin "sisäisen työn" 20 vuotta sitten ja edelleen jatkuu. Ajattelen, että tämä on enemmänkin elämäntapa, loppuelämäksi. Poistaa sen stressin ja kiireen, että olisi jokin määränpää, jonne pitäisi selviytyä nopeasti - oikeastihan sitä ei edes tarkalleen ottaen tiedä, mihin polku johtaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä tavalla autat itseäsi ja mieltäsi pahimman yli. Joten ei ole mitään väärää.
Älä ihmeessä tunne syyllisyyttä siitä, että osaat ohjata aivosi positiivisuuteen negan keskellä; ihan mahtavaa, että ystäviesi neuvoista huolimatta vielä haaveilet! Juuri noin asetat aivosi palvelemaan omaa etuasi vaikeassa tilanteessa. Ja on ihan varmaa, että haaveiluun käytetty aivoenergia ohjautuu uniin, joku päivä saat jopa idean siitä, miten haaveen voi käytännössä toteuttaa. Aivot käsittelevät asioita. Voit nähdä unia, vaikket niitä muistaisi - kunnes joku kaunis päivä muistat. Mietit. Ja tajuat, miten mökin saat. (No, ehhkä vähän dramaattista - mutta jokainen muistaa sen käytetyn 10% jne. Sitä vasten haaveilukin vaikuttaa ajatteluun, ja ajattelu muuttaa elämää. Jne.)
Tuo on itseohjautuvuutta. Tuo on positiivista ajattelua. Tuo on keskittymistä hyvään tulevaisuuteen stressaavassa nykyhetkessä. Osaat ohjata aivojasi; ole ylpeä itsestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en puhu arkisista toiveista, vaan oikeasti niistä isoista haaveista jotka haluaisi joskus toteuttaa. Ja joista valitettavan moni ajattelee, että sitten eläkkeellä / sitten kun tämä oravanpyörä hidastuu. Olen liian usein nähnyt, miten nuo jääkin toteuttamatta ja se harmittaa todella paljon.
Sinä et nyt puhu haaveista, vaan päämääristä. Sinulla on päämääränä tavoittaa jotain ja haluat tehdä sen heti. Joku toinen voi haaveilla mökistä, vaikka hänen vakaa ja vankka päämääränsä ei edes ole ostaa sitä mökkiä ikinä, ei eläkkeellä tai sittenkun. Hän vain ajattelee jotain kivaa asiaa, joka olisi vaikka pieni mökki ja sen sisustus.
Ihmiset ovat erilaisia. Joillain on enemmän konkreettiset tavoitteet ja toiset elävät enemmän haavemaailmassa. Ihan ok tapoja kumpikin, kunhan ei ala toisille perustelemaan, miksi heidän pitäisi ajatella samoin kuin itse. Eikä ainakaan kiihtyneesti kommentoiden kuten apn työkaveri.
Jos haaveilu auttaa sinua selviytymään, niin siitä vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en puhu arkisista toiveista, vaan oikeasti niistä isoista haaveista jotka haluaisi joskus toteuttaa. Ja joista valitettavan moni ajattelee, että sitten eläkkeellä / sitten kun tämä oravanpyörä hidastuu. Olen liian usein nähnyt, miten nuo jääkin toteuttamatta ja se harmittaa todella paljon.
Sinä et nyt puhu haaveista, vaan päämääristä. Sinulla on päämääränä tavoittaa jotain ja haluat tehdä sen heti. Joku toinen voi haaveilla mökistä, vaikka hänen vakaa ja vankka päämääränsä ei edes ole ostaa sitä mökkiä ikinä, ei eläkkeellä tai sittenkun. Hän vain ajattelee jotain kivaa asiaa, joka olisi vaikka pieni mökki ja sen sisustus.
Ihmiset ovat erilaisia. Joillain on enemmän konkreettiset tavoitteet ja toiset elävät enemmän haavemaailmassa. Ihan ok tapoja kumpikin, kunhan ei ala toisille perustelemaan, miksi heidän pitäisi ajatella samoin kuin itse. Eikä ainakaan kiihtyneesti kommentoiden kuten apn työka
Taas meni väärin. Minulla on ollut isoja haaveita, joista olen pitkään ajatellut että ei ne oikeasti toteudu, koska vaatisivat niin paljon, ei tiedä tuleeko koskaan sopivaa aikaa, onko koskaan riittävästi rahaa jne. Ja olen ajatellut että ne nyt vaan on haaveita.
Sitten tajusin että elämä voi loppua koska vain, ja aloin miettiä mitkä on oikeasti sellaisia haaveita joita kovasti haluaisin toteuttaa. Ja sitten siinä vaiheessa aloin tosissani toimia niiden eteen, ja toteutin ne. Osa vaati valtavasti rohkeutta hypätä tuntemattomaan, osa isoja päätöksiä, osa rahaa. Mutta onnellisena voin todeta että 5 vuoden aikana olen toteuttanut kolme sellaista isoa haavetta/unelmaa, joista en vielä 6 vuotta sitten olisi hetkeäkään uskonut toteutuvan.
Suosittelen miettimään asiaa näin. Jos yhtäkkiä kuulet kuolevasi lähikuukausina, alkaako sinua surettaa jokin asia josta olet aina haaveillut, mutta et koskaan uskaltanut sitä toteuttaa, tai ajattelit että "sitten kun". Mutta nyt sitä aikaa ei tulekaan. Jos sinulla on sellaisia haaveita, toteuta ne!
Suosittelen miettimään asiaa näin. Jos yhtäkkiä kuulet kuolevasi lähikuukausina, alkaako sinua surettaa jokin asia josta olet aina haaveillut, mutta et koskaan uskaltanut sitä toteuttaa, tai ajattelit että "sitten kun". Mutta nyt sitä aikaa ei tulekaan. Jos sinulla on sellaisia haaveita, toteuta ne!
Siis ei nyt tosiaan tunnu menevän perille. Jotkut haaveilevat myös asioista, joita eivät välttämättä edes halua toteuttaa. Ne ovat ajatusleikkejä, positiivisia mielikuvia, kivoja juttuja, eikä niiden perimmäinen tarkoitus ole tulla toteen. Niiden tarkoitus on tuoda positiivista energiaa negan keskelle, olla pilvilinnoja, eivät asioita, joista toivoo tulevan konkretiaa.
Ne nimenomaan eivät ole asioita, jotka jäävät harmittamaan, jos eivät toteudukaan. Ne ovat jo tehtävänsä tehneet, mielen rauhoittajana ja ilon tuojina.
Ilmeisesti sinä olet hyvin konkreettinen ihminen, joka ei harrasta abstraktia mielikuvitusmaailmaa. Mutta kaikki eivät ole kaltaisiasi. Minä mm. en ole, eikä ilmeisesti apkaan.
Olen hyvin tietoinen elämän rajallisuudesta. Se ei kuitenkaan estä minua vaipumasta haaveiluun. En haaveile sitten kun, vaan haaveilen muuten vaan. Huvikseni. Ilokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps, tämä yksi ei nyt tajuu. Minä esimerkiksi useinkin haaveilen, mitä tekisin jos voittaisin lotossa. En ole lotonnut n. 40 vuoteen.
Ne ovat semmoisia mielen satuja, joita on kiva joskus sepitellä ihan omaksi iloksi.
Ei tuossa ole mitään väärää. Itsekin rankassa elämänvaiheessa haaveilin mökistä ja sen ostamisesta joskus kymmenen vuoden kuluttua.
Sattumalta perinkin pienen remonttia kaipaavan mökin aika pian rankan vaiheen jälkeen ja minulla olikin remonttisuunnitelmia jo lähes valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen miettimään asiaa näin. Jos yhtäkkiä kuulet kuolevasi lähikuukausina, alkaako sinua surettaa jokin asia josta olet aina haaveillut, mutta et koskaan uskaltanut sitä toteuttaa, tai ajattelit että "sitten kun". Mutta nyt sitä aikaa ei tulekaan. Jos sinulla on sellaisia haaveita, toteuta ne!
Siis ei nyt tosiaan tunnu menevän perille. Jotkut haaveilevat myös asioista, joita eivät välttämättä edes halua toteuttaa. Ne ovat ajatusleikkejä, positiivisia mielikuvia, kivoja juttuja, eikä niiden perimmäinen tarkoitus ole tulla toteen. Niiden tarkoitus on tuoda positiivista energiaa negan keskelle, olla pilvilinnoja, eivät asioita, joista toivoo tulevan konkretiaa.
Ne nimenomaan eivät ole asioita, jotka jäävät harmittamaan, jos eivät toteudukaan. Ne ovat jo tehtävänsä tehneet, mielen rauhoittajana ja ilon tuojina.
Ilmeisesti sinä olet hyvin konkreettinen ihminen, joka ei harrasta abstraktia mielikuvitusmaailmaa
Ja sinä olet selvästi aloittaja, koska puhut hänen puolestaan ja kaikki muut mielipiteet kumoten. Minä kannustin aloittajaa toteuttamaan haaveitaan mikäli mahdollista, ja olen edelleen samaa mieltä. Kannustan siihen kaikkia muitakin, eikä sen pitäisi sinua loukata mitenkään, vaikket missään nimessä haluakaan omia mielikuvitushaaveitasi toteuttaa.
Uskon kyllä että harvemmalla ne omat haaveet on täysin silkkaa mielikuvitusta, asioita joita ei haluakaan ikinä tulevan todeksi. Mutta ei hätää, sinä saat siinäkin olla jyrkästi eri mieltä 😊 Lopetan tähän ja suljen ketjun osaltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen miettimään asiaa näin. Jos yhtäkkiä kuulet kuolevasi lähikuukausina, alkaako sinua surettaa jokin asia josta olet aina haaveillut, mutta et koskaan uskaltanut sitä toteuttaa, tai ajattelit että "sitten kun". Mutta nyt sitä aikaa ei tulekaan. Jos sinulla on sellaisia haaveita, toteuta ne!
Siis ei nyt tosiaan tunnu menevän perille. Jotkut haaveilevat myös asioista, joita eivät välttämättä edes halua toteuttaa. Ne ovat ajatusleikkejä, positiivisia mielikuvia, kivoja juttuja, eikä niiden perimmäinen tarkoitus ole tulla toteen. Niiden tarkoitus on tuoda positiivista energiaa negan keskelle, olla pilvilinnoja, eivät asioita, joista toivoo tulevan konkretiaa.
Ne nimenomaan eivät ole asioita, jotka jäävät harmittamaan, jos eivät toteudukaan. Ne ovat jo tehtävänsä tehneet, mielen rauhoittajana ja ilon tuojina.
Ilmeisesti sinä olet hyvin konkreettinen ihmin
Minä selvästikään en ole aloittaja, vaikka se onkin kamalan kätevä tapa aina torpata itsensä kanssa eri mieltä olevat. Se olet sinä, joka koet tarvetta kannustaa ihmisiä olemaan samaa mieltä kanssasi, kokemaan asiat kuten sinä koet. Minä olen vain sanonut, että on toisenlaisia ihmisiä kuin sinä.
Tuo vertaus lottovoittoon oli hyvä, en tullut sitä itse ajatelleeksi. Sinulle on nyt jostain syystä tärkeää, että ihmiset koko ajan toteuttaisivat jotain sen sijaan, että huvikseen haaveilsivat. Toivon kuitenkin, että et kovin usein toimisi ihmisten kanssa kuten nyt, eli pyrkisi lyttäämään heitä ja paukuttamaan päähän yoloasi, sillä kuule: me muutkin ymmärrämme, että sittenkun ei kannata asioita jättää. Sen sijaan haluamme edelleen pitää haaveemme. OK?
Ei haaveilussa ole mitään pahaa, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Eli elämän realiteetit säilyy, etkä uppoudu vain haaveisiin ja kiellä täysin vaikeaa tilannetta. Se on vain hyvä, jos rauhoittavilla ajatuksilla pystyy lieventämään stressiä/ahdistusta.
Kyllä haaveilu kannattaa osata erottaa toiveista ja päämääristä. Osa haaveista on toteuttamisekelpoisia ja osa taas on vain mielen pakopaikkoja.
Esimerkiksi mökistä haaveilu voi lepuuttaa mieltä ihanasti. Mökin omistaminen voi olla myös ihanaa, mutta eri tavalla. Kun mietin omistamaani mökkiä, huomaan helposti käyväni läpi, mitä siellä pitää tehdä. On kattoremonttia ja terassin öljyämistä. Kun mietin haaveilumökkiä, piirrän mielessäni kuvaa maisemasta, saunomisesta, istumisesta saunan portailla tai terassilla. Vaikka oikealla mökillä käyminen on elämäni suurimpia todellisia ilonlähteitä, ei tosimökin ajatteleminen ole paras tapa päästä kiireisen työpäivän jälkeen illalla uneen. Haavemökin ajatteluun taas on helppo nukahtaa.
Itsensä kusettaminen on aina oikein.