Jos ruoka-aika sattuu olemaan samaan aikaan kun lapsen kaveri on teillä kylässä, pyydetäänkö teillä kaverikin syömään?

Lapsuudessa saman pihan ja lähellä asuvat kaverit meni kotiinsa syömään ja sitten jatkettiin leikkejä, vaihtoehtoisesti odotettiin sen aikaa että kaveri syö.

Oman lapsen kaverit oli kyyditettäviä, joten vierailut ajoitettiin niin ettei syödä samaan aikaan. Vaihtoehtoisesti oma lapsi söi sitten kun kaveri oli lähtenyt. Hiukan vitutti kun olin tehnyt lapsen toiveesta tietyn ruuan josta me vanhemmat ei niin välitetty ja kun lapsi haettiin kaverilta kotiin oli tämä jo syönyt... opinpahan kerrasta.

Käyn kerran viikkoon kaupassa, matkaa 10 (lähin pikkukauppa) - 20 (cittari)  km, osaan ennakoida menekin joten mihinkään ex-tempore virityksiin en taivu. Ruokavieraat pitää tietää vähintään työpäivän verran etukäteen jotta suunnitelmia voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydetään jos ruokaa riittää. Monesti eilistä ruokaa jäljellä vain omalle perheelle, silloin ei voi pyytää kaveria pöytään. Tai jos ruokana jotain mitä tehdään tietty määrä, vaikka tortilloja. Silloin ei ole taikoa kaverille ylimääräisiä tortilloja. 

Aina pystyy taikomaan jotain lisäruokaa. 

Ai että pitäs kaverilta kysyä kun ravintolassa konsanaan mitä haluaa syödä ja avataan huomisen lihapaketti ja paistetaan sieltä yksi annos erikseen ja keitetään potut kylkeen?

Suomen sisälläkin on eroja, ainakin sen minkä minä olen havainnut. Haja-asutusalueella ruoka tarjottiin aina. Lähiössä taas ei.

Täytynee ittekkin sanoa lapsille että kavereilla saa syödä ja menkää sinne ruoka aikaan leikkimään. Mä olen työpäivästä niin puhki, etten jaksa ruokaa tehdä. Makoilen sohvalla.

Yksi lapsen kaveri menee itse jääkaapille kyyläämään ja pyytää syömistä.

Kyllä, mutta yhden kohdalla tuli poikkeus kun alkoi olla jokapäivä ruoka-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Suomen sisälläkin on eroja, ainakin sen minkä minä olen havainnut. Haja-asutusalueella ruoka tarjottiin aina. Lähiössä taas ei.

Jos kotiin on minuutin matka, niin ihan hyvin siinä pääsee omaan kotiin syömään. 

Kun lapset leikkivät keskenään, niin silloin ruoka-aikaan jokainen menee omaan kotiinsa ruokailemaan tai jää lapsen huoneeseen tai ulos odottamaan.

Jos lapselle tulee yökylään kaveri, niin silloin tarjotaan ruokaa samalla tavalla kuin omallekin perheelle.

Onhan siinä vielä sekin asia, että kun ihmisillä on erilaisia vaivoja ja sairauksia, niin ruokavaliokin pitää sen mukaan rakentaa, ja silloin on parempi että jokainen syö oman perheensä kanssa.

En keksi yhtäkään syytä sille, miksi lapsen kaverille pitäisi tarjota ruokaa, kun kaverit kuitenkin asuvat max 500 m päässä kodistamme ja on ihan tavallista, että työpäivän jälkeen syödään. Ei se päivällinen mikään yllätys ole eikä lapsen kaveri määritä sitä, miten pitkään hän saa meillä olla. Sovitut kyläilyt on asia erikseen, mutta ei meillä ole mitään ravintolaa 15 lapselle siltä varalta, että kaverit haluavat ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydetään jos ruokaa riittää. Monesti eilistä ruokaa jäljellä vain omalle perheelle, silloin ei voi pyytää kaveria pöytään. Tai jos ruokana jotain mitä tehdään tietty määrä, vaikka tortilloja. Silloin ei ole taikoa kaverille ylimääräisiä tortilloja. 

Aina pystyy taikomaan jotain lisäruokaa. 

Ai että pitäs kaverilta kysyä kun ravintolassa konsanaan mitä haluaa syödä ja avataan huomisen lihapaketti ja paistetaan sieltä yksi annos erikseen ja keitetään potut kylkeen?

Itse ajattelen tämän niin, että jos tahtoa riittää, niin voi tehdä vaikka suunnitellun vihersalaatin sijasta jonkun kananmunasalaatin, joka on ruokaisampi, ja näin ollen pienempi määrä varsinaista pääruokaa riittää. Tai sitten jatkaa ruokaa esim. wokkivihanneksilla tai tosiaan keittämällä vaikka enemmän perunoita. 

Kyllä kutsutaan syömään. Kutsuttiin lapsuuden kodissani ja sama käytäntö omassa kodissani.

Vierailija kirjoitti:

Näin puoliksi Välimereltä geenit omaavana ja siellä asuneena tällainen kuulostaa omiin korviin aika karsealta! Ei puhettakaan että siellä suunnilla tällainen tulisi edes mieleen. Kyllä lapsuudessa kaverit sai täyden aterian meillä jos sattuvat olemaan paikalla. Ei olisi tullut  kysymykseenkään että kaverit ois jääneet  ilman ruokaa  meillä ollessa . 

Samalta kuulostaa myös mun korvaan, olen ulkosuomalainen vähän samoilta seuduilta varmaan. Pahin oli toi yksi kommentti, jonka mukaan vanhempien aikuiset kaverit laitetaan toiseen huoneeseen ruokailun ajaksi.

Meillä ei tulisi kuuloonkaan, että vieraille - lapsille tai aikuisille - ei tarjottaisi samaa mitä omalle perheelle. Toisaalta niinkään päin ei meillä ikinä tapahtuisi, että lapsi olisi ruoka-aikaan muualla syömässä ilmoittamatta mitään. En voisi kuvitella sellaista tilannetta. Tää tosiaan siis niin päin, että meillä lapset kasvatetaan niin, että tietävät heitä odotettavan kotiin syömään, ei niin että vieraspaikan emännän pitää lähettää lapsi toiseen huoneesees tai kotiinsa. 

Meillä lasten kavereille on tietysti aina tarjottu ruoat, mutta ensin kysytään lapselta, että sopiihan vanhemmille, ettei hän ole ruoka-aikaan kotonaan.

Tulee mieleen yhdessä toisessa ketjussa kertomani juttu, joosa Suomessa olllessani kaverini pyysi minut luokseen ja sitten siellä ollessani söi kokonaisen aterian nenäni edessä tarjoamatta minulle mitään. Se tuntui todella omituiselta, jopa suoranaiselta vttuilulta.

Kyllä, silloin kun tehdään enemmän sapuskaa kerralla, esim. kesällä grillatessa. Erä aikuisten poikiemme kaveri kuulemma vieläkin muistelee meillä kesäisin syötyjä lohimedaljonkeja ja peruna-kasvisnyyttejä 

Missä muualla kuin junttisuomessa tämmöinen asia herättää näin paljon ajatuksia. Pula-ajan Suomi näkyy näissä jorinoissa, ehkä yhden annoksen hinta noin 20 senttiä, hui hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Missä muualla kuin junttisuomessa tämmöinen asia herättää näin paljon ajatuksia. Pula-ajan Suomi näkyy näissä jorinoissa, ehkä yhden annoksen hinta noin 20 senttiä, hui hirveä.

Mutta siinä on se kateus, tuokin saa jotain ja itse olen katkera ja kateellinen maalaistorvi.

Kyllä ollaan vieraanvaraisia täällä muutamissa kommenteissa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydetään jos ruokaa riittää. Monesti eilistä ruokaa jäljellä vain omalle perheelle, silloin ei voi pyytää kaveria pöytään. Tai jos ruokana jotain mitä tehdään tietty määrä, vaikka tortilloja. Silloin ei ole taikoa kaverille ylimääräisiä tortilloja. 

Aina pystyy taikomaan jotain lisäruokaa. 

Ai että pitäs kaverilta kysyä kun ravintolassa konsanaan mitä haluaa syödä ja avataan huomisen lihapaketti ja paistetaan sieltä yksi annos erikseen ja keitetään potut kylkeen?

Itse ajattelen tämän niin, että jos tahtoa riittää, niin voi tehdä vaikka suunnitellun vihersalaatin sijasta jonkun kananmunasalaatin, joka on ruokaisampi, ja näin ollen pienempi määrä varsinaista pääruokaa riittää. Tai sitten jatkaa ruokaa

Tuo on totta. Tai sitten voi jo alunperinkin tehdä varmuudeksi ruokaa 8 litran kattilassa, koska ei voi ikinä tietää, kuka tulee syömään. Oma kokemus lapsen kavereista on se, että he tarkistavat, mitä ruokaa on tarjolla ja sitten joko ilmoittavat lähtevänsä kotiin tai voivansa olla iltaan asti, koska äiti antoi luvan. Kotiin mennään, kun tuoksusta päätellen tulossa on kalakeittoa tai juurespaistosta, iltaan asti saa jäädä, kun meillä tuoksuu lihapullat, lasagne tai pinaattiletut. Eikä heitä kiinnosta salaatti, he ovat kysymässä jo ruuanvalmistusvaiheessa, saako ottaa 10 lihapullaa. Siinä kun on 4 kaveria paikalla, niin kaapista saa ottaa jauhelihapaketin jos toisenkin, jos haluaa, että omakin perhe saa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtäkään syytä sille, miksi lapsen kaverille pitäisi tarjota ruokaa, kun kaverit kuitenkin asuvat max 500 m päässä kodistamme ja on ihan tavallista, että työpäivän jälkeen syödään. Ei se päivällinen mikään yllätys ole eikä lapsen kaveri määritä sitä, miten pitkään hän saa meillä olla. Sovitut kyläilyt on asia erikseen, mutta ei meillä ole mitään ravintolaa 15 lapselle siltä varalta, että kaverit haluavat ruokaa.

Oisko vaikka vieraanvaraisuus?  

sääntö-Suomi ja jäykkis-Suomi tästä lähinnä paistaa. 

 

Meillä kutsutaan kaikki pöytään. Jotkut lähellä asuvat kaverit tosin lähtevät kotiin syömään, koska heilläkin on kotonaan ruoka-aika. Mutta varsinkin ne kaverit syövät ielellään meillä, joilla on vanhemmat vuorotöissä niin ettei kotona ole aina iltapäivällä ketään kokkaamassa, tai asuvat kauempana, ja vastaavasti meidänkin lapset silloin syövät heidän kotona kun ovat noilla kavereilla kylässä esim. toisella puolen kaupunkia. 

Arkisin meillä on sellaista ruokaa, että siitä voi helposti jakaa kaikille paikalla oleville. Yleensä jotain pastaa ja salaattia/raastetta, tai keittoa ja leipää. Eikä me olla köyhiä, ihan tavallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtäkään syytä sille, miksi lapsen kaverille pitäisi tarjota ruokaa, kun kaverit kuitenkin asuvat max 500 m päässä kodistamme ja on ihan tavallista, että työpäivän jälkeen syödään. Ei se päivällinen mikään yllätys ole eikä lapsen kaveri määritä sitä, miten pitkään hän saa meillä olla. Sovitut kyläilyt on asia erikseen, mutta ei meillä ole mitään ravintolaa 15 lapselle siltä varalta, että kaverit haluavat ruokaa.

Oisko vaikka vieraanvaraisuus?  

sääntö-Suomi ja jäykkis-Suomi tästä lähinnä paistaa. 

 

 

Jep, naapurin asiat kiinnostavat ja maksan 100 euroa, että naapuri menettää 50 euroa. Maailma muuttuu, mutta tämä piirre ei katkerilla junteilla muutu.