Miksi nainen ei halua lapsia?

Miksi mies ei halua koiraa?



Mä en halua lapsia koska en halua niitä.

Minulla ainakin on niin paska äiti (hyvää äitienpäivää vaan), että minusta olisi ihan liian hirveää, jos joku minulle maailman tärkein vihaisi ja inhoaisi minua niin paljon kuin minä äitiäni. Tosin minä en ole äidilleni maailman tärkein, joten ehkä tämä vertaus ontuu.



Pidän omasta rauhasta ja vapaudesta ja siitä, että voin harrastaa ja matkustella. Onneksi mieheni haluaa myös olla lapseton.

Onko siinä jotakin outoa, jos ei halua.

Minä en vain ole ikinä kokenut vauvakuumetta tai ajatellut että haluan lapsen. Lapsuuden kodissa riitti kyllä lämpöä ja rakkautta ja siskollani onkin 2 lasta, itse en vain ole halunnut perhettä perustaa.

Pidän kyllä lapsista, kummityttöjeni seurassa viihdyn aina ja rakasta heitä yli kaiken! Monet ystävät ovat sanoneet, että olen äiti-tyyppiä..? Mitä ikinä tarkoittaakaan.. Kaikki vaan eivät halua perhettä ja lapsia, ei siinä sen syvällisempää syytä tarvitse etsiä.

Mutta jos ns vahinko kävisi, tuskin abortoisin raskauden, eri se olisi parikymppisenä kun elämä vasta edessä, mutta nyt elämä on jo mallillaan.

Enkä usko että kantaisin kaunaa lapselle moisesta; lapsettomuuteni ei johdu siitä, että kokisin lapset elämäni esteenä vaan ihan vain en ole ikinä kokenut pakottavaa tunnetta/tarvetta tulla äidiksi.

lasten hankkiminen liittyy jonkin tarpeen tyydyttämiseen, mutta ei sitä tarvitse selitellä. Lapsettomuutta joutuu aina selittelemään jollakin tavalla, halusi tai ei.



Lapsettomuus on minusta joskus jopa vastuullisempi päätös kuin lasten hankkiminen. Se että päättää tietoisesti olla ilman lapsia, vaatii usein paljon pohdintaa ja vaihtoehtojen punnitsemista.



Ja sitten on niitäkin naisia, jotka haluaisivat lapsia mutta eivät saa. Silloin on vain helpompi sanoa, ettei halua.

tulen hyvin toimeen lasten kanssa ja pidän lapsista, mutta ei mullakaan ole ollut koskaan sellaista tunnetta, että mun pitäisi olla äiti.



On paljon asioita (mm. nykyinen työ, matkustelu, kohtalaisen vaarallinen harrastus), jotka jäisivät tekemättä, jos olisin äiti. En kuitenkaan halua luopua niistä, joten tavallaan kai olen tehnyt itsekkään valinnan olemalla lapseton. Tiedän kuitenkin olevani näin onnellisempi.

Olen 33v parisuhteessa elävä nainen. Pidän lapsista mutta en missään nimessä tekisi omia. Huolehdin ehkäisystä, vahingon sattuessa abortti olisi ainoa vaihtoehto. Aivan koko elämäni olisi pilalla äidiksi tulemisen myötä. En ole aina ajatellut näin, ehkä olen opetellut ajattelemaan niin koska luultavasti en voi lapsia edes saada. Harmittaa niiden puolesta jotka haluavat eivätkä saa. Ymmärrän että se on monelle tärkeää.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2012 klo 12:22"]

tervejärkinen haluaa huutavan sinappikoneen riesakseen loppuelämäkseen.

[/quote]

Jos on noin vajaaälyinen, niin kyllä on parempi jättääkin lisääntyminen parempien geenien kantajille.

VIHJE: Lapsi on "huutava sinappikone" vauvana. Ja jo silloinkin lapsi on oma ihana persoonansa, jonka kanssa on ihana kulkea elämän polkua. 

Nainen ilman lasta on kuin kala ilman polkupyörää... Itsellä ei ainakaan ollut mitään sisäistä tarvetta lisääntyä, se vain tapahtui ja osoittautuikin hienoksi asiaksi.

Minua ei kiinnosta elämä, jossa keskeisin roolini on huolehtia toisen ihmisen (lapsen) tarpeista ja hyvinvoinnista. En ole tippaakaan hoivaajatyyppi, ja ajatuskin tällaisesta tehtävästä on syvästi vastenmielinen. En halua löytää elämääni merkitystä sukkien etsimisestä, riitojen rauhoittamisesta, pukemisesta, ulkoiluttamisesta, ruokkimisesta, nukuttamisesta, läksyissä auttamisesta, harrastuksiin kyyditsemisestä ja jatkuvasta huolehtimisesta. Minulla on omat juttuni, joita minulla on vihdoin kolmekymppisenä mahdollisuus toteuttaa. Elän omaa elämääni, en kenenkään toisen.

Täälläkin yksi 26-vuotias nainen lisää, joka ei halua lapsia.Minua ei kiinnosta se valtava vastuu mikä siitä lapsesta on.Luonteeltani olen aika heikkohermoinen, joten se olisi myös huono piirre äidillä.Jos hoiva vietti iskee, on minulla koiria joihin purkaa se.Se riittää minulle hyvin.Ja muutenkin,voi lapsissa olla jotain hyvääkin mutta minulla tulee ensin mieleen kaikki huonot puolet.Pahinta on, jos alkaa katumaan että hommasi sen lapsen.Minulla luonteella hyvin mahdollista.Siksi parempi olla ilman.Ja mielestäni maailmassa on jo liikaa lapsia. Kodittomat voisi ensiksi adoptoida hyviin perheisiin ja sitten vasta tehdä niitä lapsukaisia lisää.Ja vapaus menisi lapsen myötä, siihen en suostu!

En ole ikinä vakavissani ajatellut, että "ehkä sitten joskus". Lapset eivät ole olleet vaihtoehto koskaan. Vaikea näitä syitä eritellä. Ehkä tärkein on se, että en siedä minkäänlaista vapaudenmenetystä. Sitä, että on pakko. Ahdistaa sellainen. Minulla on ollut muutama viherkasvi ja ne kuolivat koska ei vaan tuntunut siltä, että nyt haluan kastella niitä. Luuletteko, että tälläisestä ihmisestä voisi tulla hyvä äiti? Luultavasti lapseni ei selviäisi edes kouluikäiseksi.

"Minulla on ollut muutama viherkasvi ja ne kuolivat koska ei vaan tuntunut siltä, että nyt haluan kastella niitä."

Ihan legendaarinen vastaus :D

Apua, miten minulle tulee vain enemmän halu hankkia lapsia kun luen tämän ketjun vastauksia :D Ymmärrän kyllä näitä ketkä ei halua, nämä perustelut kuitenkin tuntuu hassuilta. Itseni mielestä elämässä on juuri tarkoitus antaa muille hyvää, ottaa vastuuta. FIksuilta kuulosti vastaukset jossa lasten sijaan oli sitten vaikka ne koirat jota hoivaa tai sitten  kavereiden lapset tai sitten pitäkää hyvää huolta miehestänne, sitä en ymmärrä jos koko elämä pyörii vain omien tarpeiden ympärillä.

Itse koen että vastuuta voi ottaa ja hyvää voi antaa myös muuten kuin tekemällä oman lapsen. Ystäväni on töissä Lääkärit ilman rajoja-järjestössä ja auttaa kehitysmaiden lapsia. Hän ei halua lapsia. Mielestäni hän ottaa erittäin hienosti vastuuta maailmasta ja antaa hyvää.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 09:19"]

Itse koen että vastuuta voi ottaa ja hyvää voi antaa myös muuten kuin tekemällä oman lapsen. Ystäväni on töissä Lääkärit ilman rajoja-järjestössä ja auttaa kehitysmaiden lapsia. Hän ei halua lapsia. Mielestäni hän ottaa erittäin hienosti vastuuta maailmasta ja antaa hyvää.

[/quote]

Joo juuri tätä tarkoitan. Mutta jos työelämässä ja vapaa-ajalla ajaa vain omaa etuaan tuntuu se aika köyhältä. Ja yhä useampi nykymaailmassa on näitä minäminä-ihmisiä vaikka eivät ehkä itsekään huomaa. Jo se miten osa kohtelee puolisoaan on ihan hirveetä katsottavaa ja en nyt puhu vain väkivallasta vain ihan "normaaleillakin pareilla". Vähätellään ja nöyryytetään toista ja itse ollaan aina oikeassa. Lapset eivät suostu auttamaan vanhoja vanhempiaan. Vanhoja vanhempia ei kiinnosta omat lapsenlapset. Perheen yhteisaikaa viettämässä kaikki näprää omia puhelimiaan 

Olen 32v. lapseton.

En uskalla hankkia lasta. Olen suoraan sanottuna laiska, vähän lapsellinen ja mukavuudenhaluinen, yhden kissankin hoitaminen on joskus työlästä. Lisäksi en ole vielä tavannut miestä jonka kanssa lasta haluaisin. Lastenhoitokokemusten perusteella lapset vievät minusta kaiken (sen vähäisenkin) energian, mutta en saa heistä oikein mitään tilalle, muuta kuin stressiä. 

Jos kuitenkin muuttuisin ja haluaisinkin lapsen, suomalainen ydinperhemalli ahdistaa. En halua elää lapsen kanssa niin pienessä yksikössä, vaan mieluummin yhteisössä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 04:27"]

En ole ikinä vakavissani ajatellut, että "ehkä sitten joskus". Lapset eivät ole olleet vaihtoehto koskaan. Vaikea näitä syitä eritellä. Ehkä tärkein on se, että en siedä minkäänlaista vapaudenmenetystä. Sitä, että on pakko. Ahdistaa sellainen. Minulla on ollut muutama viherkasvi ja ne kuolivat koska ei vaan tuntunut siltä, että nyt haluan kastella niitä. Luuletteko, että tälläisestä ihmisestä voisi tulla hyvä äiti? Luultavasti lapseni ei selviäisi edes kouluikäiseksi.

[/quote]

Haha, kyllä minunkin viherkasvit kuolee. Mutta hyvä äiti minusta olisi kuitenkin. Lapset kyllä ilmoittaa milloin pitää saada ruokaa, toisin kuin kasvit, joten on jopa helpompi pitää lapset hengissä

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 08:33"]

FIksuilta kuulosti vastaukset jossa lasten sijaan oli sitten vaikka ne koirat jota hoivaa tai sitten  kavereiden lapset tai sitten pitäkää hyvää huolta miehestänne, sitä en ymmärrä jos koko elämä pyörii vain omien tarpeiden ympärillä.

[/quote]

Koirasta ja miehestä pidetään huolta, koska niistä saa mielihyvää ja merkityksen kokemuksia. Voisi jopa sanoa, että useimmilla on oma tarve osallistua johonkin itseään suurempaan ja kokea tekevänsä elämällään jotakin arvokasta. Läheskään kaikille  huolenpito ja hoivaaminen ei kuitenkaan ole luonteva tapa löytää merkitystä vaan se tulee muuta kautta esimerkiksi työstä, ihmissuhteista ja harrastuksista. 

Ei kavereiden lapsista välittäminen ole sen epäitsekkäämpää kuin romaanin kirjoittaminen, uintijoukkueen valmentaminen tai puutarhan hoitaminen. Kaikki, mitä ihminen tekee, pyörii omien tarpeiden ympärillä. Myös lapsen hankkiminen.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2012 klo 10:37"]

joita ei mitenkään muuten pystyisi koskaan kokemaan. Pääasiassa hyviä, mutta myös huonoja. Tämä puolestaan liittyy kasvuun ja kehitykseen ihmisenä. Lapseton ei näitä koe, ja joskus sen huomaa, kun lapsettomien vanhempien ystävien kanssa on yhdessä.

terv. piiitkän lapsettoman nuoruuden elänyt mummoäiti

Sinä et taas ole kokenut monia sellaisia ihmisenä kasvattavia tunteita, joita lapseton eri tilanteissa joutuu kokemaan, joten eiköhän sitä olla ihan samalla viivalla.

Kyllä oli viestisi ketjun rasittavin.

En ole tuo edellinen, jolle vastasit, mutta ihmettelen vastaustasi. Mitä sellaista erilaista merkittävää voi ainoastaan vela velan elämässään kokea, joka kasvattaisi ihmistä lähellekään samassa mitassa kuin lasten saaminen tekee? Eikö ole aika selvää, että "lapsellisen" elämä on kutakuinkin = velan elämä + lasten vaikutus siihen lisäksi?