Joululahjat 2007
Heippa!
Ei näkynyt vielä joulukuuksi odottelevien pinoa, joten ajattelin käynnistää. Taas kerran, muutaman kerran olenkin jo ehtinyt tässä prosessin aikana aloittaa ketjuja joista sitten olen saanut hypätä pois. Ehkä tällä kertaa saisi pysyä mukana loppuun asti!
Meillä siis hoitoja takana vähän yli kaksi vuotta. Ensin kolme clomiavusteista inssiä ---, sitten IVF 12/2005: tuoresiirto -, PAS+ km 6+, PAS -, PAS+ km 5+, PAS+ km 5+ jonka jälkeen diagnoosina perinnöllinen hyytymishäiriö ja nyt hepariinin kanssa viimeisten siirretyn kahden alkion kiinnipysymistä jännätään. La olis Aydin Tekayn mukaan 26.12.07.
Mitenkäs muut? Jossain muussa ketjussa luin, että pohditte pinoutumista joten mukaan juttuun!
T:Tiuhtis
Kommentit (148)
Koko viikon tehnyt tauti tuloaan ja nyt se sitten iski eilen illalla oikein kunnolla.
Ihan ekaksi pakko kommentoida tuohon pumpukan maitohommeliin että mua ihan rupes naurattamaan kun luin. :) Minäkin nimittäin aina silloin tällöin puristelen nännejä ja mies sitä ihmettelee... mut ei oo kyllä yhtään tippaa tullut näkyviin. :D Kaikkee sitä itsessään tuleekin tutkiskeltua kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.
Mullakin on ollut tuollaisia nivuskipuja muutamina päivinä kuten Kielolla. Liekö nuo nyt sit juuri niitä liitoskipuja??? Tai uskoisin että ainakin ihan vaaratonta.
Oma napa alkaa vaikuttaa päivä päivältä vaan pyöreämmältä. Ihanaa kun alkaa masu kasvamaan oikein kunnolla, ja nyt alkaa jo tosiaan näyttämään vauvamasulta eikä muuten vaan hyvin syöneeltä.
Eilen kävin neuvolassa. En varmaankaan ole vielä kirjoitellut et siellä sokrurasituksessa mulla oli se paastoarvo 0,4 koholla sallitusta. Kaks muuta arvoa olivat oikein hyvä mutta koska tuo arvo oli koholla, joudun nyt mittailemaan kotona verensokereita. Eilen sain nuo mittarit sun muut ja nyt kun oon mittaillut noita arvoja ohjeiden mukaan niin kaikki on olleet reilusti alle niiden sallittujen. Mulla on pienoinen aavistus että tuo labran eka mittaus oli virheellinen... Nuori tyttö otti kolme kertaa sitä paastonäytettä sormenpäästä ja sai joka kerralla eri tuloksen. Sit vaan laittoi arvioi niiden keskiarvon ja avot -> arvo kohollaan. Nooh, ei mua sinänsä haittaa mittailla noita sokruja, varsinkin jos siitä on hyötyä vauvalle. Se vaan harmittaa et jos toi tulos on virheellinen niin mitenkähän se vaikuttaa vauvan vakuutuksen saantiin??? Maanantaina mulla on neuvolalääkäri niin pitää kysyä tuota hommaa et voiko sen paastoarvon mittauttaa labrassa uudestaan ja tarkistaa. Saa nähdä.
Mutta muuten eilen oli kaikki kohdallaan neuvolassa. Verenpaine hyvä, hemppa 130 ja paino oli noussut edellisestä neuvolasta 100 g viikossa. Vieläkin ollaan kyllä -1,4 kiloa lähtöpainosta... Sf -mitta oli 24 ja vauvan sydänäänet löi 147-153 välillä tosi napakasti. Murunen voi siis oikein hyvin, ja kyllä sen myös huomaa päivittäin (ja öisin!) kun semmoinen töminä ja möyrintä masussa käy :)
Ja ainiin, TÄNÄÄN SAIN ÄIPPÄPAKKAUKSEN!! Viikko sitten perjantaina kävin kelalla ja nyt jo siis sain paketin, nopeeta toimintaa kelalla. Tuolla se vielä avaamattomana oottelee eteisessä että mies tulis kotiin. Maltoin antaa sen odotella siihen asti et yhdessä päästään tutkimaan sisältöä. Mutta arvatkaa vaan polttelisko jo avata se...
Pitää lähtee nenän niistoon.
Jakselkaahan kaverit hyvin masuinenne! :)
pampula ja masu 26+2
...tekstailu ennen töihin ryhtymistä. Lantiokipuni ovat hellittäneet, mutta käsisäryt palasivat pahempana kuin koskaan. Oli pakko eilen käydä ensiavussa, kunpanadolia meni kahden tunnin välein. Voi olla, että joudun käymään magneettikuvauksessa...mutta siitä pitää jutella vielä lääkärin kanssa. Selkärankani ei ilmeisesti kestä vatsan painoa.
Tuo pampulan sokerirasitus kuulosti ihan erilaiselta kuin minun. Ei minulta mitään sormenpäästä mitatattu vaan ihan kyynertaipeesta. Mutta arvot olivat ok eli sokeria ei nyt enää seurata.
Kielo
Tännepä ei mitään erikoista - selkäkivut ovat lähes poissa, selässä tuntuu kyllä jäykkyyttä tai kipuakin heti, jos tekee jotain vähän raskaampaa, esim. kävelee pitkän lenkin tai joutuu nostamaan jotain painavampaa. Mutta se menee kyllä heti ohi. Mutta edelleen vaan vaivaa tuo rinnan alla oleva lihas, enkä vieläkään voi nukkua kuin yhdessä asennossa... Eilen aloitin pähkäilyn, että voinko mennä ensi viikolla töihin vai en - nyt tuntuu, että kai voisin, mutta tuntuu tosi typerältä, jos pystyn olemaan siellä pari päivää ja sit olaan taas niin kipeitä... ajattelin, että jos nyt viikonloppuna ei niin enää lepuuttais tuota selkää, vaan tekis kaikkee ihan normaalia, raskaampaakin juttua, niin sit näkis, että miten se kestää.
Meillä oli tällä viikolla sairaalaan tutustuminen ja kai se oli samalla niinku synnytysvalmennus - mitään muuta valmennusta meillä ei olekaan. Oli ihan mielenkiintosta ja tosi kiva nähä kaikki paikat etukäteen, nin ei tarvii sitten synnytyksen lähestyessä alkaa pohtimaan, että mihinkäs sitä nyt pitääkään mennä, ym (kuten mulla on aina tapana...). Kuitenkin ehkä olisin hieman enemmän kaivannut tuolta käynniltä, en kyllä oikein tiedä mitä. Ensi viikolla onkin taas neuvola.
Piristävää loppuviikkoa kaikille!
T: Pumpukka ja masu 26+1
nostatan pinoa ja lähetän eteenpäin suolakurkun iloa! Eli: minulla on viimepäivinä ollut kaameita suonenvetoja etenkin reisilihaksissa. Tapasin eilen yhden urheilijan, tarkemmin sanottuna pyöräili-jän, joka kertoi, että hän kärsii samasta vaivasta, mutta se menee hetkessä ohi suolakurkulla. Ko-keilin asiaa ja se todella tepsi. Mutta: pitää käyttää oikeaa suolakurkkua ei herkkukurkkua, jota meillä suomessa yleensä puhutaan suolakurkkuna. Esim. coctail kurkut ovat yleensä herkkukurkku-ja. Menin siis eilen lähimpään isoon kauppaan ja ostin tynnyristä suolakurkkuja (vaara: vieressä oli myös herkkukurkkutynnyri, mutta osasin välttää sitä) ja nukuin koko yön ilman kramppeja ja nyt-kin vielä jalat tuntuvat tosi hyviltä.
¿että tällainen vuodatus.
Mukavaa päivää..
t. Kielo
Täytyypä varmaan käydä ostamassa suolakurkkuja, kun välillä meinaa vetää suonta jatkuvasti... Ja hyvä että nimenomaan suolakurkkuja, koska herkkukurkuista en edes tykkää!
oltiin näköjään pampukan kanssa on-line verkossa. Huomasin viestisi tosin vasta nyt.
Meillä synnytysvalmennus on vasta joskus viikolla 35. Olen ihmetellyt sen myöhäistä ajankohtaa...ties vaikka vauva syntyisi ennen sitä. Meillä on vielä suuri päätös edessä sen suhteen synnytämmekö TAYS:ssa vai VAS:ssa. Tekeekö joku teistä tämäntyyppista valintaa?
Kielo
Heissan!
Pitkästä aikaa on taas aikaa vähän pinoutua.
Tänne ei oikeestaan kuulu ihmeempiä. Vatsa kasvaa ja vauveli liikuskelee ahkerasti. Ollaan ahkerasti pakkailtu tavaroitamme ja välillä meinaan unohtaa, että tartteis ottaa rauhallisesti. Mies on ahkeroinut tontilla ja kaadellut puita, minusta ei tässä tilassa oo kauheesti apua. Muutto koittaa siis tän kuun lopussa väliaikaisasuntoon.
Huomenna ajateltiin hakea sukulaiselta pinnasänky ja se onkin ensimmäinen hankinta. Tartteis varmaan pikku hiljaa alkaa tekemään hankintoja. Äitiyspakkausta jo kovasti odottelen....
Mekään ei olla vielä käyty sairaalassa tutustumiskäynnillä/synnytysvalmennuksessa. Ensi torstaina on neuvolalääkäri, joten josko siellä selviäis koska ne on. Me muuten täällä pääkaupunkiseudulla valitaan Naistenklinikan ja Kätilöopiston välillä. Me valittiin Naistenklinikka, jossa ollaan käyty sitten noi ultrat.
Mitäs muuten ootte mieltä? Mulla olis mahdollisuus lähteä miehen työmatkalle New Yorkiin lokakuun alussa viikoksi, jolloin raskausviikkoja takana 29. Ennen sitä mulla on toi neuvolalääkäri ja just edellisellä viikolla oma lääkäri klinikalla, joilta tietenkin aion kysyä. Kovasti tekisi mieli lähteä, kun ei tiedä koska sitä seuraavaksi pääsee ja kun kaikki on tähän asti mennyt tosi hyvin.
Voikaahan hyvin ja mukavaa viikonloppua!
Kille rv 26+1 (huih, kun jo pitkällä :-))
Heissan!
Pitkästä aikaa on taas aikaa vähän pinoutua.
Tänne ei oikeestaan kuulu ihmeempiä. Vatsa kasvaa ja vauveli liikuskelee ahkerasti. Ollaan ahkerasti pakkailtu tavaroitamme ja välillä meinaan unohtaa, että tartteis ottaa rauhallisesti. Mies on ahkeroinut tontilla ja kaadellut puita, minusta ei tässä tilassa oo kauheesti apua. Muutto koittaa siis tän kuun lopussa väliaikaisasuntoon.
Huomenna ajateltiin hakea sukulaiselta pinnasänky ja se onkin ensimmäinen hankinta. Tartteis varmaan pikku hiljaa alkaa tekemään hankintoja. Äitiyspakkausta jo kovasti odottelen....
Mekään ei olla vielä käyty sairaalassa tutustumiskäynnillä/synnytysvalmennuksessa. Ensi torstaina on neuvolalääkäri, joten josko siellä selviäis koska ne on. Me muuten täällä pääkaupunkiseudulla valitaan Naistenklinikan ja Kätilöopiston välillä. Me valittiin Naistenklinikka, jossa ollaan käyty sitten noi ultrat.
Mitäs muuten ootte mieltä? Mulla olis mahdollisuus lähteä miehen työmatkalle New Yorkiin lokakuun alussa viikoksi, jolloin raskausviikkoja takana 29. Ennen sitä mulla on toi neuvolalääkäri ja just edellisellä viikolla oma lääkäri klinikalla, joilta tietenkin aion kysyä. Kovasti tekisi mieli lähteä, kun ei tiedä koska sitä seuraavaksi pääsee ja kun kaikki on tähän asti mennyt tosi hyvin.
Voikaahan hyvin ja mukavaa viikonloppua!
Kille rv 26+1 (huih, kun jo pitkällä :-))
Täytyy varmaan kohta lähteä kävelylle, kun huomiseks on luvattu vesisadetta.
Meillä oli tänään neuvola ja kaikki oli hyvn. Hemoglobiini oli vähän noussut edellisestä ja paino vähän enemmän, mutta ei liikaa. Verenpaine oli sama alhainen ku ennenkin. Vauvan sydän sykki hienosti, vaikka kovasti kyllä yritti karkuun... Tästä eteenpäin meillä sitten onkin neuvolat 2vkon välein!
Meinaatteko te ottaa vauvalle vakuutuksen ennen syntymää tai otteko jo ottaneet? Meille meinas tulla kiire, kun uusimmassa Odotus-lehessä oli asiasta juttua ja siellä sanottiin, että yleensä vakuutus pitää ottaa jo 3kk ennen laskettua aikaa! Meillähän on jo huomenna 3kk laskettuun aikaan! Mutta onneks meidän vakuutusyhtiössä vakuutuksen voi ottaa vielä 2kk ennen la:ta.
Mä just tossa mietin, että en varmaan uskaltas lähtee nyt mihinkään etelänmatkalle. Voisin kuvitella, että tollasella Amerikan matkalla vois ehkä rankinta olla pitkä lentomatka, mutta jos siellä paikan päällä jotain sattuu, niin onhan siellä kaikki tarvittavat välineet ja taito hoitaa - ainakin jos on vakuutukset kunnossa... Varmaan Kille sun terkkari ja lääkäri osaavat neuvoa, onko matkalle turvallista lähteä.
Ainiin, loppuviikosta kokeilin tuota selän kestävyyttä siivoamalla ja kävelemällä paljon (tai olemalla paljon jalkojen päällä) ja eihän se kestänyt vaan kipeyty taas ja muutama yö ja päivä olikin aika vaikeita. Eli sairasloma jatkuu ja mä vaan teen kaikkia kevyitä juttuja ja vähän aikaa kerrallaan.
Huomenna tuleekin jo 27vkoa täyteen!
Heippatirallaa!
Me otettiin vakuutus jo jonkin aikaa sitten. Meidän vakuutusyhtiössä Nordeassa se täytyy ottaa 3 kk ennen la:ta. Musta on hyvä, kun sen ottaa ennen syntymää niin sitten siihen ei tuu mitään rajoitteita ellei tietty äidillä ole jotain. Aika tyyrishän se on, mutta kaiken varalta hyvä olla. Toivottavasti sitä ei tarvita!
Juu oon kanssa miettinyt tota lentomatka, mutta mulle yleensä lennot ei oo mitkään ongelmalliset. Saan tosi hyvin nukuttua ja jos nyt lähden, niin täytyy sitten muistaa jaloitella usein. Mut katotaan mitä lääkäri sanoo...
Kiva kuulla Pumpukka että neuvolassa kaikki hyvin. Harmi toi sun selkäsi, mutta hyvä, että oot saikulla, ni voit lepäillä eikä tartte rasittaa selkää tarpeettomasti.
Äitiyspakkausta odottelen edelleen kärsimättömänä. Luulen, että meidän palkkaosasto lähetti sen hakemuksen parisen viikkoa sitten Kelaan. Ainakin silloin sain työantajan vahvistuksen äitiysloman alkamisesta. Niin ja haettiinhan sitä pakkausta samalla kaavakkeella ku äitiysrahaa ym.? Niin mä ainakin ymmärsin.....
terkkuja Kille rv 26+4
Lomat on nyt sitten lusittu ja töihin eilen palattu. Kolme viikkoa meni sellasella rytinällä, että huhu. No nyt pitäs jaksaa jonkin aikaa eli 7 viikkoa sitkutella töissä, mutta luulempa, etten niin kauaa pysty olemaa. Olin tänään neuvolalääkärillä ja mitkään positiivisimmat uutiset eivät mua tavoittaneet. Eli hb edelleen alhainen 105 vaikka rautaa mennyt kaks kpl päivässä ja sen lisäks vielä multitabsia. Nyt pitää sit vaihtaa rautamerkkiä, josko se auttais. Neuvolatäti sanoi, että hempan pitäis olla tässä vaiheessa yli 110, joten ensi kerralla sitten otetaan erityis syyniin tuo hb. Oonkin ollut taas ihan tosi väsynyt, joten...
Kiloja oli tullut muutama, mutta ei mitenkään hälyyttävästi, onneksi :) No eniten itseäni huolestutti se, että kohdunsuu oli pehmentynyt. Lääkäri sanoi, että kaikkea kantamista pitää nyt välttää ja muutenkin ottaa rauhallisesti. Kohdun kaulan pituus oli 2cm joten sekin on vähän alhainen. Näitä asioita miettien luulen siis, etten kovin pitkää enää pysty olemaan töissä, mutta katsotaan.
Vakuutuksista ootte puhelleet. Me ollaan otettu vauvalle jo vakuutus, joten se asia on kunnossa. Onhan se parempi, että se tulee voimaan heti syntymän jälkeen, niin on olemassa varmuus siitä. Meillähän toi kolmen kuukauden raja tuli täyteen jo viime viikolla, joten on pitänyt olla asialla :)
Loman aikana olen vähän hankkinut noita vauva tavaroitakin. Vaunut odottavat nyt tuossa nurkassa asukkiaan. Löytyi edullisesti, kun olivat tarjouksessa. Vaatteitakin mä olen muutaman ostanut, mutta odotan myös tota äitiyspakkausta, jotta sitten tietäis paremmin mitä vielä pitäis hankkia. Mä olen vienyt paperit kelalle jo heinäkuun vika päivä, ja kävinkin siellä tuossa kuunvaihteessa kyselemässä pakkauksen perään. Olivat sössineet jotain siellä ja pakkausta eivät olleet vielä tilanneetkaan. No tekivät päätöksen siinä saman tien ja nyt sen pitäis ehkä tällä viikolla saapua. Ja jos ei saavu, niin taidan taas matkata Kelalle kyselemään sen perään :)
Tällaset kuulumiset tällä kertaa... Meni vähän omaan napaan tuijotellessa, mutta ehkä selviätte :)
Reetuna 28+1
Iltaa!
Tänään olis siis neuvolalääkäri. Ja kaikki on hyvin. Kohdunsuu oli kiinteä ja 3 cm, josta lääkäri sanoi, että on niinkuin pitääkin. mutta nyt luin Reetunan viestin, jossa oli että 2 cm olisi lyhyehkö.... Kysyin myös New Yorkin matkasta ja lääkärin mukaan se on ihan ok, jos olo jatkuu yhtä hyvänä. Kysyn vielä parin viikon päästä oman lääkärin mielipidettä.
Hb oli 121, mutta silti kehottivat ottamaan rautatabletteja Matrifolinia 1 tbl päivässä. Ja sit lokakuussa pitäis alottaa d-vitamiinia. Onko teille muille mainittu siitä?
Kaikki täällä siis hyvin! nyt taidan mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä -onneks on perjantai huomenna!
Kille rv 26+6
..pitkästä aikaa. Minulla on aika rankka työputki takana, enkä ole jaksanut edes netissä käydä. Nämä 12-14 h päivät alkavat olla jo liikaa, varsinkin kun olen reissannut ympäri Suomea. Väsymystä lukuunottamatta kaikki tuntuu olevan hyvin. Otimme viime tipassa vakuutuksen ja saimme siitä tingittyä, kun olemme yhtiön vanhoja asiakkaita. Töissä ilmoitin jääväni äitiyslomalle, joten sekin on nyt hoidettu. Toistaiseksi suhtautuminen on ollut ' viileän' asiallista. Käsisärkyni ovat muuten loppuneet. Olen ottanut joka päivä suolakurkkuja ja multitabseja. Muistaakseni joskus oli neuvolassa puhetta siitä D-vitamiinista; torstaina varmaan tiedän lisää, kun on seuraava käynti ja lääkäri.
Mieheni toi meille vaunut Tallinnasta. Ovat aika UFO:t :)
...ääh ja pitäisi se äityspakkaus tilata. En ole saanut aikaiseksi.
Kielo
Kaikenkaikkiaan lasta ollaan toivottu n. 6 vuotta joista 2,5 vuotta hoidoissa. Yhden yhtä plussaa ei ole tuohon aikaan mahtunut joten yllätys olikin suuri kun vihdoin sen saimme!
Hoitotaustaa: useita clomikiertoja, 4 inssiä clomeilla, 2 IVF pistoshormooneilla, ja nyt tämä viimeinen ICSI tehtiin clomien avulla. Mulla nuo pistoshormonit antoivat tosi huonon vasteen, vaikka lääkemäärät olivat tosi suuria ei saatu kummallakaan kerralla kun yksi ainut solu punktiossa. Ekalla kerralla se kyllä hedelmöittyi mutta ei kiinnittynyt, tokalla kerralla ei edes hedelmöittynyt. Onneksi lääkäri sitten noiden kahden IVF:n jälkeen lueskeli mun papereita ja totesi että clomeilla saataisiin todennäköisesti yhtä hyvä (tai huono) vaste joten niillä sitten kokeiltiin. Söin kymmenen päivää clomeja putkeen muistaakseni kolme nappia päivässä. Punktiossa saatiin taas vaan yksi ainut solu mutta tuolla se nyt itseään kasvattelee masussa. ;)
Keskiviikkona kävin ultrassa polilla ja siellä näkyi pienen pieni otus jonka sydän pompotti hirmuisesti. Aivan uskomattoman ihana näky ja itkuksihan se meni... Utran mukaan mennään nyt rv 7+6, lasketun ajan laskivat olevan 8.12. Täytyy vaan toivoa parasta...
Meillä lapsettomuuden taustalla on se, että miehellä ei ole siemennesteessä lainkaan siittiöitä. Vuonna 2004 syyskuussa tehtiin sitten ensimmäinen ICSI-hoito, jossa siittiöitä otetiin suoraan kiveksestä. Tuoresiirrossa siirrettiin yksi alkio ja tämän tuloksena syntyi kesällä 2005 tyttö, joka on nyt 1v 10 kk.
Pakkaseen jäi tuolloin vielä 6 alkiota ja nyt maaliskuussa niistä siirrettiin kaksi ja raskaus alkoi taas heti, uskomatonta kyllä. Ultrassa näkyi yksi sikiö ja sydämensyke ja laskettu aika olisi 4.12.2007. En voi kyllä mitenkään uskoa tätä meidän käsittämättömän hyvää tuuria ja tuntuu kyllä välillä vähän epäreilultakin, kun monet muut joutuvat tahkoamaan hoidossa vuosia. Mutta raskaana sitä nyt kuitenkin ollaan ja TODELLA onnellinen siitä tietysti olen.
Oikein hyvää vointia toivottelen kaikille joulukuisille ja toivotaan, että kaikkien vaavit pysyvät mukana loppuun asti.
T. Ellu rv 7+3
Eli täällä yks postiivisen testin tehnyt.
Tässä vähän hoito taustaa. Eli meille on tehty viime vuonna 4xIUI josta kaikista nega. Sen jälkeen tehtiin IVF josta saatin neljä hyvää alkiota. Toisesta passista tuli plussa mutta todettiin tuulimunaksi. Tänä vuonna aloitettiin toinen IVF josta saatiin 7 alkiota. Yks siirettiin ja 6 meni pakkaseen. Ensimmäisestä alkion siirrosta tuli nega. Maaliskussa siirettin 2 alkiota josta nyt tämä plussa. Laskettu aika olisi vauva-lehden mukaan 10.12. Ultrassa en ole vielä käynyt mutta se on ensi viikon torstaina. eli siihen asti pitää jännittää onko siellä kaikki hyvin. Täytyy toivoa että on.
Onnea kaikille odotukseen.
Olen pitänyt nyt muutaman viikon täydellistä (melkei ainaki) palsta pimentoa..
Eka kirjoittelin enää harvakseltaan ja sit loppu kokonaan ku tuli ns hoitotauko..
Tai siis meillä siis lasta " tehty" kolme vuotta.....pillerit jäänyt hiukan ennen mutta se ei ollu sellasta kunnon yritystä..
No, sitte oli laparoskopiaa ja ivf.....ivf:äön jälkeen oli yksi pas luonnon kiertoon mikä onnistui siis tehdä mutta tulos nega..
No sitte yritettii alottaa toista luonnonkiertoon mutta kun olin kp 8 tohtorin ultrassa, hän totesi että ei voida pas:sia tehä ku munasarjoissa ei mitään toimintaa....
No, päätettii tehä seuraava pas lääkkeelliseen kiertoon ja hain zunemonit jotta aloitan ne heti ku menkat alkaa...
Menkkoja ei kuulunut ja ku ne oli tänään pari viikkoo myöhässä ja ajattelin ma soittaa klinikalle ni ajattelin että tehää raskaustetsi ku sitä ne kuiteki kysyy ku soitan...ja hups,
TESTI OLI POSITIIVINEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt en tiedä että onko tämä alkanut jo kuitenkin siitä ekasta pas:sista vai sitten yhtä utopista että tästä kierrosta k munasarjojen ei pitäny ees toimia, mutta vahva viiva tuli heti tikkuun ku kastoin ja siinä ne vieläki möllöttää=)=)
Tehään aamulla vielä uusi mutta näyttääpi että klinikalle soiton jälkeen saan varata ajan myös neuvolatädiltä=)
JOS tämä pieni on saanut alkunsa tästä kierrosta niin LA olisi vauva-laskurin mukaan 17.12 mutta jos aiemmasta pas:sista ni sit aiemmin..mut tämä selvinnee kyllä=)
Aivan uskomaton tunne....ei jotenkin ees usko mutta ....iiks=)
ONNEA KAIKILLE MUILLEKIN PLUSSANNEILLE=)
Onkos teillä joitain oireita?
Meillä yritystä takan 4,5 vuotta joista 3 vuotta hoitoja. Lapsettomuuden syynä miehen siittiöiden vähyys (vain n. 20kpl/näyte) - johtuu kromosomiviasta, joka aiheuttaa lapsettomuutta, ei siis muuta. Tuskallisten pohdintojen jälkeen päätettiin yrittää omilla siittiöillä: 4 ICSIä ja pas:it päälle: alkiot olivat yhtä lukuunottamatta aina top-luokkaa, mutta ei plussan plussaa. Syksyllä 05 siirryttiin käyttää luovutettuja siittiöitä, joilla tehtiin 7 inssiä - ihan käsittämätön määrä: olisin halunnut siirtyä IVF:ään jo paljon aiemmin, mutta lääkäri ei suostunut, vaan vannoi vaan inssien nimeen. 7:ssä inssissä sitten sanoin, että tämä oli viimeinen ja niin sitten siirryttiin eteenpäin. IVF lyhyellä kaavalla. Punktiossa kaikki näytti vielä hyvältä: n. 15 munarakkulaa ja limakalvokin oli taas oikein hyvä. Mutta seuraava päivä toi järkytyksen, kun klinikalta soittivat, että vain 3 munasolua oli löytynyt ja niistäkin vain 2 hedelmöittynyt kunnolla. Seuraava vuorokausi menikin ihan paniikissa, että jos siirtoon ei selviäkään kumpikaan, mutta molemmat selvisivät ja olivat hienoja alkioita. Ja molemmat siis siirrettiin.
Pp16 toi sitten uskomattoman ihania uutisia, kun tein positiivisen raskaustestin, jota kyllä on vieläkin vähän vaikea uskoa todeksi... Kuukautisten mukaan neuvolantäti sai lasketuksi ajaksi 14.12 ja nyt olisi rv 5+7. Ultra on ensi keskiviikkona ja sitä kovasti jännitetään ja odotetaan! Tuolla toisessa ketjussa jo kirjoittelinkin, kun järkytyksekseni eilen tuli tumman ruskeaa vuotoa, mutta monet palstailijat ovat saaneet mut nyt rauhoittumaan, ettei tämä välttämättä tarkoita keskenmenoa, vaan on ihan normaalia... mutta kyllä nyt vähän varovaisemmin iloitsee tästä raskaudesta...
Oireita on kyllä ollut: rinnat ovat isommat (olivat jo ennen testiä) ja välillä tosi kipeät- varsinkin yöllä asennon vaihtaminen sattuu rintoihin. Vatsa on myös pullahtanut (turvonnut?) ihan selkeästi - tiukempia housuja ei voi pitää, kun ne sattuu mahaan ja tulee huono olo. Huonoa oloa on muutenkin ajoittain ollut ja päivittäin huimaa kovasti. Voisin nukkua jatkuvasti ja samoin syödä ja juoda (ja juosta vessassa)... oon kyllä aina ollut kova syömään, mutta ilmeisesti hormonit saa aikaan sen, että koko ajan on hillitön nälkä, paitsi jos syö ihan ähkyks niin sit tulee huono olo...
Kiva kun tiuhtiainen aloitit tämän pinon ja toivottavasti nyt saat pysyä mukana loppuun saakka!!! Meitä onkin nyt muutama sitten jännäämässä, saadaanko jopa kaksi joululahjaa... Millonkas tiuhtiaisella on eka ultra?
Rentouttavaa, mutta positiivisesti " raskasta" viikonloppua kaikille!
pumpukka ja pikkuiset(?)
Tervehdys kanssasisaret!
Uskaltaudunpa minäkin mukaan, kun epäuskosta huolimatta testiin tulee aina vain plussa! Täytyy pian olla yhteydessä apteekin tukkuun, että toimittavat lähiapteekin testit suoraan mulle kotiin. ;-) Vauvatoiveita takana reilut neljä vuotta, kolme inssiä, IVF tuoresiirto, kaksi alkuraskauden keskenmenoa ja nyt sitten viimein 1. pas:sta plussa. Usko raskauden jatkumiseen tuntuu vaihtelevan, välillä on hyvin varma ja seesteinen olo, toisena hetkenä ei edes usko olevansa raskaana. Oireita ei ole, mutta alkumetreillähän tässä vasta ollaankin. Kiva Tiuhtis, kun aloitit pinon! Ehdin sitä jo vähän kaivatakin, kun pakko jollekin/jonnekin saada vähän edes hehkuttaa plussaamisesta. Keskenmenoista " viisastuneena" odotellaan ultraa ennen kuin julkistetaan asiaa muille. Ultra on noin vuoden päästä... (heti vapun jälkeen). Luget käytössä ultraan asti, aamuannos jätettiin pois plussauksen jälkeen, mikä tekee aamuista kyllä selvästi miellyttävämpiä. Ilmoittautukaahan muutkin plussanneet, on meitä varmaan enemmänkin!
tipituu rv 4+5
...tuo maitojuttu. Minulta yksi ystäväni kyseli juuri samaa, että eikö sinulta tule maitoa, kun häneltä on kaikissa raskauksissaan tullut maitoa jo puolivälistä alkaen. Mutta ei, minulta ei tule mitään. Meillä muuten on suvussa sellainen piirre, että kaikille naisille ei tule koskaan maitoa, ei sitten pisaraakaan, vaikka kuinka monta lasta saisi. Olen henkisesti valmistautumassa siihen, ettei minunkaan imetys välttämättä onnistu. Anyway, pitää palata töihin. Nivuskipuni jatkuvat edelleen, mutta en vielä taida soittaa terkkarille. Eikös tällainen kuulu asiaan?
Kielo