Mitä iloa on isosta omakotitalosta jossain korvessa,

Onko sillä koolla nyt joku oleellinen merkitys ap:eelle?

Meillä perheessä on 2 aikuista ja työpaikat eivät ole samassa keskustassa. Toinen on Espoossa töissä ja toinen Helsingissä. Firmat saattavat muuttaa ja työpaikka muuttua. Työpaikan sijainti saattaa nopeasti vaihtua 40km (kuten miehellä firma muuton vuoksi viimeksi, eikä kyseessä ole edes pikkufirma). En siis todellakaan laske asumispaikkaamme työpaikkojen läheisyyden mukaan, sillä ne eivät ole välttämättä pysyviä! Nykyaika eroaa aika paljon siitä oman lapsuuteni aikuisten työurasta, jossa koko ikä oltiin saman työantajan palveluksessa.



Minä pidän tärkeänä sitä että lapsilla on pysyvä ja oikeankokoinen turvallinen ympäristö. Tämän realiteetin mukaan valitsimme asuinpaikkamme, työpaikat saattavat sitten muuttua Helsinki-Vantaa-Espoo linjauksella (jossa niitä kymmeniä kilometrejä kertyy helpostikin). Nykyiset työpaikat eivät määrittäneet asuinpaikkaa, kuin kylläkin että etsimme läheltä isoja Helsingin sisäänajoväyliä.



Maalla mekin asuimme ennen kuin lapset menivät kouluun. Sitten muutimme kaupunkiin, mutta emme työpaikkojen lähelle, vaan väljemmille alueille järven viereen. Maalla asuassamme toimimme erilailla kuin kaupungissa. Itse olisin viihtynyt maalla, mutta lasten kavereiden läheisyys, koulumatkat ja harrastukset vaikuttivat. Maalla ei ollut ohjelma niin täyteen ahdettu, kuin kaupungissa. Kieltämättä myös maalla nuo lasten kuskaukset auttavat tietämään missä lapsen liikkuvat ja saa keskittynyttä yhdessäoloaikaa lapsen kanssa. Mutta autosta on riippuvainen ja ajella saa aikasen riittävästi. Lisäksi kyllästyin palveluiden karsimiseen maalta, joka näytti olevan yleistynyt trendi.

tontti 5-7km säteellä suht ison kaupungin keskustaa vai 30km päästä...

Päädyimme lähemmäksi, koska:

- uusi raknnusalue ja lapsille tulee paljon kavereita ihan lähelle

- päiväkodit ja koulu kilometrin säteellä

- keskustassa paljon harrastusmahdollisuuksia, joten isompana voivat näppärästi kulkea itse linja-autolla tai pyörällä harrastuksiinsa

-en halua kuluttaa ajomatkaan hirmusti aikaa, näppärämpi kävästä keskustassa ilman että sitä täytyy hirveästi suunnitella

eli palveluiden saatavuus ja valinnanmahdollisuudet lähellä

-moneen paikkaan joutuu toki autolla kulkemaan, mutta kun me vanhemmat olemme molemmat asuneet lapsuuden ja nuoruuden n.6km keskustasta, niin ehkä sieltä kumpuaa tarve asua suht lähellä keskustaa. Itse ainakin nuorena ajeltiin useaan kertaan viikossa keskustaan pyörillä, hyötyliikuntaa siis lapsille teidossa..

Itse en halua asua metsän keskellä, kaipaan ympärilleni eloa ja vilskettä. Pensasaita ajaa asiansa eli omalla pihalla saa olla rauhassa bikineissä:)

mutta kun ap:n kriteerit oli iso talo, ei naapureita lähellä ja iso tontti. Meillä nuo toteutuu todella 10 min etäisyydellä sivistyksestä:) Näköetäisyydellä on 2 taloa, molemmat n 100m päässä eli ei häiritse omaa elämistä. Marjat ja sienet poimitaan omalta tontilta jne. Elämän luksusta....

rakentaa Helsinkiin muutama pilvenpiirtäjä ja niihin alakertoihin kaupat. Suomi voitaisiin siirtää niihin taloihin. Jonnekin lappiin vois tietenki jättää sen verran porukkaa, että lomapaikat pyöris. Muuten olisi todella järkevää kaikkien asua kaupungin keskustassa korkeissa taloissa. Näin autot saataisiin pois ja kaikki voisivat kulkea bussilla.



Eli mun mielestä maaseutu on todella törkeää luonnon pilaamista.

- Lapset voi telmiä isolla pihalla, autotiehen matkaa

- Voi kulkea alasti pihalla jos huvittaa. Kehtaa uida altaassa, ottaa aurinkoa ja kylpeä tynnyrissä vaikka takapuoli olis iso :D

- Eläinrakkaana ihmisenä saan hankkia lampaita, kissoja, koiria yms. ihania eläimiä ympärille ja perheen iloksi, eikä ne haittaa tiukkapipoisia naapureita, kun niitä ei ole.

- Ilma raikasta ja puhdasta, on hiljaista..

- Saa nauttia kauniista maisemista ja elää lähellä luontoa

- Pidän puutarhatöistä ja erilaisista kasveista. Saa järkätä ison pihan missä möyriä



Toisille sopii, toisille ei.

ne tavarat ja ruoka valmistetaan niihin pilvenpiirtäjien kauppoihin? Ja rekka-autojakin tarvitaan tavaroiden ja ruuan kuskaamiseen. Vai oletko sitä mieltä että ruoka kasvaa kaupassa ja sähköä saa seinästä? Melkoisia vatipäitä pyörii tällä palstalla.

meidän perheen harrastus on hevoset ja on hyvä että asumme täällä "korvessa". Melkein omasta pihasta lähtee useampi kilometri metsätietä jolla voi lenkittää hevosia. Eipähän ole kukaan tiukkapipo valittamassa hevosista ja hevosenpaskasta.

Maalla ei lapset pyöri kännissä 12v, eivätkä isommatkaan kovin usein, kun mihinkään ei ilman kyytiä pääse. Ja kun kaikki vielä tuntee toisensa, on riski pöllöilyyn paljon pienempi. Ainakin täällä toisista välitetään.

--- just kirjoitin aikaisemmin tähän ketjuun että tästä kännäilystä on tullut jopa meidänkin maalaiskylässä nyt tänä kesänä suuri ongelma! Kaikki kylän lapset ovat kokoontuneet kylän koululle kännäämään ja tupakoimaan. Jopa ne 11-12-vuotiaat lapset... Osa vanhemmista välittää osa ei... Eli nää on näitä lapsia jotka saa ja voi itse lähteä pyörällä koululle. Osalla matkaa 100 metriä, osalla 4-5 km.

Että kyllä ne maallakin osaa... Ehkä jopa enemmänkin koska usein maalla ei oo mitään järkevää tekemistä kaikille! Esim. meidän kunnassa suuri ongelma on se, että ainut mitä voi harrastaa on jalkapallo, jääkiekko tai joku musiikkiharrastus. Ja nämäkin on vähän puolitosissaan eli ei sellaisille jotka vain haluaa kokeilla jotain leikillään.

NE JOTKA VIIHTYVÄT MAALLA VIIHTYVÄT SIKSI ETTÄ ITSE ASIASSA HEILLÄ ON LÄHELLÄ KAIKKI OLEELLISET PALVELUT JA/TAI SOSIAALISET YMPYRÄT.

TODELLA HARVA VIIHTYY IHAN OIKEASTI KORVESSA.

-- Mäkään en usko että kovin moni NYKYIHMINEN viihtyy ihan täysin korvessa. Eli korpi on mun mielestä just sitä, ettei ole juuri naapureita tai jos on niin ne on jotain eläkeläisiä. Ja joka palveluun on ainakin 10-20 km. Pyörällä ei pääse minnekään, autoa tarvitaan aina.

Asuin, enkä viihtynyt enkä lähtisi ikinä takaisin moiseen!

Ei monikaan nauti yksin harrastamisesta. Olen itsekin asunut korvessa 9-19v iässä, ja kyllä oli yksinäistä. Monia sellaisia harrastuksia joita olisin halunnut harrastaa ei edes ollut mahdollista harrastaa, koska olisi tiennyt kuskaamista yli 25km päähän eikä vanhempani siihen suostuneet. Harrastettiin sitä mitä voi, mutta yksinäistä oli kyllä välillä. Ja monta kertaa olen ajatellutkin, että korvessa en enää asuisi! Tosin en kyllä kaupungin keskustassakaan, mutta paras olisi taajaman/kaupungin tuntumassa eli muutaman km säteellä palveluista ja harrastuksista. Pieni okt sopisi hyvin, en halua 200 neliötä lämmitys ja vakuutuskuluineen, lainoineen ja siivouksineen. Joku 100-120 neliötä olisi meidän viisihenkiselle perheelle paras. Toistaiseksi asutaan 120 neliön rivarissa vuokralla kaupungissa (seuraavat pari vuotta ainakin kun mies on opintovapaalla). Hyvää tässä on, että sekä miehen että esikoisen koulu ovat lähellä, samoin keskimmäisen kerho, tyttären harrastukset ja kaikki palvelut (terveysasema, sairaala, kaupat, kirjastot, ym, ym). Mutta kaupunki ehkä himpun liian iso makuuni, lapsuuden (0-8v) pikkukaupunki olisi parempi.

että eniten kaipasin just kavereita! Pienellä paikkakunnalla on niin vähän valintamahdollisuuksia. Ei kaikki lapset halua leikkiä kaikkien lasten kanssa. Ainakin mulla oli vain muutama jonka kanssa edes halusin leikkiä. Sitten kun menin kouluun löytyi lisää kavereita mutta hekin asuivat sen verran kaukana ettei heitä esim. nähnyt koskaan kesäaikaan! Joten kesät tallustelin yleensäkin yksin! Tosi tylsät muistot on välillä:((.



Musta ideaalia on lapsille jos on naapureissa paljon lapsia ja lapsi pääsee itse helposti kavereiden luo leikkimään kävellen/pyörällä. Lapset kaipaavat toisia lapsia ympärilleen! Maalla yleensä ei näin valitettavasti enää ole, jos ei asu ihan keskustassa.

rakentaa Helsinkiin muutama pilvenpiirtäjä ja niihin alakertoihin kaupat. Suomi voitaisiin siirtää niihin taloihin. Jonnekin lappiin vois tietenki jättää sen verran porukkaa, että lomapaikat pyöris. Muuten olisi todella järkevää kaikkien asua kaupungin keskustassa korkeissa taloissa. Näin autot saataisiin pois ja kaikki voisivat kulkea bussilla.

Eli mun mielestä maaseutu on todella törkeää luonnon pilaamista.

ja tehdään siitä 5 miljoonan ihmisen suurkaupunki. Eikä autoja lainkaan.

Ei nyt tietenkään tarvi kärjistää, mutta en näe syytä myöskään pitää koko Suomea asuttuna tällä tavoin kuin nyt.

i]

rakentaa Helsinkiin muutama pilvenpiirtäjä ja niihin alakertoihin kaupat. Suomi voitaisiin siirtää niihin taloihin. Jonnekin lappiin vois tietenki jättää sen verran porukkaa, että lomapaikat pyöris. Muuten olisi todella järkevää kaikkien asua kaupungin keskustassa korkeissa taloissa. Näin autot saataisiin pois ja kaikki voisivat kulkea bussilla.

Eli mun mielestä maaseutu on todella törkeää luonnon pilaamista.

ja tehdään siitä 5 miljoonan ihmisen suurkaupunki. Eikä autoja lainkaan.

rakentaa Helsinkiin muutama pilvenpiirtäjä ja niihin alakertoihin kaupat. Suomi voitaisiin siirtää niihin taloihin. Jonnekin lappiin vois tietenki jättää sen verran porukkaa, että lomapaikat pyöris. Muuten olisi todella järkevää kaikkien asua kaupungin keskustassa korkeissa taloissa. Näin autot saataisiin pois ja kaikki voisivat kulkea bussilla.

Eli mun mielestä maaseutu on todella törkeää luonnon pilaamista.

Niin. Ehkä viisinkertaisia nykyisiin verrattuina.

Jokuy haluaa rauhaa ja hiljaisuutta. Ei väliä onko iso talo korvessa vai kaupungissa!

omakotitalo järven rannalta keskeltä kaupunkia, farmariauto, kultainennoutaja ja 2 ja puol lasta! Mutta on se niin mukava keskustassa (oletettavasti tiivis asutus alue) kokoajan miettiä ettei äänet vaan kuulu naapuriin, naapurit häiritsevät ja mitähän naapurit nyt ajattelevat uudesta kukkapenkistä yms. yms.! Ja maksaa kaupungille vuokraa tontista (persereiän kokoisesta), vedestä ( puhtaasta ja likaisesta ), kaukolämmöstä?! Ja talo aivan ylihinnoiteltuja ainoastaan sijaintinsa vuoksi! Maalla oma IIIISSSOOOO tontti, ei naapureita lähellä, oma rauha, ei turhia maksuja! Ja samalla rahalla saa maalta iiisssooon talon keskustan hinnalla!!! Eikä tarvii "kilpailla" naapureitten kanssa mistään, eikä ole niitä vittumaisia naapureita! Töihin ja harrastuksiin pääsee aivan yhtä hyvin maalta kuin kaupungistakin. Mutta jos on niin diiva, ettei landella voi elää niin se on sulta pois!!

Olen asunut koko ikäni kaupungissa, ja viihdyn hyvin. En koe naapureita mitenkään ahdistavina eikä haaveenani ole piereskellä alasti pihalla. Minusta on mukava keksiä viikonloppuisin ex tempore tekemistä ja mennä vaikka kauppakeskukseen, Ikeaan tai ystävien luo. On ihanaa, kun lapsille on kavereita ja itselläkin on tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin.



Maaseutu sen sijaan ahdistaa - minulle tulee surullinen olo peltomaisemasta.



Mutta kukin taaplaa tyylillään.

ä ... onkin, vaikka bussilla muka ajelette tai lapsenne ajelee.



Täällä maalla me lämmitetään pelletillä ja koivuhaloilla. POimitaan puolukoita talon takaa ja syödään luomulihaa hirvestä.



Ekojalanjälki jää paljon alle kivihiilihesalaisten.

Eikö mielestäsi maalta pääse ex-tempore pois kotoa? HÄH?!!! Maalla asuvilla on usein myös autot! Pöljä!!!! Mutta on se mukava siellä kaupungissa, joka ilta vetää verhot ikkunaan ettei naapurit näe suoraan sisälle!!!!!