Mistä tietää, ettei ole miehelle vain joku, johon hän tyytyy vaan jonka hän haluaa oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Siitä tietää kun mies ei painosta seksiin ja avoliittoon. 

Kokeilepa joskus olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jonka seurasta nautit ja jota pidät seksikkäänä. 

Veikkaanpa että suakaan ei siinä tilanteessa tarvitsisi paljon seksiin tai avoliittoon painostaa, vaan olisit kyllä ihan innolla mukana molemmissa :)

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että mies on aloitteellinen suhteen muodostumisessa. Tämän takia en itse osoita minkäänlaista aktiivisuutta miesten suuntaan.

Ei enää vuonna 2025. Joku mies voi olla todella kiinnostunut, mutta kokee naisen oikeuden turvalliseen tilaan tärkeämpänä kuin oman kiinnostuksensa. Vastaavasti pelimiehet ovat hyvinkin aloitteellisia.

Eiköhän yli puolet suhteista loppujaan ole tyytymissuhteita. Aika pieni prosentuaalinen todennäköisyys on siihen, että kummallakin toinen kolahtaa kunnolla. Jos ei sitten ole sellainen luonnonoikku, että kiinnostuu lähes kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Miten sukupuoli tähän liittyy? Tietääkö ap vastauksen, jos aloituksessa vaihdetaan sukupuolet toisinpäin vai miksi kysytään juuri miehestä? Mistä tietää, välittääkö nainen oikeasti ja eroaako vastaus jotenkin?

Näin. Kun luulee olevansa enemmän kuin frendi, yhtäkkiä huomaakin olevasi vain autokuski ja ravintolalaskun maksaja. Kerran huomaat sitten, kun sua odottaa sovitussa paikassa se "tyttöystävä", ja hänen kaverinsa, Kerrotaan että voisit viedä " meidät" paikkaan X, ja tulisit hakemaan kelloZ!  Jäi viemättä "ystävät" vähenivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä tietää kun mies ei painosta seksiin ja avoliittoon. 

Kokeilepa joskus olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jonka seurasta nautit ja jota pidät seksikkäänä. 

Veikkaanpa että suakaan ei siinä tilanteessa tarvitsisi paljon seksiin tai avoliittoon painostaa, vaan olisit kyllä ihan innolla mukana molemmissa :)

Ei se menee noin, jos kyseessä on periaatepäätös, eli ei halua avoliittoon. Tietysti se oikea ihminen on viehättävä ja seksikäs. Silti ei tarvitse heti harrastaa seksiä, jos ei halua. Niitä seksiin johtavia tilanteita, kuten iltamyöhään toistensa luona kyläilyä voi välttää. Voi odottaa vaikka häihin asti, jos molemmat ovat asiasta samaa mieltä. 

Siinä on iso riski, että miehen kiinnostus vain sammuu, jos seksiä on heti. Ei näin käy aina, mutta siinä on aina se riski. Sitten vuosien kuluttua nainen itkee avoliitossa ollessaan kun mies ei kosi, vaikka nainen kuinka pyytää, toivoo ja vihjailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mistään. 

Oletettavampaa on, että mies on tyytynyt.

Aika harvoin se unelmien sielunkumppani muutenkaan löytyy samasta kaupungista, jos järjellä ajattelee. Maailmassa on miljardeja ihmsiä, mikä on todennäköisyys että se oikea löytyy omalta kylältä?

Heteroparisuhde on sosiaalinen konstruktio. Luonto hoitaa loput. 

Jotkut haluavat raksatua rakkauteen ja unelmiinsa, se on ihan ok. 

Jos oikeasti järjellä ajattelee, ei ole mitään sielunkumppania eikä varsinkaan ole niin että olisi vain yksi oikea jokaiselle.

On monia ihmisiä joiden kanssa olet tarpeeksi yhteensopiva jotta voit tutustua ja nähdä hänen erityislaatunsa, ja rakastua siihen.

Unelmat ovat rakennettuja mielikuvia siitä oikeasta tai jostain saavuttamattomasta tyypistä menneisyydessä, jopa siihen pist

Mä ajattelen niin, että jos oikeasti rakastaa toista, niin se ei ole tyytymistä. Ihan sama, vaikka olisi olemassa kauniimpia, kivempia, rikkaampia, ihanampia tms ihmisiä.

 

Ajattelen samoin. Ajattelen kuitenkin myös niin, että moni kokee tyytyvänsä koska on itse rakentanut itselleen mielikuvan unelmasta eikä sen takia anna edes oikeaa mahdollisuutta rakastua siihen jonka kanssa on, kun "eihän hän ole se yläaste-aikojen tyttö/poika, jonka silloin halusin ja josta en ole voinut päästää irti."

On sanottu, että järjestetyt avioliitot ovat usein onnellisimpia. Länsimaissa rakastutaan ulkonäköön ja haavekuvaan - ja ajan myötä petytään. Järjestetty avioliitto yleensä alkaa pettymyksellä, mutta kun toiselle antaa mahdollisuuden, löytääkin sen mitä hän aidosti on - ja rakastuu siihen.

Koko tyytymisen käsite on vähän hämärä. En ainakaan minä ajattele että olisin tyytynyt talooni koska en olemassa myös palatseja. En tiedä millaista olisi asua palatsissa, ja olisi täysin typerää haaveilla palatsista vähentäen sillä tyytyväisyyttä omaan talooni. Rakastan omaa taloani joka on täydellinen minulle. En ole myöskään tyytynyt mieheeni vaikka on olemassa komeampia, nuorempia, menestyneempiä ja upeampia miehiä. Rakastan omaa miestäni, koska hän on se joka on. Rakastan juuri häntä itseään, en haavekuviani. Ne asiat joita rakastan, ovat lähtöisin hänestä, eikä niistä olisi siis edes voinut haaveilla ennen kuin tutustuin häneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat olevan tietynlaisten pakkoajatusten vankina. Jos joku mies lähestyy minua ja on selvästi kiinnostunut minusta, niin en minä ensimmäisenä ala lietsomaan itseäni pyhään raivoon siitä että "tämä mies näkee minut vain reikänä!!" (😀). 

Eikö tuo ole aika uuvuttavaa elää tuollaisessa pään sisäisessä maailmassa?

 

Taidat olla vielä aika nuori?

On pelkästään realistista ajatella, että mies lähestyy seksi tai muu hyöty mielessä ja on hyvä olla varuillaan. Tosirakkaus on hyvin, hyvin harvinaista. Erotilastot puoltavat tätä ja samoin huikeat pettämismäärät.

Eri

Liitoista puolet päätyy eroon. Näistäkin saattaa suuressa osassa olla ollut rakkautta ja välittämistä, mutta se on vuosien kuluessa hiipunut tai päässyt parisuhdetaitojen puutteessa hiipumaan.

Liitoista puolet päättyy eroon ja niistäkin jotka eivät, voidaan usein niin huonosti että pitäisi.

Kuka sanoo, että pitäisi? Ei se ero ole ainoa vaihtoehto, jos voidaan huonosti. Ero on itse asiassa usein aika lapsellinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies esittelee äitilleen, hän on vakavissaan eikä vaan tyytynyt.

Minua on kyllä nopeasti kiikutettu "näytille", vaikka paikallani olisi voinut olla kuka tahansa muu "ihan ok..." -tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän yli puolet suhteista loppujaan ole tyytymissuhteita. Aika pieni prosentuaalinen todennäköisyys on siihen, että kummallakin toinen kolahtaa kunnolla. Jos ei sitten ole sellainen luonnonoikku, että kiinnostuu lähes kaikista.

Olen samaa mieltä tästä. 

Osa ei halua jäädä yksin, joten sitten otetaan kenet satutaan saamaan, jotta ei oltaisi yksin.

Suurin osa suhteista on pakostakin tyytymistä, sillä eihän kiinnostumisetkaan aina osu yhteen eikä kaikki halua edes sitoutua. Siinä sitten sukkuloidaan sen välillä kenet haluaisi, kuka minut haluaisi jne. 

Mä ajattelen niin, että jos oikeasti rakastaa toista, niin se ei ole tyytymistä. Ihan sama, vaikka olisi olemassa kauniimpia, kivempia, rikkaampia, ihanampia tms ihmisiä.

Näinhän se varmasti on. 

Parisuhteissa vaan petetään todella paljon ja puolet pareista eroaa, eli paljon on tyytymistäkin. Tyytyminen on myös normalisoitu. Sen kuuluisan ihan kivan pitäisi riittää. Miksi? Yksinkin pärjää. Täytyyhän kumppanin olla mieleinen ja herättää myönteisiä, lempeitä tunteita. 

 

Sitä voi olla vaikea tietää, jos mies on hyvä näyttelemään. Mutta jos mies ei edes vaikuta siltä kuin rakastaisi kumppaniaan, niin todennäköisesti hän ei tosiaan rakasta.

Tee katoamistemppu. Sitten vakoilet miestäsi ja saat selville, kuinka järkyttynyt hän on katoamisestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies esittelee äitilleen, hän on vakavissaan eikä vaan tyytynyt.

Minua on kyllä nopeasti kiikutettu "näytille", vaikka paikallani olisi voinut olla kuka tahansa muu "ihan ok..." -tyyppi.

Niin. Jotkut ovat just sellaisia, joita kyllä kehtaa näyttää äidille. Eivät sitten kuitenkaan sille pojalle aivan parhaita.

Onko reikä katsonut peiliin viimeaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Tee katoamistemppu. Sitten vakoilet miestäsi ja saat selville, kuinka järkyttynyt hän on katoamisestasi.

Miten tämä auttaa? Mies varmaan järkyttyy katoamisesta joka tapauksessa, vaikka olisi vain tyytynyt vaimoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee katoamistemppu. Sitten vakoilet miestäsi ja saat selville, kuinka järkyttynyt hän on katoamisestasi.

 

Miten tämä auttaa? Mies varmaan järkyttyy katoamisesta joka tapauksessa, vaikka olisi vain tyytynyt vaimoonsa.

Niin varmasti järkyttyy, mutta etkö luule että mies järkyttyy rakastamansa naisen katoamisesta helvetin paljon enemmän kuin sellaisen naisen katoamisesta, johon on vain tyytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee katoamistemppu. Sitten vakoilet miestäsi ja saat selville, kuinka järkyttynyt hän on katoamisestasi.

 

Miten tämä auttaa? Mies varmaan järkyttyy katoamisesta joka tapauksessa, vaikka olisi vain tyytynyt vaimoonsa.

 

Niin varmasti järkyttyy, mutta etkö luule että mies järkyttyy rakastamansa naisen katoamisesta helvetin paljon enemmän kuin sellaisen naisen katoamisesta, johon on vain tyytynyt?

No mitä sinä urpo sillä voitat, että mies järkyttyy?

Vierailija kirjoitti:

Haluaako naimisiin, haluaako lapsia. Onko valmis asettaan puolison toiveet edelle. Todella moni mies on itsekäs. Itse tiedän, että minuun on vain tyydytty. 

Tämä. Oikeasti rakastunut mies tuo kuut ja tähdet taivaalta. Ei tiedä miten päin olisi seurassasi. Antaa aivan kaiken, pyytämättä. Mies joka on vain tyytynyt, on itsekäs. Ei tee mitään, mitä ei halua. Ei näe vaivaa. 

Ajattelen samoin. Ajattelen kuitenkin myös niin, että moni kokee tyytyvänsä koska on itse rakentanut itselleen mielikuvan unelmasta eikä sen takia anna edes oikeaa mahdollisuutta rakastua siihen jonka kanssa on, kun "eihän hän ole se yläaste-aikojen tyttö/poika, jonka silloin halusin ja josta en ole voinut päästää irti."

On sanottu, että järjestetyt avioliitot ovat usein onnellisimpia. Länsimaissa rakastutaan ulkonäköön ja haavekuvaan - ja ajan myötä petytään. Järjestetty avioliitto yleensä alkaa pettymyksellä, mutta kun toiselle antaa mahdollisuuden, löytääkin sen mitä hän aidosti on - ja rakastuu siihen.

Koko tyytymisen käsite on vähän hämärä. En ainakaan minä ajattele että olisin tyytynyt talooni koska en olemassa myös palatseja. En tiedä millaista olisi asua palatsissa, ja olisi täysin typerää haaveilla palatsista vähentäen sillä tyytyväisyyttä omaan talooni. Rakastan omaa taloani joka on täydellinen minulle.

Mielenkiintoista pohdintaa.

Itse kuitenkin ajattelen, ettei tunteita voi pakottaa. Ei voi opetella rakastamaan, mutta välittämään voi opetella. Voi myös opetella toisen tavoille ja tottua toiseen ajan kanssa, kiintyä, syvästikin. Sitoutua voi, vaikkei rakastaisikaan, jos niin päättää. 

Toista mieltä olen järjestetyistä avioliitoista. Niissä kun usein naisella ei ole sanan sijaa. Sitä vain toivoo, että mies olisi kiltti. Eikä edes tiedä paremmasta. Ei ole unelmia, kun unelmat ovat turhia. Joskus järjestetyissä liitoissa on niin huima ikäero, että nuorempi, usein naispuolinen, tyytyy osaansa suvun kehotuksesta, kun ei muutakaan elämässään voi.

Me sentään täällä voimme olla tyytymättä ja tavoitella haluamaamme, se on hienoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako naimisiin, haluaako lapsia. Onko valmis asettaan puolison toiveet edelle. Todella moni mies on itsekäs. Itse tiedän, että minuun on vain tyydytty. 

Tämä. Oikeasti rakastunut mies tuo kuut ja tähdet taivaalta. Ei tiedä miten päin olisi seurassasi. Antaa aivan kaiken, pyytämättä. Mies joka on vain tyytynyt, on itsekäs. Ei tee mitään, mitä ei halua. Ei näe vaivaa. 

Siisti prinsessa-stoori.