Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
40-50-vuotias nainen, kriteerisi uudelle kumppanille?
30.11.2025 |
No niin naiset, kertokaa kriteerinne.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Luulen, et tämän ketjun naiset eivät tule löytämään miestä, joka kriteerit täyttää.
En ole itse vielä ketjuun vastannut, mutta entäs sitten, jos noin onkin? En ainakaan itse ajattele, että haluaisin parisuhdetta vain suhteen takia, että olisi "joku vaan", vaan tottakai sen ihmisen pitää olla sellainen, jonka kanssa oikeasti haluan olla. Muuten en oikein edes pysty motivoitumaan suhteeseen, eli jos henkilö ei ole minusta oikeasti kiinnostava ja hyvä kumppani, silloin minulla ei oliis motivaatiota järjestää aikaa tapaamisiin, en viihtyisi henkilön seurassa eli ei olisi syytä tavata, seksi ei kiinnostaisi... joten miksi olla tällaisessa suhteessa?
Olen itse ERITTÄIN tietoinen siitä, että toiveitteni mukaisia miehiä on vähän, enkä välttämättä löydä sellaista. Mutta entä sitten? Ei näistä oikein voi mistään tinkiäkään. Kriteerit ovat: molemminpuolinen vetovoima, kiinnostus ja tunteet (ensin ihastuminen, sitten rakastuminen ja kiintymys ja ajan myötä rakkaus), seksuaalinen yhteensopivuus, romanttinen yhteensopivuus, samansuuntainen arvomaailma, yhteensopivat elämäntyylit, samanhenkisyys ja ainakin jotain samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita, max 6-7 vuoden ikäero (mieluiten mahdollisimman samanikäinen), normaalipaino, yhteensopiva huumorintaju, miellyttävä luonne (mm. empaattisuus, luotettavuus, hyväntahtoisuus, jne), kysy ja halu sitoutua parisuhteeseen (ei siis mitään välttelevää suhdemallia tms)... Ainakin nämä. Ai niin, ja monogaamisuus (polysuhteet ja avoimet suhteet eivät kiinnosta). Onhan se mahdollista, että tällaista ei löydy. Mutta sitten ei löydy, minkäs sille mahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetaitoinen, älykäs, empaattinen, hyvä rakastaja fyysisesti. Käy kokoaikatöissä, lukio + AMK/yliopisto koulutuksena. On fyysisesti suunnilleen yhtä aktiivinen kuin minä eli 3 - 5 kertaa liikuntaa/viikko ja elää muutenkin terveellisesti eli ei ylipainoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs näillä ketjun leideillä on itsellään tarjota näille kriteerimiehille? Antakaas kun arvaan: ryppyjä, hamppuista tukkaa, selluliittia, ylipainoa, pöhöä, ientulehdusta, hiivatulehdusta, ulkonevia peräpukamia, vinoja hampaita, riippurintoja, silmäpusseja, kaksoisleukoja, virtsankarkailuja, haluttomuutta ja kiukuttelua?
Kyllä, kyllä. Tämän ikäisillä rupeaa ykeensä jo olemaan jotain tuolta listaltasi, mutta tuskin kellään näitä kaikkia 😅
Ai mitäkö tarjolla?
Olen vakavarainen, omillani toimeen tuleva. Ei draamaa, kiukuttelua eikä pelailua. Lapseni ovat jo aikuistuneita. Olen nätiksi, sekä fiksuksi mainittu, mutta myös huumoria ja sopivaa rentoutta löytyy. Tykkään kokkailla ja tykkään seksistä. En polta, alkoholia käytän erittäin maltillisesti. Pidän itsestäni huolta, kuntoilen. Olen ystävällinen, maltillinen, tolkullinen, antelias ja auttavainen. Pyrin sivistämään itseäni lukemalla, matkailemalla ja satunnaisilla kulttuuriharrastuksilla, mutta myös käyttämällä kohtuudella somea, kuten tätä palstaa.
Tunnetaitoinen, älykäs, empaattinen, hyvä rakastaja fyysisesti. Käy kokoaikatöissä, lukio + AMK/yliopisto koulutuksena. On fyysisesti suunnilleen yhtä aktiivinen kuin minä eli 3 - 5 kertaa liikuntaa/viikko ja elää muutenkin terveellisesti eli ei ylipainoa.
Itse olen akateeminen, sporttinen, kiva, fiksu, nätti 7000 - 9000 €/kk tienaava nainen.
Omillaan toimeentuleva, sinut menneisyytensä kanssa, hauska, ei haittaa jos on omia (kunhan ei pieniä) lapsia, mutta ei halua enää uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen, lämmin, älykäs, keskustelukykyinen, naisia arvostava ja ystävällinen. Nämä kriteerit karsivat 95% sinkkuina olevista miehistä pois.
Ja 96% sinkkunaisista.
Mä tykkäisin miehestä johon ihastuisin aivan hurjasti ja sitten rakastuisin. Ne ovat ainoat asiat jotka merkitsee.
Millään toivomuslistalla en tee mitään. Ei rakastumisessa sellaista katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo jos nainen puhuu oikein erikseen äitisuhteesta, niin se olisi minulle saman tien akka luiskaan. Jotenkin tuntuu, että nämä naiset ikään kuin näkee miehen äidin kilpailijanaan. Äiti on minulle tärkeä, mutta en minä hae äidistä ja vaimosta elämääni siltikään samoja asioita. Äitini jäi leskeksi isäni kuoltua ja hänellä on varsin vähän ihmiskontakteja. Päätin, että pyrin kerran viikossa käymään hänen tykönään. Sen olen hänelle "velkaa", niin hyvä äiti hän on minulle ollut. Onneksi vaimoni tämän ymmärtää eikä ole mikään mammanpoika ruikuttaja. Varmaan sekin vaikuttaa, että syöpä vei hänen molemmat vanhemmat ja edelleen joskus miettii, että olisi pitänyt nähdä enemmän vielä silloin kun voi.
Tuohan kuulostaa todella hyvältä.
Minulle miehen äitisuhde on varoittava, jos mies ei selvästi kunnioita äitiään tai suhteessa on jotain suuria skismoja. Suhde äitiin on ensimmäinen suhde naisiin ja se sama vihainen ja epäkunnioittava asenne toistuu helposti suhteessa muihin elämän naisiin. Mies voi olla päällisin puolin ok, mutta asenne tulee esiin kriisikohdissa.
En halua olla nyrkkeilysäkkinä vain, koska joku toinen nainen loi huonon suhteen lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäisin miehestä johon ihastuisin aivan hurjasti ja sitten rakastuisin. Ne ovat ainoat asiat jotka merkitsee.
Millään toivomuslistalla en tee mitään. Ei rakastumisessa sellaista katsella.
Sama täällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo jos nainen puhuu oikein erikseen äitisuhteesta, niin se olisi minulle saman tien akka luiskaan. Jotenkin tuntuu, että nämä naiset ikään kuin näkee miehen äidin kilpailijanaan. Äiti on minulle tärkeä, mutta en minä hae äidistä ja vaimosta elämääni siltikään samoja asioita. Äitini jäi leskeksi isäni kuoltua ja hänellä on varsin vähän ihmiskontakteja. Päätin, että pyrin kerran viikossa käymään hänen tykönään. Sen olen hänelle "velkaa", niin hyvä äiti hän on minulle ollut. Onneksi vaimoni tämän ymmärtää eikä ole mikään mammanpoika ruikuttaja. Varmaan sekin vaikuttaa, että syöpä vei hänen molemmat vanhemmat ja edelleen joskus miettii, että olisi pitänyt nähdä enemmän vielä silloin kun voi.
Tuohan kuulostaa todella hyvältä.
Minulle miehen äitisuhde on varoittava, jos mies ei selvästi kunnioita äitiään tai suhteessa on jotain suuria skismoja. Suhde äitiin on ensimmäinen suhde naisiin ja se sama vihainen ja epäkunnioittava asenne toistuu helposti suhteessa muihin elämän naisiin. Mies voi olla päällisin puolin ok, mutta asenne tulee esiin kriisikohdissa.
En halua olla nyrkkeilysäkkinä vain, koska joku toinen nainen loi huonon suhteen lapseensa.
Paitsi että "akka luiskaan" kuulostaa kamalalta. Kuka edes kutsuu naisia akoiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo jos nainen puhuu oikein erikseen äitisuhteesta, niin se olisi minulle saman tien akka luiskaan. Jotenkin tuntuu, että nämä naiset ikään kuin näkee miehen äidin kilpailijanaan. Äiti on minulle tärkeä, mutta en minä hae äidistä ja vaimosta elämääni siltikään samoja asioita. Äitini jäi leskeksi isäni kuoltua ja hänellä on varsin vähän ihmiskontakteja. Päätin, että pyrin kerran viikossa käymään hänen tykönään. Sen olen hänelle "velkaa", niin hyvä äiti hän on minulle ollut. Onneksi vaimoni tämän ymmärtää eikä ole mikään mammanpoika ruikuttaja. Varmaan sekin vaikuttaa, että syöpä vei hänen molemmat vanhemmat ja edelleen joskus miettii, että olisi pitänyt nähdä enemmän vielä silloin kun voi.
Tuohan kuulostaa todella hyvältä.
Minulle miehen äitisuhde on varoittava, jos mies ei selvästi kunnioita äitiään tai suhteessa on jotain suuria ski
Kannattaa kuitenkin muistaa, että äideissäkin on oikeasti vaikeita ja hankalia ihmisiä, jotka eivät ansaitse kunnioitusta. Äiti voi olla esimerkiksi päihdeongelmainen, tunnekylmä, syyllistävä, manipuloiva, kontrolloiva, tms. jolloin on nimenomaan hyvä merkki, että pystyy viimeistään aikuisena näkemään tällaisen ihmisen kriittisesti ja ottamaan etäisyyttä. Eikä se aina tarkoita sitä, että projisoi ikävät tunteensa kaikkiin naisiin. Jos ihmisellä on lapsuudesta huolimatta hyvät tunnetaidot, terve minäkuva ja kyky nähdä, mistä ongelmat oikeasti johtuivat, hän osaa nähdä äidin vain yhtenä vajavaisena ja/tai ongelmallisena ihmisenä. Pikemminkin täysin kritiikitön suhtautuminen olisi varoitusmerkki, koska silloin ihminen ei ole tunnistanut äidin vahingollista käytöstä eikä ole päässyt sen vaikutuspiiristä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 40+ ja jos tämänhetkinen pitkä parisuhde päättyisi, en usko, että enää uutta kumppania löytäisin, vaikka innostuisin etsimään. Kriteerit ovat nimittäin sen verran kovat.
Miehen pitäisi olla minua nuorempi ja ihan saamarin hyvännäköinen, lapseton omasta tahdostaan ja sitoutunut siihen, eli vela, eläinrakas (minulla on lemmikkejä, joiden hyvinvointi menee kaiken edelle), suostua siihen, että pidetään omat asunnot ja hyväksyä se, että minua ei kiinnosta tutustua hänen sukuunsa ja ystäviinsä, vaikka suhde jatkuisi pitkäänkin.
Käytännössä minulle toimisi varmaan joku fwb-tyyppinen kevyt tapailusuhde, ei mikään vakava seurustelu, mutta siihen haluaisin sitten jo huomattavasti nuoremman ja ulkonäöltään kreikkalainen jumala-tasoa olevan miehen. Sellaisia nyt ei ikäisilleni tädeille ole jonoksi asti tarjolla, joten tosielämässä olisin yksin loppuikäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä parisuhteessa ja siedän miestäni muutamista vioista huolimatta. Jos nyt kuitenkin mietin kriteereitä, niin täältä pesee:
1. Älykäs ja mielellään korkeakoulutettu
2. pitkä. Mielellään vähintään 185cm
3. Mukava ja miellyttävä luonne. Rakastaa juuri minua.
4. Helpppo tulla hänen kanssa toimeen (sietää oikkujani ja tasapainotaa)
Se sanoo mulle, että olen ihana ja rakastaa juuri minua.
Pitkä mies on näppärä. Löydät sen päätä pidempänä festareilta muutaman siiderin jälkeenkin.
Voi myös pyytää miestä käyttämään festareilla vappupäähinettä, jossa on korkeita värikkäitä koristeita, mikä ajaa saman asian.
Ei 40-50 kymppinen nainen voi enää muuta kuin tyytyä siihen mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Ei 40-50 kymppinen nainen voi enää muuta kuin tyytyä siihen mitä saa.
Näinhän se on kaikissa ikäluokissa ja kaikilla sukupuolilla - saatavilla on, mitä on, ja sitten ne joko kelpaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäs näillä ketjun leideillä on itsellään tarjota näille kriteerimiehille? Antakaas kun arvaan: ryppyjä, hamppuista tukkaa, selluliittia, ylipainoa, pöhöä, ientulehdusta, hiivatulehdusta, ulkonevia peräpukamia, vinoja hampaita, riippurintoja, silmäpusseja, kaksoisleukoja, virtsankarkailuja, haluttomuutta ja kiukuttelua?
Joo, ihan tuommoisista ulkonäköjutuista riippumatta ihmiset yleensä edellyttävät kumppanilta monia tässä ketjussa mainittuja juttuja (käytöstavat, keskustelutaidot, empatiaa, yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ei alkoholismia yms.) ja niin kannattaakin edellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo jos nainen puhuu oikein erikseen äitisuhteesta, niin se olisi minulle saman tien akka luiskaan. Jotenkin tuntuu, että nämä naiset ikään kuin näkee miehen äidin kilpailijanaan. Äiti on minulle tärkeä, mutta en minä hae äidistä ja vaimosta elämääni siltikään samoja asioita. Äitini jäi leskeksi isäni kuoltua ja hänellä on varsin vähän ihmiskontakteja. Päätin, että pyrin kerran viikossa käymään hänen tykönään. Sen olen hänelle "velkaa", niin hyvä äiti hän on minulle ollut. Onneksi vaimoni tämän ymmärtää eikä ole mikään mammanpoika ruikuttaja. Varmaan sekin vaikuttaa, että syöpä vei hänen molemmat vanhemmat ja edelleen joskus miettii, että olisi pitänyt nähdä enemmän vielä silloin kun voi.
Tuohan kuulostaa todella hyvältä.
Minulle miehen äitisuhde on varoittava, jos mies ei selvästi kun
Kannattaa kuitenkin muistaa, että äideissäkin on oikeasti vaikeita ja hankalia ihmisiä, jotka eivät ansaitse kunnioitusta. Äiti voi olla esimerkiksi päihdeongelmainen, tunnekylmä, syyllistävä, manipuloiva, kontrolloiva, tms. jolloin on nimenomaan hyvä merkki, että pystyy viimeistään aikuisena näkemään tällaisen ihmisen kriittisesti ja ottamaan etäisyyttä. Eikä se aina tarkoita sitä, että projisoi ikävät tunteensa kaikkiin naisiin. Jos ihmisellä on lapsuudesta huolimatta hyvät tunnetaidot, terve minäkuva ja kyky nähdä, mistä ongelmat oikeasti johtuivat, hän osaa nähdä äidin vain yhtenä vajavaisena ja/tai ongelmallisena ihmisenä. Pikemminkin täysin kritiikitön suhtautuminen olisi varoitusmerkki, koska silloin ihminen ei ole tunnistanut äidin vahingollista käytöstä eikä ole päässyt sen vaikutuspiiristä eroon.
Juu, kaikki on mahdollista. Olen kuitenkin ollut tällaisen päällisin puolin erittäin fiksun ja filmaattisen miehen kanssa 25 vuotta, mutta vasta eron tultua tajusin tämän asian. Hän ei ole varmaan tajunnut vieläkään.
Hän ei potenut mitään avointa vihaa äitiään kohtaan, mutta ei ollut tekemisissä eikä mitenkään kiinnostunut äitinsä hyvinvoinnista. Joskus kertoili ikäviä juttuja lapsuudestaan. Hän ei ole mitenkään syrjäytynyt, pärjää erittäin hyvin työelämässä jne.
Mutta hirveän vihainen hän oli. Muutenkin oli sellaista emotionaalisen kypsyyden puutetta ja paljon tarpeita, joita naisen olisi pitänyt tyydyttää.
Ja kyllä, äidissä oli ja on ihan oikeasti vikaa. En syytä miestä siitä, ettei äitiään kunnioittanut, vaan ehkä siitä, että ei ollut asiaa käsitellyt.
Miten ne hyvät tunnetaidot saadaan, jos niitä ei lapsena opi, eikä myöhemmin niitä työstä?
Alue: Aihe vapaa
Mä kanssa mietin, että suurimmalla osalla on ihan normaaleja toiveita mm. älykäs, työssäkäyvä, päihteetön jne. Moni tämän ikäinen nainen on jo kokenut pitkän parisuhteen, saanut lapset ja tietää pärjäävänsä yksin. Parisuhteen pitää parantaa elämää eikä huonontaa sitä.