Seurustelisitko miehen kanssa jolla lapsia
Lapset asuvat vuoroviikoin isällään. Miksi tai miksi et?
Kommentit (189)
Jos olisi kahdenkeskistä aikaa MYÖS, ehkä sitten.
Jos olisin sinkku, niin joo. Syy: olen 45v ja minullakin on lapsia. Erittäin todennäköistä olisi, että ikäiselläni miehellä, jonka kanssa muuten arvot kohtaisi ja synkkaisi, saattaisi myös olla lapsia.
Kun olin sen ikäinen, olisin kiljuen ottanut itselleni sellaisen miehen, sillä olisin halunnut itselleni useita lapsia yhden sijaan. Lapsilukuni jäi yhteen huonon avioliiton takia. Sittemmin haaveilin papasta, jonka kanssa olisimme yhdistäneet lapsenlapset, mutta ei ole ollut onnea tavata sellaistakaan. Olen hyvin perhekeskeinen ja kotona viihtyvä, joten perheilen ja kotoilen pääsääntöisesti itseni kanssa. Matkustelin, mökkeilisin, rakentelisin, nikkaroisin, leipoisin, säilöisin, askartelisin, hassuttelisin ym. jos olisi ympärillä porukkaa jolle ja jonka kanssa tätä kaikkea tekisin.
Keskustelu - Mies ja ex sopivat lapsiviikonloppujen muutoksista keskenään | Aihe vapaa | Vauva
Tuossa keskustelua siitä, millaista on elää viiknloppuisän kanssa. Joudut hoitamaan toisten ihmisten lapsia.
En seurustellut eronneen kolmen lapsen isän kanssa. Lapsettoman miehen sain ja tein kolme lasta hänen kanssaan, emmekä ole eronneet, vaikka lapsetkin ovat jo maailmalla.
Mies menee erossa pilalle, jos hänellä on ex-liitostaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
En seurustellut eronneen kolmen lapsen isän kanssa. Lapsettoman miehen sain ja tein kolme lasta hänen kanssaan, emmekä ole eronneet, vaikka lapsetkin ovat jo maailmalla.
Mies menee erossa pilalle, jos hänellä on ex-liitostaan lapsia.
Millä tavalla? Parisuhdetta ajatellen
Täällä näkyi eilen ketju, jossa nainen ristiinnaulittiin, kun ei halunnut viettää joulua miehen lasten kanssa. Olisi siis itse lähtenyt muualle, ja mies olisi viettänyt joulun lastensa kanssa. Kuulemma hirveä noita-akka. En siis itsekään edes harkitsisi isämiestä, koska ei kiinnosta viettää aikaa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En seurustellut eronneen kolmen lapsen isän kanssa. Lapsettoman miehen sain ja tein kolme lasta hänen kanssaan, emmekä ole eronneet, vaikka lapsetkin ovat jo maailmalla.
Mies menee erossa pilalle, jos hänellä on ex-liitostaan lapsia.
Millä tavalla? Parisuhdetta ajatellen
Jos miehellä on melko pieniä lapsia, hän kantaa syyllisyyttä erosta, mikä voi sitten ilmetä lasten liiallisella "lellimisellä". Ei kukaan fiksu nainen siihen soppaan lusikkaansa laita.
Mies haikailee loppuikänsä ydinperheensä perään ja etsii sitä loppuelämänsä. Tämä näkyy siinä, että pysyvään, syvään suhteeseen hänestä ei enää ole. Pinnallisiin kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Mies menee erossa pilalle, jos hänellä on ex-liitostaan lapsia.
Millä tavalla? Parisuhdetta ajatellen
Jos miehellä on melko pieniä lapsia, hän kantaa syyllisyyttä erosta, mikä voi sitten ilmetä lasten liiallisella "lellimisellä". Ei kukaan fiksu nainen siihen soppaan lusikkaansa laita.
Mies haikailee loppuikänsä ydinperheensä perään ja etsii sitä loppuelämänsä. Tämä näkyy siinä, että pysyvään, syvään suhteeseen hänestä ei enää ole. Pinnallisiin kylläkin.
Mielenkiintoinen pointti. Varmaan monen miehen kohdalla totta. Surullistakin. Et halutaan kiva ja huolehtiva äitipuoli häärimään miehen taloon, maksamaan puolet kuluista tietty. Ei haluta puolisoa, sielunkumppania, omaa rakasta - vaan se äitipuoli :(
En enää. Kerran kokeilin, eikä toiminut yhtään. Lapsi oli lellitty, ei osannut muka edes vettä ottaa itse, jos oli jano. Keskustelimme kerran asiasta ja lapsi kertoi, että äidillään gän kyllä ottaa itse vettä tai tekee leipää, jos haluaa välipalaa. Isällä sitten ei. Ilmeisesti oli niin huomionkipeä sitten. Jokatapauksessa, lapsi roikkui isässään tavalla, joka ei sen ikäiselle enää kuulu. Kohta roikkui minussa, koska minun harteille sysättiin lapsenvahdin hommat. Isä näki lastaan joskus viikolla ja joka toinen viikonloppu.
Kummasti lapsiviikonlopuille alkoi ilmestyi kaikenlaista menoa. Mies ei paljon kotona ollut ja minun oletettiin vahtivan lasta. Kuitenkaan en olisi saanut häntä kasvattaa. Eli jos yritin opettaa vähän itsenäistä toimintaa, biin sitä yritettiin kieltää, koska lapselle ei saa kuulemma jäädä huono mieli iskäviikonlopuista. Tähän totesin, että eihän hänelle jääkään, kun ne on "munnimi" viikonloppuja, häntä ei edes kotona näkynyt.
Se loppui lyhyeen se suhde. Tuskin lähtisin ikinä enää tuollaiseen kuvioon, vaikka tiedostan kyllä, että jårkeviäkin isiä on. Lapset vain vaikeuttavat uutta ihmissuhdetta melko paljon ja itse en ole siihen valmis käyttämään energiaa. En ole halunnut omia lapsia samasta syystä. Elin aika kamalan lapsuuden ja kieltämättä se kuva perhe-elämästä on todennäköisesti aika vääristynyt, mutta vaikean alun jälkeen en kaipaa mitään lisää vaikeuksia elämääni.
Kyllä ne aikuisetkin lapset voivat joskus aiheuttaa ongelmia...
En enää seurustele ihmisen kanssa, joka asettaa yhtään ketään minun edelleni. Oli ne sitten lapsia, sukua, kavereita tai yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
En enää seurustele ihmisen kanssa, joka asettaa yhtään ketään minun edelleni. Oli ne sitten lapsia, sukua, kavereita tai yhtään ketään.
Tää on hyvä asenne. Kilttinä vaikea pitää kiinni.
Enpä usko, ellen olisi jotenkin rakkaudesta täysin sekaisin, mitä en kyllä usko myöskään. Itsellä ei ole lapsia, en ole niitä halunnut, enkä halua muidenkaan lapsia.