Lue keskustelun säännöt.
Seurustelisitko miehen kanssa jolla lapsia
29.11.2025 |
Lapset asuvat vuoroviikoin isällään. Miksi tai miksi et?
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
En rupeaisi enää tapailemaan miestä, jolla on lapsia. Lapsista pidän kyllä. Kokemukseni perusteella olin miehen ja suht pienten lasten elämässä ylimääräinen sivuhenkilö, en kokenut kuuluvani heidän elämäänsä. Lisäksi miehen ykkösprioriteetti oli lapset ja sen jälkeen oli muitakin tärkeämpiä asioita kuin tutustumisemme. Mies oli kyllä niin täysillä mukana tutustumisessa, kun tuossa tilanteessa voi olla, mutta silti asia kalvasi mieltä. Lisäksi välit entiseen kumppaniin vaikutti olevan hieman riitaisat sekä miehen kodissa oli vielä ex-puolison tavaroita, vaikka erosta oli pitkä aika. Tällaisessa tilanteessa lapsettoman näkökulmasta mies vain elää niin erilaista elämää. Vaikea tutustua itse mieheen, kun hänen ajatukset ja myös keskustelunaiheet pyörivät paljon lastensa ympärillä.
Joidenkin kohdalla ihmettelen, että lapsia on saatu tosi lyhyen tuntemisen jälkeen (0,5-1 vuotta) ja sitten erotaan tosi nopeaa. Onko tämä keskinäinen sitoutumisen merkki vai mikä, että nopeasti lapsi tulille vaikka ei vielä kunnolla tunneta?
Jos ikä ei ole tulossa vastaan, yleensä nopeasti lapset tehneet ovat joko tuuliviirejä (lapset saatu alulle kännipanosta tai muusta suunnittelemattomuudesta, kun tykätään elää hetkessä) tai epävakaita. Kokemusta lähipiiristä.
En koskaan kelpuuta kumppaniksi henkilöä, joka on eronnut lasten ollessa max. parin vuoden ikäisiä. Ongelma voi johtua toisesta, mutta toisella pitää kuitenkin olla tarpeeksi harkintakykyä ennen kuin laittaa lapset alulle. Lapsi kärsii erokodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rupeaisi enää tapailemaan miestä, jolla on lapsia. Lapsista pidän kyllä. Kokemukseni perusteella olin miehen ja suht pienten lasten elämässä ylimääräinen sivuhenkilö, en kokenut kuuluvani heidän elämäänsä. Lisäksi miehen ykkösprioriteetti oli lapset ja sen jälkeen oli muitakin tärkeämpiä asioita kuin tutustumisemme. Mies oli kyllä niin täysillä mukana tutustumisessa, kun tuossa tilanteessa voi olla, mutta silti asia kalvasi mieltä. Lisäksi välit entiseen kumppaniin vaikutti olevan hieman riitaisat sekä miehen kodissa oli vielä ex-puolison tavaroita, vaikka erosta oli pitkä aika. Tällaisessa tilanteessa lapsettoman näkökulmasta mies vain elää niin erilaista elämää. Vaikea tutustua itse mieheen, kun hänen ajatukset ja myös keskustelunaiheet pyörivät paljon lastensa ympärillä.
Joidenkin kohdalla ihmettelen, että lapsia on saatu tosi lyhyen tuntemisen jälkeen (0,5-1 vuotta) ja sitten erotaan tosi nopeaa. Onko tämä keskinäinen sitoutumisen merkki vai mikä, että nopeasti lapsi tulille vaikka ei vielä kunnolla tunneta?
Jos ikä ei ole tulossa vastaan, yleensä nopeasti lapset tehneet ovat joko tuuliviirejä (lapset saatu alulle kännipanosta tai muusta suunnittelemattomuudesta, kun tykätään elää hetkessä) tai epävakaita. Kokemusta lähipiiristä.
En koskaan kelpuuta kumppaniksi henkilöä, joka on eronnut lasten ollessa max. parin vuoden ikäisiä. Ongelma voi johtua toisesta, mutta toisella pitää kuitenkin olla tarpeeksi harkintakykyä ennen kuin laittaa lapset alulle. Lapsi kärsii erokodista.
Eihän sinun naisena tarvitse kelpuuttaa yhtäkään eronnutta isää. Ota suoraan se lapseton mies, tarjontaa riittää.
Vastenmielinen kysymys aloittajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen kysymys aloittajalta.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te edes tapailette eronneita isiä? Elämä on helvettiä jos miehellä on jo lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te edes tapailette eronneita isiä? Elämä on helvettiä jos miehellä on jo lapsia.
Samaa mietin itsekin. Eivät ilmeisesti lue täällä jo mainittuja karuja faktoja heidänlaisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te edes tapailette eronneita isiä? Elämä on helvettiä jos miehellä on jo lapsia.
Millälailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset vihaavat lapsia, omia ja muiden.
Ikävä äiti sulla.
Omat lapset jo aikuisia, en mistään hinnasta lähtisi suhteeseen vuoroviikkoisään tai ylipäänsä alaikäisten lasten isään. Muutenkin outoa, jos 5-kymppisellä miehellä pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset vihaavat lapsia, omia ja muiden.
Olisipa tämä provo
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset jo aikuisia, en mistään hinnasta lähtisi suhteeseen vuoroviikkoisään tai ylipäänsä alaikäisten lasten isään. Muutenkin outoa, jos 5-kymppisellä miehellä pieniä lapsia.
Alkaa olla melko yleistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te edes tapailette eronneita isiä? Elämä on helvettiä jos miehellä on jo lapsia.
Millälailla?
Lapset aina ykkösiä, sitten vasta isän uusi kumppani. Lasten äiti käyttää lapsiaan vipuvarsina isän uutta kumppania vastaan esim. opettaen lapset pelkäämään isän uutta kumppania saaden syyn hakea lähestymiskieltoa. Eihän tämmöinen tietenkään mene läpi, mutta on se stressaavaa muutenkin joutua oikeusprosessiin syyttä suotta vain ja ainoastaan lasten äidin mustasukkaisuuden takia. Lasten äiti tunkee nokkaansa teidän parisuhteeseen mahdollisimman kynnen alle.
Talouspuolella joudut uutena kumppanina aina paikkaamaan elatusmaksuihin menneet rahat, esimerkiksi vaikka lomamatkaa suunnitellessa saat maksaa sen puuttuvan osuuden, jotka elarit vievät isältä joka kuukausi, puhutaan useista sadoista euroista per lapsi. Muutenkin arjessa päädyt tavalla tai toisella, suoraan tai epäsuoraan elättämään näitä lapsia, jotka eivät edes ole omiasi vaikkapa osallistumalla kuljetuksiin, ruokiin yms.
Miksi edes harkitsisit tällaista paskaa elämääsi, kun voit olla oikeasti onnellinen sellaisen miehen kanssa, jolla ei ole lapsia, eikä täten yllä mainittuja ongelmia. Jokuhan täällä kysyi hienosti, miksi käyttämätön haluaisi käytetyn, voit pohdiskella tuota hetken aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset jo aikuisia, en mistään hinnasta lähtisi suhteeseen vuoroviikkoisään tai ylipäänsä alaikäisten lasten isään. Muutenkin outoa, jos 5-kymppisellä miehellä pieniä lapsia.
Muutenkin outoa jo se, että sinkkumiehellä on ho entuudestaan lapsia.
Kuka nyt lapseton haluaisi lapsenpiiaksi/aisuriksi.
Ei kukaan.
Voisin kyllä, mutta hyvin harvoin nää isät haluaa enää laittaa sitä uutta puolisoa nro 1, koska se vaatii työtä, halua ja sitoutumista (samalla lailla mitä heidän olisi kuulunut tehdä lasten äidinkin kanssa)
Enkä tarkoita, että menisin lasten edelle missään tärkeysjärjestyksessä, lapset ovat aina tärkeimpiä, isä on heistä velvollinen huolehtimaan. Kumppaniin, puolisoon täytyy panostaa vähän eri tavalla, mutta yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt lapseton haluaisi lapsenpiiaksi/aisuriksi.
Ei kukaan.
Jos kummallakin lapsia?
Voisin, ja seurustelunkin, menin jopa naimisiin. Yhteisiä lapsia ei ole. Lasten kanssa on mennyt hyvin, mutta lasten äiti on tehnyt kaiken mahdollisen kiusan. Me ollaan kuitenkin vahva tiimi, ja on kestetty se yhdessä.
Jos lapset on yli 15-vuotiaita, niin miksipä ei.