Seurustelisitko miehen kanssa jolla lapsia
Lapset asuvat vuoroviikoin isällään. Miksi tai miksi et?
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
En tee palkatonta työtä toisen naisen puolesta. Mies kasvattaa itse omat lapsensa. Minä en osallistu millään tavalla.
... mutta Mikko Koivun Natalie piikoo ilmaiseksi 3Mikon lasta...vaika Mikko teki päivää ennen vihkimistä avioehdon. Ikää niin paljon että ei enää ensimmäistäkään omaa lasta. 🤭🤭🤭
Vierailija kirjoitti:
En halua äitipuoleksi.
Sitähän ne eroiskät etsii. Ei puolisoa.
Ja yleiskoneeksi 😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus seurustellut ja asunut samassa asunnossa. Vähitellen se meni siihen, että mun tehtävä oli hoitaa lapsi ja mies lähti harrastuksilleen. Suhteemme päättyi, mutta se ei ollut läheskään suurin syy siihen.
Aah, klassinen panopiika-keissi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua äitipuoleksi.
Sitähän ne eroiskät etsii. Ei puolisoa.
Ja yleiskoneeksi 😂😂😂😂
Yleiskone! :D
Mä olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä ehkä n. 8-9 miehen kanssa, jotka ovat olleet iältään 40-47-vuotiaita ja heillä on ollut joko pieniä tai aikuisia lapsia. Jotenkin luulisi, että vanhemmuus tekisi henkilöstä fiksun ja empaattinen, mutta ei aina näin ole. Näistäkin miehistä vain kaksi halusi jatkaa tutustumista kanssani, mutta minä en kun he eivät olleet yhtään mun tyylisiä. Lopuista miehistä kaksi ghostasi minut ensitreffien jälkeen ja muut eivät edes laittaneet mitään viestiä treffien jälkeen. Mun mielestä olisi kuitenkin kohteliasta, jos mies ilmoittaisi viestillä, että esim. " kiitos kahvitteluseurasta, mutta en halua tavata uudelleen."
Toisaalta jos lapset isoja luulisi heidän pärjäävän yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muista että lapset tulevat aina ensin, sitten vasta mahdollisesti sinä ja jos mies tekee valinnan lasten tai sinun välillä, valinta on lapset.
jos haluat omia lapsia, ota selvää etukäteen ennenkuin päätät suhteesta.
Ainahan sitä voi seurustella ja käyttää miestä hyväkseen, jos hyödyt siitä, mutta mieti että sinä olet aina ensin.
Minusta tuo on aivan luonnollista ja oikein, en edes haluaisi miestä jolle ne lapset ei olisi se tärkein prioriteetti.
Sen sijaan en lähtisi kuvioon jossa mies pyrkisi sysäämään lastenhoitovastuuta uudelle naiselle, kun se vanhemmuus on yllättänyt rankkuudellaan.
Miehen tärkein prioriteetti on vaimo, muu on jumalan järjestyksen vastaista.
Lapsissa loisiva mies on älykkyydeltään kalan ja sammakon tasolla. Kala- ja sammakkokoiraat loisivat naaraiden munasoluissa. Nämäkin naaraat inhottuvat siitä ja lähtevät menemään :D
Vierailija kirjoitti:
Mä olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä ehkä n. 8-9 miehen kanssa, jotka ovat olleet iältään 40-47-vuotiaita ja heillä on ollut joko pieniä tai aikuisia lapsia. Jotenkin luulisi, että vanhemmuus tekisi henkilöstä fiksun ja empaattinen, mutta ei aina näin ole. Näistäkin miehistä vain kaksi halusi jatkaa tutustumista kanssani, mutta minä en kun he eivät olleet yhtään mun tyylisiä. Lopuista miehistä kaksi ghostasi minut ensitreffien jälkeen ja muut eivät edes laittaneet mitään viestiä treffien jälkeen. Mun mielestä olisi kuitenkin kohteliasta, jos mies ilmoittaisi viestillä, että esim. " kiitos kahvitteluseurasta, mutta en halua tavata uudelleen."
Ei kuulu protokollaan tuollainen. Jos toisia treffejä ei tule, siitä ei tarvitse erikseen ilmoittaa. Se mistä tarvitsee, on jos haluaa toisille treffeille.
Ylipäätään miesten miellyttäminen on aika turhaa. Älä vaivaudu.
Olen seurustellut. 30-vuotiaat maisterispojat ei olleet hirveän rasittavia. Omatkin tyttäret samoissa vuosissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Minulla on itsellänikin lapsi (ja olen isänsä kanssa yhdessä) mutta jos eroaisimme, en lähtisi mihinkään uusperhekuvioon.
Miksi et haluaisi uusperhettä? Moni aikuinen asuu uusperheessä on täysin tyytyväisiä.
Ristiin sikiäminen on rumaa. Uusperheissä myös korostuu riski lapsen pahionipitelylle, tutkimusten mukaan 90-kertaistuu. Ei siis kaksinkertaistu eli 200% vaan 90-kertaistuu. Ymmärrätkö miten järkyttävä tuo lukumäärä on?
Vierailija kirjoitti:
Voisin seurustella ja lapset sopisi kuvioon ihan hyvin. Itselläni ei ole lapsia.
Voisin seurustella ja seurustelinkin. Nyt ollaan naimisissa ja lapset on jo aikuisia.
Onko ne Oikeasti vuoroviikoin vai lapset ramppaa kaksien avointen ovien välillä?
Minusta tuo on aivan luonnollista ja oikein, en edes haluaisi miestä jolle ne lapset ei olisi se tärkein prioriteetti.
Sen sijaan en lähtisi kuvioon jossa mies pyrkisi sysäämään lastenhoitovastuuta uudelle naiselle, kun se vanhemmuus on yllättänyt rankkuudellaan.