Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni töistä vapautumisesta haaveileva on ollut oikeasti pitkään ilman työtä?
28.11.2025 |
Itse olen ollut mt-ongelmien ja "rottailun" vuoksi todella pitkiä aikoja ilman töitä, vaikka aina joskus opinnoissa tai lyhytaikaisissa töissä. Mutta ihan perzeestähän tämä on, vaikka minulla ollut eri syistä paljon enemmän rahaa käytössä kuin perus tt-tuki asiakkaalla. Tuli vain mieleen kun noissa AI ketjuissa taas haaveillaan siitä ettei tulevaisuudessa tarvitse tehdä töitä. Eikä jonkun oman harrastusprojektin kotona nysvääminen ole sama kuin työpaikalle lähteminen, päivittäinen sosiaalisuus ja tarpeellisuuden/merkityksen tuntu. Tietysti jonkinasteinen osa-aikainen työ on parasta, mutta ilman mitään töitä on ihan kamalaa. Ja joo, nyt tähän varmaan tulee taas joku Norjassa pyöräretkillä kalastamassa käyvä selittämään miten hänellä kyllä on aina loputtomasti tekemistä, mutta just joo.
Kommentit (264)
Sanakirjamäärilmä teille, jotka jankkaatte sosialisoimisesta:
sosialisointi
kansallistaminen, valtiollistaminen, kommunistiseksi tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista.
No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana.
Mutta tiedät tasan tarkkaan millainen hän on nyt. Työpaikoilla et voi tietää toisesta lähellekään niin paljoa. Työpaikoilla on yleensä useampi ihminen töissä. Heillä on erilaiset taustat ja erilaiset ajatukset. Perheenjäsenillä taustat ovat samat ja ajatuksissa on samanlaisuutta.
Tämä. Yksikin oli sellanen vain työ ja kalastus ja alkoholi. Sitten tuli eläkeikä kivut ja joi itsensä hengiltä parissa vuodessa. Ja rahaa oli. Mutta ahneille sukulaisiille meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista.
No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana.
Mutta tiedät tasan tarkkaan millainen hän on nyt. Työpaikoilla et voi tietää toisesta lähellekään niin paljoa. Työpaikoilla on yleensä useampi ihminen töissä. Heillä on erilaiset taustat ja erilaiset ajatukset. Perheenjäsenillä taustat ovat samat ja ajatuksissa on samanlaisuutta.
En todellakaan tiedä. Joka päivä opin uutta niin lapsistani kuin puolisostanikin. On täysin mahdotonta tuntea toista niin läpikotaisin, että koskaan ei oppisi mitään uutta hänestä. Kun ei ihminen tunne edes itseään niin hyvin.
P.S. Oletko naimisissa veljesi/siskosi kanssa vai miten on mahdollista, että sinulla on puolisosi kanssa sama tausta?
Vierailija kirjoitti:
Näillä haaveilijoilla on lähes aina mies joka maksaa kaiken. Kyllähän silloin voi vetelehtiä.
Ei kun silloinhan vasta tehdäänkin urakalla kotona niitä metatöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista.
No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana.
Mutta tiedät tasan tarkkaan millainen hän on nyt. Työpaikoilla et voi tietää toisesta lähellekään niin paljoa. Työpaikoilla on yleensä useampi ihminen töissä. Heillä on erilaiset taustat ja erilaiset ajatukset. Perheenjäsenillä taustat ovat samat ja ajatuksissa on samanlaisuutta.
Mitä horiset? Ei minun lapsillani ja miehelläni ole olenkaan samanlaista taustaa kuin minulla. Minä olen alkoholisti-isän hylkäämä yksinhuoltaja äidin kasvatti, joka on kasvanut ajatuksella "lapsi saa näkyä, mutta ei kuulua". Mieheni on kasvanut ydinperheessä, jossa on monta lasta ja kaikkien on annettu harrastaa ja olla niin kuin haluavat. Meillä lapset kasvatettaan hyvin samaan tapaan, tosin osassa asioista on tiukemmat rajat kuin miehelläni oli lapsuuden perheessä. Meillä ei myöskään aivopestä kerään, vaan jokaisella perheen jäsenellä on ihan omat ajatuksensa. Monissa asioissa ne ovat hyvinkin erilaiset ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Ei perhe tarkoita sitä, että eletään symbioosissa, jossa kaikki ajattelevat ja kokevat kaiken samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista.
No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana.
Mutta tiedät tasan tarkkaan millainen hän on nyt. Työpaikoilla et voi tietää toisesta lähellekään niin paljoa. Työpaikoilla on yleensä useampi ihminen töissä. Heillä on erilaiset taustat ja erilaiset ajatukset. Perheenjäsenillä taustat ovat samat ja ajatuksissa on samanlaisuutta.
En todellakaan tiedä. Joka päivä opin uutta niin lapsistani kuin puolisostanikin. On täysin mahdotonta tuntea toista niin läpikotaisin, että koskaan ei oppisi mitään uutta hänestä. Kun ei ihminen tunne edes itseään niin hyvin.
P.S. Oletko naimisissa veljesi/siskosi kanssa vai miten on mahdollista, että sinulla on puolisosi kanssa sama tausta?
Jos et olisi noin yksinkertainen jättäisin vastaamatta. Tausta tarkoittaa perhettä jonka kanssa elät. Onko sinulla perustettu perhe ilman yhteenkuuluvuutta? Tiedätkö kenen lapsesi ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin melkein 10v työttömänä. Nyt muutama vuosi mennyt töissä ja kyllä haluaisin työelämästä pois. Poistun kyllä kotoa ja näen ihmisiä silloinkin kun en ole töissä. Tarpeellisuuden ja merkityksen tuntua saan mm mieheltä ja harrastusporukoista joita myös ohjaan ihan omana harrastuksenani.
Aika paljon saa jotain kavereita nähdä että saisi saman annostuksen sosiaalusuutta kuin 8h työpäivän aikana (vaikka siellä töissä olisi vaan hiljaa muiden ilmoilla on sekin positiivista sosiaalisuutta). Sama jonkun harrastuskurssien vetämisen kanssa. Ei riitä mikään yksi kurssi viikossa. Tietty jos vedät joka päivä jotain ryhmiä niin voi olla eri asia.
Eivät kaikki halua työpaikoiltaan sosiaalisuutta. Muutenkin, kuka sinä olet toisen ihmisen puolesta päättämään, mikä on positiivista ja mikä negatiivistä sosiaalisuutta?
Mutta vastaus aloituksen kysymykseen, en todellakaan kaipaa työelämää mihinkään muuhun kuin rahan saamiseen ja kokemusta on myös pitkästä työttömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista.
No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana.
Mutta tiedät tasan tarkkaan millainen hän on nyt. Työpaikoilla et voi tietää toisesta lähellekään niin paljoa. Työpaikoilla on yleensä useampi ihminen töissä. Heillä on erilaiset taustat ja erilaiset ajatukset. Perheenjäsenillä taustat ovat samat ja ajatuksissa on samanlaisuutta.
Mitä horiset? Ei minun lapsillani ja miehelläni ole olenkaan samanlaista taustaa kuin minulla. Minä olen alkoholisti-isän hylkäämä yksinhuoltaja äidin kasvatti, joka on kasvanut ajatuksella "lapsi saa näky
Selvä syvä joki perhe. Me olemme yksikkö emmekä halua ketään muuta seuraamme. Vain me olemme rakkaita toisillemme emmekä kaipaa ketään muuta. Pelottavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista.
No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana.
Mutta tiedät tasan tarkkaan millainen hän on nyt. Työpaikoilla et voi tietää toisesta lähellekään niin paljoa. Työpaikoilla on yleensä useampi ihminen töissä. Heillä on erilaiset taustat ja erilaiset ajatukset. Perheenjäsenillä taustat ovat samat ja ajatuksissa on samanlaisuutta.
Mitä horiset? Ei minun lapsillani ja miehelläni ole olenkaan samanlaista taustaa kuin minulla. Minä olen alkoholisti-isän hylkäämä yksinhuoltaja äidin kasvatti, joka on kasvanut ajatuksella "lapsi saa näky
Turha väittää että tunnet työkaverisi paremmin kuin omat perheenjäsenesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista.
No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana.
Mutta tiedät tasan tarkkaan millainen hän on nyt. Työpaikoilla et voi tietää toisesta lähellekään niin paljoa. Työpaikoilla on yleensä useampi ihminen töissä. Heillä on erilaiset taustat ja erilaiset ajatukset. Perheenjäsenillä taustat ovat samat ja ajatuksissa on samanlaisuutta.
Kuulostaa siltä, että sinä et käy töissä tekemässä töitä, vaan kaivelemassa toisten yksityisasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et olisi noin yksinkertainen jättäisin vastaamatta. Tausta tarkoittaa perhettä jonka kanssa elät. Onko sinulla perustettu perhe ilman yhteenkuuluvuutta? Tiedätkö kenen lapsesi ovat?
Tausta tarkoittaa henkilön elämää syntymästä tähän hetkeen. Ellet ole avioitunut sisaruksesi kanssa, on täysin mahdotonta, että sinulla ja puolisollasi olisi identtinen tausta. Ihan jo se, että teillä on eri äiti ja eri isä, tekee taustoistanne erilaiset. Puhumattakaan siitä, miten esim. paikkakunta, kouluyhteisö, kaveripiiri jne. ovat vaikuttaneet teihin jo kauan ennen kuin tapasitte toisenne. Tiedän kyllä kenen lapseni ovat. Ja siksi olen 500% varma, että heillä on HYVIN erilainen tausta kuin minulla. Alakaen siitä, että minä synnyin 80-luvulla, jolloin elämä ylipäätään oli erilaista kuin nykyisin. 2000-luvun lapsella ei mitenkään voi olla samaa taustaa kuin 80-luvun lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista.
No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana.
Mutta tiedät tasan tarkkaan millainen hän on nyt. Työpaikoilla et voi tietää toisesta lähellekään niin paljoa. Työpaikoilla on yleensä useampi ihminen töissä. Heillä on erilaiset taustat ja erilaiset ajatukset. Perheenjäsenillä taustat ovat samat ja ajatuksissa on samanlaisuutta.
Kuulostaa siltä, että sinä et käy töissä tekemässä töitä, vaan kaivelemassa toisten yksityisasioita.
Jos tekisin niin tuntisin työkaverini täydellisesti. Eikö niin? Vaihdat aihetta niin nopeasti ettet itsekään ymmärrä mitä kirjoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et olisi noin yksinkertainen jättäisin vastaamatta. Tausta tarkoittaa perhettä jonka kanssa elät. Onko sinulla perustettu perhe ilman yhteenkuuluvuutta? Tiedätkö kenen lapsesi ovat?
Tausta tarkoittaa henkilön elämää syntymästä tähän hetkeen. Ellet ole avioitunut sisaruksesi kanssa, on täysin mahdotonta, että sinulla ja puolisollasi olisi identtinen tausta. Ihan jo se, että teillä on eri äiti ja eri isä, tekee taustoistanne erilaiset. Puhumattakaan siitä, miten esim. paikkakunta, kouluyhteisö, kaveripiiri jne. ovat vaikuttaneet teihin jo kauan ennen kuin tapasitte toisenne. Tiedän kyllä kenen lapseni ovat. Ja siksi olen 500% varma, että heillä on HYVIN erilainen tausta kuin minulla. Alakaen siitä, että minä synnyin 80-luvulla, jolloin elämä ylipäätään oli erilaista kuin nykyisin. 2000-luvun lapsella ei mitenkään voi olla samaa taustaa kuin 80-luvun lapsella.
Plaa plaa plaa. Väitätkö että tunnet työkaverisi yhtä hyvin kuin omat lapsesi ja miehesi? Voi lapsiparkoja...
Turha väittää että tunnet työkaverisi paremmin kuin omat perheenjäsenesi.
Opettele hyvä lapsi lukemaan. Puhe oli ihmisten TAUSATOISTA. Esimerkiksi minulla ja työkaverillani on paljon samankaltaisemmat taustat kuin minulla ja miehelläni. Työkaverillani on minun tavoin alkoholisti-isä ja hänkin on kasvanut yh-äidin kanssa. Miehelläni on raitis isä ja hän on kasvanut ydinperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista. Sinä tunnet perheenjäsenesi kuin omat taskusi. Näin ei ole työkavereidesi kanssa. Heitä paljastuu usein uusia ulottuvuuksia vaikka luulit tuntevasi heidät. He eivät tule koskaan niin tutuiksi, että voisit kutsua heitä osaksi itseäsi kuten perheenjäsenten kohdalla.
Ei tarkoita. Sosialisoiminen tarkoittaa ihmisten kesken tapahtuvaa kanssakäymistä. Kyllä sen perheenkin kanssa ollaan kanssakäymisissä, vaikka tunnetaan toisemme. Ja usko tai älä, mutta vielä näin 42 vuoden yhteiselonkin jälkeen tuosta ukosta paljastuu uusia ulottuviiksia, joita en tiennyt olevan. Toista ei voi koskaan tuntea läpikotaisian.
Mieti asiaa näin. Mitä tapahtuu ihmiselle joka on tekemisissä ainoastaan omien perheenj
Minä olen työpaikkani ainoa työntekijä. Mitäköhän minulle tapahtuu? :)
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et olisi noin yksinkertainen jättäisin vastaamatta. Tausta tarkoittaa perhettä jonka kanssa elät. Onko sinulla perustettu perhe ilman yhteenkuuluvuutta? Tiedätkö kenen lapsesi ovat?
Tausta tarkoittaa henkilön elämää syntymästä tähän hetkeen. Ellet ole avioitunut sisaruksesi kanssa, on täysin mahdotonta, että sinulla ja puolisollasi olisi identtinen tausta. Ihan jo se, että teillä on eri äiti ja eri isä, tekee taustoistanne erilaiset. Puhumattakaan siitä, miten esim. paikkakunta, kouluyhteisö, kaveripiiri jne. ovat vaikuttaneet teihin jo kauan ennen kuin tapasitte toisenne. Tiedän kyllä kenen lapseni ovat. Ja siksi olen 500% varma, että heillä on HYVIN erilainen tausta kuin minulla. Alakaen siitä, että minä synnyin 80-luvulla, jolloin elämä ylipäätään oli erilaista kuin nykyisin. 2000-luvun lapsella ei mitenkään voi olla samaa taustaa kuin 80-luvun lapsella.
Väitän, jos sinun mielestäsi sana tausta kertoo siitä, kuinka hyvin toisen tuntee.
Kyllä, olen ollut vuosia pois työelämästä ja kyllä, haaveilen työnteon lopettamisesta. Olen luonteeltani introvertti ja minulle riittävät hyvin perhe, muut sukulaiset ja ystävät seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Turha väittää että tunnet työkaverisi paremmin kuin omat perheenjäsenesi.
Opettele hyvä lapsi lukemaan. Puhe oli ihmisten TAUSATOISTA. Esimerkiksi minulla ja työkaverillani on paljon samankaltaisemmat taustat kuin minulla ja miehelläni. Työkaverillani on minun tavoin alkoholisti-isä ja hänkin on kasvanut yh-äidin kanssa. Miehelläni on raitis isä ja hän on kasvanut ydinperheessä.
Miksi te jankkaatte taustasta? Asia koskee sitä etteivät ihmiset voi tuntea työkavereitaan yhtä hyvin kuin omia perheenjäseniään. Te tartutte yhteen sanaan koska ette voi hyväksyä sitä, että on sosiaalisempaa olla työkavereiden seurassa kuin perheenjäsenten seurassa.
Hänelle muodostuu hyvin läheinen suhde omaan perheeseensä ja hän sosialisoituu vain heidän kanssaan. Ihan sama tilanne kuin ap:lla, joka on ihan hukassa, kun ei pääse sosialisoimaan nimenomaan työkavereiden kanssa.