Kuinka moni töistä vapautumisesta haaveileva on ollut oikeasti pitkään ilman työtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisuutta en kaipaa yhtään mutta arjen ja vapaan vaihtelua kaipaan. Viikonloput ja pyhäpäivät ei oikein tunnu työttömänä miltään. 

Hanki itsellesi ohjelmaa arkipäiviksi ja pidä vapaata siitä viikonloput ja pyhät. Näin tulee sama rytmi kuin työelämässä. 

Really? No enpä olisi tuota itse keksinytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisuutta en kaipaa yhtään mutta arjen ja vapaan vaihtelua kaipaan. Viikonloput ja pyhäpäivät ei oikein tunnu työttömänä miltään. 

Hanki itsellesi ohjelmaa arkipäiviksi ja pidä vapaata siitä viikonloput ja pyhät. Näin tulee sama rytmi kuin työelämässä. 

Really? No enpä olisi tuota itse keksinytkään.

Selkeästi et ollut, kun valitit täällä, ettei viikonloput tunnu miltään. 

Kolmen lapsen yksinhuoltaja. Jäin pois työelämästä 27-vuotiaana enkä ole katunut sekuntiakaan. Kadun vain sitä, etten jäänyt pois (työkyvyttömyyseläke) jo 20-vuotiaana kun minulla oli loistava tilaisuus tehdä niin. Tuhlasin 5 vuotta elämästäni siihen, että yritin "olla normaali" eli suorittaa pari tutkintoa (viimeisin niistä yliopistossa) ja tehdä töitä. Ajanhukkaa. 

Eli Suomen viranomaiset saavat estää, haitata, savustaa töiden tekemistä ulkomaille esim rahakkaita etätöitä Suomesta käsin ulkomaiselle yhtiölle esim OnlyFanssiin ja sitten huudetaan menkää töihin menkää töihin ja ainoa työ mitå saa tehdä on valtiolla Pasilassa Lipposen kaasuputkihankkeet ja palkka ei saa ylittää koskaan kolmea tonnia ja sivutöitä ei saa tehdä. Sitten huudetaan miksi olet köyhä, omaa syytä työtön.

Ap: Miksi luulet, että etätyöt ovat niin suosittuja, jos työpaikalla nimenomaan sosiaalisuus olisi se, mitä suurin osa porukasta kaipaa? 

Vielä valtion pitää muuttaa taloyhtiöiden järjestyssääntöjä niin että taloyhtiössä naapuri saa haitata kansaisen työntekoa esim hakkaamalla yöllä pattereita tai tupakoimalla savuttomassa talossa. Valtio saa myös paskoa kansalaisen luottotiedot ja estää maksamasta ulosottovelkoja pois ja sitten huudetaan kurkku suorana menkåå töihin menkää töihin vaikka töissä tarvitaan esim luottotietoja.

Minä. Olen kuitenkin tehnyt välissä yleensä aina jotain, opiskellut tai lukenut pääsykokeisiin tms. Nyt lähden pois työpaikasta, jossa saan kohta burnoutin ellen lähde. Tämäkin työviikko melkein 70h (sis päivittäiset työmatkat). Joka päivä saan kuulla kuinka pska olen työssäni. Nyt ei enää tätä kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vielä valtion pitää muuttaa taloyhtiöiden järjestyssääntöjä niin että taloyhtiössä naapuri saa haitata kansaisen työntekoa esim hakkaamalla yöllä pattereita tai tupakoimalla savuttomassa talossa. Valtio saa myös paskoa kansalaisen luottotiedot ja estää maksamasta ulosottovelkoja pois ja sitten huudetaan kurkku suorana menkåå töihin menkää töihin vaikka töissä tarvitaan esim luottotietoja.

Oisko aika laittaa korkki kiinni tältä iltaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ap: Miksi luulet, että etätyöt ovat niin suosittuja, jos työpaikalla nimenomaan sosiaalisuus olisi se, mitä suurin osa porukasta kaipaa? 

Niin tai ehkä siellä se porukka ja vttumaista ettei kukaan sellaisten ihmisten kanssa tee töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Miksi luulet, että etätyöt ovat niin suosittuja, jos työpaikalla nimenomaan sosiaalisuus olisi se, mitä suurin osa porukasta kaipaa? 

Niin tai ehkä siellä se porukka ja vttumaista ettei kukaan sellaisten ihmisten kanssa tee töitä. 

Etätyö on tekijän valinta, ei työkavereiden valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen pystyy sosialisoimaan ilman työpaikkaakin. On ystäviä, perhettä, harrastusryhmiä, järjestötoimintaa jne. jne. 

8h päivässä?

Ei suinkaan. Kyllä perhe-elämä vie ihan 24/7. Siltikin, vaikka olisi kokopäivätyössä. 

Perhe-elämä ei ole sosialisoimista.

 

Millä perusteella ei? Ainakin omassa perheessäni myös mies ja lapset ovat ihmisiä ja siksi heidän kanssaan toimiminen on sosiaalista. 

Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista. Sinä tunnet perheenjäsenesi kuin omat taskusi. Näin ei ole työkavereidesi kanssa. Heitä paljastuu usein uusia ulottuvuuksia vaikka luulit tuntevasi heidät. He eivät tule koskaan niin tutuiksi, että voisit kutsua heitä osaksi itseäsi kuten perheenjäsenten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Olen kuitenkin tehnyt välissä yleensä aina jotain, opiskellut tai lukenut pääsykokeisiin tms. Nyt lähden pois työpaikasta, jossa saan kohta burnoutin ellen lähde. Tämäkin työviikko melkein 70h (sis päivittäiset työmatkat). Joka päivä saan kuulla kuinka pska olen työssäni. Nyt ei enää tätä kiitos.

Eli valtio saa haitata pääsykokeisiin pyrkimistä ja estää opiskelemaan pääsyn. Sitten ihmetellään miksi se ei olekaan tällä alalla ollenkaan töissä. No miksiköhän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen pystyy sosialisoimaan ilman työpaikkaakin. On ystäviä, perhettä, harrastusryhmiä, järjestötoimintaa jne. jne. 

8h päivässä?

Ei suinkaan. Kyllä perhe-elämä vie ihan 24/7. Siltikin, vaikka olisi kokopäivätyössä. 

Perhe-elämä ei ole sosialisoimista.

 

Millä perusteella ei? Ainakin omassa perheessäni myös mies ja lapset ovat ihmisiä ja siksi heidän kanssaan toimiminen on sosiaalista. 

Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän k

Ehkä joku ulkopuolinen on päättänyt kenen kanssa teet töitä, ketä panet ja kenen kanssa menet naimisiin. Sitten ihmetellään kun mikään ei toimi niin kuin suunniteltiin. Missäköhän vika.

Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista. Sinä tunnet perheenjäsenesi kuin omat taskusi. Näin ei ole työkavereidesi kanssa. Heitä paljastuu usein uusia ulottuvuuksia vaikka luulit tuntevasi heidät. He eivät tule koskaan niin tutuiksi, että voisit kutsua heitä osaksi itseäsi kuten perheenjäsenten kohdalla.

Ei tarkoita. Sosialisoiminen tarkoittaa ihmisten kesken tapahtuvaa kanssakäymistä. Kyllä sen perheenkin kanssa ollaan kanssakäymisissä, vaikka tunnetaan toisemme. Ja usko tai älä, mutta vielä näin 42 vuoden yhteiselonkin jälkeen tuosta ukosta paljastuu uusia ulottuviiksia, joita en tiennyt olevan. Toista ei voi koskaan tuntea läpikotaisian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen pystyy sosialisoimaan ilman työpaikkaakin. On ystäviä, perhettä, harrastusryhmiä, järjestötoimintaa jne. jne. 

8h päivässä?

Ei suinkaan. Kyllä perhe-elämä vie ihan 24/7. Siltikin, vaikka olisi kokopäivätyössä. 

Perhe-elämä ei ole sosialisoimista.

 

Millä perusteella ei? Ainakin omassa perheessäni myös mies ja lapset ovat ihmisiä ja siksi heidän kanssaan toimiminen on sosiaalista. 

Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tark

Ehkä joku ulkopuolinen on päättänyt kenen kanssa teet töitä, ketä panet ja kenen kanssa menet naimisiin. Sitten ihmetellään kun mikään ei toimi niin kuin suunniteltiin. Missäköhän vika.

Mitä tämä tarkoittaa? Saiko joku selvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen pystyy sosialisoimaan ilman työpaikkaakin. On ystäviä, perhettä, harrastusryhmiä, järjestötoimintaa jne. jne. 

8h päivässä?

Ei suinkaan. Kyllä perhe-elämä vie ihan 24/7. Siltikin, vaikka olisi kokopäivätyössä. 

Perhe-elämä ei ole sosialisoimista.

 

Millä perusteella ei? Ainakin omassa perheessäni myös mies ja lapset ovat ihmisiä ja siksi heidän kanssaan toimiminen on sosiaalista. 

Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän k

Eli valtio päättää keneen tutustut, kenen kanssa teet töitä, ketä panet, mikä on sun seksuaalisuus, mitä harrastat, mikä on sun ammatti, mitä musiikkia kuuntelet, missä kaupunginosassa olet töissä ja mitä puet päälle. Kuulostaa ihan Pohjois-Korean ja Stasin yhdistelmältä. Vielå kun valtio päättää minkälainen kampaus saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista. Sinä tunnet perheenjäsenesi kuin omat taskusi. Näin ei ole työkavereidesi kanssa. Heitä paljastuu usein uusia ulottuvuuksia vaikka luulit tuntevasi heidät. He eivät tule koskaan niin tutuiksi, että voisit kutsua heitä osaksi itseäsi kuten perheenjäsenten kohdalla.

Ei tarkoita. Sosialisoiminen tarkoittaa ihmisten kesken tapahtuvaa kanssakäymistä. Kyllä sen perheenkin kanssa ollaan kanssakäymisissä, vaikka tunnetaan toisemme. Ja usko tai älä, mutta vielä näin 42 vuoden yhteiselonkin jälkeen tuosta ukosta paljastuu uusia ulottuviiksia, joita en tiennyt olevan. Toista ei voi koskaan tuntea läpikotaisian. 

Mieti asiaa näin. Mitä tapahtuu ihmiselle joka on tekemisissä ainoastaan omien perheenjäsenten kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen pystyy sosialisoimaan ilman työpaikkaakin. On ystäviä, perhettä, harrastusryhmiä, järjestötoimintaa jne. jne. 

8h päivässä?

Ei suinkaan. Kyllä perhe-elämä vie ihan 24/7. Siltikin, vaikka olisi kokopäivätyössä. 

Perhe-elämä ei ole sosialisoimista.

 

Millä perusteella ei? Ainakin omassa perheessäni myös mies ja lapset ovat ihmisiä ja siksi heidän kanssaan toimiminen on sosiaalista. 

Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän k

Eli jos juttelen mieheni kanssa ja huomaan, että hän on asiasta X eri mieltä kuin, mitä kuvittelin, se ei ole sosialisointia, vaikka opin siinä miehestäni uusia asioita? 

Sosialisoiminen tarkoittaa erilaisiin ihmisiin tutustumista ja heidän kanssaan olemista. 

No mitä se perhe-elämä mielestäsi on, jos ei perheenjäsenten kanssa olemista ja heihin tutustumista? En minä aikanaan suoraan synnärillä tiennyt, millainen minun lapseni tulee olemaan esim. 15-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali ihminen pystyy sosialisoimaan ilman työpaikkaakin. On ystäviä, perhettä, harrastusryhmiä, järjestötoimintaa jne. jne. 

8h päivässä?

Ei suinkaan. Kyllä perhe-elämä vie ihan 24/7. Siltikin, vaikka olisi kokopäivätyössä. 

Perhe-elämä ei ole sosialisoimista.

 

Millä perusteella ei? Ainakin omassa perheessäni myös mies ja lapset ovat ihmisiä ja siksi heidän kanssaan toimiminen on sosiaalista. 

Sillä, että tunnet heidät ja olet heidän kanssaan jatkuvasti. He ovat perhettä. Sosialisoiminen tark

Eli valtio päättää keneen tutustut, kenen kanssa teet töitä, ketä panet, mikä on sun seksuaalisuus, mitä harrastat, mikä on sun ammatti, mitä musiikkia kuuntelet, missä kaupunginosassa olet töissä ja mitä puet päälle. Kuulostaa ihan Pohjois-Korean ja Stasin yhdistelmältä. Vielå kun valtio päättää minkälainen kampaus saa olla.

Menee vain hämärämmäksi.