Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
28.11.2025 |
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (497)
Eivät he jaksaneetkaan. Kuolivat nuorina. Eikä silloin edes odotettu mitään viihdettä ja vapaa-aikaa niin kuin nykyään. Raatamista vain oli elämä. Ei elämässä ollut paljon odotuksia tai haviteltu onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin netistä tätä romanien maataloushommaa. Ilmeisesti jossain päin ovat olleet kausityössä, niin kerrottiin, täällä hämehessä ei kuulemani muistitieto semmoista ole kertonut. Saattoi tietysti olla, en 1800 -lukuakaan muista.
Netissä korostui kuitenkin heidän hevostaitonsa ja hevosten välitys, tinurina kiertäminen ( muistin nyt itsekin että vielä 50-luvulla saattoi syrjäseudun mökkiinkin tulla tinuri tarjoamaan tinausta. Ei mitään kuvaa oliko romani vai muu kulkumies.) Käsitöiden kaupittelu. Käden taidot miehilläkin.
Olenkin aina historiaa opiskelleena todennut kovaan ääneen, että ei ole sen perussuomalaisempaa kansaa kuin Suomen romanivähemmistö. He säilytti alkuperäisen perinteisen tavan elää, mitä joskus monet kummastelee.
Aikakapselina heillä säilyi aito suomalainen tapa elää. Jännä juttu ihastella iäkkäitä rouvia tamppaamassa mattoja jo aamupäivällä ja viemässä pyykkitupaan pestävää. He tekee tosi paljon kotitöitä, eikä vain laiskottele. Ihailtavaa ahkeruutta. Olisi paljon opittavaa monilla sottapytyilläkin. Noh, leikki leikkinä, mutta ihan tosikin. Oletan itse että romanit on ehkä äänestäneet perussuomalaisia ja onko perussuomalaiset muistaneet heitä mitenkään?
Oliks tää aloitus tehty jotta joku pääsee kehumaan ja ylistämään romanien selviytymistaitoja, ja nostamaan heidät ihan siis arvoon arvaamattomaan! Monellako romanilla oli talot ja tilat?
Porvareina kaupungeissa?
Sun sydän on likainen. Tuleppa omalla nimellä ja naamallas tänne latelemaan ennakkoluuloista ja syrjivää epäsuomalaista käytöstä. Putinin miehiä olet.
Rosita, se ei ole tuleppa vaan tulepa.
Tule itse omalla naamallasi puolustamaan kirjoitustasi.
Ihan akateeminen tieteellinen julkaisu on tehty aiheesta. Eipä hänen tarvitse mitään tulla. Mene sinä kirjastoon ja lainaa. Tutki kansasi historiaa ja älä elä valheessa.
Uskon että on kirjoitettu kun muuten olisi syytetty syrjinnästä.
Ei sen silti totta tarvi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin netistä tätä romanien maataloushommaa. Ilmeisesti jossain päin ovat olleet kausityössä, niin kerrottiin, täällä hämehessä ei kuulemani muistitieto semmoista ole kertonut. Saattoi tietysti olla, en 1800 -lukuakaan muista.
Netissä korostui kuitenkin heidän hevostaitonsa ja hevosten välitys, tinurina kiertäminen ( muistin nyt itsekin että vielä 50-luvulla saattoi syrjäseudun mökkiinkin tulla tinuri tarjoamaan tinausta. Ei mitään kuvaa oliko romani vai muu kulkumies.) Käsitöiden kaupittelu. Käden taidot miehilläkin.
Olenkin aina historiaa opiskelleena todennut kovaan ääneen, että ei ole sen perussuomalaisempaa kansaa kuin Suomen romanivähemmistö. He säilytti alkuperäisen perinteisen tavan elää, mitä joskus monet kummastelee.
Aikakapselina heillä säilyi aito suomalainen tapa elää. Jännä juttu ihastella iäkkäitä rouvia tamppaamassa mattoja jo aamupäivällä ja viemässä pyykkitupaan pestävää. He tekee tosi paljon kotitöitä, eikä vain laiskottele. Ihailtavaa ahkeruutta. Olisi paljon opittavaa monilla sottapytyilläkin. Noh, leikki leikkinä, mutta ihan tosikin. Oletan itse että romanit on ehkä äänestäneet perussuomalaisia ja onko perussuomalaiset muistaneet heitä mitenkään?
Oliks tää aloitus tehty jotta joku pääsee kehumaan ja ylistämään romanien selviytymistaitoja, ja nostamaan heidät ihan siis arvoon arvaamattomaan! Monellako romanilla oli talot ja tilat?
Porvareina kaupungeissa?
Sun sydän on likainen. Tuleppa omalla nimellä ja naamallas tänne latelemaan ennakkoluuloista ja syrjivää epäsuomalaista käytöstä. Putinin miehiä olet.
Tunnistaa eripuraa haastavat kansankeskuudessa pietarin trolleiksi
Hyvinpä näytät tunnistavan.
🤓
Sen lisäksi, että jo kahdeksanvuotiaat hoitivat taaperoa sekä osallistuivat kotitöihin siinä määrin kuin fyysiset voimat antoivat periksi, niin niissä perheissä missä oli isovanhempia, se tilalle jäänyt isovanhempi usein hoiti niitä lapsia ja osallistui myös kevyisiin taloustöihin, mihin voimat riittivät. Lapsethan saatiin tuolloin pääsääntöisesti aika nuorina, joten se isovanhempikaan ei vanha ollut, joskin fyysisten töiden ja yksipuolisemman ravinnon takia paljon fyysisesti kuluneempi kuusikymppisenä kuin nykyiset kuusikymppiset.
Meillä on toimittu väärin. Isovanhemmilla pitäisi elää lähellä lapsiperheittä ja osallistua lasten ja lastenlasten elämässä, sen sijaan, että kököttäisivät jossain tylsyydessä itsekseen. Yhteiskunta vois kouluttaa ammattiosajiaa ja taatta nyorille työt. Pienet lapset voisivat vaoaasri osallistuaa kotitöihin jaksamusen ja mielenkiinnon herättämusen vuoksi. Jaksamista ei tule, jos et voi sitä harjoittaa. Koti on mainio paikka, missä sitä opetellaan osallistumalla kotitöihin puenestä pitäen. Ei voi kieltää lapsia tekemasta jotain, kun he haluavat. Jos ei annetta lapsella pienenä osallistuaa kotitöihin, myöhemmässä vaihessa niitä se enää ei kiinnostakaa. Eikä kiinnosta enää mikään, koska kiinostus on lannistettu. Me voidaan uudelleen elää niin, kun on järkevää, ei joidenkin sanelemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykääpä lukemassa kirjastosta: Suomen romanien historia.
Paljon on satukirjoja painettu.
Mv-lehden tilaajalle varmasti näyttäytyy satuna yleisesti kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No raatoivat aamusta iltaan, kun ei muita vaihtoehtoja ollut. Ovat ihmiset nälkääkin nähneet, jos ei ole ruokaa ollut saatavilla. Ei se silti tarkoita, että nykyään sitä pitäisi katsoa jonkinlaisena lähtökohtana elämään.
Ainakin meillä on suvun perimänä selvinnyt se että ainakaan torpparit ei raataneet, koska se ei ollut heidän omaa. Ruuan eteen tehtiin kaikki, mutta pellto kasvoi itsestään ilman työtä ja kerran vuodessa oli sadonkorjuu joka oli raskas osuus. Noin muuten ennen kuin suku muutti sotien jälkeen kaupunkeihin tehtaiden ääreen hyviin palkkoihin ja maksettuihin asuntoloihn, niin elämä oli sellaista että mentiin kalaan ja lepäiltiin siinä sivussa.
Ei ollut samaa raadantaa kuin nyt on. Lapsetkin oli hyvinkin pitkälti omillaan metsissä ja söi sielä sitten mitä löysi. Kaikki muuttui sotien jälkeen.
Ei todellakaan ole ollut raadantaa. Raadantaa on nykyään. Sen saman saisi nytkin metsistä, mutta asumisoikeuksia on rajattu telttaan ja makuupussiin jokaisen oikeudella. Niin ei teltalla pärjää talvea Suomen oloissa! Nyt tilanne on se että ihmiset saatiin metsistä pois asutuskeskusten ääreen ja ne on orjina sielä huonola palkalla ja mitään ei jää käteen, niin olisi ihan sama palata metsiin, mutta sitä mahdollisuutta ei enää ole kuin kesäisin.
Raadantaa ei ennen ollut kuin sadonkorjuuna ja kylvöaikana. Se oli hyvin hajautettua pientä puuhastelua päivän mittaan taukojen lomassa. Teillä on ihan virheelinen kuva entisaikojen elämästä. Se oli sopivaa ihmiselle matalan sykkeen ja stressin elämää verrattuna nykyiseen jossa stressi herää jo kun menee ulos ja näkee autojen jonot ja keinovaloja kaikkialla. Siksi ihmiset voi huonosti tänäpäivänä, paitsi rikkaat jotka hyötyy näiden ihmisten riistämisestä.
Tämä on typerintä, mitä olen hetkeen lukenut.
Omavaraisessa maatalousyhteisössä eläminen on ollut silkkaa raatamista, koko ajan. Ainoastaan sydäntalvella on saattanut olla jokin hiukan pitempi ilta- ja aamupuhde, jolloin on voinut nukkua hieman pidempään. Mutta etenkin torppareilla piisasi tekemistä.
Keväällä lumen sulettua alkoi ankara ahertaminen. Pellot piti saada kasvukuntoon, syksyllä kynnetty maa piti lannoittaa, äestää, kylvää ja jyrätä. Ihan aluksi olisi päässyt nauttimaan sonnanvedosta, eli talven mittaan kertyneet tunkiot, tai sekasontanavetta, tai lantala, täytyi tyhjentää sonnasta, vetää pelloille ja levittää. Äestäminen, kylvö ja kylvön jälkeinen pinnan jyrääminen olivat seuraavat työt. Tässä vaiheessa oli kiire jo laittaa aitoja kuntoon, koska eläimet laskettiin laitumelle. Kaikki peltomaat täytyi pitää aidoissa, ettei karja päässyt syömään orasta. Joka keväälle riitti vähintään joku 100 metrin pätkä aidantekoa. Torppari teki usein talojenkin aidat, se kuului usein vuokraan. Sen jälkeen oli paljon kesäistä työtä: rakennusten kunnostamista tai rakentamista, ojien kaivamista, pellon raivausta, kasvimaiden hoitoa, lehdesten taittoa (johon meni paljon aikaa). Sitten alkoikin erittäin raskas ja kuluttava heinätyö. Jos puhutaan niin vanhasta ajasta, että heiniä niitettiin niityiltä, täytyi siihen varata koko juhannuksen ja elokuun alkuviikkojen välinen aika, päivät olivat pitkiä ja työ alkoi yleensä aamukolmelta. Sitten niitettiin keskipäivään asti, levähdettiin pari tuntia ja sitten tehtiin käytännössä yöhön asti. Torpparit niittivät paitsi omia heiniään, myös talojen heiniä. Eikä pelkästään niitetty, vaan heinät seivästettiin tai haasioitiin, naiset olivat haravoimassa, ja heinien kuivuttua ne vietiin latoihin. Kun heinät oli saatu korjattua, alkoi elonkorjuu, jolloin tehtiin yhtä pitkiä päiviä. Sitten elo täytyi puida: kuumassa riihessä piti tehdä taas pitkiä päiviä ja puida viljaa. Puintipäivät olivat erittäin raskaita ja pölyisiä. Sitten vielä siementen puhdistaminen, olkien survominen päälle. Sitten oli kiire syystöihin: kyntäminen vei usein viikkoja. Tässäkin vaiheessa yritettiin kaivaa ojia; vanhat ojat menivät nopeasti umpeen, samalla taas korjattiin aitoja. Pitkän ja raskaan kyntötyön jälkeen oli hetki aikaa ennen talvitöitä: mutta nyt täytyi nostaa perunat ja muut juurikasvit. Sitten olikin jo ensilumi ja talvi, ja tässä kohtaa oli ehkä viikon-kahden pieni kevyempi vaihe, ennen metsätöiden alkamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niiden oli vain pakko jaksaa. Ei ollut vaihtoehtoja eikä valittaminen auttanut mitään. Mitä muutakaan he olisivat voineet tehdä kun hoitaa kotia parhaansa mukaan? Eivät he olisi mitenkään päässeet siitä tilanteessa pois vaikka olisivat halunneet. Minne he olisivat voineet mennä? Elämä oli silloin vaikeaa mutta silloin oli varmasti kaikilla samat rutiinit.
Rankat elämänkohtalot aiheuttivat silloinkin masennusta. Alkoholia juotiin rankasti helpottaakseen omaa oloa. Naisia meni myös jokiin ja järviin. Imatran koski oli tästä kuuluisa.
No heh heh. Todella harvalla oli aikaa tai varaa olla masentunut, ahdistunut tai edes millään autismin kirjolla. Duunia kyllä löytyi niin ojankaivajalle kuin Sven Tuuvallekin.
Höps pöps.
Joka kylässähän oli alkoholisoituneita jotka ei saaneet hommia tehtyä leivän eteen. Lapsia jätettiin heitteille. Hulttiomiehet ei tuoneet palkkaa kotiin vaan joivat ne.
Perheenäitejä jotka tulivat hulluiksi tai alkoholisoituivat. Lapsia syntyi paljon avioliiton ulkopuolella ja näitä ns katosi. Lapsia otettiin huostaan ja sijoitettiin muualle. Väkivalta oli perheissä erittäin suuri ongelma. Sotakokemukset ja muut elämänkohtalot traumatisoivat ja tätä traumaa siirrettiin sitten urakalla seuraavaan sukupolveen.
Mitään turvaverkkoja ei ollut paitsi parhaassa tapauksessa kirkko ja ehkä naapurit/ kyläyhteisö.
Ihmiset ovat aina olleet ihmisiä. Ei se menneisyyden kaunisteleminen sitä muuta.Miten tuo nyt muka poikkeaa nykymenosta? Et vain muistanut mainita että vastapainoksi oli/on myös ihan säällistä (entisaikaan "Jumalaa pelkäävää") siivoa ja ahkeraa väkeä joka pyrki hoitamaan asiansa niin hyvin kuin kykeni.
No tottakai oli. Molempia oli.
Eipä olisi ihmissuku tänne asti selvinnyt jollei osalla äitejä olisi ollut ylimaallinen kesto vääntää ruokaa pöytään lapsille joka päivä, pestä peppuja ja pyykätä avannossa talvipakkasilla jne.
Mutta aika moni siinä taistelussa hajosi. Ei ollut terapiaa, sosiaalihuoltoa, kunnon kouluja, terveydenhoitoa, kunnon lääkäreitä ja lääkkeitä.Katsot nyt kuitenkin asiaa nykyajsn vinkkelistä. Ilman terapiaa ja sosiaalihuoltoa kyllä.pärjäisi. ilmen kouluja ja terveydenhuoltoa ei.
Joo. On se jännä miten ahdistukset, masennukset ja muu yleinen pahoinvointi tuntuu koko ajan vain lisääntyvän huolimatta kaikista nykyisistä tukipalveluista.
Ehkä ihmisillä on liian vähän töitä, ja liikaa aikaa miettiä kaikkea jonninjoutavaa.
Ennen joutui miettimään lähinnä sitä, millä ihmeellä jaksan venyä tähän kaikkeen, loppuuko käsistä voima, jaksavatko jalat, meneekö selkä hajalle, koska saa vatsan täyteen kunnollista ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa vanhoja valokuvia ja erityisesti naisia niissä kuvissa. Katsoin juuri esiäitiäni 1800-luvulta. 11 lasta ja emäntä oli ihan kyyryssä ja sen näköinen että kuolisi väsymykseen jos ehtisi. Oli perheen toinen vaimo. Edellinen kuoli 31-vuotiaana saatuaan 4 lasta. Uusi vaimo peri nämä lapset ja lisäksi sai 7 omaa.
Isoäidin äidistä muistan tarinan että synnytti isoäitini ja kahden tunnin päästä lähti lypsämään lehmän. Oli yksinhuoltaja eikä ollut vaihtoehtoja, koska lehmällä tulehtuu utareet jos ei lypsä ja voi kuolla. Lehmät olivat siihen aikaan todella tärkeitä jos halusi voita, maitoa tai kermaa, koska muutoin ne oli vain rikkaiden ruokia.
Uskon myös että joku vaikutus on nykymaailman melulla ja kännyköillä. Ei olla enää läsnä missään ja se väsyttää meidän aivoja. Ennen oltiin fyysisesti puhki, nykyään pää ei kestä.
Vanhoissa valokuvissa näkee myös, miten suuret elintasoerot olivat. Sukulaisissani ja esivanhemmissani oli sekä paremmin että huonommin pärjääviä. Isänäitini syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmenellä tupaan, jossa oli osittain maalattia, joutui aivan pienestä saakka tekemään kovasti töitä huonolla ruualla. Omaa rahaa ei saanut. Ei käynyt kuin kiertokoulun. Lapsuuden valokuvia hänestä ei ole (ei ollut rahaa), ja muutamassa nuoruudenaikaisessa ryhmäkuvassa näkyy pieni laiha tyttö, jolla on yksinkertaiset vaatteet, ja huivi solmittuna tiukasti leuan alle.
Äidinäitini sen sijaan oli ison talon tyttö, teki toki töitä, mutta ei tarvinnut kaikkein raskaimpiin töihin ryhtyä lainkaan. Lapsuudessa oli hyvät vaatteet, hyvä ruoka, omaa rahaakin sai, jos perhe kävi kaupungissa. Piiat tekivät kotona raskaimpia töitä, hänen äitinsä lähinnä teki käsitöitä ja istui keinutuolissa valvoen, että työt tulivat tehdyiksi. Hänestä on lapsuuden ja nuoruuden kuvia, joissa hän on hyvin puettu, kaunis ja tyylitietoinen nuori nainen, joka selvästi ainakin joskus oli käynyt kampaajalla ja vähän meikkiäkin oli saattanut käyttää. Hän meni kansakoulun jälkeen oppikouluun, mutta ei jatkanut ylioppilaaksi asti, koska ei jaksanut opiskella riittävän tunnollisesti. Meni varakkaan tilallisen kanssa naimisiin, ja pääsi vähän yli 20-vuotiaana talon emännäksi, ja sai oman palveluskunnan komenneltavakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No köyhemmissä perheissä lapset laitettiin heti kotitöihin, kun kykenivät. Elämä oli yhteisöllisempää, kun koko kylä kasvatti. Tosin kuoltiin jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin ne lapset pantiin tekemään myös talon töitä ja siellä oli apuna kaikenmaailman pikkupiikaa, jotka oli otettu työavuksi. Oli vanhaa emäntää jne. Eikä ne jaksaneetkaan; elinikä oli paljen alhaisempi kuin meillä ja niitä lapsiakin kuoli paljon, ei moni nähnyt aikuisikää. Sitäkö sinä nyt kaipailet takaisin?
Ei pikkupiikoja ollut kuin talollisilla ja sitä korkeammilla. Torppareilla ei mitään piikoja ollut. Omien töidensä lisäksi joutuivat vielä tekemään taksvärkkiä torpan omistajalle
Oli heillä.
Ei ollut
Kyllä oli. Torpparit saattoivat olla varakkaampia kuin talolliset.
Ei pidä paikkaansa
Kysyin tekoälyltä. Varsikkaimmilla torppareilla oli kyllä renkejä ja piikoja.
Kyllä, oli joitakin isoja torppia, joissa voitiin pitää palvelusväkeä, ja ainakin taksvärkkirenkiä, joka teki taloon työtä torpanmiehen sijaan.
Suurin osa torpista kuitenkin oli varsin pieniä, joissa eli ainoastaan oma perhe, ja sekin huonosti. Todella moni torppari joutui itse etsimään lisätienestejä muualta, enemmän oli muualla töissä kulkevia pikkutorppareita kuin sellaisia, jotka itse saattoivat työllistää jonkun toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se miksi naiset jaksoivat liittyy vahvasti siihen, että oli pakko. Lapsia tuli vaikkei olisi niin monta halunnut. Pellolla piti kuokkia koko kesä, tehdä kankaita ja vaatteita kaikki illat ja pyykit pestä käsin, huuhdella avannossa talvella sormet tunnotomina. Siivoaminen oli kuitenkin helpompaa, ei ollut tavaravuoria. Luudalla lakaisit tupasi ja laitoit pari takkia naulaan, niin oli siivottu. Asioitakaan ei ollut kuin yksi kuppi, lusikka ja lautanen per pää, jokainen pesi vadissa omansa varmaan 4 vuotiaasta alkaen.
Ei hosuttu ja heiluttu jatkuvasti kaikenlaisissa harrastuksissa kodin ulkopuolella, keskityttiin ns. olennaiseen, siihen, että saatiin jossain ruokaa ja että tupa oli talvella lämmin. Tietyssä mielessä elämä saattoi olla jopa helpompaa, ainakin, jos lapsia oli vain muutama ja porukka pysyi terveenä. Eipä tarvinnut iltapimeällä lähteä lenkille kuntoa hoitamaan. Halonhakkuu ja peltotyöt hoiti sen puolen jo päiväsaikaan.
Tämä on hyvä huomio: keskityttiin olennaiseen. Sen jälkeen kun itse aloin keskittyä olennaiseen, niin elämäni on ollut paljon parempaa. En tapaa kuin niitä ihmisiä, jotka oikeasti minulle tärkeitä. Kodin ulkopuolisia harrastuksia on vain sellaiset, joita voin tehdä silloin kun ehdin ja tahdon. Yleensä ulkoliikuntaa. Etusijalla tietysti kodin pihatyöt. Tästä voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta nykyisin vapaa-aikani painottuu paljon mukavaan tekemiseen kotona. Minulla on harvoin kiireinen olo. Minimalistiseksi järjestetty koti on helppo pitää siistinä.
Elettiin koko porukka kotona, agraaritalous pääasiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänrytmi oli hitaampi. Työt tehtiin kotona eikä istuttu ruuhkassa tuntia mennen tullen. Ehkä ne iäkkäät vanhemmatkin oli samassa pihapiirissä. Nyt pitää venyä ja jakautua, että pystyy olemaan monessa paikassa samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko se niin, että raskas työ piti henkisen puolen paremmin kunnossa. Onko nykyään enemmän ahdistusta ja masennusta.
Ainakin sodasta selvinneet miehet hukuttivat murheitaan usein ankaraan työntekoon. (Jotkut parat kyllä alkoholiin )
Ennen vanhaan ihmisen ei tarvinnut miettiä oman olemassaolon ja työn merkitystä. Kun elanto tuli maaseudulta, töitä aina riitti vaikka elintaso olikin hyvin matala. Nykyään ihminen voi opiskella vuosikausia, ja jatkuvasti parantaa omaa "tasoaan" eikä silti vain kelpaa minnekään. Ihminen ikään kuin tipahtaa pois laumasta. Omalla itsellä ja omilla tekemisillä ei ole mitään merkitystä, ja tällaiset tunteet joutuu vieläpä kohtaamaan usein yksin, koska nyky-yhteiskunta ei ole samalla tavalla yhteisöllinen kuin ennen. Tässä mielessä nyky-yhteiskunta on aika luonnoton, vaikka materiaalisella tasolla meillä onkin kaikki tarvittava.
Eilen katselin Netflixistä erään sarjan koko tuotantokauden. Ei mikään helppo homma.
Jossain välissä pitäisi ehtiä Tempparit ja Salkkaritkin katsella.
Kyllä ennen oli helpompaa.
Muutama asia selittää eroa:
Lapsikuolleisuus oli valtavan suurta. Kun sanotaan, että naisella oli esimerkiksi 10–12 lasta, kaikki eivät välttämättä olleet samanaikaisesti hoidettavana. Osa lapsista kuoli vauvana tai nuorena. Nykyään kymmenen lasta tarkoittaisi kymmentä pitkään elävää ja vuosikymmeniä hoivaa tarvitsevaa ihmistä.
Lapset osallistuivat itse taloustöihin. Isommat lapset saattoivat hoitaa nuorempia, hakea vettä ja puita, siivota, auttaa eläinten kanssa ja osallistua toimeentuloon. Nykyinen lapsuus on huomattavasti pidempi ja aikuisilta edellytetään paljon enemmän jatkuvaa valvontaa.
“Koti” oli erilainen. Ruoka, vaatteet, lämmitys ja puhtaanapito vaativat valtavasti fyysistä työtä. Toisaalta moni asia, jonka nykyinen vanhempi kokee henkisesti kuormittavana, ei kuulunut samalla tavalla tuon ajan elämään.
Apua todella saatiin yhteisöstä. Sukulaiset, naapurit ja suurperheet olivat monissa yhteisöissä tärkeä osa selviytymistä. Tässä arvelusi vertaistuesta osuu ainakin yhteen todelliseen ilmiöön. Mutta apu ei ollut mikään universaali järjestelmä, ja yksin jääminen saattoi olla erittäin vaarallista.
Avioerojen vähäisyys ei tarkoittanut ongelmien puuttumista. Avioliitto oli paljon pysyvämpi instituutio myös siksi, että naisella oli usein hyvin vähän taloudellisia vaihtoehtoja lähteä. Lisäksi leskeys oli yleistä, koska kuolleisuus oli suurta.
Raskaus ja synnytys olivat huomattavasti vaarallisempia. Toistuvat raskaudet rasittivat elimistöä, ja synnytykseen sekä tulehduksiin kuoli naisia, jotka nykyään todennäköisesti selviäisivät. Myös kuvaamasi 40-vuotiaana tulehdukseen kuoleminen on tästä konkreettinen esimerkki.
Emme näe niitä, jotka eivät “jaksaneet”. Tämä on ehkä tärkein kohta. Historiasta helposti muodostuu selviytyjien kertomus: isoäiti hoiti 12 lasta, teki työtä ja kasvatti perheen. Vähemmälle huomiolle jäävät masennukset, sairaudet, alkoholismi perheissä, väkivalta, ennenaikaiset kuolemat, lasten hylkääminen ja ihmiset, jotka yksinkertaisesti eivät selvinneet tilanteestaan.
Nykyajan kuormitus on osittain erilaista. Lapsimäärä on pienempi, mutta vanhemmuudelta odotetaan paljon enemmän: jatkuvaa läsnäoloa, turvallisuuden valvontaa, harrastuksiin kuljettamista, koulunkäynnin tukemista, tunteiden sanoittamista, kodin organisointia jne. Lisäksi monella vanhemmalla on samaan aikaan palkkatyö.
Ja yksi kiinnostava vastakohta tuohon ajatukseen "sossutukien ja koneiden keskellä ei jakseta": koneet ovat vähentäneet valtavasti fyysistä työtä, mutta ne eivät ole välttämättä vähentäneet kaikkea kuormitusta. Pesukone säästää valtavasti aikaa, mutta nykyvanhempi ei yleensä voi laittaa 8-vuotiasta hoitamaan 2-vuotiasta koko iltapäiväksi samalla tavalla kuin entisessä suurperheessä saatettiin tehdä.
Eli vertaistuki on varmasti osa selitystä, mutta sanoisin, että vielä olennaisempaa on se, että eri aikakausien “jaksamista” ei voi verrata pelkän lapsiluvun perusteella. 1800-luvun nainen saattoi tehdä uskomattoman määrän työtä – ja samalla olla aliravittu, jatkuvasti raskaana, vailla lääketieteellistä apua ja kuolla 40-vuotiaana. Se, että ihminen kykenee kantamaan valtavan työtaakan, ei vielä tarkoita, että hänen elämäntapansa olisi ollut kevyt tai hyvinvoiva.
Tuossa oman sukusi tapauksessa tuo 40-vuotiaana tulehdukseen kuoleminen onkin ehkä pysäyttävin yksityiskohta. Se kertoo 1800-luvun elämästä enemmän kuin pelkkä tieto siitä, että hän ehti saada yli kymmenen lasta.