Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
28.11.2025 |
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin ne lapset pantiin tekemään myös talon töitä ja siellä oli apuna kaikenmaailman pikkupiikaa, jotka oli otettu työavuksi. Oli vanhaa emäntää jne. Eikä ne jaksaneetkaan; elinikä oli paljen alhaisempi kuin meillä ja niitä lapsiakin kuoli paljon, ei moni nähnyt aikuisikää. Sitäkö sinä nyt kaipailet takaisin?
Vauraissa taloissa oli apuvoimaa, mutta muilla eiollut. Noihin aikoihin oli jopa 10-vuotiaita "apulaisena" vieraissa perheissä maaseudulla. Tytöt tekivät pieniä taloustöitä, auttoivat keittiössä tai vahtivat ja viihdyttivät pikkulapsia. Iäkäs sukulaisnainen kertoi tällaisesta lapsuudesta. Hän ei käynyt koulua, mutta oli jotenkin oppinut lukemaan. Hänen käsialansa oli erikoinen, mutta hän osasi kuitenkin kirjoittaa.
Isoäitini lähti muistaakseni 13 vuotiaana töihin toiseen taloon piiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No heidän ei tarvinnut käydä töissä maksaakseen puolet asuntolainasta, yhtiövastikkeesta, ruuista, lasten vaatteista ja varusteista. Miehen kuoltua sai leskeneläkettä.
Nykyisin käydään töissä, koska yhden ihmisen palkka ei riitä edes kahden ihmisen elättämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiä ei tosiaankaan pesty niin usein kuin nyt.
Siivous hoitui pari kertaa vuodessa niin, että huonekalut ulos, kiehuvaa saippuavettä lattialle ja nurkkiin, harjattiin ja sitten huonekalut takaisin.
Lapset osallistui kodin töihin. Miehet myös. Ei ollut harrastuksia joihin pitäisi kuskailla tai hankkia varusteita ja osallistua aikuistenkin.
Ehkä silloin on ollut jopa tavallaan helpompaa.
No ei ollut helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ollut apuporukkaa äidillä, isovanhemmat, tusinasta lapsesta puolet jo kaitsi nuorempiaan ja tekivät myöskin kotitöitä, 2025 se olisi nykykakaroille mahdottomuus ottaa vastuuta pienemmistä joten anna olla jos tietosi historiaan on noin vähäinen.
Ei ollut apuporukkaa. Isoisän isoäidin vanhemmat ja isovanhemmat teki vielä omia töitään siinä vaiheessa kun tämä esiäitini jo kuoli 40-vuotiaana. Eivät rientäneet tuolloinkaan apuun, vaan esikoistytär otti huushollinpidon haltuunsa.
Miehen puoliset sukulaiset asui niin kaukana, ettei heistä ollut mitään tietoa.
Miten kaikki luulee, että jokaisessa perheessä oli jotain mystisiä apulaisia. Nämä asuivat ihan ydinperheenä kaupungissa.
Ei kaikilla ollut apulaisia, mutta olihan tuossa perheessä mo
Itseasiassa jonkun tutkimuksen mukaan yksi lapsi rasittaa vanhempia eniten. Kaksikin vielä aika tavalla, mutta mitä enemmän lapsia on sitä enemmän heistä on seuraa ja viihdykettä toisilleen. Apuakin. Puhumattakaan siitä että vaatteet, lelut, tarvikkeet ja harrastusvälineet ovat yhteisiä tai perittävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten 1800-luvulla naiset ja miehet ja lapsetkin jaksoi tehdä tehtaassa töitä 12 tuntia päivässä 6 päivää viikossa? No ei ne jaksanutkaan, ne uupui ja oli jo nuorina ihan loppuun kuluneita ja moni kuoli nuorena.
Mitä tapahtui, jos heille tuli nivelrikko raskaasta työstä eivätkä pystyneet sitä enää tekemään.
Joutuivat vaivaistaloon.
Varmaan perhe piti huolta, miten piti? Jos ei ollut ketään, niin sitten saattoi joutua vaivaistaloon ja milloin, aikansa sosiaalihuollossa keino, huutolaisuus loppui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä lapsia hoidettu ja sen ajan siivoustaso ei todellakaan ole lähelläkään nykypäivää. Lapset saatettiin jopa sitoa töiden ajaksi johonkin kiinteään kiinni, etteivät pääse liikumaan. Siivous jollain risuluudalla lakaisua. On tosiaan vertailukelpoisia aikoja, lapset otettaisiin huostaan samantien nykyään noilla metodeilla.
Tuskin ovat enää täällä kertomassa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni isällä oli kahdesta avioliitosta 11 lasta, joista vain kolme eli aikuisiksi. Isoisä (syntynyt 1900) jäi kokonaan orvoksi kolmevuotiaana. Hänen vanhempansa eivät jaksaneet, kuolivat ennen aikojaan nelikymppisinä. Äiti kuoli synnytykseen ja syntyneet kaksospojat kuolivat pian sen jälkeen muutaman viikon ja kuukauden ikäisinä.
Lapsivuoteeseen komplikaatioihin menehtyminen on ihan eri asia kuin kuoleminen sen takia ettei enää "jaksa"
Näinhän se on, mutta huonon ruoan, kovan työn, monien synnytysten ja huonon hygienian heikentämät ihmiset sairastuivat tilanteissa, joissa nykyään jaksettaisiin, ei sairastuttaisi tai saataisi tuonkaltaista synnytyskomplikaatioita.
No aika paljon oli silloin enemmän vaivoja. Lääkäriin ei päässyt valittamaan. Miten kenenkään kroppa edes kestää 10 lasta? Eikö siinä pillukin jo löysty? Siis ihan rehellisesti. Ja voi tulla laskeumaa yms.
Mt-ongelmia oli varmaan ihan yhtälailla kun nykyisin. Mun isomummin naapurissa vanhemmat tekivät itsemurhan. Monta lasta jäi ilman äitiä ja isää. Mun isomummi kuoli 31-vuotiaana aivoverenvuotoon. Toinen isomummi oli niin traumatisoitunut, että olisi tarttenut terapiaa. Kaikki poikansa alkoholisteja ja tytöt ylisuorittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät he jaksaneetkaan, vaan olivat todella uupuneita. Mistä IHMEESTÄ tulee tuo loputon jankutus, että ihmiset olisivat ennen olleet toisenlaisia kuin nykyään, ja olisivat jaksaneet? Ettekö te oikeasti tajua, että ihmiset ovat AINA olleet lihaa ja verta, eivät mitään yliluonnollisia ihmeolentoja?
Nokun incelit haaveilee, että naisten pitäisi alistua tälläisiksi synnytyskoneiksi ja miehen vallan alle. Keksitään jotain satuja miten historiassa asiat on muka olleet ja syytetään nykynaisia laiskoiksi, kun ei itse onnistuta saamaan edes sitä naisystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiä ei tosiaankaan pesty niin usein kuin nyt.
Siivous hoitui pari kertaa vuodessa niin, että huonekalut ulos, kiehuvaa saippuavettä lattialle ja nurkkiin, harjattiin ja sitten huonekalut takaisin.
Lapset osallistui kodin töihin. Miehet myös. Ei ollut harrastuksia joihin pitäisi kuskailla tai hankkia varusteita ja osallistua aikuistenkin.
Ehkä silloin on ollut jopa tavallaan helpompaa.
No ei ollut helpompaa.
Mutta ei myöskään niin kurjaa ja ankeaa miten täällä annetaan ymmärtää. Pyhäpäivä oli lepopäivä, nukkumaan mentiin valoisuuden mukaan, talvella enemmän.
Juhlia juhlittiin usein isosti, käytiin kyläilemässä tai pistäydyttiin naapurissa ihan muuten vain seurustelemassa. Monet työt hoidettiin rattoisasti yhdessä tai talkoovoimin. Laulettiin, soitettiin, tanssittiin ja huviteltiin. Välillä juopoteltiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäitisi isoäiti oli siis syntynyt noin vuonna 1830. Omien isovanhempieni isovanhemmat ovat syntyneet suunnilleen 1859-1896 eli veikkaisin että olet minua jonkin verran vanhempi.
Tuohon itse kysymykseesi en osaa vastata.
Vierailija kirjoitti:
No heidän ei tarvinnut käydä töissä maksaakseen puolet asuntolainasta, yhtiövastikkeesta, ruuista, lasten vaatteista ja varusteista. Miehen kuoltua sai leskeneläkettä.
Nykyisin käydään töissä, koska yhden ihmisen palkka ei riitä edes kahden ihmisen elättämiseen.
Leskeneläkettä tai muutakaan eläkettä eivät tainneet tuolloin saada kuin virkamiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiä ei tosiaankaan pesty niin usein kuin nyt.
Siivous hoitui pari kertaa vuodessa niin, että huonekalut ulos, kiehuvaa saippuavettä lattialle ja nurkkiin, harjattiin ja sitten huonekalut takaisin.
Lapset osallistui kodin töihin. Miehet myös. Ei ollut harrastuksia joihin pitäisi kuskailla tai hankkia varusteita ja osallistua aikuistenkin.
Ehkä silloin on ollut jopa tavallaan helpompaa.
No ei ollut helpompaa.
Mutta ei myöskään niin kurjaa ja ankeaa miten täällä annetaan ymmärtää. Pyhäpäivä oli lepopäivä, nukkumaan mentiin valoisuuden mukaan, talvella enemmän.
Juhlia juhlittiin usein isosti, käytiin kyläilemässä tai pistäydyttiin naapurissa ihan muuten vain seurustelemassa. Monet työt hoidettiin rattoisasti yhdessä tai talkoovoimin. Laulettiin,
Tässä on varmasti perää. Työ ei ollut yhtä sykkimistä, minuuttiaikataulua ja kellottamista, ja järjettömiä tavoitteita. Ei lähellekään sellaista henkistä stressiä ja kuormittavuutta mitä nykyään, vaan yhteisöllistä tekemistä, joka hyödytti kaikkia. Talvella saattoi varmasti pitkiä aikoja ottaa leppoisammin, kesällä enemmän peltotöitä. Nykyään työssäkäyvä joutuu raatamaan ympäri vuoden, muutama viikko lomaa.
Ne ei olleetkaan tinderissä ja somessa yms kokopäivää eikä sateisina ja tuulisinapäivinä voinut viestitellä savumerkeillä. Eikä posti kulkenut silloinkaan.
Terv. Posti ja Lennätinlaitos/ Pekka Vennamo
"Olen nainen itsekin. "
Et ole, haistaa jo kilometrin päähän että tämä on naisia vihaavaan incelin teksti. Kukaan nainen ei aloita keskustelua noin. Voisi aloittaa yhtä hyvin keskustelun:
"Kertokaa, miten 1800-luvulla miehet jaksoi hoitaa yli 10 lapsen elatuksen, polttopuut, peltotyöt jne.?
Olen mies itsekin.
Ihmettelen, miksi miehet nykyään uupuvat jo työssäkäynnistä, pelaavat vapaa-aikansa vain jotain tietokonepelejä."
Ei sitä jaksettukaan. Itsemurhat ja vauvasurmat oli todella yleisiä. Vauvoja hylättiin metsään kuolemaan ja naiset käveli järveen kun eivät enää jaksaneet. Ihan turha täällä romantisoida että siihen aikaan ei muka ollut aikaa miettiä jaksamista. Kyllä totaalinen uupumus ja masennus siihen aikaan ajoivat ihmisiä tosi epätoivoisiin ratkaisuihin kun ei ollut esim mitään tukea mielenterveysongelmiin tai vaikka synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Se, että ap:n isovanhemmat selvisi ei todellakaan tarkoita että kaikki olisivat selvinneet.
Vierailija kirjoitti:
Silloin asiat tehtiin porukalla, ei äitiä jätetty yksin lasten ja huushollin kanssa.
Minä olen syntynyt 1985 ja meitä on 7 lasta. Minun isäni ei osallistunut millään tavalla kodinhoitoon, ei siivonnut, ei käynyt kaupassa, ei pessyt pyykkiä, ei kertaakaan yhdellekkään meistä lapsista vaihtanut vaippa, ei laittanut ruokaa. Hoiti maatilan töitä, mutta niin kävi äitikin samalla tavalla lypsämässä niitä lehmiä joka päivä. Kun itselläni on vaimo ja kolme lasta. Molemmat käydään töissä, mutta kyllä minä olen vaihtanut vaippoja, olen käynyt kaupassa, olen pessyt pyykkiä, olen siivonnut, olen tehnyt ruokaa. En muista että äitini olisi koskaan valittanut jaksamisesta, koti oli aina todella siisti ja todella paljon rakkautta. Mutta jos itse vähänkin joku päivä otan rennommin niin samantien kyllä kitistään. Ne työt ennen olivat vieläpä todella paljon raskaampia, ei ollut kuivausrumpua eikä robotti imureita. M40
Tietääkö joku hyviä kirjoja, joissa olisi kuvattu tuon ajan elämää realistisesti, eikä tälläistä AP:n harhakuvitelmaa? Kiinnostaisi lukea millasia ajat on silloin olleet.
Johtuu siitä, että naiset ei ollut työelämässä silloin.