Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
28.11.2025 |
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku hyviä kirjoja, joissa olisi kuvattu tuon ajan elämää realistisesti, eikä tälläistä AP:n harhakuvitelmaa? Kiinnostaisi lukea millasia ajat on silloin olleet.
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan alku kuvaa loistavasti maalaiselämää 1900luvun alkukymmenillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä jaksettukaan. Itsemurhat ja vauvasurmat oli todella yleisiä. Vauvoja hylättiin metsään kuolemaan ja naiset käveli järveen kun eivät enää jaksaneet. Ihan turha täällä romantisoida että siihen aikaan ei muka ollut aikaa miettiä jaksamista. Kyllä totaalinen uupumus ja masennus siihen aikaan ajoivat ihmisiä tosi epätoivoisiin ratkaisuihin kun ei ollut esim mitään tukea mielenterveysongelmiin tai vaikka synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Se, että ap:n isovanhemmat selvisi ei todellakaan tarkoita että kaikki olisivat selvinneet.
Varmasti aina joku toisinaan koki kurjan kohtalon, mutta se ei myöskään tarkoita sitä että keskimäärin naiset olisivat sankoin joukoin ajautuneet totaaliseen masennukseen, itsemurhiin ja muihin epätoivoisiin tekoihin.
Kauppalehdessä eräs Wolt:n perustajista surkuttelee tyhjyyttä, kun ei ole tarvinnu tehdä vuosikausiin töitä.
Ei käy kateeksi elämä ennen vanhaan, oli kurjaa ja rankkaa, mutta toisaalta onni ehkä tuli pienistä asioista. Sitä on ainakin tutkittu, että raha ei tuo onnea ja mikään määrä rahaa ei riitä, ainakaan rikkaimmille. Joskus mietin, että tekisi hyvää, jos voisimme mennä vaikka viikoksi 1800-luvulle. Voisi arvostaa arkeaan. En kuitenkaan vähättele yhtään nykyistä ihmisten väsymistä, nykyään ei ole ehkä niin rankkaa fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin raskaampaa, kun mikään ei riitä. Et ole riittävä lapsena, vanhempana, opiskelijana etkä työntekijänä, aina pitäisi tehdä enemmän ja paremmin. Se on se mikä uuvuttaa ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Kauppalehdessä eräs Wolt:n perustajista surkuttelee tyhjyyttä, kun ei ole tarvinnu tehdä vuosikausiin töitä.
Ei käy kateeksi elämä ennen vanhaan, oli kurjaa ja rankkaa, mutta toisaalta onni ehkä tuli pienistä asioista. Sitä on ainakin tutkittu, että raha ei tuo onnea ja mikään määrä rahaa ei riitä, ainakaan rikkaimmille. Joskus mietin, että tekisi hyvää, jos voisimme mennä vaikka viikoksi 1800-luvulle. Voisi arvostaa arkeaan. En kuitenkaan vähättele yhtään nykyistä ihmisten väsymistä, nykyään ei ole ehkä niin rankkaa fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin raskaampaa, kun mikään ei riitä. Et ole riittävä lapsena, vanhempana, opiskelijana etkä työntekijänä, aina pitäisi tehdä enemmän ja paremmin. Se on se mikä uuvuttaa ihmiset.
Tämä. Uskon, että myös some liittyy paljon nykyajan väsymykseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Ihmiset ympärillä näyttävät elävän "täydellistä elämää".
Tutkitusti somesta poistuminen tai jo sen käytön vähentäminen on hyväksi ihmisten mielenterveydelle.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku hyviä kirjoja, joissa olisi kuvattu tuon ajan elämää realistisesti, eikä tälläistä AP:n harhakuvitelmaa? Kiinnostaisi lukea millasia ajat on silloin olleet.
Kirjoittamani on totta. Toinen muistelot kirjannut, eli silloin nuori nainen, opiskeli peräti yliopistossa, mikä oli siihen aikaan harvinaista etenkin naisena. Siis haastattelut tehtiin 1910-luvulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiä ei tosiaankaan pesty niin usein kuin nyt.
Siivous hoitui pari kertaa vuodessa niin, että huonekalut ulos, kiehuvaa saippuavettä lattialle ja nurkkiin, harjattiin ja sitten huonekalut takaisin.
Lapset osallistui kodin töihin. Miehet myös. Ei ollut harrastuksia joihin pitäisi kuskailla tai hankkia varusteita ja osallistua aikuistenkin.
Ehkä silloin on ollut jopa tavallaan helpompaa.
No ei ollut helpompaa.
Mutta ei myöskään niin kurjaa ja ankeaa miten täällä annetaan ymmärtää. Pyhäpäivä oli lepopäivä, nukkumaan mentiin valoisuuden mukaan, talvella enemmän.
Juhlia juhlittiin usein isosti, käytiin kyläilemässä tai pistäydyttiin naapurissa ihan muuten vain seurustelemassa. Monet työt hoidettiin
Kunnolliset häät ja hautajaiset tosiaan vietettiin. Työt oli silti hoidettava. Häät mahtuivat sinne väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku hyviä kirjoja, joissa olisi kuvattu tuon ajan elämää realistisesti, eikä tälläistä AP:n harhakuvitelmaa? Kiinnostaisi lukea millasia ajat on silloin olleet.
Kirjoittamani on totta. Toinen muistelot kirjannut, eli silloin nuori nainen, opiskeli peräti yliopistossa, mikä oli siihen aikaan harvinaista etenkin naisena. Siis haastattelut tehtiin 1910-luvulla.
Ap
Miksi joku haluaa alanuolittaa tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli tavallista 1900-luvullakin, etenkin maaseudulla. Pyykit pestiin kesät talvet ulkona jokivedellä. Navetoitiin aamua iltaa, valmistettiin ruuat ja leivottiin alueellisissa oloissa ilman sähköä, vesi kannettiin kaikilta ym ym. Työtä oli niin valtavasti ettei yksinkertaisesti ehtinyt uhriintua, Piti pysyä ja pitää perhe hengissä.
Ja kuitenkin elämä oli pääsääntöisesti tuolloin eläneiden mukaan hyvää pl.sota -ajat.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitisi isoäiti oli siis syntynyt noin vuonna 1830. Omien isovanhempieni isovanhemmat ovat syntyneet suunnilleen 1859-1896 eli veikkaisin että olet minua jonkin verran vanhempi.
Tuohon itse kysymykseesi en osaa vastata.
Juu, silloin on syntynyt, kun kerran kuoli nelikymppisenä vuonna 1870.
Saatan olla sinua vanhempi. En eläkeiässä kuitenkaan.
Kiitos ystävällisestä vastauksesta. Osa vastauksista on suorastaan raivokkaita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun työpäivät kodin ulkopuolella venyy usein yli 9h, sen lisäksi kaksi lasta 9v ja 6v. Villi veikkaus, että ennen muinoin tuon ikäiset lapset olisi jo täysin työvoimaa kotona, eikä ollenkaan niin, että lapsille tarvisi jotenkin olla läsnä tai pestä heidän pyykkejään, siivota heidän jälkiään jne. Tuon ikäiset jätettiin ihan oman onnensa nojaan, toki talossa asuivat, mutta huolehtivat siisteydestä, eläimistä, ruuasta ihan siinä missä talon aikuisetkin.
Nyt jos moista edellyttäisi koulupäivän jälkeen 9-vuotiaalta, niin ne sossut olisi kimpussa, ei tukena.
Ja tosiaan, ennen kyllä kuoltiinkin paljon nuorempana, ettei sitä tosiaan jaksettukaan silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen heikommat kuoli yleensä jo lapsena eikä päässeet jatkamaan sukua.
Itse olisin kuollut oman syntymäni yhteydessä (oli pakko tehdä lopulta kiireellinen sektio) ja jos olisin selvinnyt, niin luultavasti keuhkokuumeeseen 6-vuotiaana.
Mulla on yliliikkuvat nivelet. En olisi kyennyt fyysiseen työhön ikävuoden 28 jälkeen. Lisäksi a t o p i a. En olisi kyennyt ilman hanskoja hoitamaan taloutta.
Tuolloin oli suuri onnettomuus, jos valitsi itselleen väärän puolison. Naimisiin mentiin nopeasti ja puoliso oli (ainakin naisen) otettava viimeistään parikymppisenä, jotta pääsi valitsemaan parhaista.
(Toki leskille oli uudet markkinat myöhemmin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun puhutaan, että ennen ei ollut avioeroja, niin eihän niitä ollut, mutta ei monet avioliitot silti kestäneet 50 vuotta. Usein toinen kuoli jo lasten ollessa alaikäisiä ja leski avioitui uudelleen. Toiset avioliitot kestivät, kun puolisoa näki harvoin. Miehet saattoivat olla kuukausia työreissuilla. Pohjalainen tapa erota oli se, että mies lähti Ameriikkaan eikä hänestä sen jälkeen kuultu.
Hoitivat pyykin ja muunkin lähes ilman koneita.
Nykyään on nämä mun traumat ja koska mä olen kaiken arvoinen. Voin napilla blokata kaikki, jotka puhuu järkeä. Voin kuunnella vain höttöstä kivaa. Sitähän elämän kuuluu olla.
Vierailija kirjoitti:
Ennen heikommat kuoli yleensä jo lapsena eikä päässeet jatkamaan sukua.
Itse olisin kuollut oman syntymäni yhteydessä (oli pakko tehdä lopulta kiireellinen sektio) ja jos olisin selvinnyt, niin luultavasti keuhkokuumeeseen 6-vuotiaana.
Mulla on yliliikkuvat nivelet. En olisi kyennyt fyysiseen työhön ikävuoden 28 jälkeen. Lisäksi a t o p i a. En olisi kyennyt ilman hanskoja hoitamaan taloutta.
Jos olisi ollut varakas talo, olisit voinut olla elättinä kotona, muuten olisit ollut huutolaisena tai sitten myöhemmin kunnalliskodissa, vanhainkodissa tai jopa mielisairaalassa. Eräs sukulaiseni luonnehdittiin olleen mielenhäiriössä ja sänkyyn syötettävänä. Syynä oli ilmeisesti aivoverenvuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen heikommat kuoli yleensä jo lapsena eikä päässeet jatkamaan sukua.
Itse olisin kuollut oman syntymäni yhteydessä (oli pakko tehdä lopulta kiireellinen sektio) ja jos olisin selvinnyt, niin luultavasti keuhkokuumeeseen 6-vuotiaana.
Mulla on yliliikkuvat nivelet. En olisi kyennyt fyysiseen työhön ikävuoden 28 jälkeen. Lisäksi a t o p i a. En olisi kyennyt ilman hanskoja hoitamaan taloutta.
Jos olisi ollut varakas talo, olisit voinut olla elättinä kotona, muuten olisit ollut huutolaisena tai sitten myöhemmin kunnalliskodissa, vanhainkodissa tai jopa mielisairaalassa. Eräs sukulaiseni luonnehdittiin olleen mielenhäiriössä ja sänkyyn syötettävänä. Syynä oli ilmeisesti aivoverenvuoto.
Samoin mun suvussa. 1900-luvun alussa siihen saakka kunnossa ollut ja työskennellyt vanha nainen valui yhtäkkiä veljensä luona kyläillessään lattialle.
Siirrettiin jonnekin mielisairaalan edeltäjään. Oikeasti kyseessä lienee aivoinfarkti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen heikommat kuoli yleensä jo lapsena eikä päässeet jatkamaan sukua.
Itse olisin kuollut oman syntymäni yhteydessä (oli pakko tehdä lopulta kiireellinen sektio) ja jos olisin selvinnyt, niin luultavasti keuhkokuumeeseen 6-vuotiaana.
Mulla on yliliikkuvat nivelet. En olisi kyennyt fyysiseen työhön ikävuoden 28 jälkeen. Lisäksi a t o p i a. En olisi kyennyt ilman hanskoja hoitamaan taloutta.
Jos olisi ollut varakas talo, olisit voinut olla elättinä kotona, muuten olisit ollut huutolaisena tai sitten myöhemmin kunnalliskodissa, vanhainkodissa tai jopa mielisairaalassa. Eräs sukulaiseni luonnehdittiin olleen mielenhäiriössä ja sänkyyn syötettävänä. Syynä oli ilmeisesti aivoverenvuoto.
Jaa-a. Entä jos olisin jo mennyt naimisiin ja ehtinyt synnyttää muutaman lapsukaisen ennen kuin nivelet alkoi vaivata. (Tämä on muuten perinnöllinen vaiva, joten onkohan siis edeltävät selviytyneet synnytysikään ja naimisiin. Vai olenko ensimmäinen mutaatio.)
Vierailija kirjoitti:
Silloin asiat tehtiin porukalla, ei äitiä jätetty yksin lasten ja huushollin kanssa.
Työt tehtiin kotona pääasiassa, isäntä pellolla ja äiti lapsineen auttoi minkä pystyi. Nykymaailma aivan toisenlainen.
Pelkästään jo häitä vietettiin paljon useammin kuin nykyään, kaikki meni naimisiin. Nykyään häätkin on todella harvinainen juhla. Hautajaisissakin vainaja oli enemmän läsnä, avoimessa arkussa valokuvattavana sukulaisten ympäröimänä.