Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
28.11.2025 |
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavalla että kuolivat suhteellisen nuorina, näyttivät nykyaikaan verrattuna hyvin vanhoilta ikävuosiin nähden. Paljon sairautta ja kurjuutta. Oli pakko. Oli eri standardit:)
Tuohon vanhalta näyttämiseen: Isoäidistäni on kuva lapsikatraansa keskellä, nuorimmaksi jäänyt sylissä ehkä noin puolivuotiaana. Isoäitini näyttää kuvassa suunnilleen siltä kuin äitini 80 v. Olen ihmetellyt, miten niin sairaan ja vanhan näköinen ihminen on edes saanut lapsen. Oli silloin 42 v. Eli kuitenkin yli 70-vuotiaaksi, äitini 85- vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiä ei tosiaankaan pesty niin usein kuin nyt.
Siivous hoitui pari kertaa vuodessa niin, että huonekalut ulos, kiehuvaa saippuavettä lattialle ja nurkkiin, harjattiin ja sitten huonekalut takaisin.
Lapset osallistui kodin töihin. Miehet myös. Ei ollut harrastuksia joihin pitäisi kuskailla tai hankkia varusteita ja osallistua aikuistenkin.
Ehkä silloin on ollut jopa tavallaan helpompaa.
No ei ollut helpompaa.
Mutta ei myöskään niin kurjaa ja ankeaa miten täällä annetaan ymmärtää. Pyhäpäivä oli lepopäivä, nukkumaan mentiin valoisuuden mukaan, talvella enemmän.
Juhlia juhlittiin usein isosti, käytiin kyläilemässä tai pistäydyttiin naapurissa ihan muuten vain seurustelemassa. Monet työt hoidettiin
Mistä olet keksinyt nuo yltiöromanttiset ideasi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä jaksettukaan. Itsemurhat ja vauvasurmat oli todella yleisiä. Vauvoja hylättiin metsään kuolemaan ja naiset käveli järveen kun eivät enää jaksaneet. Ihan turha täällä romantisoida että siihen aikaan ei muka ollut aikaa miettiä jaksamista. Kyllä totaalinen uupumus ja masennus siihen aikaan ajoivat ihmisiä tosi epätoivoisiin ratkaisuihin kun ei ollut esim mitään tukea mielenterveysongelmiin tai vaikka synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Se, että ap:n isovanhemmat selvisi ei todellakaan tarkoita että kaikki olisivat selvinneet.
Varmasti aina joku toisinaan koki kurjan kohtalon, mutta se ei myöskään tarkoita sitä että keskimäärin naiset olisivat sankoin joukoin ajautuneet totaaliseen masennukseen, itsemurhiin ja muihin epätoivoisiin tekoihin.
Ajat oli huonot ja ihmiset kuoli nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Naiset kulki nälissään kerjuulla.
1800-luvun Suomessa väestönkasvu ja tilattoman väestön kasvu moninkertaisti köyhien määrän. Erityisesti suuret katovuodet 1860-luvulla ja myöhemmin 1800-luvun lopulla synnyttivät maanteille tuhansien kerjäläisten kansainvaelluksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku hyviä kirjoja, joissa olisi kuvattu tuon ajan elämää realistisesti, eikä tälläistä AP:n harhakuvitelmaa? Kiinnostaisi lukea millasia ajat on silloin olleet.
Kirjoittamani on totta. Toinen muistelot kirjannut, eli silloin nuori nainen, opiskeli peräti yliopistossa, mikä oli siihen aikaan harvinaista etenkin naisena. Siis haastattelut tehtiin 1910-luvulla.
Ap
Miksi joku haluaa alanuolittaa tämän.
Varmaan siksi kun tuo ei ole kovin tavallinen tarina. Kyllä jotkut naiset ovat käyneet koulua ja opiskelleet tohtoriksi, mutta 1800-luvulla edes miehet eivät kovin paljoa koulua käyneet, naiset vielä vähemmän. Jos on yliopistossa opiskellut silloin on ollut varakasta sukua, ei sinne köyhillä ollut asiaa. Tarina voi olla totta, mutta se ei ole mikään keskiverto suomalaisen elämäntarina. Muiden isoäidit on raatanut itsensä aikaiseen hautaan että sinun esi-äiti on voinut rauhassa opiskella, minun isoäidin äiti oli pyykkäri ja vanhana hänen kädet oli kuin linnun kourat ja niissä ei ollut tuntoa. Ei hänellä ollut ikinä mitään mahdollisuutta opiskella, koska oli köyhästä perheestä ja jos perheellä olisi ollut varaa tai mahdollisuus kouluttaa joku lapsista se olisi ollut poika.
Lapset oli pakotettu töihin? Osa. Vain pikkulapset konttasivat. Suvussa oli muitakin kuin äiti, joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkiä ei tosiaankaan pesty niin usein kuin nyt.
Siivous hoitui pari kertaa vuodessa niin, että huonekalut ulos, kiehuvaa saippuavettä lattialle ja nurkkiin, harjattiin ja sitten huonekalut takaisin.
Lapset osallistui kodin töihin. Miehet myös. Ei ollut harrastuksia joihin pitäisi kuskailla tai hankkia varusteita ja osallistua aikuistenkin.
Ehkä silloin on ollut jopa tavallaan helpompaa.
No ei ollut helpompaa.
Mutta ei myöskään niin kurjaa ja ankeaa miten täällä annetaan ymmärtää. Pyhäpäivä oli lepopäivä, nukkumaan mentiin valoisuuden mukaan, talvella enemmän.
Juhlia juhlittiin usein isosti, käytiin kyläilemässä tai pistäydyttiin naapurissa ihan
Nykyäänhän vainajat saa odottaa kuukausia säilössä, että sukulaiset saa sumplittua menonsa hautajaisia varten. Ennen oli selvä ero arjen ja pyhän välillä ja voitiin keskittyä saattamaan läheinen haudan lepoon arvokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaines on velttoa!
Muumio voi palata takaisin sinne 1800-luvulle raatamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te joilla on atopiaa, allergiaa, autoimmuunisairauksia niin ne ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet nykyaikana. Mahdollisesti syynä on hyvä (liian hyvä) hygienia. Joten voi olla ettei niitä olisi silloin aikoinaan tullut.
Vierailija kirjoitti:
Silloin asiat tehtiin porukalla, ei äitiä jätetty yksin lasten ja huushollin kanssa.
Niin, ja lapset aloittivat työn teon heti kun vaan jaloillansa pysyivät...
Käytiin kerjäämässä ja niin edes päin.
Oltiin talollisten orjia, tai jos oli oma maatilkku tehtiin töitä siellä, sitten kun tuli huono vuosi, kuoltiin nälkään, eikä ollut torpan tai tönön lämmittämiseen puita joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on atopiaa, allergiaa, autoimmuunisairauksia niin ne ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet nykyaikana. Mahdollisesti syynä on hyvä (liian hyvä) hygienia. Joten voi olla ettei niitä olisi silloin aikoinaan tullut.
Kukakohan ne olisi kaikilta köyhiltä maalaisilta 1800-luvulla kartoittanut? Ei niitä ennen tutkittu, eikä dataa ei ole edes 100 vuoden takaa. Vaikka mitä vaivaa on varmasti ollut silloinkin, jotain poppakonsteja käytetty pahimpiin iho-ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet jaksamisen? Mikä on sinusta sitä, että jaksaa? Miten nykyään ei jakseta? Mistä tiedät, etteivät he olleet uupuneita?
Kun isän ja muiden vanhojen sukulaisten tarinoita kuuntelee, käy selväksi, ettei sitä aina jaksetukaan. Piti vain rämpiä eteenpäin, kun ei muuta voinut.
Vammaista tytärtä hakattiin paskarätillä naamaan, kun teki tarpeensa alleen.
Kunnalliskodissa raukka kuoli parikymppisenä. 50-luvulla, 1950, ei 1850...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on atopiaa, allergiaa, autoimmuunisairauksia niin ne ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet nykyaikana. Mahdollisesti syynä on hyvä (liian hyvä) hygienia. Joten voi olla ettei niitä olisi silloin aikoinaan tullut.
Kukakohan ne olisi kaikilta köyhiltä maalaisilta 1800-luvulla kartoittanut? Ei niitä ennen tutkittu, eikä dataa ei ole edes 100 vuoden takaa. Vaikka mitä vaivaa on varmasti ollut silloinkin, jotain poppakonsteja käytetty pahimpiin iho-ongelmiin.
Mutta onhan niiden määrä kasvanut myös ihan viime vuosikymmeninä, ja lisäksi voidaan vertailla ilmaantuvuutta erilaisilla alueilla. Monia vaivoja on kyllä ollut ennenkin vähintään yhtä paljon kuin nykyään, vaikka niitä ei ole osattu diagnosoida, mutta allergiat vaikuttaisivat aidosti olevan enemmän nyky-yhteiskunnan ilmiö. Tosin harva vaiva on puhtaasti ympäristöperäinen ja usein myös geeneillä on vaikutusta, joten ehkä ne, jotka nykyään kärsivät allergioista, olisivat toisenlaisessa ympäristössä olleet alttiimpia saamaan jonkin toisen vaivan, vaikka allergia olisikin jäänyt puhkeamatta.
Jos vanhoja valokuvia katselee, ne huivipäiset, hampaattomat, pömppämahaiset (ei kuitenkaan lihavat) mummot ovat usein hädintuskin 5-kymppisiä. Jaksaminen on vienyt veronsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku hyviä kirjoja, joissa olisi kuvattu tuon ajan elämää realistisesti, eikä tälläistä AP:n harhakuvitelmaa? Kiinnostaisi lukea millasia ajat on silloin olleet.
Kirjoittamani on totta. Toinen muistelot kirjannut, eli silloin nuori nainen, opiskeli peräti yliopistossa, mikä oli siihen aikaan harvinaista etenkin naisena. Siis haastattelut tehtiin 1910-luvulla.
Ap
Miksi joku haluaa alanuolittaa tämän.
Varmaan siksi kun tuo ei ole kovin tavallinen tarina. Kyllä jotkut naiset ovat käyneet koulua ja opiskelleet tohtoriksi, mutta 1800-luvulla edes miehet eivät kovin paljoa koulua käyneet, naiset vielä vähemmän. Jos on yliopistossa opiskellut silloin on ollut varakasta sukua, ei sinne köyhillä ollut asiaa. Ta
Naisilla ei ollut 1800-luvun puolella pääsyä yliopistoon, ehkä joskus aivan vuosituhannen lopulla erikoisluvalla saattoi päästä. Teollistuminen - puuvillatehtaat, paperitehtaat, kartonkitehtaat - vetivät väkeä 1800-luvun puolivälin jälkeen tykönsä, naisillekin löytyi työtä tehtaissa, mutta työ oli tietenkin aivan toisen laatuista kuin nykyajan tehdastyö, pitkät päivät, raskas työ, työsuojelusta ei puhettakaan ja seksuaalista ahdisteluakin naisiin päin, myös lapset tehdastyössä.
Asuinolot maalta tulleilla huonot, kohentumista vähitellen. Ja teollistuminen antoi naisille myös mahdollisuuden itselliseen elämään... Mutta kytättävinä olivat.... siis sosiaalinen kyttäys...
Joku kysyi kirjallisuutta. No, eikös Kiannon Ryysyranta ole esimerkki.
Erilaiset tietokirjallisuuteen kuuluvat opukset kertovat tosiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhoja valokuvia katselee, ne huivipäiset, hampaattomat, pömppämahaiset (ei kuitenkaan lihavat) mummot ovat usein hädintuskin 5-kymppisiä. Jaksaminen on vienyt veronsa.
Ja tiukka nuttura vielä keskijakauksella. Minunkin isomummoni istui vain ajankulukseen keinutuolissa, kun muuta ei enää jaksanut.
Maattomilla ja pientilallisilla oli usein ongelmana polttopuun hankinta.
Ostopuu ei tullut kysymykseen, koska rahaa ei ollut ostaa puuta. Pientiloilla ei ollut useinkaan kunnollista metsää, joskus ei metsää lainkaan.
Ojanvarsien risut, pajut jne. hyödynnettiin polttopuuna. Kostea, kuoripäällinen risu oli huonoa polttoainetta, mutta palaa sekin, kun syttymään saa.
Talollisilta kerjättiin hakkuutähteitä ja itsestään kuolleita puita vaihtelevalla menestyksellä. Moni turvautui talollisten metsistä anastamiseen.
Polttopuun keruu ja joskus varastaminen sälytettiin usein lasten työksi.
Vanha sukulaiseni kertoi nöyryyttävistä polttopuunvarastusreissuista.
Risuja olen nähnyt käytettävän maalaismökissä vielä 1990-luvun alussa.
No eivät ne jaksanetkaan vaa monet kuolivat nuorina.
Olisit voinut maata sängyssä, (luulen nykylääketieteen ja parempien olosuhteiden auttaneen sinuakin) ja isäntä olisi hoitanut miehiset tarpeensa varmaan aputytön kanssa.
t