Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?

Oli vain pakko, ei ollut vaihtoehtoa ruikuttaa ja uhriutua ja vaatia yhteiskuntaa huolehtimaan.

Ei ollut somea

Silloin lapset sai pärjätä keskenään ja isommat auttoivat hoitamaan pienempiä ja kotia. Ellei totellut,sai selkään niin ettei kävelemään pystynyt.  Äidit hakkasi kovempaa kuin isät. Vauvojen "kätkytkuolemat" olivat myös yleisiä kun äidit ei jaksaneet enää uutta lasta eikä tuohon aikaan imeväisten kuolemia tutkittu.

Osa hoitaa nykyäänkin. Osalle naisista se on helppo koska he osaavat priorisoida. Osa ei osaa kuin somettaa. 

Ap on se palstan naisvihaajamies, joka esittää poskettoman väitteen totena ja jankkaa siitä, että miksi.

Koko aloituksen esittämää tilannetta ei ole ollut todellisuudessa olemassakaan. Ihmiset asuivat ja elivät tuohon aikaan yhteisöllisesti, eikä yksinään missään ydinperheessä pariskuntana.

Niistä kymmenestä lapsesta elossa ja hoidettavana oli yhtäaikaa max 2 tai 3. Osa kuoli pienenä ja loput olivat työvoimaa jo pienestä pitäen. Kaikki talossa asujat osallistuivat jollain tavalla töihin. Ja ne äiditkin monesti kuolivat nuorina eli eivät jaksaneet.

Tässä on monella näkökulmaharha: tietysti kaikki omat esivanhemmat ovat selvinneet vähintään lapsentekoikään. Muutenhan ei itsekään olisi olemassa. Mutta todella moni ei selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele kuinka ihan 1900-luvulla kaupungissakin asui pienessä yksiössä kokonainen monilapsinen perhe. Maaseudulla pienissäkin mökeissä asui 1800-luvulla vielä sitäkin enemmän ihmisiä. Oli koko suku ja kumminkaimat siellä mukana. Kaikki he tekivät niitä kotitalouden ja maatalon töitä, ei kukaan ihminen yksin siis.

Tuo mun isoisän isoäiti perheineen asui ison kaupungin keskustassa ok-talossa. Siinä oli 2 melko suurta huonetta ja niiden välissä eteinen, joka toimi käsityöläisammatin verstaana.  Pihalla oli eläinsuoja.  

Perheen pikkupojat kävivät välillä tuuraamassa äitinsä isoisää tämän (kevyessä) palkkatyössä, joka oli kuitenkin varallaoloa 24/7. Pojat saivat pitää tipit.

Ap

Tottakai naisissa on suuria eroja. Sen huomaa täälläkin. Älykkyys korreloi hyvin siihen että osaa tehdä oikean määrän lapsia joita jaksaa ja kykenee hoitamaan. 

Se oli heidän työtään. Nykyään naisilla on työt kodin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Paremmalla väellä oli liuta palvelijoita (piiat ja rengit) tekemässä töitä. Köyhempi väki varmaan piti riman matalammalla ja lapset oppi nuorena työntekoon.

Oli niitä piikoja köyhilläkin.

Moniaita vanhoja valokuvia on nähty, joissa perhekuvassa istui myös palvelija. Elijoku sukulaistyttö tai täti ruokapalkalla.

Eikä ne vaatimuksetkaan olleet niin massiivisia silloin.

Lapsia ei pidetty köyhemmissä perheissä niin kuin nykyään. Niitä tuli ja meni. Herra antoi, herra otti.

Vielä kuusikymmenluvulla omassa lapsuudessani me sikiöt oltiin arvojärjestyksessä viimeisenä. Huolehdittiin toki, mutta lasta vastuutettiin pitömään itse itsestään ja pienemmistään huolta.

Kovaa se oli elämä, mutta esim. Siisteysvaatimukset eivät olleet nykyluokkaa.

Suurimmalla osalla EI ollut kymmentä lasta sitten kumminkaan. Ei, vaikka imeväisenä kuolleet olisi laskettu mukaan. 

Suurimmalla osalla ei ollut mitään vanhuksia hoidettavana, koska terveydenhoito oli mitä oli, ensimmäinen sydänkohtaus tai halvaus vei useimmat mennessään ennen kuin ehtivät hoidettavaan kuntoon. Jos niistä jäi henkiin, oli hoidettavana muutaman kuukauden kunnes tuli toinen kohtaus ja vei. Syöpiinkin vaan kuoltiin kun ei ollut hoitoja. 

Jos lapsia oli useampia, vanhemmat hoitivat pienempiään heti kun jaloillaan pysyivät. Mikä selittää osittain suuren lapsikuolleisuuden. Vähävaraisissa perheissä siis, varakkailla oli pikkupiikoja lapsenhoitajina. 

Lisäksi voidaan kysyä, jaksoivatko ne, vai selvisivätkö jotenkin kun vaihtoehtoja ei ollut? 

Vierailija kirjoitti:

Ap on se palstan naisvihaajamies, joka esittää poskettoman väitteen totena ja jankkaa siitä, että miksi.

Koko aloituksen esittämää tilannetta ei ole ollut todellisuudessa olemassakaan. Ihmiset asuivat ja elivät tuohon aikaan yhteisöllisesti, eikä yksinään missään ydinperheessä pariskuntana.

Olen ap ja nainen. En muita nykynaisia parempi. Haluan kuitenkin miettiä historiaa. 

Mun isoisän isoäidin perheessä ei asunut kuin tuo ydinperhe.  Isoisän isoäidin vanhemmat ja isovanhemmat asui muutaman sadan metrin päässä. (Isoisän isoisän suku asui niin kaukana, ettei heitä tavattu milloinkaan enää.) 

Keskustelu on äärimmäisen vaikeaa, koska naiset ei tunnetusti kestä sitä että joku toinen nainen voi olla paljonkin parempi äiti kuin itse on. 

Suurin osa lapsista kuoli jo pieninä, joten ei ollut 10 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Oli vain pakko, ei ollut vaihtoehtoa ruikuttaa ja uhriutua ja vaatia yhteiskuntaa huolehtimaan.

Voi kyllä ne ruikutti. Muistan kuunnelleeni niitä marmatuksia, joita äitien äidit olivat voivotelleet. Levätään sitten haudassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Osa hoitaa nykyäänkin. Osalle naisista se on helppo koska he osaavat priorisoida. Osa ei osaa kuin somettaa. 

Tämä! Saattaa jonkun räksyttävä ego ottaa kolauksen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin asiat tehtiin porukalla, ei äitiä jätetty yksin lasten ja huushollin kanssa. 

Et ole Myrskyluodon Maijaa lukenut? Se on itse asiassa ihan realistinen kuvaus. ? Tai vaikka Täällä pohjan tähden alla? Suomessa on aina olleet talot niin kaukana toisistaan (toisin kun keski-Euroopassa), että yksin olet ollut, ellei ole ollut vanhapiikasisarusta auttamassa. Töitä oli maalaistaloissa niin paljon, että ei siellä kukaan muu kuin äiti ja isommat sisarukset joutaneet edes imeväistä hoitamaan, nekin jätettiin yksin jos äidin piti mennä navettaan tai peltotöissä auttamaan tai vaikka venettä soutamaan verkkoja nostaessa tai laskiessa. 

Suomessa oli maan vähäväkisyyden takia ennen vanhaan ihan oikea työvoimapula. Lapsia kuoli kuin kärpäsiä osin siksikin, että ne oli vaan pakko jättää heinäpellon laitaan tai tupaan keskenään, kun jos tahtoi syödä seuraavanakin talvena, kaikki aikuiset, myös äiti, olivat hoitamassa karjaa tai pellolla. 

Taloja saatettiin rakentaa talkoilla, mutta ei kenellekään varmaan tullut mieleenkään että äiti olisi tarvinnut apua omien mukuloidensa kanssa. 

Näin siis niillä, joilla ei ollut varaa palkata piikoja tai renkejä. 

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla EI ollut kymmentä lasta sitten kumminkaan. Ei, vaikka imeväisenä kuolleet olisi laskettu mukaan. 

Suurimmalla osalla ei ollut mitään vanhuksia hoidettavana, koska terveydenhoito oli mitä oli, ensimmäinen sydänkohtaus tai halvaus vei useimmat mennessään ennen kuin ehtivät hoidettavaan kuntoon. Jos niistä jäi henkiin, oli hoidettavana muutaman kuukauden kunnes tuli toinen kohtaus ja vei. Syöpiinkin vaan kuoltiin kun ei ollut hoitoja. 

Jos lapsia oli useampia, vanhemmat hoitivat pienempiään heti kun jaloillaan pysyivät. Mikä selittää osittain suuren lapsikuolleisuuden. Vähävaraisissa perheissä siis, varakkailla oli pikkupiikoja lapsenhoitajina. 

Lisäksi voidaan kysyä, jaksoivatko ne, vai selvisivätkö jotenkin kun vaihtoehtoja ei ollut? 

Nykynaiset valittavat kaikesta ja se ja some vie kaiken energian.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista kuoli jo pieninä, joten ei ollut 10 lasta.

Monella oli aikuisikään asti noin 10 lasta.