Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?

Salaisuus on kuolla alle 40-vuotiaana. Plus ennen lapsista tuli työvoimaa hoitamaan muut lapset, ruoat ja muut sellaiset kodissa tapahtuvat jutut. Jos ei ollut vara pitää lasta, huutolaiseksi vain. 

Pitäisikö siis palata kivikaudelle??? Uskomatonta että jotkut kuvittelevat että ihmisen elämän ainoa tarkoitus on lisääntyminen. Ei tajuta että 1800-luvulla vähintään puolet lapsista kuoli ennen kuin ehtivät aikuisikään ja että lapsia tehtiin jotta oma vanhuus olisi turvattu. No onhan meillä näitä äärikonservatiiveja jotka haaveilevat noista ajoista.

Vielä 1980-luvulla maalla, oli täysin normaalia, että mummi, pappa, isä, äiti ja lapset asuivat siinä samassa talossa. Ja lapsia oli ainakin lestadiolaisten perheissä se 10.

Lapset auttoivat vanhempiaan askareissa. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on äärimmäisen vaikeaa, koska naiset ei tunnetusti kestä sitä että joku toinen nainen voi olla paljonkin parempi äiti kuin itse on. 

Tästä näkee, että kirjoittaja on mies. :D Iso osa (sanoisinko jopa suurin osa) äideistä ajattelee ainakin kerran elämässään, että kaikki muut ovat parempia äitejä kuin hän itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista kuoli jo pieninä, joten ei ollut 10 lasta.

Monella oli aikuisikään asti noin 10 lasta. 

Höpsinpöö. Oikeasti todella harva on niin sikiävä, että on edes 10 synnytystä, jos eletään "luonnonoloissa". 

Suomessa mentiin tyypillisesti aika myöhään naimisiin, keski-ikä taisi olla 27 naisilla. Alaluokissa siis. Pelkästään se rajoittaa lapsilukua. 

Raskasta työtä tehdessä miesten testosteronitasot laskee merkittävästi, joten nekään eivät ole olleet niin innokkaita astumaan kuin nykymiehet. 

Lapsia myös imetettiin pidempään, mikä, vaikka ei varma ehkäisykeino olekaan, väestötasolla kuitenkin vaikuttaa. 

Toki sitten on niitä kuin Itävallan keisarinna Maria Teresia, joka synnytti 16 lasta, joista kai kaikki eli aikuiseksi. Daami hallitsi Itävaltaa viisaasti ja rautaisella otteella kaiken aikaa. 10 lapsista eli aikuisikään, tai 11, jos lasketaan 16-vuotiaana kuollut aikuiseksi, kun se oli juuri menossa naimisiin. Maria Teresian tytär sai 18 lasta. 

On muuten sydäntäsärkevää lukea, miten Maria Teresian tytär arkkiherttuatar se-ja-se kuoli syntyessään. Titteli oli pienellä silti. 

Silloin riitti että nainen tekee lapsia ja pitää ne hengissä, eikä sekään ollut niin justiinsa. Lapset teki töitä ja hoitivat pienempiään. Taloissa asui muutakin sukua ja kaikki teki osansa. Naiset ei koskaan joutuneet yksin hoitamaan kaikkea. 

Vähän eri meininki nyt kun on palkkatyöt ja työmatkat. Lasten päiväkodit, koulut ja harrastukset vaativat osallistumista, perheenä viettää laatuaikaa, pitää perhe kasassa, tehdä kotityöt, hoitaa omat vanhemmat. 

Useampi sukupolvi asui samassa talossa. Myös naimattomat sedät, enot, tädit. Elämä oli yhteisöllisempää, tehtiin yhdessä, ei yksin. Lapset tekivät raskaita töitä heti kun vaan kykenivät. Maaseudun naisilla koti oli työ, heidän ei tarvinnut käydä palkkatöissä. Ei kannata olla kateellinen siitä ajasta.

Öisin ei ollut pimeää kuin säkissä kesäisin. Eli pimeys auttoi nukkumaan vain kesäisin. Ja kun lapsia oli vuoden parin ikäerolla, ne varmasti häiritsivät unta joka yö. 

Mun isovanhemmat asui monihuoneisessa talossa, niin kyllä siinä oli monta tulisijaa lämmitettävänä 1920-luvulla. 

Lapsia jaksoi paremmin varmaan siksi, että ei niitä hoidettu kuten nykyään ja remmiä annettiin, jos eivät käyttäytyneet. 

Isäni kertoo miten kaverinsa sai 50-luvulla joka päivä selkäänsä äidiltään. Isä oli ollut näkemässä, miten äiti pieksi poikaa, joka huusi, että "Mitä mä nyt olen tehnyt?" Mihin äitinsä huusi vastaan: "En nyt muista, mutta jotain kumminkin." 

Monet naiset kuoli ihan nälkäänkin. Silloin oli se järjestys, että mies on ravinnon saannissa tärkein, sen jälkeen äiti ja vasta viimeisenä lapset. 

Monet naiset mieluummin antoivat oman annoksensa lapsilleen ja kuolivat itse. Nainen oli siinä mielessä arvoton, että mies vaan hommasi uuden vaimon ja taas sama ruljanssi jatkui ja lapsia syntyi ja kuoli.

Lapsia myös kuoli aika kovalla tahdilla, joku hukkui lähiojaan yms. kun heitä ei ehditty vahtia, vaan pistettiin pihalla isompien kanssa leikkimään. Meilläkin on mummollani (hänellä oli 12 sisarusta, jotka kasvoivat aikuiseksi saakka) muutama jo pienenä onnettomuudessa kuollut sisarus ja yksi kuoli hukkumalla sadevesi tynnyriin. Eli heitä olisi ollut 14 kpl.

Vierailija kirjoitti:

Silloin riitti että nainen tekee lapsia ja pitää ne hengissä, eikä sekään ollut niin justiinsa. Lapset teki töitä ja hoitivat pienempiään. Taloissa asui muutakin sukua ja kaikki teki osansa. Naiset ei koskaan joutuneet yksin hoitamaan kaikkea. 

Vähän eri meininki nyt kun on palkkatyöt ja työmatkat. Lasten päiväkodit, koulut ja harrastukset vaativat osallistumista, perheenä viettää laatuaikaa, pitää perhe kasassa, tehdä kotityöt, hoitaa omat vanhemmat. 

Naiset todellakin hoitivat yksin kaiken. Koska kuolleisuus oli niin suurta, ei ollut sanottua että talossa olisi ollut ketään auttamassa naisten töissä. Ja suurin osa kun ei mennyt taloon, vaan torppaan. Jos perustit uuden torpan, olit siellä kahden miehesi kanssa. Meinaan vaikka olisikin ollut talollisen lapsi, yksi lapsista jäi pitämään sitä kotitaloa, ja sinne jäi ne vanhukset, vanhapiikatädit ja setämiehet, muut sitten lähti tekemään muuta. 

Eikä niitä vanhuksia mitenkään välttämättä ollut, kun kuoltiin nuorena. 

Naisen piti hoitaa lastensa lisäksi siivoukset, pyykit ja karja, ja tämän lisäksi auttaa heinäpellolla, elonkorjuussa jne. Tämä oli välttämätöntä, koska työvoimaa oli niin vähän. Jos lapsesi sairastui, hoisit sitä itse miten hyväksi näit, lääkäreitä oli harvakseltaan, rahaa tuskin olisi ollut sellaisen hakemiseen eikä niistä mitään apuakaan olisi ollut. 

Joten pyyhi mielestäsi nuo harhaiset ajatukset, että naisia olisi jotenkin enemmän autettu kuin nykyään. Naisia ei ole koskaan maailmanhistoriassa autettu niin paljon kuin tänä ajan hetkenä. 

Lasten harrastuksia ei tokikaan tarvinnut hoitaa. Ne opetettiin tekemään töitä pienestä pitäen. Minkä lisäksi äidin niskoilla oli usein lukutaidon opettaminen, tai ainakin Katekismuksen ulkoluku. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsia jaksoi paremmin varmaan siksi, että ei niitä hoidettu kuten nykyään ja remmiä annettiin, jos eivät käyttäytyneet. 

Isäni kertoo miten kaverinsa sai 50-luvulla joka päivä selkäänsä äidiltään. Isä oli ollut näkemässä, miten äiti pieksi poikaa, joka huusi, että "Mitä mä nyt olen tehnyt?" Mihin äitinsä huusi vastaan: "En nyt muista, mutta jotain kumminkin." 

Sellaistahan se oli. Väsymys ja turhautuminen purettiin lapsiin. 

Harvalla naisella oli elossa 10 lasta samaan aikaan. Isäni äiti (s. 1884) synnytti 11 lasta, mutta suurin määrä yhtä aikaa elossa olleita lapsia oli 6. Anoppini 1800-luvulla syntynyt äiti synnytti neljä lasta, mutta anoppini oli heistä ainoa, joka eli 1-vuotiaaksi.

Lapset eivät myöskään olleet pikkulapsi-iässä samanaikaisesti, ja heidät laitettiin töihin pienestä pitäen. 7-vuotiaasta oli jo paljon enemmän apua kuin vaivaa.

Taloudessa asui yleensä myös muuta porukkaa, joista oli apua.

Kun ne vanhemmat lapset aloittivat työnteon opettelun jo heti kun oppivat kävelemään. Nykyään lapsilla ei edes saa teettää niin raskaita töitä, mitä silloin tehtiin. Vanhimmat lapset hoitivat niitä nuorempia, kun äiti oli töissä ja heti kun pääsi piiaksi tai rengiksi lähdettiin talon ulkopuolelle töihin. Oma äitini lähti piiaksi jo ennen rippikouluikäisiä ja hoiti nuorempia sisaruksia jo ennen kouluikää. Hyvin äiti jaksoi kun oli lapset apuna. Kuri oli myös kova, vanhempien silmille ei hypitty, eikä auktoriteettiä kyseenalaistettu.

Joko lestaäidit on puitu täällä? Käyvät suurin osa töissä ja lapsia paljon.

Ei ollut telkkaria ei puhelinta ei somea 

Vierailija kirjoitti:

Joko lestaäidit on puitu täällä? Käyvät suurin osa töissä ja lapsia paljon.

Ei ole, mutta heillä on nykyajan koneet käytössä ja lapset ovat varhaiskasvatuksessa tai koulussa. Myös tuet. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut telkkaria ei puhelinta ei somea 

Ei tukia, lapsilisiä tai vanhempainlomia. Saattoi olla hyvin köyhää ja köyhimmät lapset joutuivat huutolaisiksi, ei niin köyhät piikomaan tai rengiksi jo rippikoululaisena (tai alle).

Kyllä oli ydinperheitä ennenkin. Ei kaikilla ollut koko ajan muita sukulaisia asumassa kanssaan. Vanhukset saattoivat kiertää vuoden kerrallaan kunkin lapsensa perheessä sitten oikein vanhoina. 

Tuon isoisän isovanhempien perheen poika asui myös kaupungissa ja jatkoi isänsä ammattia käsityöläisenä. Ei heilläkään muita asunut kuin hän vaimoineen ja liuta yhteisiä lapsia. (Joista yksi on mun isoisä, joka syntyi vuonna 1894)

Ap