Lue keskustelun säännöt.
Quiet quitting avioliitossa. Kuka tunnustaa?
27.11.2025 |
Kuulin tämän muotoilun tänään ja tajusin että se kuvaa nykytilannettani täysin. En enää odota mieheltä paljon mitään enkä jaksa hermostua mistään. Arki rullaa ihan kivasti. Ollaan lähinnä kämppiksiä. En jaksa erota, koska se olisi taas yksi asia, joka minun pitäisi hoitaa yksin, eikä kiinnosta vastaanottaa kaikkea sitä draamaa miehen ja suvun puolelta, että miten sä nyt näin. Jos mies aloittaisi sivusuhteen, sekään tuskin kauheasti haittaisi. Olisi sentään vähemmän kotona.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saavutin tämän pisteen hiljattain. Suhde on ollut jo vuosia aivan pystyyn kuollut, mutta mies ei halua puhua mistään tai tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Jurottaa, murahtelee, vastailee korkeintaan sarkastisesti keskusteluyrityksiin ja uhriutuu, jos muu ei auta. Nyt en ole muutamiin viikkoihin enää edes noteerannut koko ukkoa. Ja tämähän siis on eri asia kuin mykkäkoulu. En vaan enää aio vaivautua. Otan eron jossain vaiheessa, jahka jaksan nähdä sen vaivan. Vähän koomista on, että mies on selvästi huomannut, että jokin on eri tavalla, ja vaikuttaa vähän huolestuneelta, mutta ei puhettakaan, että osaisi tehdä jonkinlaisen aloitteen keskustelun suhteen. Sitten aikanaan ihmettelee, että ero tuli ihan puskista.