Lue keskustelun säännöt.
Quiet quitting avioliitossa. Kuka tunnustaa?
27.11.2025 |
Kuulin tämän muotoilun tänään ja tajusin että se kuvaa nykytilannettani täysin. En enää odota mieheltä paljon mitään enkä jaksa hermostua mistään. Arki rullaa ihan kivasti. Ollaan lähinnä kämppiksiä. En jaksa erota, koska se olisi taas yksi asia, joka minun pitäisi hoitaa yksin, eikä kiinnosta vastaanottaa kaikkea sitä draamaa miehen ja suvun puolelta, että miten sä nyt näin. Jos mies aloittaisi sivusuhteen, sekään tuskin kauheasti haittaisi. Olisi sentään vähemmän kotona.
Kommentit (81)
Tämä pätee varmaan vähintään joka toiseen yli 5 vuotta kestäneeseen liittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee varmaan vähintään joka toiseen yli 5 vuotta kestäneeseen liittoon.
No ei meillä vielä kymmenen vuodenkaan jälkeen ollut tuollaista. Nykyään on. Kun lapset muuttavat erilleen katson tilannetta uudestaan, ja jos ei mitään yhteistä löydy, ero on edessä. Lapset saakoon elää rauhassa lapsuudenkodissaan aikuisuuteen asti. En oikein tiedä, miksi joku jäisi tällaiseen väljähtyneisyyteen, jos lapsia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee varmaan vähintään joka toiseen yli 5 vuotta kestäneeseen liittoon.
No ei meillä vielä kymmenen vuodenkaan jälkeen ollut tuollaista. Nykyään on. Kun lapset muuttavat erilleen katson tilannetta uudestaan, ja jos ei mitään yhteistä löydy, ero on edessä. Lapset saakoon elää rauhassa lapsuudenkodissaan aikuisuuteen asti. En oikein tiedä, miksi joku jäisi tällaiseen väljähtyneisyyteen, jos lapsia ei ole.
Minusta on kaksinaismoralismia ensin sättiä muita mukavuudenhalusta ja kaavoihin kangistumisesta ja samalla selittää että minä kyllä lähtisin, mutta kun noi lapset. Ei ne lapset siihen avioeroon kuole. Enemmän kärsivät, jos vanhemmat ovat keskenään onnettomia.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että avioliitto pitäisi määrittää 25-vuoden pituiseksi, ja sen jälkeen se automaattisesti raukeaa, ellei halua jatkaa. Joku psykologi näin rakentanut suhdekaaren, lapsetkin jo sen ikäisiä tuossa vaiheessa että yksi ja sama ovat vanhemmat yhdessä. Ja tuleva 25-vuoden paalu pakottaisi pariskunnat pohtimaan asioita yhdessä.
Kuulostaako järkevältä?
Mitä erikoista avioliitossa on? Sen pitäisi olla muutkin sopimukset. Yhteiskunta turvaa osapuolten oikeudet mutta muuten ei kuulu kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin tuollaisessa suhteessa, mutta erosin, koska en halunnut että lapsi saa tuollaisen mallin parisuhteesta ja perhe-elämästä. Nyt kun voimme ihan rehellisesti olla vain kavereita, jotka asuvat eri osoitteissa, niin menee tosi hyvin. Tunnen itseni vapaaksi ja ilmapiiri kotona on hyvä.
Just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että avioliitto pitäisi määrittää 25-vuoden pituiseksi, ja sen jälkeen se automaattisesti raukeaa, ellei halua jatkaa. Joku psykologi näin rakentanut suhdekaaren, lapsetkin jo sen ikäisiä tuossa vaiheessa että yksi ja sama ovat vanhemmat yhdessä. Ja tuleva 25-vuoden paalu pakottaisi pariskunnat pohtimaan asioita yhdessä.
Kuulostaako järkevältä?
25 vuotta naimisissa vai 25 vuotta yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Draamaa miehen puolelta? no varmaan tällaistakin näkyy
Takuulla paljon paljon harvinaisempaa.
Siis mitä? Miehethän ne on niitä, jotka alkavat uhkailemaan kun nainen haluaa erota ja jopa toteuttavat uhkauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että meillä mies hiljaisesti lopetti jo melko pian häiden jälkeen. Nykyään minäkään en enää oikein jaksa yrittää. Olen mennyt yli siitä vaiheesta jossa vielä kiinnostaa. Ja tosiaan vaikka aloittaisi sivusuhteen niin olisin varmaan että no oho, jätkä jaksaa vielä innostua jostain muustakin kuin munien kaivelusta sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee varmaan vähintään joka toiseen yli 5 vuotta kestäneeseen liittoon.
No ei meillä vielä kymmenen vuodenkaan jälkeen ollut tuollaista. Nykyään on. Kun lapset muuttavat erilleen katson tilannetta uudestaan, ja jos ei mitään yhteistä löydy, ero on edessä. Lapset saakoon elää rauhassa lapsuudenkodissaan aikuisuuteen asti. En oikein tiedä, miksi joku jäisi tällaiseen väljähtyneisyyteen, jos lapsia ei ole.
Minusta on kaksinaismoralismia ensin sättiä muita mukavuudenhalusta ja kaavoihin kangistumisesta ja samalla selittää että minä kyllä lähtisin, mutta kun noi lapset. Ei ne lapset siihen avioeroon kuole. Enemmän kärsivät, jos vanhemmat ovat keskenään onnettomia.
Entisenä erolapsena olen päinvastaista mieltä. Kodin rikkoutuminen, ramppaaminen ja ikävä toisen vanhemman luo olivat paljon pahempaa kuin vanhempien suhteen mahdollinen väljähtyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko henkistä erkaantumista/ välinpitämättömyyttä. Jos tarkoitat, niin sano se sitten niin. Et ole yhtään fiksumman oloinen, tai vakuuttavampi, jos laitat saman vieraalla kielellä.
Vierailija kirjoitti:
tuo on se kohta suhteessa, jolloin ei kiinnosta enää yrittää korjata yksin asioita. Sitten vaan vaikenee, alkaa elää omaa elämäänsä ja valmistelee eron. Ja ero tulee miehelle yllätyksenä, koska hän ei vaivautunut kuuntelemaan sanaakaan silloin kun toinen vielä puhui.
Just tällä mennään. Vielä muutama vuosi kunnes nuorin muuttaa pois kotoa ja saavat elämänsä alkuun. Miehellä ei mitään aavistusta kun ei halua puhua mistään muusta kuin just meneillään olevasta käytännön asiasta kuten roskien viemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että avioliitto pitäisi määrittää 25-vuoden pituiseksi, ja sen jälkeen se automaattisesti raukeaa, ellei halua jatkaa. Joku psykologi näin rakentanut suhdekaaren, lapsetkin jo sen ikäisiä tuossa vaiheessa että yksi ja sama ovat vanhemmat yhdessä. Ja tuleva 25-vuoden paalu pakottaisi pariskunnat pohtimaan asioita yhdessä.
Kuulostaako järkevältä?
Olisi kyllä tosi hyvä. Saisi tietenkin jatkaa, jotka haluaa. Kuitenkin se nuoruuden minä voi olla niin erilainen kuin aikuinen, että jos ei olla tietoisesti kasvettu samaan suuntaan (vaatii panostusta), saattaa aikuisena tarvita rinnalleen ihan erilaisen ihmisen. Tai sitten ei aikuisena tarvitse enää ketään rinnalleen. Aikuisella tarkoitan tässä viisikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Draamaa miehen puolelta? no varmaan tällaistakin näkyy
Mies: Annoin kaikkeni sinulle miten voit jättää minut?
Minä mietin, että mitäköhän tuo sitten tarkoittaa? Sitä, että tullaan kotiin viedään roskat ja välillä siivotaan keittiö? 90% lapsiin liittyvistä asioista on minun harteillani.
Ei, kyllä se olin minä joka antoi kaikkensa.
Tai sitten antoi kaikkensa, mutta se vaan ei ollut kovin paljon. Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Onneksi sinä olet pystynyt enempään, niin lapset on huollettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee varmaan vähintään joka toiseen yli 5 vuotta kestäneeseen liittoon.
No ei meillä vielä kymmenen vuodenkaan jälkeen ollut tuollaista. Nykyään on. Kun lapset muuttavat erilleen katson tilannetta uudestaan, ja jos ei mitään yhteistä löydy, ero on edessä. Lapset saakoon elää rauhassa lapsuudenkodissaan aikuisuuteen asti. En oikein tiedä, miksi joku jäisi tällaiseen väljähtyneisyyteen, jos lapsia ei ole.
Just niin. Siinä vaiheessa kyllä pistän miehen valitsemaan, että joko panostetaan yhteisiin asioihin tai sitten erotaan. Toisaalta siinä vaiheessa olen jo elänyt omaa elämääni (en tarkoita pettämistä vaan harrastamista) niin kauan, että saa nähdä haluanko enää edes yrittää miehen kanssa. Viisi vuotta sitten päätin, ettei minun tarvitse jättää elämättä sen takia, että toinen ei halua tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oot vain tullut vanhaksi. Kuka sitä jatkuvaa puheen porinaa ja tunteiden sekamelskaa jaksaa. Toisen tuntee sisältä ulos ja ei mitään ylläreitä enää. Olen nähnyt vanhoja ja puhun joistain 70 vuotiaista jotka yhä ovat kuin teinejä rajuine riitoineen, mitään kulmien hiomisista ei tietoakaan. Sellaistako haluat?
Luin ensin että "toinen tunkee sisään ja ulos".
Tuttu tunne, ollaan lähinnä kämppiksiä jotka harrastaa kerran kuussa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko henkistä erkaantumista/ välinpitämättömyyttä. Jos tarkoitat, niin sano se sitten niin. Et ole yhtään fiksumman oloinen, tai vakuuttavampi, jos laitat saman vieraalla kielellä.
Ei ole sama asia. Et ole selvästi yhtään kärryillä, mistä puhutaan.
Rakkauden tyrskyjen laantumisen voi tulkita myös piilottelevaksi agape-rakkaudeksikin. Parempaa onnea tuottaisi ajatella se silleen!