Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapseni rasittaa opettajaa, mutta minkä minä sille voin?
27.11.2025 |
Lapsellani on autismi, ja hän on tavallisella luokalla tavallisessa koulussa. Mitään avustajaa tms hänelle ei ole myönnetty (vaikka olen pyytänyt). Kunnan mielestä hän voi hyvin olla tavallisella luokalla ilman avustajaa. Lapsi ei tee mitään pahaa muille vaan on ujo ja kiltti luokkakavereille. Mutta koska hänellä on autismi, niin hän on äärimmäisen pikkutarkka ja jumittaa kaikesta ja jankkaa opettajalle kaikesta. Ja tämä opettajaa nyt sitten rasittaa. Minkä ymmärrän. Mutta mitä minä sille voin? Opettaja soittelee minulle kotiin, että taas lapsesi juuttui jankkaamaan siitä ja tästä ja sinun äitinä pitää lopettaa lapselta tuo jankkaaminen, koulussa ei saa jumittaa eikä jankata. Mutta enhän minä voi lapsesta poistaa autismia eli autismin oireita. On pidetty neuvotteluja, joissa hoitava taho on sanonut suoraan, että lapsesta ei voi poistaa näitä asioita eikä äiti voi kasvattamalla muuttaa lasta toisenlaiseksi näiden asioiden suhteen. Silti lapsi saa opettajalta koko ajan huonoa palautetta ja wilmaan tulee jatkuvasti huonoja merkintöjä. Ja minä tosiaan niitä puheluja siitä kuinka mahdoton lapsi on, kun hän on taas häirinnyt opettajaa jankkaamisella. Mitä minun olisi oikein tarkoitus tässä tehdä? Kyllähän minä haluaisin lapselle avustajan tms, mutta kun en minä sitä voi päättää. Kunta sanoi suoraan ehdottoman ein siihen.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
"Tottakai lapset laitetaan kroonisissa sairauksissa ja vammoissa kouluun ihan samalla lailla kuin aikuiset kroonisesti sairaat käyvät töissä. Sulla ei kai ola tietoa kroonisista sairauksista ylipäänsä. Sellaisista kuin nivelreuma, kilpirauhasen liika/tai vajaatoiminta, astma, diabetes tai lättäjalka. Jopa syöpäsairaat käyvät töissä ja koulussa kroonisissa vaiheissa. Ei nämä estä sitä mitenkään."
Tähän vastaan, että noiden kaikkien dignoosien oireet yleensä hoidetaan ja lääkitään. Nämä eivät häiritse muiden opetusta tai työskentelyä. Jos oireet on pahat niin silloin ollaan sairauslomalla. Ongelma on siinä, että koko luokan tai työyhteisön toiminta ei voi pyöriä yhden sairauden ympärillä, vaikka niitä joillain mukautuksilla voidaan helpottaa.
Ei lasta voi noin vain laittaa määräämättömän pitkäksi ajaksi sairauslomalle. Vaikka se lopputulos olisi sitten eläkkeelle 16-vuotiaana, niin siltikin pitää osata lukea ja laskea, että pystyy asioimaan kelan ja muiden viranomaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Autismin kirjon diagnoosi on ihan parilla prosentilla vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
No ei se mitään ihan hallitsematonta ole se jankkaaminenkaan. Kyllä autistilapsellekin pitää opettaa käyttäytymissäännöt ja käydä keskustelua että ei ole soveliasta toimia niin ja niin. Samat velvollisuudet heilläkin on eikä yhteiskuntaa voi muokata autistin mielen mukaiseksi. Tästä pitäisi käydä kotona kunnon kasvatuskeskustelu ja sopia pelisäännöt. Alttius tähän tietysti säilyt mutta ei lapsen huono käytös ole mikään automaatio. Pitäähän sen oppia olemaan jankkaamatta esim poliisin kanssa, pomon kanssa. Lisäksi lapsi voisi hyötyä jostain kuntoutuksesta sosiaalisiin taitoihin. Toki jos koulussa kaikesta huolimatta on mahdotonta täytyisi siellä järjestyä jotain pienempää ryhmää tms.
t. Autistin äiti
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Ihan käsittämätön ope. Onkohan tämä totta. Jos on. Niin on omituista että ope rankkaa. Äiti ei nyt voi parantaa lasta. Yhteys rehtorin ja kunnan koulutoimeen. Soittaa monelle taholle että ope jankkaa ja jankuttaa äidille joka ei voi lasta muuttaa. Lääkäri mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autismia ei saa eikä pidä poistaa lapsesta. Mutta on hyvä opettaa lasta tuleman toimeen autisminsa kanssa erilaisissa ympäristöissä. Tosin myös sitä opettajaa voi opettaa tulemaan toimeen autistisen lapsen kanssa.
Jumittamisen kohdalla on yksi hyvä keino, jolla sen saa lähes aina loppumaan. Se on siirtymätilanteiden valmistelu. Jos opettaja sanoo aina etukäteen, että n kahden minuutin päästä siirrytään seuraavaan vaiheeseen tai huomenna toimitaan näin, jumitus lakkaa. Autisti ei pysty yhtäkkisiin muutoksiin, ja ennakoimattomat tilanteet ovat heille hankalia, mutta opettajan on todella helppo muuttaa ne lähes kaikki täysin ennakoiduiksi ihan yksinkertaisella tavalla: sanomalla etukäteen, että kohta tulee muutos ja millainen muutos.no juu, sehän ei tosian auta, että autistille sanoo, ettei saa jankata turhista. Hän ei tiedä, milloin jankaa eikä ne asiat hänen mielestään ole turhia. Sen sijaan tässä pitää ryhtyä salapoliisi
Eikä se välttämättä edes jankkaa, se voi olla opettajan käsitys siitä kun hän ei itse osaa vastata oppilaansa kysymyksiin. Minuakin pidettiin jankkaajana kun yritin saada vastausta kysymykseeni.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin autistia ei voisi kasvattaa. Kiellät sen jankkaamisen niin monta kertaa, että oppii. Sano myös opettajalle, että voi suoraan komentaa olemaan hiljaa.
Kokemusta on. Lapsen kaverilla on jokin kirjohäiriö. Lupasin saattaa hänet kotiin meiltä ja koko matkan jankkasi, että hänellä oli lippis mukana. Ei ollut, minulla on tarkka näkömuisti. Jankkasi koko matkan, vaikka sanoin miten asia on. Vaati, että minun pitää etsiä se. En todellakaan etsi yhtään mitään. No kotonahan se lippis sitten oli.
Eihän se autistinen lapsi sun tarinassa lopettanut jankkaamista?
Toki yksi kotiin saattaminen tekee susta suuremman asiantuntijan asiassa, kuin autistit itse tai näiden vanhemmat 🙄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
No ei se mitään ihan hallitsematonta ole se jankkaaminenkaan. Kyllä autistilapsellekin pitää opettaa käyttäytymissäännöt ja käydä keskustelua että ei ole soveliasta toimia niin ja niin. Samat velvollisuudet heilläkin on eikä yhteisk
Ei jankkaaminen ole huonoa käytöstä. Autisti jankkaa, kun ei ole ymmärtänyt jotain asiaa. Eihän koulunkäynti onnistu, jos ei ymmärrä jotain, eikä saa edes yrittää ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Autismiin ei ole mitään lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin autistia ei voisi kasvattaa. Kiellät sen jankkaamisen niin monta kertaa, että oppii. Sano myös opettajalle, että voi suoraan komentaa olemaan hiljaa.
Kokemusta on. Lapsen kaverilla on jokin kirjohäiriö. Lupasin saattaa hänet kotiin meiltä ja koko matkan jankkasi, että hänellä oli lippis mukana. Ei ollut, minulla on tarkka näkömuisti. Jankkasi koko matkan, vaikka sanoin miten asia on. Vaati, että minun pitää etsiä se. En todellakaan etsi yhtään mitään. No kotonahan se lippis sitten oli.
Eihän se autistinen lapsi sun tarinassa lopettanut jankkaamista?
Toki yksi kotiin saattaminen tekee susta suuremman asiantuntijan asiassa, kuin autistit itse tai näiden vanhemmat 🙄.
Ei lopettanutkaan, enkä ole sellaista väittänytkään. Kasvatusta tuo olisi vaatinut, kun ei selkeä asia mene perille. "Sinulla ei ollut lippistä mukana. En aio etsiä sitä." Jos tämä ei mene jakeluun, niin toimintaterapiaa.
Lasten vanhemmat, tehkää kaikkenne että tukea tarvitsevat lapsenne saavat sitä myös koulussa.
Monesti se voi olla vain sanahelinää ja hienoja kirjauksia mutta todellisuudessa jopa valehtelua.Sitten kun huoltajat palauttaa maanpinnalle ja totuuteen niin ylimielinen käytös alkaa.
Aktiivisesti seuraatte koulun toimintaa.Jos ei järjesty niin aina vaan ylempään tahoon yhteyttä.
Koululla voidaan olla hyvin sisäänpäin sulkeutuneita, reksi pitää lankoja käsissä, opet pelkää esimiestä.
Ei kerro hyvästä johtajuudesta, miten tuommoset ymmärtää lastenetua huolehtia.
Moni ei tiedä jos ei ole joutunut asioita järjestelemään.
Hirveän moni ope on todella herkkähipiäinen.Kun eivät ymmärrä jutunjuurta niin ottavat itseensä, asioitahan vaan hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Autismiin ei ole mitään lääkitystä.
Suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä. Diagnoosi poistuu jos lääkäri päättää diagnoosin purkamisesta.
Kaikkia luonteenpiirteitä ei ole tarvetta diagnosoida, vaikka sellainen onkin tullut tavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja parka. Ennen nämä tapaukset olivat ihan omassa koulussaan, nykyään kuormittamassa normaaleja luokkia.
Ennen nämä tapaukset olivat diagnosoimattomina siellä normiluokassa, varsinkin rauhalliset tyypit. Mulla adhd diagnosoitu lähes kolmikymppisenä ja autismin piirteet uupumusten myötä nelikymppisenä. En voi sanoa että kouluaika olisi ollut millään lailla kivaa.
Nykyään opettajille koulutetaan moninaisen oppilasryhmän opetusta. Riippuu ehkä opettajan opiseluajankohdasta kuinka hyvin nämä on huomioitu. Tukitoimet on monesti mahdollista järjestää niin, että niistä hyötyy kaikki muutkin oppilaat samalla. Luulen että opettajaa auttaisi aikuinen kokemusasiantuntija ja hänen tekemät huomiot. Voisiko tällaisen koulutuksen pitämistä ehdottaa koulun rehtorille, lisäämään osaamista nepsy asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaja parka. Ennen nämä tapaukset olivat ihan omassa koulussaan, nykyään kuormittamassa normaaleja luokkia.
Eivätkä olleet, vaan normaaliluokissa. Eivätkä kuormittaneet, jos oppilas kyseli liikaa, opettaja pystyi sanomaan, että nyt riittää. Noilla nykyspekseillä moni 60- ja 70-luvun koululuokka olisi täynnä diagnoosillisia kakaroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin autistia ei voisi kasvattaa. Kiellät sen jankkaamisen niin monta kertaa, että oppii. Sano myös opettajalle, että voi suoraan komentaa olemaan hiljaa.
Kokemusta on. Lapsen kaverilla on jokin kirjohäiriö. Lupasin saattaa hänet kotiin meiltä ja koko matkan jankkasi, että hänellä oli lippis mukana. Ei ollut, minulla on tarkka näkömuisti. Jankkasi koko matkan, vaikka sanoin miten asia on. Vaati, että minun pitää etsiä se. En todellakaan etsi yhtään mitään. No kotonahan se lippis sitten oli.
Eihän se autistinen lapsi sun tarinassa lopettanut jankkaamista?
Toki yksi kotiin saattaminen tekee susta suuremman asiantuntijan asiassa, kuin autistit itse tai näiden vanhemmat 🙄.
Ei lopettanutkaan, enkä ole sellaista väittänytkään. Kasvatusta tuo olisi vaatinut, kun ei selkeä asia
Miksi sitten väität, että sen jankkaamisen saisi muka kieltämällä tai "kasvatuksella" loppumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Autismiin ei ole mitään lääkitystä.
Suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä. Diagnoosi poistuu jos lääkäri päättää diagnoosin purkamisesta.
Kaikkia luonteenpiirteitä ei ole tarvetta diagnosoida, vaikka sellainen onkin tullut tavaksi.
Ei päde millään lailla autismin kirjoon tuo väitteesi. Autismi ei ole luonteenpiirre. Autisti on täysin yhtälailla autisti oli diagnoosia tai ei, se diagnoosi ei asiaa tee.
Vierailija kirjoitti:
Rasitun vuodatuksestasi, ap.
Miksi yleensä aukaisit koko keskustelun ja ennen kaikkea, miksi vaivaudut keskustelemaan, jos tällaisesta aiheesta rasitut? Normaaliakuisuutta on myös älytä pitää turpansa kiinni, jos ei ole mitään fiksua vastattavaa puoleen tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Ei se nyt noin ole.
Ennenkin oli apukoulu ja tarkkis. Ne vaan otettiin pois.
Kaikki eivät sopeudu tavalliseen luokkaan. On se kasvatus millainen tahansa.
Edelleen on kehitysvammaisille erillisiä luokkia. Autismia on monen tasoista, suurin osa ei ole kehitysvammaisia.
Tarkkiksille taas on hyvä syynsä miksi niitä ei enää ole. Luulen että heillä jotka eivät ole menneet päihdeongelman mukana on elinikäiset traumat noista luokista.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä rehtoriin ja opetustoimeen. Vaadi lapselle kouluavustajaa tai sijoitusta pienryhmään. Älä tyydy ensimmäiseen kielteiseen vastaukseen, vaan jatka pommittamista. Opettajaa on turha vaivata, sillä hänellä ei ole valtuuksia päättää näistä.
Mitä se avustaja sinun mielestäsi osaisi tehdä? Vastata vain jankkauksiin? Tuossa vaan sattuu olemaan ammattitaidoton opettaja ja erittäin tiedonhaluinen lapsi.
Jos opettaja ei pärjää työssään ja/tai annetuilla resursseilla, se on rehtorin asia. Pyydä tapaamista rehtorin kanssa ja vaadi rehtoria opettajan esihenkilönä ratkaisemaan asia. Joko lisää koulutusta autismista opettajalle, erityisopettaja mukaan avuksi luokkaan, lisää pienryhmäopetusta ja/tai avustaja lapselle tai mitä muuta nyt tahansa rehtori keksiikään.
Opettaja ei voi purkaa loputtomasti turhautumistaan sinuun etkä sinä voi hänen puolestaan asiaa ratkaista. Ohjaa myös opettajaa kertomaan kaikki turhautumisensa rehtorille ja kotiin vain akuuteimmat asiat Wilman kautta ja nekin tiedoksi, ei vaatien kodilta jotain ratkaisua niihin.
Toista tätä niin kauan että menee perille.