Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapseni rasittaa opettajaa, mutta minkä minä sille voin?
27.11.2025 |
Lapsellani on autismi, ja hän on tavallisella luokalla tavallisessa koulussa. Mitään avustajaa tms hänelle ei ole myönnetty (vaikka olen pyytänyt). Kunnan mielestä hän voi hyvin olla tavallisella luokalla ilman avustajaa. Lapsi ei tee mitään pahaa muille vaan on ujo ja kiltti luokkakavereille. Mutta koska hänellä on autismi, niin hän on äärimmäisen pikkutarkka ja jumittaa kaikesta ja jankkaa opettajalle kaikesta. Ja tämä opettajaa nyt sitten rasittaa. Minkä ymmärrän. Mutta mitä minä sille voin? Opettaja soittelee minulle kotiin, että taas lapsesi juuttui jankkaamaan siitä ja tästä ja sinun äitinä pitää lopettaa lapselta tuo jankkaaminen, koulussa ei saa jumittaa eikä jankata. Mutta enhän minä voi lapsesta poistaa autismia eli autismin oireita. On pidetty neuvotteluja, joissa hoitava taho on sanonut suoraan, että lapsesta ei voi poistaa näitä asioita eikä äiti voi kasvattamalla muuttaa lasta toisenlaiseksi näiden asioiden suhteen. Silti lapsi saa opettajalta koko ajan huonoa palautetta ja wilmaan tulee jatkuvasti huonoja merkintöjä. Ja minä tosiaan niitä puheluja siitä kuinka mahdoton lapsi on, kun hän on taas häirinnyt opettajaa jankkaamisella. Mitä minun olisi oikein tarkoitus tässä tehdä? Kyllähän minä haluaisin lapselle avustajan tms, mutta kun en minä sitä voi päättää. Kunta sanoi suoraan ehdottoman ein siihen.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Ei se nyt noin ole.
Ennenkin oli apukoulu ja tarkkis. Ne vaan otettiin pois.
Kaikki eivät sopeudu tavalliseen luokkaan. On se kasvatus millainen tahansa.
Ei tiedonhaluiset lapset tuollaisiin luokkiin kuulu. Siitähän se jankkaus yleensä tulee, kun ei saa opettajalta tyhjentävää selitystä mieltä vaivaavassa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
Minulla on autismi ja kyllä minusta lapsena tuo jankkaus ja muu kitkettiin pois ihan hakkaamalla, eli kyllä se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Veikkaan että ensimmäinen syy on se, että tieto näissä asioissa on lisääntynyt. Ennen murto-osa näistä huomattiin, ja ihmiset oli vain pikkutarkkoja, vilkkaita, omituisia tai häiriköitä eikä siihen paneuduttu sen kummemmin.
Toinen arvaamani syy liittyy näiden piirteiden vahvaan periytymiseen.
Ajattelen diagnoosin olevan hyvä juttu jos se edistää henkilön omaa tietoisuutta siitä, millä tapaa haasteisiin on mahdollista itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Autismiin ei ole mitään lääkitystä.
Suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä. Diagnoosi poistuu jos lääkäri päättää diagnoosin purkamisesta.
Kaikkia luonteenpiirteitä ei ole tarvetta diagnosoida, vaikka sellainen onkin tullut tavaksi.
Ei päde millään lailla autismin kirjoon tuo väitteesi. Autismi ei ole luon
Autismi ei näy naamasta eivätkä diagnoosikriteerit ole laskeutuneet taivaasta kivitauluille kirjoitettuina.
Tunnen lukuisia autisteja eli ns. aspergereita jotka eivät poikkea tavallisesta ihmisestä mitenkään. Ihan normaali kommunikaatio, käyttäytyminen jne.
Sä et näe meidän pään sisälle. Kyllä mäkin vaikutan noilta osin "normaalilta", mutta se mitä mun mielessä ja kehossa tapahtuu siinä samaan aikaan ei ole "normaalia".
Diagnoosikriteerit on neurotyypillisten ihmisten luoma kömpelö järjestelmä, joka perustuu niihin piirteisiin, mitä ulkopuolinen neurotyypillinen ihminen voi meistä ulkoapäin havainnoida. Tulevaisuudessa toivottavasti on parempia diagnosointimetodeja. Nythän suuri osa autistisista naisista ja tytöistä jää tunnistamatta, kun ei oireilla ulospäin samoin kuin ne (valkoihoiset) pojat ja miehet joiden oirekuvan perusteella diagnostiset kriteerit on luotu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
Minulla on autismi ja kyllä minusta lapsena tuo jankkaus ja muu kitkettiin pois ihan hakkaamalla, eli kyllä se on mahdollista.
Se mikä oli normaalia kasvatusta vuosituhansien ajan on leimattu hakkaamiseksi ja sen tilalle on otettu diagnoosikulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
Minulla on autismi ja kyllä minusta lapsena tuo jankkaus ja muu kitkettiin pois ihan hakkaamalla, eli kyllä se on mahdollista.
Ei sitä mihinkään kitketty, vaan sinä opit peittämään sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Autismiin ei ole mitään lääkitystä.
Suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä. Diagnoosi poistuu jos lääkäri päättää diagnoosin purkamisesta.
Kaikkia luonteenpiirteitä ei ole tarvetta diagnosoida, vaikka sellainen onkin tullut tavaksi.
Ei päde millään lailla autismin kirjoon tuo väitteesi. Autismi ei ole luon
Ohiksena kysyn, että miten voi olla autisti, jos ei poikkea mitenkään ns. normaalista? Eihän se silloin voi olla autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
Minulla on autismi ja kyllä minusta lapsena tuo jankkaus ja muu kitkettiin pois ihan hakkaamalla, eli kyllä se on mahdollista.
Se, kuinka hyvinvoiva, sosiaalisesti toimintakykyinen ja jaksava aikuinen tällaisesta lapsesta tulee, on toinen asia. Ikävää kuulla. Lasten kurittaminen on pitkään ollut rikos.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja ei ymmärrä autistista lasta. Ope peilin eteen miettimään voisiko muuttaa omaa asennoitumistaan lapseen.
Ei, vaan tämä systeemi ei ole ymmärrä, että inkluusio ei kertakaikkiaan läheskään aina toimi. Hidastaa ihan hirveästi muiden oppimista yksikin tällainen jankkaajatapaus. Ja jos/kun niitä on useita, kuten nykyään kaikkea nepsyä ja napsua on, niin...
Sitten ihmetellään, että miksi ne Pisa-tulokset laskee kuin lehmän häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Veikkaan että ensimmäinen syy on se, että tieto näissä asioissa on lisääntynyt. Ennen murto-osa näistä huomattiin, ja ihmiset oli vain pikkutarkkoja, vilkkaita, omituisia tai häiriköitä eikä siihen paneuduttu sen kummemmin.
Toinen arvaamani syy liittyy näiden piirteiden vahvaan periytymiseen.
Ajattelen diagnoosin olevan hyvä juttu jos se edistää henkilön omaa tietoisuutta siitä, millä tapaa haasteisiin on mahdollista itse vaikuttaa.
Ennen ihmisillä oli lupa olla omia persooniaan. Nykyään persoonat on korvattu erilaisilla nepsydiagnooseilla. On esimerkiksi paljon kivempi olla autisti kuin teoreettisista asioista kiinnostunut ja yksin viihtyvä.
Yksi lapsi tuhoaa luokallisen oppilaita. Kas kun muut vanhemmat eivät ole aloittaneet kapinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
Minulla on autismi ja kyllä minusta lapsena tuo jankkaus ja muu kitkettiin pois ihan hakkaamalla, eli kyllä se on mahdollista.
Aivan näin. Minä olin lienee astetta vaikeampi tapaus, koska milloin isä, milloin eno yhtyi minuun ojennusmielessä.
Rangaistustoimenpide oli ristiriitainen, koska tykkäsin siitä itse ihan liikaa. Enolla varsinkin oli aivan matava meisseli.
Nykyisin myyn itseäni Helsingin Vaasankadulla ja päivisin toimin Vihreän Liiton jäsenaktiivina. Vihreissä ollessani en erotu porukasta juuri lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
Minulla on autismi ja kyllä minusta lapsena tuo jankkaus ja muu kitkettiin pois ihan hakkaamalla, eli kyllä se on mahdollista.
Ei sitä mihinkään kitketty, vaan sinä opit peittämään sen.
Me kaikki joudumme peittämään asioita. Esimerkiksi olisi mukava sanoa pomolle suorat sanat, mutta ei viitsi koska se voisi johtaa potkuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Tuo jankkaaminen on autismin oire. Et voi kieltää jotain sairautta sairastavalta ihmiseltä sen sairauden oireita. Ihan samoin kuin et voi kieltää parkinsonin tautia sairastavalta vapinaa, epileptikolta epilepsiakohtauksia, flunssaiselta räkää.
Minulla on autismi ja kyllä minusta lapsena tuo jankkaus ja muu kitkettiin pois ihan hakkaamalla, eli kyllä se on mahdollista.
Me kaikki joudumme peittämään asioita. Esimerkiksi olisi mukava sanoa pomolle suorat sanat, mutta ei viitsi koska se voisi johtaa potkuihin.
Nuoremmat eivät enää joudu koska nepsyys ja se että Kaikkia Tunteita Pitää Saada Ilmaista (tm).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Autismiin ei ole mitään lääkitystä.
Suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä. Diagnoosi poistuu jos lääkäri päättää diagnoosin purkamisesta.
Kaikkia luonteenpiirteitä ei ole tarvetta diagnosoida, vaikka sellainen onkin tullut tavaksi.
Mihin perustat tuon, että suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä? Tai miten määrittelet tavallisen ihmisen? Oletkohan minun työkaveri, joka sanoi kerran, että ei sinusta näe päälle päin, että olisi ADHD. Meinasin kysyä, että puuttuuko leima otsasta vai mistä moinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Autismiin ei ole mitään lääkitystä.
Suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä. Diagnoosi poistuu jos lääkäri päättää diagnoosin purkamisesta.
Kaikkia luonteenpiirteitä ei ole tarvetta diagnosoida, vaikka sellainen onkin tullut tavaksi.
Mihin perustat tuon, että suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä? Tai miten määritt
Jos pystyt käymään töissä, niin silloin olet tavallinen ja normaali ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin autistia ei voisi kasvattaa. Kiellät sen jankkaamisen niin monta kertaa, että oppii. Sano myös opettajalle, että voi suoraan komentaa olemaan hiljaa.
Kokemusta on. Lapsen kaverilla on jokin kirjohäiriö. Lupasin saattaa hänet kotiin meiltä ja koko matkan jankkasi, että hänellä oli lippis mukana. Ei ollut, minulla on tarkka näkömuisti. Jankkasi koko matkan, vaikka sanoin miten asia on. Vaati, että minun pitää etsiä se. En todellakaan etsi yhtään mitään. No kotonahan se lippis sitten oli.
Eihän se autistinen lapsi sun tarinassa lopettanut jankkaamista?
Toki yksi kotiin saattaminen tekee susta suuremman asiantuntijan asiassa, kuin autistit itse tai näiden vanhemmat 🙄.
Ei lopettanutkaan, enkä ole sellaista väittänytkään
Tässä ketjussa on autistit itsekin kertoneet, että autistia voi ja pitää kasvattaa. Nykyään diagnoosi näyttäisi olevan lupa olla kasvattamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään lähes kaikilla suomalais lapsilla on joku diagnoosi?
Siksi koska vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää muita keinoja vaikuttaa hankalien lasten käytökseen kuin lääkitys. Perinteinen kasvatus rangaistuksineen luokitellaan nykyään väkivallaksi.
Autismiin ei ole mitään lääkitystä.
Suurin osa nepsydiagnoosin saaneista on aivan tavallisia ihmisiä. Diagnoosi poistuu jos lääkäri päättää diagnoosin purkamisesta.
Kaikkia luonteenpiirteitä ei ole tarvetta diagnosoida, vaikka sellainen onkin tullut tavaksi.
Mihin perustat tuon, että suurin osa nepsydiagnoosin saaneis
Jos pystyt käymään töissä, niin silloin olet tavallinen ja normaali ihminen.
On sokeitakin ja pyörätuolipotilaita, jotka käyvät töissä.
Olen törmännyt (nepsy-ystävälliseen) palaverikäytäntöön, että puhuja jakaa osallistujille muistiinpanovälineet, mihin voi kirjata mieleen tulevat kysymykset, jotka käydään lopuksi läpi.
Näin kukaan ei tule keskeyttäneeksi innostuessaan tai jos pelkää että asia katoaa mielestä.
Tämä on yksi monista keinoista mitä opettaja voisi kokeilla.
Autismi ei näy naamasta eivätkä diagnoosikriteerit ole laskeutuneet taivaasta kivitauluille kirjoitettuina.
Tunnen lukuisia autisteja eli ns. aspergereita jotka eivät poikkea tavallisesta ihmisestä mitenkään. Ihan normaali kommunikaatio, käyttäytyminen jne.