Rikkinäisen lapsuuden eläneet, millaiset välit teillä on sisaruksiinne aikuisina?

Vierailija kirjoitti:

En siis olekaan ainoa. Suurimmalla osalla tähän ketjuun vastanneista kertoo, että välit sisaruksiin ei ole hyvät. Onneksi yksi poikkeus löytyi...

Muistan joskus jonkun psykologin sanoneen, että rikkinäisissä perheissä (nyt puhun siis alkoholistiperheistä) kasvaneet luovat mieluummin hyviä suhteita ystäviinsä kuin omiin sisaruksiin. Syytä tähän ei kertonut.

Arvelisin itse, että sisaruus ei ole voinut riitojen ja väkivallan keskellä kehittyä hyväksi. Me tap9elimme sisarusten kesken ihan fyysisestikin. Itse olin myös koulukiusattu, ja vuotta nuorempi siskoni, joka kävi samaa koulua osallistui kiusaamiseen. Kotona sain kuulla, miten hän häpeää minua koulussa. Eihän tällaisesta voi kasvaa mitään kiintymystä toiseen.

Lisäksi häivyimme omillemme heti, kun vain pystyimme, eli tiet erkanivat jo nuorina. Nyt aikuisina välit ovat muodollisen etäiset. Kertaakaan emme ole puhuneet lapsuudesta. Ap.

Me taas tukeuduimme veljeni kanssa toisiimme kun vanhempiimme ei voinut tukeutua. Tämäkin tavallista.

No siis me oltiin pitkään välirikossa, jonka syytä kumpikaan ei muista, mutta viime vuosina meistä on tullut taas läheiset. Ehkä kummankin täytyi kasvaa henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää tuosta jankkaajasta, ilkeilee ja sarjapeukuttaa omia kommenttejaan.

Tuo sama tyyppi on pyörinyt näissä traumataustan omaavien ihmisten ketjuissa jo useamman vuoden. Päivystää palstalla ilmeisesti koko sen aukioloajan ja saapuu heti kertomaan trauma-aiheiseen ketjuun, kuinka hänellä ei ole traumoja ja hänellä on ollut hyvä perhe, vaikka lukuisat terapeutit (syy miksi näillä terapeuteilla ravataan vuodesta toiseen, kun kaikki on niin hyvin, on täysin tuntematon) yrittävät tehdä hänestä sitä ja tätä. Ja sitten sarjapeukuttaa kommenttejaan pää märkänä.

Surullinen tapaus, kun ei ole kyennyt selkeästi ottamaan apua vastaan ja vuosi toisensa jälkeen sama tilanne edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihan sivusta, mutta hyvin outoa tulla varta vasten rikkonaisen lapsuuden eläneiden ketjuun kertomaan kuinka itse ei missään nimessä elänyt rikkonaista lapsuutta. Aivan kuin sinulla olisi sitten kuitenkin tarve kertoa jotain ;)"

Mietin ihan samaa. Ehkä sun kuitenkin kannattaisi kuunnella sitä sun terapeuttia.

Kuuntelin kaksi vuotta. Käytiin lapsuus läpi juurta jaksain. Mitä olisi vielä pitänyt tehdä?

Miksi päädyit terapiaan ja miksi kiinnostuit tästä ketjusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on rikkinäinen lapsuus?

Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.

Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.

Tämähän on ollut esillä viime aikoina, että monissa tapauksissa terapia on turhaa. Ihan normaalit elämään kuuluvat asiat nähdään jonain suurina traumoina, joita pitää vatvoa vuositolkulla. E

Teeppä oma ketju tälle terapian haukkumiselle. Miten nämä terapiavastaiset löytää jokaiseen ketjuun, jossa käsitellään perheen sisäisiä ongelmia? Mene muualle spämmäämään tätä schaissea. Rikkinäisistä kotioloista tulevat todellakin hyötyvät siitä terapiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on rikkinäinen lapsuus?

Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.

Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.

Tämähän on ollut esillä viime aikoina, että monissa tapauksissa terapia on turhaa. Ihan normaalit elämään kuuluvat asiat nähdään jonain suur

Sivusta: riippuu todella paljon terapiasta ja terapeutista onko se hyödyllistä. Terapiasta voi olla jopa haittaa jos se on huonosti toteutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää tuosta jankkaajasta, ilkeilee ja sarjapeukuttaa omia kommenttejaan.

Tuo sama tyyppi on pyörinyt näissä traumataustan omaavien ihmisten ketjuissa jo useamman vuoden. Päivystää palstalla ilmeisesti koko sen aukioloajan ja saapuu heti kertomaan trauma-aiheiseen ketjuun, kuinka hänellä ei ole traumoja ja hänellä on ollut hyvä perhe, vaikka lukuisat terapeutit (syy miksi näillä terapeuteilla ravataan vuodesta toiseen, kun kaikki on niin hyvin, on täysin tuntematon) yrittävät tehdä hänestä sitä ja tätä. Ja sitten sarjapeukuttaa kommenttejaan pää märkänä.

Surullinen tapaus, kun ei ole kyennyt selkeästi ottamaan apua vastaan ja vuosi toisensa jälkeen sama tilanne edelleen.

Olisi pitänyt arvata, että kyseessä on taas joku palstan vakiohullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihan sivusta, mutta hyvin outoa tulla varta vasten rikkonaisen lapsuuden eläneiden ketjuun kertomaan kuinka itse ei missään nimessä elänyt rikkonaista lapsuutta. Aivan kuin sinulla olisi sitten kuitenkin tarve kertoa jotain ;)"

Mietin ihan samaa. Ehkä sun kuitenkin kannattaisi kuunnella sitä sun terapeuttia.

Kuuntelin kaksi vuotta. Käytiin lapsuus läpi juurta jaksain. Mitä olisi vielä pitänyt tehdä?

Miksi päädyit terapiaan ja miksi kiinnostuit tästä ketjusta?

Hakeuduin terapiaan pääasiassa siksi, jotta vahvistuisin kestämään ammattini haasteet. Avasin ketjun, koska tuo termi rikkinäinen lapsuus herätti saman kysymyksen, minkä joku jo kysyikin eli mitä tarkoittaa rikkinäinen lapsuus? Siihen ei ole vielä vastattu. Minusta on vähän outoa jakaa ihmiset hyvän lapsuuden ja rikkinäisen lapsuuden kokeneisiin, ihan kuin asia olisi niin yksinkertaista. Elämässähän on jatkuvasti sekä hyviä että huonoja puolia kaikilla, ja paljon on kiinni myös omasta suhtautumisesta (tällä en halua vähätellä todellisia kauhuja kokeneita). Eli olisi kiva kuulla, mitä tarkoittaa rikkinäinen lapsuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on rikkinäinen lapsuus?

Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.

Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.

Tämähän on ollut esillä viime aikoina, että monissa tapauksissa terapia on turhaa. Ihan normaalit elämään kuuluvat asiat nähdään jonain suur

Teeppä oma ketju tälle terapian haukkumiselle. Miten nämä terapiavastaiset löytää jokaiseen ketjuun, jossa käsitellään perheen sisäisiä ongelmia? Mene muualle spämmäämään tätä schaissea. Rikkinäisistä kotioloista tulevat todellakin hyötyvät siitä terapiasta. 

 

Osa hyötyy, mutta kaikki eivät. Kaikki terapeutit eivät myöskään ole hyviä tai sopivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää tuosta jankkaajasta, ilkeilee ja sarjapeukuttaa omia kommenttejaan.

Tuo sama tyyppi on pyörinyt näissä traumataustan omaavien ihmisten ketjuissa jo useamman vuoden. Päivystää palstalla ilmeisesti koko sen aukioloajan ja saapuu heti kertomaan trauma-aiheiseen ketjuun, kuinka hänellä ei ole traumoja ja hänellä on ollut hyvä perhe, vaikka lukuisat terapeutit (syy miksi näillä terapeuteilla ravataan vuodesta toiseen, kun kaikki on niin hyvin, on täysin tuntematon) yrittävät tehdä hänestä sitä ja tätä. Ja sitten sarjapeukuttaa kommenttejaan pää märkänä.

Surullinen tapaus, kun ei ole kyennyt selkeästi ottamaan apua vastaan ja vuosi toisensa jälkeen sama tilanne edelleen.

Onko sinulla kaikki hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihan sivusta, mutta hyvin outoa tulla varta vasten rikkonaisen lapsuuden eläneiden ketjuun kertomaan kuinka itse ei missään nimessä elänyt rikkonaista lapsuutta. Aivan kuin sinulla olisi sitten kuitenkin tarve kertoa jotain ;)"

Mietin ihan samaa. Ehkä sun kuitenkin kannattaisi kuunnella sitä sun terapeuttia.

Kuuntelin kaksi vuotta. Käytiin lapsuus läpi juurta jaksain. Mitä olisi vielä pitänyt tehdä?

Miksi päädyit terapiaan ja miksi kiinnostuit tästä ketjusta?

Hakeuduin terapiaan pääasiassa siksi, jotta vahvistuisin kestämään ammattini haasteet. Avasin ketjun, koska tuo termi rikkinäinen lapsuus herätti saman kysymyksen, minkä joku jo kysyikin eli mitä tarkoittaa rikkinäinen lapsuus? Siihen ei ole vielä vastattu. Minus

Mikä ammatti on kyseessä, jos siinä toimimista varten on kahden vuoden terapia paikallaan? Oletko itse terapeutti?

Hyvät välit nykyään sisaruksiin. Veljeen oli vuosia pitkä välirikko. 

Jaahas. Taas joku jankuttaja saapui pilaamaan ketjun.

Mutta vastauksena kysymykseen. Mulla on siskoon hyvät välit. Jouduimme selviytymään yhdessä, vaikka välillä tietysti taisteltiin keskenämmekin. Näin ei kuitenkaan ina ole ollut. Ollaan lähennytty vasta aikuisina ja keskusteltu paljon yhdessä lapsuuden kamalista kokemuksista.

Muiden sisarusten kanssa en ole väleissä. Ehkä meillä on liian iso ikäero. Nuorempia sisaruksia myös kohdeltiin eri tavalla. Paremmin. Kokemukset lapsuudesta taitaa olla aika erilaisia eri ikäluokissa meidän perheessä.

Veljelläni on skitsoidi persoonallisuus. Eli ei kykene empatiaan eikä oikeaan vastavuoroisuuteen. Olen pistänyt välit poikki, koska ei psykologisen mustan aukon kanssa voi olla ihmissuhteessa. Syy NPD-äidissämme, joka ei onneksi enää elä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää tuosta jankkaajasta, ilkeilee ja sarjapeukuttaa omia kommenttejaan.

Tuo sama tyyppi on pyörinyt näissä traumataustan omaavien ihmisten ketjuissa jo useamman vuoden. Päivystää palstalla ilmeisesti koko sen aukioloajan ja saapuu heti kertomaan trauma-aiheiseen ketjuun, kuinka hänellä ei ole traumoja ja hänellä on ollut hyvä perhe, vaikka lukuisat terapeutit (syy miksi näillä terapeuteilla ravataan vuodesta toiseen, kun kaikki on niin hyvin, on täysin tuntematon) yrittävät tehdä hänestä sitä ja tätä. Ja sitten sarjapeukuttaa kommenttejaan pää märkänä.

Surullinen tapaus, kun ei ole kyennyt selkeästi ottamaan apua vastaan ja vuosi toisensa jälkeen sama tilanne edelleen.

Jep. Tosiaan jo useamman vuoden näissä pyörinyt, tunnetaan välillä nimellä terapeuttihullu. Ja tulee paikalle, kun kutsuttuna kertomaan kuinka hyvin asiansa ovat. Välillä yrittää ryhdistäytyä ja kertoa hakeneensa terapeutilta apua ammattitilanteeseen (koska niihinhän tarvitaan tosiaan se useamman vuoden terapia) ja pahat terapeutit ovat tekemässä hänestä traumatapausta ja väittävät vielä ryökäleet kotiolojakin huonoiksi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihan sivusta, mutta hyvin outoa tulla varta vasten rikkonaisen lapsuuden eläneiden ketjuun kertomaan kuinka itse ei missään nimessä elänyt rikkonaista lapsuutta. Aivan kuin sinulla olisi sitten kuitenkin tarve kertoa jotain ;)"

Mietin ihan samaa. Ehkä sun kuitenkin kannattaisi kuunnella sitä sun terapeuttia.

Kuuntelin kaksi vuotta. Käytiin lapsuus läpi juurta jaksain. Mitä olisi vielä pitänyt tehdä?

Miksi päädyit terapiaan ja miksi kiinnostuit tästä ketjusta?

Hakeuduin terapiaan pääasiassa siksi, jotta vahvistuisin kestämään ammattini haasteet. Avasin ketjun, koska tuo termi rikkinäinen lapsuus herätti saman kysymyksen, minkä joku jo kysyikin eli mitä tarkoittaa rikkinäinen lapsuus? Siihen ei ole vielä vastattu. Minus

"Eli olisi kiva kuulla, mitä tarkoittaa rikkinäinen lapsuus" tämä on terapeuttihullun vakiokysymys. Haluaa, että joku kuvailee tarkasti mikä on rikkinäinen lapsuus/traumatausta/vaikea menneisyys jne. Ja sitten kun joku erehtyy kertomaan jostain omista kertomuksista, alkaa pätemään kuinka itse on kokenut ihan saman ja pahempaakin ja kyseessä ovat aivan normaalit elämään kuuluvat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää tuosta jankkaajasta, ilkeilee ja sarjapeukuttaa omia kommenttejaan.

Tuo sama tyyppi on pyörinyt näissä traumataustan omaavien ihmisten ketjuissa jo useamman vuoden. Päivystää palstalla ilmeisesti koko sen aukioloajan ja saapuu heti kertomaan trauma-aiheiseen ketjuun, kuinka hänellä ei ole traumoja ja hänellä on ollut hyvä perhe, vaikka lukuisat terapeutit (syy miksi näillä terapeuteilla ravataan vuodesta toiseen, kun kaikki on niin hyvin, on täysin tuntematon) yrittävät tehdä hänestä sitä ja tätä. Ja sitten sarjapeukuttaa kommenttejaan pää märkänä.

Surullinen tapaus, kun ei ole kyennyt selkeästi ottamaan apua vastaan ja vuosi toisensa jälkeen sama tilanne edelleen.

Jep. Tosiaan jo useamman vuoden näissä pyörinyt, tunnetaan välillä nimellä terapeuttihullu. Ja tuleeJep. Tosiaan jo useamman vuoden näissä pyörinyt, tunnetaan välillä nimellä terapeuttihullu. Ja tulee paikalle, kun kutsuttuna kertomaan kuinka hyvin asiansa ovat. Välillä yrittää ryhdistäytyä ja kertoa hakeneensa terapeutilta apua ammattitilanteeseen (koska niihinhän tarvitaan tosiaan se useamman vuoden terapia) ja pahat terapeutit ovat tekemässä hänestä traumatapausta ja väittävät vielä ryökäleet kotiolojakin huonoiksi :D

Onko sinulla ollut huono lapsuus, kun kommentoit noin ilkeästi?

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni on skitsoidi persoonallisuus. Eli ei kykene empatiaan eikä oikeaan vastavuoroisuuteen. Olen pistänyt välit poikki, koska ei psykologisen mustan aukon kanssa voi olla ihmissuhteessa. Syy NPD-äidissämme, joka ei onneksi enää elä.

Mikä on NPD, kyselee tietämätön?

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta miehen lapsuudenkoti oli sikäli rikkinäinen, että miehen isä joi paljon ja oli kännissä väkivaltainen.

Sisarukset asuvat lähes  10 kilometrin säteellä toisistaan, mutta eivät oikeastaan ole tekemisissä toistensa kanssa. 

Eivät ole huonoissa väleissäkään, mutta eivät vaan välitä toisistaan.

Minusta se on aika hullua, kun minä ja sisarukset pidämme tiiviisti yhteyttä, vaikka meillä on satojen kilometrien välimatkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni on skitsoidi persoonallisuus. Eli ei kykene empatiaan eikä oikeaan vastavuoroisuuteen. Olen pistänyt välit poikki, koska ei psykologisen mustan aukon kanssa voi olla ihmissuhteessa. Syy NPD-äidissämme, joka ei onneksi enää elä.

Mikä on NPD, kyselee tietämätön?

Narsistinen persoonallisuushäiriö. (Narcissistic Personality Disorder).