Rikkinäisen lapsuuden eläneet, millaiset välit teillä on sisaruksiinne aikuisina?

Mikä on rikkinäinen lapsuus?

Huonot välit. Kotiolot oli kaikkien sota kaikkia vastaan. Selviytymistaistelua.

yep kaikkien sota kaikkia vastaan. 

Vanhempani päihde- ja mielenterveysongelmat tuhosivat vanhemman sisarukseni mielenterveyden, ja vanhemman sisarukseni mielenterveysongelmat tuhosivat minun mielenterveyteni (mutta ironisesti vanhemman sisarukseni sairastuminen suojeli minua vanhempieni ongelmilta).

Yep, elämä ei ole reilua. 

Ei olla väleissä.

Huomaa, että välillämme on paljon sanomatta jääneitä sanoja. Olemme vain selviytyneet kukin tavallamme. Ei huonot välit mutta ei erityisen läheisetkään vaikka rakastan. 

Todella läheisiä ollaan. 

Minun sisarukseni kajosi minuun, kun olin vauva.

Vaikeaa on rakastaa.

Ei ollut päihdeongelmaa, mutta vanhempien erittäin tulehtuneet välit.  Meidän sisarusten välit ei myöskään olleet kovin hyvät johtuen isoista luonne-eroista.  Nyt aikuisina välit ovat hiukan etäiset ja epäsopua syntyy herkästi.  Mielestäni tämä juontaa lapsuuskodin tunnekylmyyteen, vähävaraisuuteen ja ainaiseen riitojen kuunteluun.

Ollaan hyvissä väleissä, mutta välillä tunnen olevanani enemmän äitihahmo kuin isosisko. Ollaan paljon juteltu lapsuudesta ja yritänkin olla "vain" sisko. 

Etäiset. Meillä oli paljon sisarusten välistä vihaa ja väkivaltaa lapsena. Sisko ei ole kenenkään kanssa tekemisissä. 

Ei olla missään tekemisissä.

Todella läheiset välit. Siskoni on paras ystäväni ja ainoa ihminen kehen luotan 100 %. Selvittiin toinen toistamme puolustaen ja tukien vanhempiemme tarjoilemasta väkivaltaisesta alkoholistikodista. Kun toinen kaatui, toinen auttoi ylös ja toisin päin.

Nyt aikuisina olemme lähes päivittäin jollain muotoa yhteydessä ja soittelemme viikoittain. Hyvä tuuri on käynyt myös siinä, että kummallakin meillä on hyvät kumppanit joista on tullut kavereita keskenään, joten voimme viettää paljon aikaa myös pariskunnittain yhdessä.

Ironisesti ainoat välinsä säilyttäneet ovat vanhemmat (erosta huolimatta). Vanhin sisarus nai narsistin ja laittoi välit poikki kaikkiin, nuorimmasta tuli väkivaltainen sekakäyttäjä, joten oli pakko ottaa etäisyyttä.

Itse olen rakentanut oman perheeni ja välit on puolisoon ja lapsiin läheiset. On vaatinut paljon töitä ja reflektiota itseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on rikkinäinen lapsuus?

Eihän tähän ole oikeastaan mitään tiettyä määritelmää.

Oma lapsuudenperhe on jakautunut kahtia. Haavoittuva marttyyrinarsku ja hänen hovi toisella puolella. Sitten ollaan me sekoilusta irtautuneet, jotka halutaan jatkaa elämää eteenpäin ilman sitä jatkuvaa draamaa ja vuoristorataa. 

Emme ole väleissä. Terapeutin suositus.

Vierailija kirjoitti:

Etäiset. Meillä oli paljon sisarusten välistä vihaa ja väkivaltaa lapsena. Sisko ei ole kenenkään kanssa tekemisissä. 

Meillä sama. Eikä vanhemmat valvoneet tai puuttuneet mitenkään. Tai jos puututtiin, niin annettiin randomilla vyöstä vaan sille, joka sattui olemaan lähimpänä.

Paljon katkeruutta kaikkien välillä.

Molempien päät on fucked up, vaikka ulospäin ollaan töissä jne. Ei meillä ole mitään ongelmia keskenämme, mutta emme vaan ole tekemisissä. Luulen että molemmat haluavat vaan elää omaa elämäänsä. 

En ole tavannut heitä 10 vuoteen. Joskus viestitellään Facebookissa.

Veljeen ei mitään yhteyttä, siskoon asialliset, mutta ei läheiset, välit. Päihdeperhe mt- ongelmilla höystettynä.