Lue keskustelun säännöt.
Rikkinäisen lapsuuden eläneet, millaiset välit teillä on sisaruksiinne aikuisina?
25.11.2025 |
Jos lapsuutenne oli turvaton, saitteko turvaa toisiltanne ja olette nyt aikuisinakin läheisiä?
Vai kävikö päinvastoin?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rikkinäinen lapsuus?
Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.
Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.
En ymmärrä, miksi mun maailmankuvan pitäisi romahtaa? 🤭 Taidat sinäkin nyt vähän suurennella tuntemattoman ihmisen lapsuuden kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit veljeen, ollaan iiviisti tekemisissä. Aloin ajatella jo 6-vuotiaana että minulla ei ole isää, se pelottava lääkeongelmainen ihminen oli minulle ventovieras, jätti lapselle kohtuuttomiin tilanteisiin ja syyllisti kohtuuttomista asioista. Onneksi kuoli kun olin 11v., elämä äidin ja veljen kanssa oli ihan normaalia.
Ja siis lapsuudessa vuosituhannen alussa jouduin kuuntelemaan ihmisten valitusta vanhempien erosta, nämä näkivät vanhempien eron kauheimpana asiana ikinä. Sanottiin että olisot onnellinen ettei vanhemmat ole eronneet, vaikka perhe oli niin rikki. Itse taas toivoin eroa koko ajan, sitten ei olisi tarvinut joutua kotona kuuntelemaan itsariuhkailuja ja pelätä joutuvansa perhesurman uhriksi. Siksi kuoleman jälkeen meidän elämä oli normaalia, kotona oli rauhallista ja turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rikkinäinen lapsuus?
Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.
Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.
Ei ole kieltoreaktiota päällä. Kyllä minä oman perheeni ja kokemukseni tunnen paremmin kuin vieras terapeutti. Terapeutin piti saada asiakka
Niinhän sitä voi luulla. Itse olin nelikymppinen ennen kuin uskalsin itselleni tunnustaa, että isäni oli alkoholisti ja äitini mielenterveysongelmainen. Siitä be lähti silmät aukeamaan ja aloin tajuta, miten sairas meno meillä kotona oikeasti oli.
Meillä ei ollut sairasta menoa. Ikävä jos teillä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rikkinäinen lapsuus?
Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.
Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.
En ymmärrä, miksi mun maailmankuvan pitäisi romahtaa? 🤭 Taidat sinäkin nyt vähän suurennella tuntemattoman ihmisen lapsuuden kokemuksia.
Ihan sivusta, mutta hyvin outoa tulla varta vasten rikkonaisen lapsuuden eläneiden ketjuun kertomaan kuinka itse ei missään nimessä elänyt rikkonaista lapsuutta. Aivan kuin sinulla olisi sitten kuitenkin tarve kertoa jotain ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rikkinäinen lapsuus?
Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.
Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.
En ymmärrä, miksi mun maailmankuvan pitäisi romahtaa? 🤭 Taidat sinäkin nyt vähän suurennella tuntemattoman ihmisen lapsuuden kokemuksia.
En yritä mitään suurennella. Kerroin vaan oman kokemukseni. Joskus voi olla näin, että ei vain pysty myöntämään asiaa itselleen. En nyt väitä, että just sulle kävisi näin, että myöhemmin elämässä heräät tajuamaan huonot kotiolot. Toivottavasti niin ei käy. Mutta niin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit veljeen, ollaan iiviisti tekemisissä. Aloin ajatella jo 6-vuotiaana että minulla ei ole isää, se pelottava lääkeongelmainen ihminen oli minulle ventovieras, jätti lapselle kohtuuttomiin tilanteisiin ja syyllisti kohtuuttomista asioista. Onneksi kuoli kun olin 11v., elämä äidin ja veljen kanssa oli ihan normaalia.
Ja siis lapsuudessa vuosituhannen alussa jouduin kuuntelemaan ihmisten valitusta vanhempien erosta, nämä näkivät vanhempien eron kauheimpana asiana ikinä. Sanottiin että olisot onnellinen ettei vanhemmat ole eronneet, vaikka perhe oli niin rikki. Itse taas toivoin eroa koko ajan, sitten ei olisi tarvinut joutua kotona kuuntelemaan itsariuhkailuja ja pelätä joutuvansa perhesurman uhriksi. Siksi kuoleman jälkeen meidän elämä oli normaalia, kotona oli rauhallista ja turvallista.
Samoin. Mutta läheisriippuvainen äitini ei osannut lähteä saati suojella meitä lapsia väkivallalta. Toivoin joka päivä, että eroaisivat ja pääsisi isästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rikkinäinen lapsuus?
Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.
Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.
Ei ole kieltoreaktiota päällä. Kyllä minä oman perheeni ja kokemukseni tunnen paremmin kuin vi
Hienoa jos kotona ei ollut turvatonta. Saanko kysyä, miksi olet tässä ketjussa, jos sulla oli mielestäsi hyvä lapsuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rikkinäinen lapsuus?
Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.
Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.
En ymmärrä, miksi mun maailmankuvan pitäisi romahtaa? 🤭 Taidat sinäkin nyt vähän suurennella tuntemattoman ihmisen lapsuuden kokemuksia.
Ihan sivusta, mutta hyvin outoa tulla varta vasten rikkonaisen lapsuuden eläneiden ketjuun kertomaan kuinka itse ei missään nimessä elänyt rikkonaista lapsuutta. Aivan kuin sinulla olisi sitten kuitenkin tarve kertoa jotain ;)
Vastasin kysymykseen, mikä on rikkinäinen lapsuus.
Ei minulla ole tarvetta kertoa mitään. Oletko sinä mahdollisesti terapeutti, joka yrittää haalia asiakkaita, kun niin kovasti haluat etsiä toisten lapsuudesta vikoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät on välit. Emme pidä toisiimme yhteyttä, välimatkaakin 700 km -1500 km ympäri suomea ja eurooppaa.
"Ihan sivusta, mutta hyvin outoa tulla varta vasten rikkonaisen lapsuuden eläneiden ketjuun kertomaan kuinka itse ei missään nimessä elänyt rikkonaista lapsuutta. Aivan kuin sinulla olisi sitten kuitenkin tarve kertoa jotain ;)"
Mietin ihan samaa. Ehkä sun kuitenkin kannattaisi kuunnella sitä sun terapeuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes muistanu, että mulla on veli, enneku joku kysyi miten sillä menee. Vuosikymmeniin en ollut muistanu sitä. Outoa, mutta totta. Ei olla tekemisissä.
Ei kannata välittää tuosta jankkaajasta, ilkeilee ja sarjapeukuttaa omia kommenttejaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka täällä alapeukuttaa joka ikisen kommentin? Onko se tuo terapeuttien vihaaja?
Oli lämpimät ja hyvät, mutta sitten ainoa sisarukseni teki im.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on rikkinäinen lapsuus?
Mulla oli terapeutti, joka yritti vääntää lapsuudestani rikkinäistä. Eihän se täydellistä aina ollut, mutta kellä on? (Sitä paitsi täydellinen lapsuus kuulostaa joltain tekoälyn luomalta, huh.) Ihan hyvät välit meillä on sisarusten ja vanhempien kanssa.
Ehkä sulla on vaan vahva kieltoreaktio päällä. Mieli suojelee sua, koska sun maailmankuva romahtaisi, jos sun perheolot olisikin muuta kuin mitä olet ajatellut. Ulkopuolinen ja etenkin terveydenhuollon ammattilainen usein näkee tilanteen objektiivisemmin.
En ymmärrä, miksi mun maailmankuvan pitäisi romahtaa? 🤭 Taidat sinäkin nyt vähän suurennella tuntemattoman ihmisen lapsuuden kokemuksia.
En yritä mitään suurennella. Kerroin vaan oman kokemukseni. Joskus voi olla näin, että ei vain pysty myöntämään asiaa itselleen. En nyt väitä, että just sulle kävisi näin, että myöhemmin elämässä heräät tajuamaan huonot kotiolot. Toivottavasti niin ei käy. Mutta niin voi käydä.
Mitä minun pitäisi myöntää itselleni?
Aika hyvät.
Vaikka vanhemmat yrittivätkin aina välillä sekoittaa välejä.
Pitää ymmärtää, että sisarukset ovat elämän pisin ihmissuhde. Ja vanhemmat yleensä kuolevat aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
"Ihan sivusta, mutta hyvin outoa tulla varta vasten rikkonaisen lapsuuden eläneiden ketjuun kertomaan kuinka itse ei missään nimessä elänyt rikkonaista lapsuutta. Aivan kuin sinulla olisi sitten kuitenkin tarve kertoa jotain ;)"
Mietin ihan samaa. Ehkä sun kuitenkin kannattaisi kuunnella sitä sun terapeuttia.
Kuuntelin kaksi vuotta. Käytiin lapsuus läpi juurta jaksain. Mitä olisi vielä pitänyt tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Paskoissa alkkis- ja mielenterveysperheissä kasvaneet menevät rikki lapsena eikä ne sisaruussuhteet ole usein terveitä, koska nuppi on saanut henkistä osumaa ja kehitystehtävät ovat häiriintyneet lapsena. Joten usein tällaiset sisarukset häviävät "maailman tuuliin" eikä ole toistensa kanssa tekemisissä. Juurettomuus vaivaa, mutta oma hullu sisar/veli ei ole todellakaan sellainen jonka kanssa haluaisi olla tekemisissä kun omilleen pääsee.
Olisi mielenkiintoista tietää syy tämän taustalla. Toki jos kasvuolot on kurjat, niin varmasti jää paljon katkeruutta ja selvittämättömiä välejä sisarusten välille. Itsellä on yksi läheinen sisarus, muiden kanssa en ole tekemisissä. Olen rakentanut oman perheeni ystävistä.
Niinhän sitä voi luulla. Itse olin nelikymppinen ennen kuin uskalsin itselleni tunnustaa, että isäni oli alkoholisti ja äitini mielenterveysongelmainen. Siitä be lähti silmät aukeamaan ja aloin tajuta, miten sairas meno meillä kotona oikeasti oli.