Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Rikkinäisen lapsuuden eläneet, millaiset välit teillä on sisaruksiinne aikuisina?

Vierailija
25.11.2025 |

Jos lapsuutenne oli turvaton, saitteko turvaa toisiltanne ja olette nyt aikuisinakin läheisiä?

Vai kävikö päinvastoin?

Kommentit (85)

Vierailija
81/85 |
25.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Emme ole väleissä. Terapeutin suositus.

 

Kuuliko terapeutti molempia osapuolia vai ainoastaan sinua? Terapeutti on muodostanut käsityksensä vain sinun puheiden perusteella.

Toki, jos hajoat aina yhteydenpidon jälkeen, on perusteltua välttää kontaktia.

Tiedän tapauksen, jossa terapeutti diagnosoi potilaansa äidin psykopaatiksi tapaamatta ko äitiä. Vain potilaan kertoman perusteella. 

Mielestäni se oli ammattitaidotonta. Varsinkin kun potilas puhui tätä totena monille.

Vierailija
82/85 |
25.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole väleissä. Terapeutin suositus.

 

Kuuliko terapeutti molempia osapuolia vai ainoastaan sinua? Terapeutti on muodostanut käsityksensä vain sinun puheiden perusteella.

 

Ei terapeutin tarvitsekaan kuunnella kuin potilastaan, ja sillä perusteella hyvä terapeutti pystyy kyllä päättelemään, onko yhteydenpidosta potilaalle haittaa vai ei. -ohis

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/85 |
25.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rankka lapsuus. 

Kyllä se rikkoi välit myös sisaruksiin. Toinen alkoholisoitui ja toisen psyyke kulkee äidin jalanjäljissä.

Onneksi on oma perhe ja ystävät. Mutta tunnen itseni usein juurettomaksi.

Vierailija
84/85 |
25.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huonot kotiolot ilmeisesti joko lähentävät tai etäännyttävät sisaruussuhteita. Meilläkin tapahtui tuo jälkimmäinen. Emme ole huonoissa väleissä, mutta emme millään tavalla läheisiä. Ja vaikka asumme samassa kaupungissa, emme näe toisiamme kuin korkeintaan lasten syntymäpäivillä, rippijuhlissa ja sellaisissa.

En tiedä pitäisikö tästä olla jotenkin pahoillaan. Meillä on omat perheet ja ystävät, jotka riittävät.

Vierailija
85/85 |
25.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä me siskon kanssa lapsina tukeuduttiin toisiimme. Ja välillä nuorina ja aikuisina.

Tuntuu, että välillämme on joku outo kilpailu, kumpi selvisi sieltä paremmin.

Molemmat saivat pysyvät haavat. Sisko kertoo saaneensa diagnooseja. Minä en. Mutta kyllä tiedostan monen asian juontavan lapsuudesta.

Siskon kanssa on kuin munankuorilla kävelyä. Koskaan ei tiedä, milloin reagoi johonkin traumansa kautta. Ja sitten lähtee. Aiheettomia syytöksiä ja draamaa. Järkipuhe ei tehoa. Pahentaa vaan.

On helpompaa pitää etäisyyttä. On niin raskassoutuista menoa.

Tasavertaista sisaruussuhdetta meille ei koskaan tule. Enkä halua enää yrittää. Liian monta pettymystä ja outoa draamaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän kaksi