Lue keskustelun säännöt.
Tuntemattoman sureminen
23.11.2025 |
Iltasanomissa psykologi analysoi sitä. Itse en ole sitä tyyppiä että julkisuuden henkilöillekään somessa esittäisin osanottoani.
Jatkuvasti kuolee nuorehkoja äitejä ja isiä syöpään. Tai johonkin muuhun. Vanhuksia saatetaan viime matkalle.
Tietysti ne aina vähän ajatteluttaa, myötätunto jälkeenjääneille etenkin jos jää pieniä/nuoria lapsia. Olen kai kylmähkö ihminen
Kommentit (47)
Ei kai se sureminen mitenkään pakollista ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka sairas, ei ihmiseltä voi viedä toivoa. Siihenhän he ihan oikeutetusti takertuivat.
Miten niin oikeutetusti? Hehän kusettivat itseään takertumalla toivoon, vaikka sitä ei ollut heille annettu. Toisin sanoen he päättivät luottaa mieluummin toivoon kuin uskoa mitä lääkärit sanoivat.
Minäkin sairastan parantumatonta syöpää mutta en silti epäile että hoitava lääkäri valehtelee. Mielestäni hän toimisi epäeettisesti jos hän sanoisi että minulla on toivoa parantumisesta. Kun ei ole niin ei ole. Maallikot ovat sanoneet minullekin että aina on olemassa toinen mielipide, vaihtoehtohoitoja ja uusia hoitomuotoja. Well, minulla on käytössäni uusin mahdollinen hoitomuoto. Sekään ei paranna minua, enkä viitsi tuhlata viimeisiä rahojani puoskareille. Siksi kuolemani ei tule minulle yllätyksenä, järkytyksenä eikä varsinkaan pettymyksenä. Jokaisen syöpäpotilaan pitäisi ottaa huomioon kuolemisen vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunamin aikaan mietin tuota. Sehän oli ihan järkyttävä ja kauhistuttava tapaus. Mutta en sen kummemmin osannut surra näitä suomalaisia, edes omalta paikkakunnalta kuolleita, kosla en heitä tuntenut enkä mitenkään tietänyt. Heidän läheisillään, koulukavereilla yms tietysti eri juttu.
Ihmiset antoivat vähistäkin varoista lahjoituksia jotka jäivät sitten käyttämättä. Kai hakivat psykiatrista apuakin vaikkei tuttuja mennyt.
Tsunamissa varmasti vaikutti se miten aihe oli esillä mediassa, läheisiään menettäneisiin suhtauduttiin hyvin myötätuntoisesti.
Ja olihan suruliputuskin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa jo tämän Olgan sairastumisen olla. Hän halusi jakaa sairautensa ja olla vertaistuki muille saman kohtalon kokeneille. Syöpä ei ole taistelu eikä se ole omasta tahdosta kiinni. Osa selviää riippuen syövän laadusta. Uskon että Olga tiesi ettei selviä. Hän halusi elää täysillä loppuun asti. Jokainen itse päättäköön miten haluaa elämänsä elää olipa se kuinka lyhyt tahansa.
Tsunamissa varmasti vaikutti se miten aihe oli esillä mediassa, läheisiään menettäneisiin suhtauduttiin hyvin myötätuntoisesti.