47-vuotiaan naisen elämä, miten teillä muilla?
Miten välillä tuntuukin niin väsähtäneeltä tai tyhjältä? Vaikka perus ihan positiivinen ja aktiivinen elämäntyyli, pitää itsestään huolta ja suht nuorekas, hyvässä kunnossa. Vaikka kuinka tekisi kaikkensa, että elämä olisi hyvää, eikä halua muumioitua niin välillä vaan iskee puskista sellainen synkkä ja tyhjä olo, että ei itsestään, eikä elämästään enää koskaan saa sellaista tai niin hyvää, kuin nuorempana. Vielä esim. 45-v oli ihan erilainen tunne ja jotenkin sen jälkeen alkoi joku alamäki. Nykyään yhä useammin huomaa vetäytyvänsä itsekseen miettimään kaikkea, varsinkin asiat, jotka eivät menneet, kuin olisi halunnut, pettymykset elämässä ym. Ja välillä olo, ettei mikään enää oikeasti auta, ei sisäisesti, eikä ulkoisesti. On harrastuksia, on liikuntaa, on muutettu monta kertaa, on kokeiltu monenlaista, terveet elämäntavat, kauniit vaatteet, vitamiinit, meikit, voiteet jne. Silti välillä tuntuu turhauttavalta, että lopulta mikään ei enää muuta mitään, kun tämän ikäinen. Ja elämä alkaa jakamaan vaan niitä synkkiä puolia. Vanhenee joka hetki, omat vanhemmat jo vanhuksia ja sairaita, heistä huolta joka hetki ja pelko läsnä milloin joutuu luopumaan, taloudellisia haasteita, kun kaikki kallistunut, oma vanhuus, mahdolliset terveyshuolet ja yksinäisyys kummittelee mielessä. Jatkuvasti miettii, että miten tästä elämästä saisi vielä mahdollisimman paljon irti ja pitäisi elää täysillä, kun ei tiedä koskaan paljonko itsellä vielä elämää jäljellä. Jotenkin kaikki enimmäkseen hirveää suorittamista päivästä toiseen ja sitten esim. näin sunnuntaina hirmu väsynyt viikon jälkeen, suoriutunut vain kaikesta ja kun hetken pysähtyy niin iskee sellainen harmaus ja tyhjyys. Jokin hohto ja toiveikkuus elämästä tuntuu kadonneen. Onko se tämä ikä vai yleinen maailman tilanteen kiristyminenkin. Miten teillä muilla? Mitkä fiilikset suurinpiirtein saman ikäisillä? Olisi kiva kuulla, kun itsellä ei ketään saman ikäisiä ole elämässä, joiden kanssa jakaa fiiliksiä vaan itsekseen miettii. Hyvää sunnuntaita kaikille!
- N47-
Kommentit (108)
Itse ymmärsin vauvapalstalta, että 45-vuotiaana ollaan kauneimmillaan. Status-miehiä pyörii jaloissa asti ja tavallisille voi torjua tylysti selittämällä mä haluan olla vain kaveria. Seksiäkään ei tarvitse harrastaa, jos ei huvita, silti avioliitto pyörii upeasti jonkun miljonäärin kanssa, joka maksattaa edellisestä väkivaltaisesta suhteesta hommattujen äpärälapsien jääkiekot. Mitä valitat?
Mitä keski-ikäisten naisten viikonloppuun kuuluu? Miten sen vietätte? Hyvää viikonloppua kaikille!
huomenna Raumalle ostoksille ja shilleen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 48, ja mulle iloa tuottavat lapset, jotka ovat vielä onneksi alakouluikäisiä, ja puoliso. Olen pääosin tyytyväinen.
Mulla on ollut parin vuoden sisällä kaikenlaisia paikanvaihdoksia, lapsuudenkoti piti tyhjentää, tuli oman perheen muutto, työpaikkakin siirtyi. Tuntuu vaikealta sopeutua uusiin raameihin, tuntuu että pysyviä paikkoja ei minulle ole enää olemassakaan. Alkaa hiljalleen muodostua päähän sellainen historian kartta, paikkoja joihin kaipaa.
Mulla on tämä sama! Muutin 39-vuotiaana tähän kotiin, ja oikeastaan kaipaan ihan hirveästi edellisiin koteihin, asuinalueille ja myös vanhoja naapureita. En ole kiinnittynyt tähän uuteen ympäristöön, vaikka ulkoilen joka päivä ja käyn paikallisissa palveluissa ja juttelen toisinaan ulkona ihmisten kanssa jne. Olenkin alkanut viimeisen parin vuoden aikana käymään säännöllisesti edellisten kotien ympäristö
Olen eroiässä, vaan et taida olla eroamassa kuitenkaan? Pari seuraavaa vuotta näyttää lähdetkö vai jäätkö lusimaan? Ja jos jälkimmäistä, löytyykö hyvä merkitys kuinka sopivasti?
Asuuko naapurissasi pitkä lihaksikas nekkemies, jonka valtava patukka piirtyy selkeästi ohuiden harmaiden housujen lahkeeseen. Saako tämä pimppasi viestimään, että olet vielä elossa oleva naaras, joka kaipaa kunnon astumista ja valtavaa kyrpääpuutteessa vuosia olleeseen reikäänsä. Mietipä sitä 😘