Lue keskustelun säännöt.
Millainen mielikuva ihmisistä jotka antavat lapsilleen vain rahaa ja lahjakortteja lahjaksi?
22.11.2025 |
Nimenomaan siis vanhemmat omille lapsilleen, eikä jotkut mummot ja vaarit ja yms.
Kommentit (43)
En ole vanhempi, mutta vihasin aina sitä kun nuorena sain rahaa omiltani. Raha tuntui aina todella laiskalta ja ei-henkilökohtaiselta - jäi sellainen fiilis että vanhemmat menevät siitä mistä aita on matalin. Todella pienenä lapsena sain aina kauhea överin lahjapinon ja vaikka kaikki lahjat eivät aina olleetkaan niitä mieluisia, niin se muisto mikä siitä jäi oli kultaakin arvokkaampi.
Muutos teini-ikäisenä pelkkään setelinippuun oli vaivaannuttava. Koska olen nyt vanhempi ja minulla on omat kiinnostuksen kohteet - oma vanhemmista irrallaan oleva persoona - minuun tutustuminen on liian vaivalloista.
Tiedän että ajatus taustalla oli varmasti kiva (lapsi saa ostaa mitä haluaa ja vanhemmat pääsevät helpolla, eikä tarvitse pelätä epäonnistumista), mutta minulle se välittyi lähinnä vain kylmänä ja väliinpitämättömänä.
Lahjojen antamisessa kyse on toisen ihmisen muistamisesta. On todella ikävää että tämä halutaan pyyhkiä pois käytännöllisyyden ja tehokkuuden tieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu iästä antaako rahaa. Se on yksi lahja niin isoille lapsille riittää raha. Lapsi voi ostaa mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei muuta toivo kuin rahaa niin miksi ostaa jotain.
Tapakasvatus?
Tuollainen vanhempi toteuttaa lapsensa toiveita. Ei kaikki halua Normal-tuotteita kasakaupalla.
Kyllä meillä lapset oli ikionnellisia viime jouluna kun tilille tipshti jouluaattona 1000 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin hyvä, toivon rahaa ja lahjakortteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotimatkalla junassa lahjakortti tai raha tilillä on paljon näppärämpi kuljettaa kuin iso ja painava paketti.
Idk, mut vastausten pohjalta paistaa jonkinlainen vanhempien epäonnistumisen pelko. Valitaanko käytännöllinen lahja sen vuoksi, että harkittu ja henkilökohtainen lahja edellyttää lahjan antajalta itseltään myös haavoittuvaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi, mutta vihasin aina sitä kun nuorena sain rahaa omiltani. Raha tuntui aina todella laiskalta ja ei-henkilökohtaiselta - jäi sellainen fiilis että vanhemmat menevät siitä mistä aita on matalin. Todella pienenä lapsena sain aina kauhea överin lahjapinon ja vaikka kaikki lahjat eivät aina olleetkaan niitä mieluisia, niin se muisto mikä siitä jäi oli kultaakin arvokkaampi.
Muutos teini-ikäisenä pelkkään setelinippuun oli vaivaannuttava. Koska olen nyt vanhempi ja minulla on omat kiinnostuksen kohteet - oma vanhemmista irrallaan oleva persoona - minuun tutustuminen on liian vaivalloista.
Tiedän että ajatus taustalla oli varmasti kiva (lapsi saa ostaa mitä haluaa ja vanhemmat pääsevät helpolla, eikä tarvitse pelätä epäonnistumista), mutta minulle se välittyi lähinnä vain kylmänä ja väliinpitämättömänä.
Lahjojen antamisessa kyse on toisen ihmisen muistamisesta. On todella ikävää et
Onkohan kukaan koskaan ollut tyytyväinen siihen lapsuuteensa?😂 Mä olin teininä se joka paasasi vanhemmille ylikuluttamisesta ja hankin kaiken kirpparilta, kierättämällä kavereiden kanssa, jne.
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi, mutta vihasin aina sitä kun nuorena sain rahaa omiltani. Raha tuntui aina todella laiskalta ja ei-henkilökohtaiselta - jäi sellainen fiilis että vanhemmat menevät siitä mistä aita on matalin. Todella pienenä lapsena sain aina kauhea överin lahjapinon ja vaikka kaikki lahjat eivät aina olleetkaan niitä mieluisia, niin se muisto mikä siitä jäi oli kultaakin arvokkaampi.
Muutos teini-ikäisenä pelkkään setelinippuun oli vaivaannuttava. Koska olen nyt vanhempi ja minulla on omat kiinnostuksen kohteet - oma vanhemmista irrallaan oleva persoona - minuun tutustuminen on liian vaivalloista.
Tiedän että ajatus taustalla oli varmasti kiva (lapsi saa ostaa mitä haluaa ja vanhemmat pääsevät helpolla, eikä tarvitse pelätä epäonnistumista), mutta minulle se välittyi lähinnä vain kylmänä ja väliinpitämättömänä.
Lahjojen antamisessa kyse on toisen ihmisen muistamisesta. On todella ikävää et
Vai että ihan vihasit. Eikö sinulle tullut mieleen laittaa rahaa säästöön ja ostaa myöhemmin joku mieleinen ja kallis asia, johon vanhemmillasi ei ollut varaa antaa kerralla? Olisit helposti saanut kasaan opiskelurahat tai käsirahan ensiasuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi, mutta vihasin aina sitä kun nuorena sain rahaa omiltani. Raha tuntui aina todella laiskalta ja ei-henkilökohtaiselta - jäi sellainen fiilis että vanhemmat menevät siitä mistä aita on matalin. Todella pienenä lapsena sain aina kauhea överin lahjapinon ja vaikka kaikki lahjat eivät aina olleetkaan niitä mieluisia, niin se muisto mikä siitä jäi oli kultaakin arvokkaampi.
Muutos teini-ikäisenä pelkkään setelinippuun oli vaivaannuttava. Koska olen nyt vanhempi ja minulla on omat kiinnostuksen kohteet - oma vanhemmista irrallaan oleva persoona - minuun tutustuminen on liian vaivalloista.
Tiedän että ajatus taustalla oli varmasti kiva (lapsi saa ostaa mitä haluaa ja vanhemmat pääsevät helpolla, eikä tarvitse pelätä epäonnistumista), mutta minulle se välittyi lähinnä vain kylmänä ja väliinpitämättömänä.
Lahjojen antamisessa kyse on toisen ihmisen muistamisesta. On todella ikävää et
Kuis noin muuten? Eli miten sun vanhemmat näki sut siinä perusarjessa? Itsekin aloin ymmärtämään lapsuuttani paremmin kuin sain itse niitä lapsia. Mun lapset tulee vihaamaan mua varmasti. Jouluun liittyvissä valmisteluissa korvaan sanan pitää sanalla haluan. Meidän joulu ei tule näyttämään täydellisiltä kuvissa, eikä se tule sisältämään myöskään täydellisiä lahjoja.
Vai että ihan vihasit. Eikö sinulle tullut mieleen laittaa rahaa säästöön ja ostaa myöhemmin joku mieleinen ja kallis asia, johon vanhemmillasi ei ollut varaa antaa kerralla? Olisit helposti saanut kasaan opiskelurahat tai käsirahan ensiasuntoon.
itelläkin jäi huono maku suuhun vanhempien typeristä rahalahjoista. Kuka lapsi haluaa käsirahaa säästöön ensiasuntoa varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei muuta toivo kuin rahaa niin miksi ostaa jotain.
Tapakasvatus?
Tapakasvatus ei ole enää niin tiukkaa kuin ennen. On jo aika päästä niistä pula-ajoista ja päivittää itsensä aikaan jolloin ihmiset elää yltäkylläisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vai että ihan vihasit. Eikö sinulle tullut mieleen laittaa rahaa säästöön ja ostaa myöhemmin joku mieleinen ja kallis asia, johon vanhemmillasi ei ollut varaa antaa kerralla? Olisit helposti saanut kasaan opiskelurahat tai käsirahan ensiasuntoon.
itelläkin jäi huono maku suuhun vanhempien typeristä rahalahjoista. Kuka lapsi haluaa käsirahaa säästöön ensiasuntoa varten?
Hän kirjoitti "nuorena", ei "lapsena". Oletan hänen olleen siinä ainakin teini.
Pienille lapsille aina teini-ikään asti on helppo ostaa lahjoja. Teinille se on jo hankalampaa. Vaikka teini fanittaisi bändiä x kesällä, niin jouluna fanituksen kohde voi olla joku muu. Vaatteitakin alkaa olla vaikea ostaa tuon ikäisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei muuta toivo kuin rahaa niin miksi ostaa jotain.
Tapakasvatus?
Tapakasvatus ei ole enää niin tiukkaa kuin ennen. On jo aika päästä niistä pula-ajoista ja päivittää itsensä aikaan jolloin ihmiset elää yltäkylläisyydessä.
Silloin kuin mä olin lapsi ne toiveet oli sitä mitä nyt ostetaan joka lauantai prismasta ja nyt lapset höylää ranteitaan auki kun ei saa joka joulu sitä uusinta iphonea, yms. En todellakaan haluaisi kasvattaa lasta tällä vuosikymmenellä.
Hommaan niitä lahjakortteja, koska teinit käy keskenään aika paljon kaupungilla, hamppareilla, leffassa ym. Helpottaa sitä omaa alkuvuoden arkea, kun ei tartte olla koko ajan torppaamassa noita suunnitelmia tai kaivamassa kuvetta. Lahjakortit on tavallaan siis satsausta lasten kaverisuhteisiin. Arjessa olen aika tarkka rahankäytöstä, osin pakonkin sanomana, enkä halua opettaa, että aina saa rahaa. Mutta kyllähän se syrjäyttää kaverisuhteissa, jos ei koskaan pääse esim. leffaan.
Ostan lisäksi mieluisat kirjat, saatan neuloa ne villasukat ym. äidilliset jutut.
Minä tykkäsin, kun isä antoi ihan hyvän summan rahaa joululahjaksi. Laitoin säästöön ja käytin ne harkiten tiettyyn isompaan hankintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vai että ihan vihasit. Eikö sinulle tullut mieleen laittaa rahaa säästöön ja ostaa myöhemmin joku mieleinen ja kallis asia, johon vanhemmillasi ei ollut varaa antaa kerralla? Olisit helposti saanut kasaan opiskelurahat tai käsirahan ensiasuntoon.
itelläkin jäi huono maku suuhun vanhempien typeristä rahalahjoista. Kuka lapsi haluaa käsirahaa säästöön ensiasuntoa varten?
Aloitin säästämisen 14 vuotiaana kun tunnistin elämän realismin, että joku päivä olen aikuinen joka tarvitsee sitä omaa rahaa.
Kun lapset lakkasivat uskomasta siihen joulupukkiin se joulu luonnostaan muutti muotoaan, kun lapset itsekin oppi ettei joulun ydin ole lahjoissa. Ydin on siinä tunteessa, yhdessä tekemisessä, jne, pelkän saajan sijasta ollaan myös itse antajia.