Lue keskustelun säännöt.
Mistä aikuisten kirjasta luitte nuorina jotakin mitä ei olisi pitänyt?
20.11.2025 |
Minä luin Sidney Sheldonia 9-vuotiaana kun mutsi toi kirjojaan kirjastosta. Näissähän oli aina se vakiannos seksiä ja luin miten naisen hampaat upposivat vahingossa penikseen. En tiennyt mikä on penis ja vielä vähemmän mitä hampaat siihen liittyivät.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisi kertoo-kirjasarjan, vuodet 1967 - 1980. Oli todellista true crimeä, ennen kun koko genreä oli olemassa.
Luin myös jotain kirjoja tästä sarjasta tai jostain vastaavasta. Erityisesti jäi mieleen Jammu Siltavuoren rikokset.
Minulle jäi se missä mies oli muurannut vaimonsa ruumiin uuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisi Kertoo-kirjasarjan jossa siis rikostapauksia kuvineen. Löytyi vanhempien hyllystä ja ahmin joka kirjan läpi. Hevostyttönä itkin kauan hevosten irtileikattuja päitä.
Luultavasti luin joistakin narkomaaneista kertovaa kirjaa lapsena ja ei se sisältö ollut lapsille.
Herra Jackin Salainen Huone, viktoriaaninen herra raiskailee naisia äänieristetyssä huoneessa.
Löysin kirjan taloyhtiön lehtiroskiksesta ja kiikutin kotiin,olin kuudennella luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Herra Jackin Salainen Huone, viktoriaaninen herra raiskailee naisia äänieristetyssä huoneessa.
Löysin kirjan taloyhtiön lehtiroskiksesta ja kiikutin kotiin,olin kuudennella luokalla.
Höpsis, trolli on mukamas niin lukenut mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärikirjasta opiskelin naisen anatomian hyvinkin tarkasti ja myöhemmin joskus hämmästellyt miten huonosti jotkut naiset tuntevat omat värkkinsä.
Angelica sarjaa luin joskus 12-14 vuotiaana. Uskon, että jäis monelta nykyisin samanikäiseltä lukematta, monisataasivuisia historiallisia järkäleitä, historiaa, erotiikkaa, aika hurja juoni oli, muistelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä on niin paljon, ettei voi edes eritellä. Opin lukemaan neljävuotiaana, ja luin sen jälkeen jatkuvasti jotain.
Meidän kotona oli lääkärikirja jostain 1950- tai 60-luvulta. Siinä oli piirroskuva synnytyksestä, jossa sikiö oli väärässä asennossa. Sikiö oli poikittain ja ensin syntyi käsi. Siitä kuvasta tuli painajaisia pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena Maan lapset (Luolakarhun klaani jne) kirjoja kun vanhemmat osti joululahjaksi, eivät olleet selailleet niitä sen enempää, ajattelivat vaan että tykkään niistä varmasti kun olin kiinnostunut luolakausi yms ajoista. Muutenhan ne ehkä olisivatkin menneet joo, mutta niissä on niitä pitkiä seksikohtauksia niin juu-uh...
Samat täältä. Lukemisesta kiinnostuneena nuorena nää kirjahyllystä löysin kotoa jossain kohtaa. Luolakarhun klaani ja Hevosten laakso on mielestäni vielä hyvät, mutta niistä eteenpäin ei vaan pystynyt enää. Ehkä ikääkin alkoi tulla ja ymmärrys kasvaa, miten naurettavia ne on. Ayla vaan kesytti leijonia, hevosia ja susia ja keksi uusia aseita ja työkaluja joka päivä ja siinä välissä komea Jondalar ei pystynyt pitämään näppejään erossa ja ne sessiot tosiaan oli useiden sivujen pituisia :D
Menee vähän aiheen ohi, mutta luin noita kirjoja pari, enempää en pystynyt. Se, mikä tökkäsi, oli kun hevosista käytettiin termiä alkuhevonen.
Valitut Palat -lehden Tapahtui tosielämässä -tarinat. Ne kertoivat ihmisistä, jotka joutuivat hirveisiin onnettumuuksiin, joista kuitenkin selvisivät hengissä. Luin näitä n. 10-vuotiaana salaa kesällä mummolassa ja ahdistuin niistä kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessa, tosikertomus saudiprinsessasta. Mutsi kielsi lukemasta, mutta luin salaa ja järkytyin.
Minä löysin kirjahyllystämme kirjan toisesta maailmansodasta ja kuvaliitteestä kuvia keskitysleiriltä ja korkeista ruumisläjistä, joita katepillarilla työnnettiin johonkin kuoppaan.
Näytin äidille, että mitä nuo tarkoittaa, missä tuollaista on ollut, niin äiti ei osannut vastata mitään. Hän ei siis tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa. Hän vain sanoi, että anna olla, älä sitä katsele, vanhoja asioita.
Olin alle kouluikäinen, osasin hyvin jo lukea ja tietenkin sitten luinkin sitä kirjaa ja löysin mitä etsin, eli tuli aika selväksi jo sen ikäiselle, mitä maailmassa on tapahtunut. Tietenkään en ymmärtänyt kaikkia termejä ja sanoja ja sellaista mitä ei lapsi käsitä, enkä edes sitä että mitä se sota oikeastaan oli ja miksi. Mutta tämä juutalaisten ym. joukkotuho meni kyllä ytimiin.
Myöhemmin,kun olin jotain 15 v. kysyin äidiltä ja isältä, että tiesivätkö he noista asioista. Koska olivathan he jo aikuisia silloin. Isä oli sodassa ja äiti lottana. Äiti sanoi, että he ei tienneet juuri mitään sota-aikana, vasta sodan jälkeen. Sinne rintamalle ei sellaista tietoa samalla tavalla tullut kuin ehkä muualle. Jotain joskus puhuttiin, mutta silloin puhuttiin niin paljon muutenkin kaikenlaista. Kyllä he sen tiesivät, että saksalaiset vainosi juutalaisia, mutta että tässä mittakaavassa, se valkeni heille vasta sodan jälkeen.
Opin lukemaan jo kolmevuotiaana ja tuota asiaa pohtiessani olin jotain kuuden vanha. Luin muutenkin silloin aikuisten kirjoja, esim. Minna Canthia ja Jotunia ja ne kertomukset köyhän kansan elämästä vaikutti minuun syvästi. Olin joltain osin jonkinlainen lapsi-aikuinen. Kai juuri siksi, että luin niin paljon jo aikuisten kirjoja ja väkisin keräsin tietoa sisääni, mikä ei ehkä olisi lapselle niin tähdellistä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena Maan lapset (Luolakarhun klaani jne) kirjoja kun vanhemmat osti joululahjaksi, eivät olleet selailleet niitä sen enempää, ajattelivat vaan että tykkään niistä varmasti kun olin kiinnostunut luolakausi yms ajoista. Muutenhan ne ehkä olisivatkin menneet joo, mutta niissä on niitä pitkiä seksikohtauksia niin juu-uh...
Samat täältä. Lukemisesta kiinnostuneena nuorena nää kirjahyllystä löysin kotoa jossain kohtaa. Luolakarhun klaani ja Hevosten laakso on mielestäni vielä hyvät, mutta niistä eteenpäin ei vaan pystynyt enää. Ehkä ikääkin alkoi tulla ja ymmärrys kasvaa, miten naurettavia ne on. Ayla vaan kesytti leijonia, hevosia ja susia ja keksi uusia aseita ja työkaluja joka päivä ja siinä välissä komea Jondalar ei pystynyt pitämään näppejään erossa ja ne sessiot tosiaan oli useiden sivujen
Alkuhevonenhan on ollut tarpaani.
Munkin mielestä nuo Luolakarhun klaanit ja sen jatkot oli ihan typeriä. Yksi ainoa naisihminen ikäänkuin löysi ja loi kaikenlaista uutta ja erikoista, kehitti ihmiskuntaa kohti nykyaikaa...
Muistaakseni selvitti senkin, miksi naisella on kuukautiset.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ja niitä pidettiin valtavan hyvinä lukuromaaneina.
Vierailija kirjoitti:
Herra Jackin Salainen Huone, viktoriaaninen herra raiskailee naisia äänieristetyssä huoneessa.
Löysin kirjan taloyhtiön lehtiroskiksesta ja kiikutin kotiin,olin kuudennella luokalla.
Joo ei tosiaan ole mikään lasten kirja :D Äiti pakotetaan nuolemaan tytärtään ja kumpikin rai""taan sen jälkeen. Mä luin 17vuotiaana ja meinasi olla siinä iässäkin liikaa.
Lapsena luin Raamattua. Sivuvaimo annettiin joukkoraiskattavaksi, kuoli ja isäntä paloitteli naisen 12 osaan. Palat lähetettiin jokaiselle Israelin heimolle. Ideana oli nähtävästi saada joku korvaus menetetystä orjanaisesta? Tarina on raamatussa " Gibealaisten ilkityö"- nimellä. Omien lasteni en ole antanut lukea omin päin kyseistä teosta.
raamatun ilmestyskirja ja apogryfiset teokset. masentavaa, mutta aika totta nykypäivänä. ei teinille ehkä sovi vielä.
jotkut lehtikätkö löydöt lapsena,liian aikuista materiaalia.
toisaalta olis hyvä ollut, jos teininä olisin lukenut sijoitus ja talous ja myös lääkärikirjoista olis voinu olla hyötyä.
Auswitchin tyttöorkesteri oli muistaakseni kirjan nimi. Äiti oli lainannut sen, mutta luin salaa. En nukkunut viikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Olimme tyttökaverini kanssa ehkä 12-13-vuotiaita, kun kaverini löysi äitinsä kätköistä Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Kaverini äiti oli iltasiivoojana jossain virastossa. Kun hän lähti töihin, kaivoimme kirjan esiin ja luimme sitä lattialla makoille. Eihän siinä mitään varsinaisesti rietasta ollut, mutta ei se kai ollut myöskään lapsille tarkoitettu. Joskus opiskeluaikaan luin sen kirjallisuustiedettä opiskellessani uudelleen ja jossain määrin ihmettelin, mitä pahaa siinä romaanissa oli kaverini äidin mielestä.
Hannu Salaman Juhannustanssit oli äitini nuoruudessa kohukirja, jonka joku kylän naisista oli hankkinut salaa. Se kiersi naiselta toiselle ja jännää oli. Lainasin sen kirjastosta ihan täysi-ikäisenä ja äiti naureskeli että tuotako luet, hehee! hihii! Olin ymmällä kun koko kirjassa ei ollut yhtikäs mitään kyseenalaista.
Monet Kaari Utrion kirjat.