Lue keskustelun säännöt.
Onpa ihanaa asua omakotitalossa! =)
18.04.2007 |
Kyllästyttiin kerrostaloelämään totaalisesti ja päätettiin hankkia oma talo, piha ja perunamaa.
Siellä kerrostalossa asuessa ilta yhdeksän jälkeen rupesi alakerrasta kuulumaan, kuinka jollain luudan varrella tms. hakattiin kattoon, kun vähäinenkin ääni meiltä pääsi vahingossa kuulumaan.
Itse tappelivat joka saakelin perjantai- ja lauantai-iltana niin, että meille kuului ihan selvä kinastelun ääni ja kolina, kun tavaroita heiteltiin tai ovia paiskottiin.
Että me ei saatu pientäkään ääntä päästää, mutta heillä oli oikeus vetää joka viikonloppu viinaa ja olla toistensa kurkuissa kiinni. Siellä oppi oikeanlaisen kävelytekniikan, eli ei kantapäillä jysäytellen.
Kommentit (47)
Me asutaan okt:ssa, mutta ei tää aina niin herkkua ole. Työ ei tekemällä lopu, aina pitäis olla ulkona pihatöissä tai muuta järkevää tekemässä. Kerrostalossa ihan surutta aina vaan laiskottelin:)
No, ehkä tää omakotitaloasumisen ihanuus valkenee mulle pikkuhiljaa. Me ollaan asuttu täällä vasta muutama viikko. Saas nähdä, kun kesä tulee - ehkä sitten itsekin ymmärrän tän ihanuuden.. Mä olisin asunut mieluummin kerrostalossa, mutta mies halusi okt:n. Nyt sitten asutaan täällä ja maksellaan kauheeta lainaa. Mies kyllä tykkää, mutta itse haikailen edelleen kerrostaloelämää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis ymmärrä missä on se " oma rauha" . Minusta monet omakotitalot on oikein rakennettu sellaisiin ryppäisiin. Minä nautin kerrostalossa, ei ole pihatöitä, omalla parvekkeella voi nauttia, ei tarvitse koko ajan tuijottaa naapureita ja heidän pihaansa ja on myös turvallista.
Omakotitaloon suostun muuttamaan vain jos se on todella sellainen, ettei kadulta tai naapuritaloista näe selvästi sinne pihalle.
niistä syistä, joiden vuoksi joitain vuosia sitten päätimme muuttaa pois kerrostalosta. Olemme sellaisia mölyapinoita, ettei varmaan kukaan haluaisi meitä seinänaapureiksi.
helvetistä:) Tilaa ympärillä lähes 250m2, omin kätösin ja haavein tehty ja täytetty, ympärillä 3000m2 mustikkametsää. Pupu, peurat, hirvet, kettu ja vaikka mitkä öttiäiset kirmailee päivittäin pihalla... Lapset saa toteuttaa itseään majaa rakentamalla tai palloa potkimalla ilman että joku siitä narisee. Uimarantaan kävelymatka, samoin -halliin. Palvelut kaikki alle 1 km, on cittaria ja prismaa, junaa, bussia, motaria, tarhaa ja koulua, terveyspalvelut, leffateatteri, yms yms. Mitäs muuta kaipaisin?? Vaatteita ostan ja ravintolassa syön yleensä vain ulkomailla joten on sama lähdenkö sinne keskustan kerrostalosta vai oman taloni pihasta. Mutta jokainen tehköön niinkuin haluaa:) Mut saa viedä kerrostaloon pakkopaidassa jalat edellä.
naapurit. Muksuilla on liuta kavereita, joilla kyläillä ja leikkiä yhdessä pihalla. Nytkin rakentavat lumilinnaa yhdessä pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melko iso leikkikenttä, lisäksi omalla pihalla on tilaa vaikka mille porukalle, sammoin kavereiden pihoilla :)
ei olla oikeen naapurirakkaita, eli ei mitenkään erityisesti kaivata sellaisia... Joten asutaan omassa talossa, kaupungissa kuitenkin. Rajanaapureita vain yksi, tiheän orapihlaja-aidan takana. Omaa tonttia meillä on 2500 neliötä, joten ei kukaan kyllä ikkunasta ole heti kurkkimassa... Eikä pihaan tuijottamassa, kun on riittävästi puutarhaa ympärillä.
Lähimpään kauppaan kuitenkin 200 m ja ydinkeskustaan 2 km. Kouluun 1 km. Meille tämä on unelmaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirkon pihasta kävellen:D Tämän kokoisia tontteja ko keskustassa on vain pari, yleensä on n 1000m2 tontteja.
ollaan asuttu 2 v oktalossa rivarin jälkeen helsingissä reuna-alueella. Alue kiva ja piha ja naapuritkin, mutta haaveilen vaan koko ajan esim. keskustan jossain rauhallisella kadulla vanhassa kerrostalossa asumisesta. Mun mielestä vähän vanhemmassa oktalossa on paljon hommaa, etenkin jos on tälläinen kontrollofriikki talon kunnon suhteen niinkuin me. Sisäsisustus nyt on ihan piece of cake mutta kaikki muukin kuuluu hoitaa. Aina on jotain ovien ja ikkunapielien ja autotallin maalausta tai rapsutusta tai terassin tai katon. No olen oppinut maalaamaan ja hiomaan. Mies hoitaa teknisesti vaativammat työt ja teetetään myös paljon. 5 vuotta niin esikoinen ei varmaan enää asu kotona ja sitten voisi muuttaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan asuttu 2 v oktalossa rivarin jälkeen helsingissä reuna-alueella. Alue kiva ja piha ja naapuritkin, mutta haaveilen vaan koko ajan esim. keskustan jossain rauhallisella kadulla vanhassa kerrostalossa asumisesta. Mun mielestä vähän vanhemmassa oktalossa on paljon hommaa, etenkin jos on tälläinen kontrollofriikki talon kunnon suhteen niinkuin me. Sisäsisustus nyt on ihan piece of cake mutta kaikki muukin kuuluu hoitaa. Aina on jotain ovien ja ikkunapielien ja autotallin maalausta tai rapsutusta tai terassin tai katon. No olen oppinut maalaamaan ja hiomaan. Mies hoitaa teknisesti vaativammat työt ja teetetään myös paljon. 5 vuotta niin esikoinen ei varmaan enää asu kotona ja sitten voisi muuttaa....
Ei meillä ole tarvinnut mitään maalailla rakentamisen jälkeen ja mökkikin saadaan vielä hoidettua okt-talon rinnalla.
Omalla partsilla saa istua ihan rauhassa. Eikä ole pihahommia, joita inhoan.
Itse asun okt-talossa ja naapureita, mukavia sellaisia, on useampiakin. Istutaan iltaa takapihalla, tehdään yhdessä pihahommia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla partsilla saa istua ihan rauhassa. Eikä ole pihahommia, joita inhoan.
Itse asun okt-talossa ja naapureita, mukavia sellaisia, on useampiakin. Istutaan iltaa takapihalla, tehdään yhdessä pihahommia jne.
En mäkään kaikkien kanssa juttele, ainoastaan niiden mukavien :D
En mä ainakaan mitenkään veljeile meidän naapurien kanssa. Moikataan jos vastaan tullaan ja joskus muutama sana vaihdetaan. Lapsilla on kavereita naarustossa ja niiden vanhempien kanssa ollaan vähän enemmän tekemisissä, mutta sekin lähinnä lasten kautta/takia.
Kerrostalossa asuessa oli sama. Joidenkin naapureiden kanssa oltiin vähän enemmän tekemisissä ja joitakin mä en tuntenut ollenkaan. Mä aina ihmettelin että mitä ihme hiippareita noi eräät on? kun ei niitä oikein koskaa näkynyt ja silloin kun näkyi, niin ei ne edes osanneet tervehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoinhan se on. Omalla pihallaan saa puuhailla mitä lystää, ja meillä ainakin todella rauhassa myös katseilta! Totta kai jos postilaatikolle osutaan naapurin kanssa, niin pari sanaa vaihdetaan, mutta muuten ei seurustella naapurien kanssa lukuun ottamatta lasten kaverien perhettä naapurustosta (ei ole edes rajanaapuri).
Yäk. Omakotitalossa on pakko olla sosiaalinen. Omalla partsilla saa istua ihan rauhassa. Eikä ole pihahommia, joita inhoan.
Itse asun okt-talossa ja naapureita, mukavia sellaisia, on useampiakin. Istutaan iltaa takapihalla, tehdään yhdessä pihahommia jne.
Meillä on rivitalo, on omaa pihaa ja lapsilla kavereita mutta kuitenkin omakotitalo kiinnostaa. Kun samassa paikassa asuu 20-30 taloutta niin aina siitä löytyy muutama idiootti, jotka hyvällä tuurilla sattuu juuri omaksi naapuriksi. Ja sitten nämä yhtiökokoukset ja hallitukset. Aivan kauheaa hidasta pikku asioista jänkkäämistä. Omista asioista ei oikeasti saa päättää.
Kiva kuulla että meitä on muitakin :) Ärsyttää kun ok-taloa pidetään jotenkin jokaisen unelmana, mulle tää on enemmänkin painajainen.
olisi henk.koht. helvettini. Mä haluan asua kerrostalossa palvelujen ja liikenneyhteyksien ympäröimänä.
Tuusulassa asutaan, Hyrylän alueella. Ihan mukavasti täältä peruspalveluja löytyy kävelymatkan päästä. Bussilla ja autolla hurauttaa nopeesti lähikuntiin. Naapureita on lähellä mutta ei ihan metrin päässä talosta, ei todellakaan asuta missään korvessa.
No just tuossa viestissä tuli esiin ainakin mun helvettini. Vain peruspalvelut kävelymatkan päässä ja "autolla hurauttaa".
Ja olen asunut kehyskunnissa, siksi sieltä pois muutinkin.
Ethän sä ikinä tule sopeutumaankin, jos yrität elää siellä maalla kuin olisit kaupungissa. Ei siellä niin eletä. Mitä se haittaa, että joka paikkaan on mentävä autolla. Katsopa kellosta, niin sä meet autolla sinne kauppaan yhtä nopeesti kuin puolen kilsan päästä kävellen. Mitä sä siinä häviät? Kaupan päälle saat ostettua tavaraa vaikka monta kassillista kerralla, eikä ole huolta siitä jaksaako kantaa.
Mihin tarvit ärrää? Jos se on liian kaukana, niin osta kotiin niin isot varastot karkkia ja kaljaa, että ei oo tarvetta lähteä ärrälle. Menet vaan keittiön kaapille. Tai perustat nettiin veikkaustilin, niin lottoaminen onnistuu ilman ärrää.
Kaapeli-tv:n voi korjata lautasella. Osta se ja laita katolle, ja hups-hei sä näät samat ohjelmat, eikä tarvi siitäkään valittaa. Ja jos känny ei toimi, niin lisäantenni katolle, ja taas toimii.
Mitä jos lopettaisit turhasta valittamisen, ja hoitaisit nuo ongelmasi kuntoon. Ei vika ole asuinpaikassa, vaan sun asenteessa, kun et edes halua yrittää oppia elämään siellä. Kyse ei ole edes siitä, että sun pitäisi luopua jostain, vaan vain siitä, että teet ne jutut sillä tavalla kuin on mahdollista.
kaupungin ydinkeskustan ihanasta kerrostaloasunnosta tänne hevon perseen kuuseen omakotitaloon. Kyllä, nyt on kaksi autoa, on pihasauna, on autotallirakennus, on kaksi piharakennusta, on pihakeinu, on kivan kokoinen 30m2 iso kuisti, on neljä makuuhuonetta, tupakeittiö jne. Mutta perseestä mikä perseestä. En tykkää yhtään. Joka paikkaan mentävä autolla, ei ole Ärrää, ei mitään tässä lähellä, ei näy kaapeli-tv:t, aina ei kännykään suostu toimimaan. Kaupat on 10kilsan päässä. En keksi okt-asumisessa "ihanalla maaseudulla" mitään kehumisen arvoista. En tajua ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti haluavat muuttaa omakotitaloon. Mulle ei ainakaan 10v jälkeen ole vielä valjennut, mistä tässä oikein pitäisi iloita? Miehen perässä siis tänne muutin. En kyllä muuten olis edes ajatellut maaseutuasumista okt:ssa.
olisi henk.koht. helvettini. Mä haluan asua kerrostalossa palvelujen ja liikenneyhteyksien ympäröimänä.
Tuusulassa asutaan, Hyrylän alueella. Ihan mukavasti täältä peruspalveluja löytyy kävelymatkan päästä. Bussilla ja autolla hurauttaa nopeesti lähikuntiin. Naapureita on lähellä mutta ei ihan metrin päässä talosta, ei todellakaan asuta missään korvessa.
No just tuossa viestissä tuli esiin ainakin mun helvettini. Vain peruspalvelut kävelymatkan päässä ja "autolla hurauttaa". Ja olen asunut kehyskunnissa, siksi sieltä pois muutinkin.
Ei haittaa naapureiden äänet (kun eivät kerran kuulu edes), rapussa toivotellaan hyvää huomenta ja on ihmisiä ympärillä! Täältä me emme lähde koskaan pois, ihana asunto/talo!