Mitä mielihaluja sinulla oli raskaana ollessasi?
Näitä on kiva lukea, vaikka ei olisikaan eriskummallisempiakaan mielihaluja, joten päätimpä aloittaa yhden uuden ketjun lisää samasta vanhasta aiheesta:D
itselläni oli suurinpiirtein pakkomielle näihin viimeisien kuukausien ajan;
- bensan haju (voi että oli pakko jäädä seisomaan vaikka keskelle autotietä jos haistoin sen!)
- tupakka (tää oli todella paha! en saanut mielihyvää vain röökin hajusta vaan siitä kun hengitin sitä ulos nenänkautta)
- kengän pohjat. saatoin haistella ja pureskella kenkieni pohjia (kävinkin ostamassa halpiskenkiä kaupasta joille pystyin tehdä niin vaikka hygieenistä ollut siltikää). yritin aina lopettaa mutta en pystynyt. aamulla jos heräsin kauheaan nälkään niin ei tehnyt mitään muuta mieli kuin kengänpohjaa... sitä sitten pureskelin (ilman siis nielemistä).
oi kun muistelee tätä, loppuraskaudessa varsinkin aloin laihtumaan kun ruokaa ei tehnyt mieli, vain näitä kummallisuuksia. söinkin siis minimaalisen vähän ruokaa kun kengän pohjat täyttivät mun mielihaluni..
no mutta, teidän mielihaluja?
Kommentit (161)
Runebergin tortut ! Onneksi himo iski juuri niiden sesongin aikaan. Mies jupisi kun kalliita torttuja ja vaimo vetää 2 päivässä...
Ei mitään. Tuo on myytti ja mielihaluja potevat ylipainoisia.
Lakritsia ja salmiakkia himoitsin molemmissa raskauksissa. Kahvia olisin. Voinut juoda pannullisen yhdeltä istumalta. Kumpiakaan himoja en kuitenkaan toteuttanut, koska kuuluivat ainakin siihen aikaan kiellettyjen listalle (salmiakki ja laku) ja kahvin määräkin oli tiukasti rajoitettu.
"sallitumpi" himoruokani oli erilaiset puurot. Mannapuuro, kaurapuuro, ohrapuuro, riisipuuro. Kauan haudutettuna ja samettisena. Niitä tulikin ahdettua huolella...
Edelleen rakastan puuroja.
Suklaa , nimenomaan Fazerin sinisen pähkinäversio ja se oli ahdistavaa sillä olin aina ollut hoikka, liikunnallinen ja terveellisesti syövä. Ahmimista pidin totuttuna tapana josta pääsisi irti halutessaan, en voinut uskoa että johonkin munkkiin tai irttaripussiin muodostuisi riippuvuus. Kunnes näin uniakin siitä himskatin pähkinäsuklaasta! Helposti olisi mennyt levy päivässä, ei auttanu vaikka koetin korvikkeeksi viinirypäleitä ja riisikakkuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Tuo on myytti ja mielihaluja potevat ylipainoisia.
Uskot siis jonkun oikeasti ahmivan omasta vapaasta tahdostaan juustoviipaleita joihin kääritty suolapähkinöitä? Usko pois, tuohon yhdistelmään en ole raskauteni jälkeen koskenut!
No vähän niinku kaikenlaisia, mutta en voi avautua niistä tässä sen enempää, koska kuitenkin tunnistetaan. No, veden juonti lisääntyi. Toivottavasti minua ei vielä tästä tunnisteta. Enempää en uskalla paljastaa!
Hernekeitto sinapilla,ruisleipä gouda juustolla ja maitoa.
Kolme raskautta ollut, tässä muutama mieliteko, jota joskus oli. Erona normaaliin ruuan haluamiseen juuri se kova tunne, että nyt pitää saada.
Greippi, mansikat ja muut marjat, juusto, hyvät voileivät, salaatit, kivennäisvesi ja maksamakkara. Maksamakkara vielä oli silloin kiellettyjen listalla, mutta hyvin rajoitetusti söin kyllä. Eihän sitä A- vitamiinia niin helposti liikaa saa, katsoin määriä kyllä. Eli lähinnä kaikkea normaalia teki mieli.
Vahvempana oli, mitä ei tehnyt mieli. Hammastahna ällötti, kaikki rasvankäry, jääkaapin haju, ranskalaiset yms pikaruoka (haju oksetti, maku oli ok). Aika vahva oli oksentelutaipumus kaikkeen mahdolliseen pahaan hajuun ja muutenkin raskauspahoinvointia riitti.
Mitään kovin outoa ei kyllä ollut?
Ei ollut mitään erityisiä himoja, jollei lasketa mieltymystä kaikkeen terveelliseen. Muistan erityisesti raejuuston, näkkärin ja ihan kaikki hedelmät. Kahvia join koko raskausajan, mutta vain aamiaisella. Alkuraskauden aikaan kaikki rasvainen ruoka inhotti, ja tuoretta leipää en voinut myöskään syödä ennen kuin joskus puolivälin jälkeen. Painoni ei noussut juuri lainkaan, paitsi ihan loppuvaiheessa juuri sen verran kuin vauva ja muut raskaustykötarpeet painoivat, tosin olin jo ennestään lievästi ylipainoinen, mutta lähdin synnäriltä saman painoisena kuin ennen raskautta.
Tässä raskaudessa pahimman pahoinvoinnin aikaan Valion mehukeitot ja keskiraskauden aikana piti saada (melkein) joka aamu valkosipulipatonki, jonka syönti mun piti harmikseni lopettaa loppuraskauden närästyksen takia.
Halusin imeä munaa,siis valkuaista siitä.
Perunamuusi. Ei väliä oliko kuumaa vai kylmää, kaikki kattilanpohjat nuolin huolella.
Banaani. Saatoin syödä päivässä yli kilon banaaneja, kun odotin vanhempaa poikaani.
Tuo aloitus on niin helmi. Provo varmaan, mutta niin ihana.
Itse söin itse tehtyä perunalasaattia mikrossa lämmitettynä, mansikkahillon kanssa.
Nyt ei enää uppois...
eka raskaus: ensin makkara (mitä ei normaalisti syödä ollenkaan) ja mandariinit joita meni pari kiloa päivässä.
toka raskaus: tomaatit, joita meni pari kiloa päivässä. Ellei saanut, niin tuli itku.
Ei ollut mielihaluja, ei pahoinvointia, ei itkuherkkyyttä tmv. raskausaikana. Ei tapahtunut mitään normaalista poikkeavaa. Ihan normi arkea elin. Mieheltäkin kysyin, että onko mulla ollut mitään mieliala vaihteluja tai muuta, mutta eipä sielläkään mitään huomattu. Kaksi raskautta meni näin.
Piparjuurikastike :D Tein sitä aika usein ja kehuin maasta taivaaseen.
Maku tuntui sitten synnytyksen jälkeen niin hirveältä, että ette voi edes aavistaa.