Mitä mielihaluja sinulla oli raskaana ollessasi?
Näitä on kiva lukea, vaikka ei olisikaan eriskummallisempiakaan mielihaluja, joten päätimpä aloittaa yhden uuden ketjun lisää samasta vanhasta aiheesta:D
itselläni oli suurinpiirtein pakkomielle näihin viimeisien kuukausien ajan;
- bensan haju (voi että oli pakko jäädä seisomaan vaikka keskelle autotietä jos haistoin sen!)
- tupakka (tää oli todella paha! en saanut mielihyvää vain röökin hajusta vaan siitä kun hengitin sitä ulos nenänkautta)
- kengän pohjat. saatoin haistella ja pureskella kenkieni pohjia (kävinkin ostamassa halpiskenkiä kaupasta joille pystyin tehdä niin vaikka hygieenistä ollut siltikää). yritin aina lopettaa mutta en pystynyt. aamulla jos heräsin kauheaan nälkään niin ei tehnyt mitään muuta mieli kuin kengänpohjaa... sitä sitten pureskelin (ilman siis nielemistä).
oi kun muistelee tätä, loppuraskaudessa varsinkin aloin laihtumaan kun ruokaa ei tehnyt mieli, vain näitä kummallisuuksia. söinkin siis minimaalisen vähän ruokaa kun kengän pohjat täyttivät mun mielihaluni..
no mutta, teidän mielihaluja?
Kommentit (161)
Olin ponnistelematta lähtöpainossani 2 kk synnytyksestä, ja kokoa pienempi. 173 cm pituutta ja koon 34 minimekko sujahti päälle.
Ei ollut mitään outoja mielitekoja, ei oksettanut, ei tullut raskausarpia jne.
Innokkaasti alapeukutitte ainoaa joka ei kaksin käsin vedellyt mässyä, mutta tässä on toinen. Ja minäkin olen lukenut jopa naistentautien ja synnytysten kurssimateriaalista, että nämä mieliteot ovat psyykkisiä. Niillä ei ole mitään pohjaa esim. kalkin- tai raudanpuutteen muodossa. Asiaa on tutkittu laajasti yli 50 vuotta, mutta harhaluulot elävät sitkeästi.
Mc Donald’sin kalahampurilainen. Sitä hain keskellä yötä ja myyjä kertoi, ettei kuulu yövalikoimaan. Sain pienen kohtauksen, hävetti.
Salmiakki ja coca cola. Söin pussillisen salmiakkia (sitä Fazerin salmiakinmuotosta) alkuraskaudessa, auttoi pahoinvointiin.
Cocists sitten aloin juomaan jossain vaiheessa, kai se korvasi aluksi kaljan ja lonkeron, jota olin aiemmin kitannut kaikki viikonloput, mutta siihen muodostui sitten oikein himo. Muutoin en limsaa juo koskaan.
Alkoholia on tehnyt hirveästi mieli tässä ensimmäisessä raskaudessani ja niinpä minä olenkin ollut lähes koko raskausajan humalassa.
Loppuraskauksissa oon himoinnut porkkanoita (oisko ollut A-vitamiinipuutos tai jotain, mutta niitä söin tosi paljon, varsinkin niitä miniporkkanoita). Lakua ja salmiakkia on tehnyt mieli, mutta niitähän ei paljoo saa raskaana syödä, ja mämmiin oikein rakastuin kun olin raskaana :D
Rakastin Oulun Kallioparkin tuoksua, vähän teki mieli nuolla seiniä siellä... en nuollut kuitenkaan.
Sitten kun äitiyspakkaus tuli... söin sitä vaahtomuovipatjaa.
Mulla noin puolivälissä raskautta tökkäsi täysin normisuodatinkahvi, jota yleensä juon. Ei alkanut ällöttää, mutta yhtään ei tehnyt mieli. Sen sijaan aloin himoita yhtä tiettyä pikacappuccinoa ja sitä sitten join monta kuppia päivässä. Kun raskauden jälkeen maistoin taas samaa cappuccinoa, se olikin todella pahaa. Ihmeellisesti maku muuttuu!
Mulla oli mielihalu päästä pois kotoa. Kotona kaikki otti päähän ja oli huonosti.
Miehen piti kustantaa muutamakin lomaviikko raskauden aikana, kun oksetti kaikki koti ja hajut ja samat vanhat huonekalut ja kaikki.
Kun painoin Kyproksen Tamtan paksuksi, niin hänen rupesi vain entistä enenmmän tekemään mieli nauttia siemennestettäni.
Vierailija kirjoitti:
Kun painoin Kyproksen Tamtan paksuksi, niin hänen rupesi vain entistä enenmmän tekemään mieli nauttia siemennestettäni.
Kyllä jollain mielikuvitus se vaan laukkaa.
Suola.
Otin sormisuolaa tai herbamarea kämmenelle ja nuoleskelin niitä. Siitä tuli ikäänkuin pakkomielle. Otin vierailta salaa suolaa kun olimme kyläilemässä ja jos en ollut kotona saatoin miettiä että enää tämän ja tämän verran aikaa kun pääsen kotiin ja saan suolaa.
Tiedän, kuulostaa ihan hullun touhulta. Olen oikeasti ihan normaali ja tuo suolan himokin on historiaa.
Aloin haluta entistä poikaystävääni aivan mielettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Rakastin Oulun Kallioparkin tuoksua, vähän teki mieli nuolla seiniä siellä... en nuollut kuitenkaan.
Sitten kun äitiyspakkaus tuli... söin sitä vaahtomuovipatjaa.
Oliko se hyvää? En ole koskaan maistanut.
Vierailija kirjoitti:
Suola.
Otin sormisuolaa tai herbamarea kämmenelle ja nuoleskelin niitä. Siitä tuli ikäänkuin pakkomielle. Otin vierailta salaa suolaa kun olimme kyläilemässä ja jos en ollut kotona saatoin miettiä että enää tämän ja tämän verran aikaa kun pääsen kotiin ja saan suolaa.
Tiedän, kuulostaa ihan hullun touhulta. Olen oikeasti ihan normaali ja tuo suolan himokin on historiaa.
Minulla oli aivan sama. Ihan sietämätön suolan himo. Ja se oli ainoa himo koko raskausaikana, en mitään makeaa tai sellaista tykännyt syödä. Mutta suolaa! Suolaa suoraan kämmeneltä. Pelkkää suolaa lautaselle ja sitä sitten nuoleskella. Sipsien päältä nuolla pelkät suolat ja loppusipsi roskiin.
Selvisikö sinulle koskaan mikä puutos tuo suolanhimo oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastin Oulun Kallioparkin tuoksua, vähän teki mieli nuolla seiniä siellä... en nuollut kuitenkaan.
Sitten kun äitiyspakkaus tuli... söin sitä vaahtomuovipatjaa.
Oliko se hyvää? En ole koskaan maistanut.
No siis, olihan se! Ihanan kuminainen/sienimäinen koostumus ja makukin kohdillaan. Tykkäsin eritoten siitä karheasta tunteesta nielussa kun palan nielaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suola.
Otin sormisuolaa tai herbamarea kämmenelle ja nuoleskelin niitä. Siitä tuli ikäänkuin pakkomielle. Otin vierailta salaa suolaa kun olimme kyläilemässä ja jos en ollut kotona saatoin miettiä että enää tämän ja tämän verran aikaa kun pääsen kotiin ja saan suolaa.
Tiedän, kuulostaa ihan hullun touhulta. Olen oikeasti ihan normaali ja tuo suolan himokin on historiaa.
Minulla oli aivan sama. Ihan sietämätön suolan himo. Ja se oli ainoa himo koko raskausaikana, en mitään makeaa tai sellaista tykännyt syödä. Mutta suolaa! Suolaa suoraan kämmeneltä. Pelkkää suolaa lautaselle ja sitä sitten nuoleskella. Sipsien päältä nuolla pelkät suolat ja loppusipsi roskiin.
Selvisikö sinulle koskaan mikä puutos tuo suolanhimo oli?
Minä imeskelin karkean merisuolan palasia. Laitoin niitä joskus jopa taskuun jotta voisin napata sieltä huomaamattomasti palan kun himo iskee.
Mulla oli aika huono ruokahalu, mutta yhteen juttuun oli himo silloin (eikä koskaan enää raskauden jälkeen): Sellaiseen läpinäkyvässä muovirasiassa myytävään kerroskiisseliin, jossa oli punaista jotain sileää marjakiisseliä ja vaniljakiisseliä päällekkäin.