"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monesta kommentista paistaa läpi, että osalla lapsettomista nimenomaan ei ole antamisen iloa antaa sukulaislapsille lahjoja. Vaan jotain pientä ja halpaa tai kirpparilta, että voidaan todeta että jotain on annettu lahjaksi. Pienessä ja halvassa tai kirpparilta ostetussa ei ole mitään väärää jos se ei ole lahjan valintaa eniten ohjaava tekijä tai tausta-ajatuksena ole ettei mitään liian kivaa tai hienoa voi antaa.  Onko mahdollisesti suvun yleinen asenne, että lahjan antaminen on pakkopullaa ja siksi ei aikuisillekaan haluta antaa lahjaa?

Itse annan lahjoja sekä lapsille että aikuisille, mutta ihan ilolla ja ilahduttamistarkoituksella. Monella aikuisella tosin on jo kaikkea ja enemmänkin ja hyvin spesifi maku etenkin tavaroiden suhteen, joten monesti aikuisille tulee annettua jotain herkkua/juomaa/palavaa/kuluvaa. 

Aphan olisi halunnut että kaikki antavat ja saava

Jos ap kokee, että on vain kalliiden lahjojen automaatti, on varmaan perhedynamiikassa jotain muutakin pielessä, varsinkin jos ei viitsi/uskalla kertoa tuntemuksistaan äidilleen ja siskolleen. Jos tällaisesta asiasta tekee tai tulee ongelma, niin se on kyllä kaikkien asianomaisten ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset ovat aika lapsellisia, kuten tässäkin. Jaksavat nillittää jostain joululahjoista. Alv osta turhaa krääsää toisten mukuloille. Ostakoon itse. Osta itsellesi lahja, jos lahjoja kaipaat. Tee itsellesi omat jouluperinteet

Minulla on lapsi ja silti sanon, että joululahjat kuuluvat kaikille!!!!! 

 

Ei kuulu, jos on sovittu ettei niitä hommata! 

Onko se sopimus jos yhdelle vain ilmoitetaan mitä kaksi muuta ovat päättäneet?

 

Yksi ei voi määrätä neljää muuta antamaan lahjoja. Itse asiassa edes neljäkymmentä ei voisi määrätä yhtä antamaan lahjoja. 

Vastaavasti yksikin voi päättää, ettei anna lahjoja, vaikka muut antaisivatkin.

Ei ap:nkään ole mikään pakko ostaa siskon lapsille lahjoja. 

Se on ihan niin yksinkertaista.

Meillä kävi niin, että minun lähisukuni puolella päätettiin myös, että aikuisille ei tarvitse antaa lahjoja, toisten lapsillekaan ei tarvitse. Mainiota. Seuraavana vuonna ilmoitin miehen suvulle, että me toimitaan nyt samoin miehenkin suvun suhteen. 

Helppoa ja helpottavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua kylmää tässä keskustelussa se, miten arvottomana roskana täällä tunnutaan pitävän lasten itse tekemiä lahjoja. Jos lapsi on sinulle oikeasti rakas ja tärkeä, niin kyllä silloin lapsen omin pikkukäsin tehty "tuhrittu tonttu" tai "roskakäpy-asetelma" on oikeasti merkityksellisempi lahja kuin se, että lapsen äiti olisi ostanut jotain hienoa ja kallista. Opettaa myös lapselle paljon paremmin lahjan antamisen iloa, koska hänen itsetekemänsä asia on paljon henkilökohtaisempi ja sisältää paljon enemmän lapsen "ajatusta" ja hänelle todellisempi asia, kuin kaupasta ostettu. Itse tehty lahja on antajalle aina työläämpi vaihtoehto.

Pikku taiteilija on voinut hyvinkin tarkasti miettiä teostaan juuri saajalle, esim. Maalataan tonttu violetiksi, kun se on Nea-tädin lempiväri tai minä piirrän Aino-tädille kuvan sen koirasta.

Tämä. Laitan edelleen joka joulu esille kummityttöni yli kymmenen vuotta sitten tekemän joulukortin (tai niin kuin hän itse sanoi, taulun), mihin hän liimasi arkillisen tarroja mitkä oli varattu kaikkiin kortteihin. Se on hauska muisto ja kertoo minulle siitä, että lapsi ajatteli niin paljon kummitätiä että halusi tehdä tehdä ensimmäisen kortin juuri minulle. Viinipullo olisi jo aikaa sitten juotu ja unohtunut.

Jos on sovittu, että aikuisille ei lahjoja, sitten se on niin. Ap ehkä lapsena saanut lahjoja? Lahjoja on tietysti kiva saada, mutta itse en ainakaan toivo mitään väkisin suoritettua kunhan jotain on -lahjaa. Puoliso antoi kivoja lahjoja mutta hän on jo edesmennyt, nyt ei enää ole joulua eikä lahjoja, mutta joskus ollut. 

Jos ap ei halua antaa lapsille mitään rahatilanteen takia, kertokoon sen siskolle ennen joulua. Jos ap haluaa ilahduttaa lapsia, sitten se on niin ja hankkii jotain vaikka itse ei saa lahjoja. Ei niitä aina saa.

Älä osta niitä lahjoja, mikä pakko? Tosin, jos vietätte joulua porukalla sisaresi perheen kotona ja siskoltasi tulee ylöspito, silloin musta ihan asiallista, että viet ees joululahjat hänen lapsilleen.

"Mietin vaan, että haluavatko vanhemmat lähteä tuollaiseen kuvioon että he "voivat tulla lapsia katsomaan" mutta yksi perheenjäsenistä jätetään kutsumatta."

Minkä perheen? Jos isovanhemmat menee kylään yhden TYTTÄRENSÄ PERHEEN luo, miksi sinne pitäisi kaikki heidän aikuiset lapsensa kutsua? Eihän isovanhemmat voi ketään kutsua toisten kotiin. 

Tietenkin joko kaikille lahjoja tai sitten ei kenellekään. Tai jos vanhemmat välttämättä haluavat lapsilleen lahjat, ostakoon itse, mutta ei ketään toista voi vaatia lahjomaan lapsiaan jos ei hänellekään lahjoja hankita.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien voi olla haasteellista ymmärtää millainen härdelli lapsiperheen joulun järjestäminen on. Etenkin jos joulua järjestetään lapsiperheen kotona isommalle seurueelle, on siivoamisissa, koristeluissa, ruuanlaitoissa ym. valmistelussa perhearjen ohella valtava taiteilu. Ruokasuunnittelut, jouluaskartelut lasten kanssa, jouluvaatteet lapsille joulujuhlaa varten, kuusen hankkiminen ja koristelu. 

Keskivertoäidillä (useimmiten, joskus isälläkin) voi olla todella monta muistettavaa: omat lapset, kummilapset, mahdollisesti myös ystävien lapsia, puoliso, sisarukset, omat ja puolison vanhemmat ja parhaassa tapauksessa isovanhemmatkin, ystäviä, opettajia, päiväkodin henkilökuntaa, harrastuksen vetäjiä (osa ohjaa vapaaehtoisena), mahdollisesti avustaja jos lapsella sellainen on ja koska lasten jouluilo koskettaa, ehkä joulupuukeräykseenkin yksi tai kaksi pakettia. Etenkin jos suvun aikuisten keskinäinen lahjominen on ajautunut linjalle konvehtir

Ehkä se äiti härdellissään voisi asettua ihan muutamaksi sekunniksi lapsettoman sisaruksensa nahkoihin ja miettiä, että hänellä ei ole härdelliä, mutta ei ole myöskään häntä muistavia.

Vierailija kirjoitti:

"Kerrohan missä näkyy siskon ja vanhempien ilo ap:n olemassaolosta"

 

Mehän ei olla sitä näkemässä. Näiden hänen kommenttiensa perusteella en kyllä itse häntä pitäisi kovin iloatuottavana ihmisenä, mutta varmaan vanhemmat ja sisko välittävät hänestä kuitenkin.

Eli jos ei ole varaa/halua ostella kalliita joululahjoja valmiilta listalta sinun lapsillesi kun ei itsekään saa ainoatakaan muistamista, ei ole kovin iloatuottava ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien voi olla haasteellista ymmärtää millainen härdelli lapsiperheen joulun järjestäminen on. Etenkin jos joulua järjestetään lapsiperheen kotona isommalle seurueelle, on siivoamisissa, koristeluissa, ruuanlaitoissa ym. valmistelussa perhearjen ohella valtava taiteilu. Ruokasuunnittelut, jouluaskartelut lasten kanssa, jouluvaatteet lapsille joulujuhlaa varten, kuusen hankkiminen ja koristelu. 

Keskivertoäidillä (useimmiten, joskus isälläkin) voi olla todella monta muistettavaa: omat lapset, kummilapset, mahdollisesti myös ystävien lapsia, puoliso, sisarukset, omat ja puolison vanhemmat ja parhaassa tapauksessa isovanhemmatkin, ystäviä, opettajia, päiväkodin henkilökuntaa, harrastuksen vetäjiä (osa ohjaa vapaaehtoisena), mahdollisesti avustaja jos lapsella sellainen on ja koska lasten jouluilo koskettaa, ehkä joulupuukeräykseenkin yksi tai kaksi pakettia. Etenkin jos suvun aikuisten kes

Ikään kuin lapsettomuus/puolisottomuus tarkoittaisi, ettei ole ketään muita, jotka muistaisivat? Ja ehkä se muistaminen olisi ensisijaisesti siskon vanhempien tehtävä, jos lähisuvusta puhutaan, kuin sen siskon. 

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse ottanut roolin lahjojen ostajana. Voit lopettaa sen milloin haluat. Lahjoja ostetaan omasta halusta. 

Sallitko nelikymppisen lapsettoman tädin näkemyksen? Suvun ensimäiselle/ensimmäisille lapsille on ihana ostaa lahjoja, eli siinä tosiaan ottaa itselleen roolin lahjojen antajana. Sitten kun lapsia on lähemmäs kymmenen ja isommilla jo isojen lasten tai teinien toiveet, ollaankin tilanteessa missä lasten vanhemmat ottavat lahjan antamisen itsestäänselvänä ja perinteestä luopuminen tai lahjojen arvon pienentäminen on vaikeaa. Ketjun kommenttien perusteella se myös näyttää tarkoittavan että on kylmä kun ei halua muistaa lapsia jos ei saa itsekin lahjoja. Mutta ei se näinkään ole. Halu ilahduttaa on edelleen, mutta se vie valtavan paljon enemmän rahaa kuin alkuvuosina eikä vastineeksi saa välttämättä edes kiitosta.

Itse olen ihan tyytyväinen kun lapsimäärän lisääntyessä aikuisten lahjoista on luovuttu. Sitä vaan ei olisi pitänyt päättää yksipuolisesti niin että aikuiset eivät tarvitse lahjoja, ostetaan vain lapsille. Mieluummin niin, että aikuiset eivät tarvitse lahjoja ja jos haluaa antaa niin jotain pientä lapsille. Ehkä vanhemmat eivät hahmota että pelkästään omien sisarusten lasten synttäri- ja joululahjoihin menee helposti pitkälti toista tuhatta vuodessa jos toteuttaa toiveet sieltä kalliimmasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin joko kaikille lahjoja tai sitten ei kenellekään. Tai jos vanhemmat välttämättä haluavat lapsilleen lahjat, ostakoon itse, mutta ei ketään toista voi vaatia lahjomaan lapsiaan jos ei hänellekään lahjoja hankita.

No eiköhän ole ihan luonnollista, että myös isovanhemmat HALUAVAT antaa lahjoja lapsenlapsilleen. Ap:n ei tarvitse, jos ei halua. 

En ihan ymmärrä, ettei nähdä mitään eroa pienten lasten ja aikuisten välillä. 

Avaudun nyt tähän joululahjaketjuun.... 

Ystäväni on vähävarainen yli 50-vuotias. Hän haluaa antaa lahjan kaikille sisaruksilleen isossa sisarusparvessa sekä heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Olen yrittänyt toppuutella rahan menoa ja koittanut ideoida mahdollisimman edullisia muistamisia. 

No, jos hän saa vastalahjoja, niin sieltä tulee kaikkea turhaa eikä yhtään justiin hänelle mietittyjä lahjoja. Esim: Keinokuituisia pörrösukkia vaikka hän käyttää vain villasukkia. Joka joulu saa kynttilälyhdyn ja kynttilöitä, niitä on nyt kertynyt aika monta ja monta käyttämätöntä. Pyjamia ja paituleita, niitä on kaappi täynnä ja osa väärän kokoisia. Pyyhkeitä, niitä on kans kaappi täynnä. Suklaata, hänellä diabetes eikä muutenkaan paljoa syö makeaa.

Hän olisi varmasti iloinen ja kiitollinen vaikka lahjakortista kampaajalle, uimahalliin, hierojalle, jalkakahoitoon yms. Tai päivittäisistä tarvikkeista, jotka voi käyttää pois teetä, kahvia ym. 

Mikä ihmeen järki ja ilo on vaihtaa lahjoja millä kukaan ei tee yhtään mitään. Kukin käyttäköön rahansa omiin tarpeisiin.

Jokainen vanhempi tietää itse mitä lapsi haluaa ja tarvitsee. Minä en ainakaan halua mitään mitä sattuu tavaraa meidän kotiin yhtään enempään kuin sielä jo on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kerrohan missä näkyy siskon ja vanhempien ilo ap:n olemassaolosta"

 

Mehän ei olla sitä näkemässä. Näiden hänen kommenttiensa perusteella en kyllä itse häntä pitäisi kovin iloatuottavana ihmisenä, mutta varmaan vanhemmat ja sisko välittävät hänestä kuitenkin.

Eli jos ei ole varaa/halua ostella kalliita joululahjoja valmiilta listalta sinun lapsillesi kun ei itsekään saa ainoatakaan muistamista, ei ole kovin iloatuottava ihminen?

 

Ei, vaan kommenttinsa ovat niin happamia ja katkeria. 

Ja kyse ei ole MINUN lapsistani. Ja kukaan ei pakota ostamaan kalliita lahjoja eikä lahjoja ollenkaan. Ei ole myöskään mikään pakko mennä viettämään joulua toisten luo, jos homma ei miellytä. 

Ymmärrän hyvin. Minulla se tilanne, että olen yhden lapsen yksinhuoltaja, pienituloinen. Sisaruksillani on kummallakin kaksi lasta, yhteensä siis neljä. Kummassakin perheessä kaksi hyvätuloista vanhempaa. Aina tulee toivetta ennen joulua, että mitä neljä sisarusten lasta haluavat minulta lahjaksi. Sama synttärinä, odotus, että jokaista muistetaan ja jokin spesifi lahjatoive. Ostan lahjat siis neljälle, jouluna + synttärinä. Ja oma ainokainen lapseni saa yhden lahjan kummaltakin perheeltä, jouluna, synttärinä. Ei mene tasan, vaihdettujen lahjojen määrä tai niihin käytetty rahasumma. En tiedä, miten ottaa jutuiksi. Miettinyt kyllä, että voisin sanoa, että muistan vain synttäreinä, mutta jouluna minulla on varaa ostaa lahjat vain omalle lapselleni. Tai jätän heidän lahjatoiveet täyttämättä ja ostan sisarusten lapsille jotakin hyvin pientä, niin että summa ei tule isoksi (esim. jouluna jokaiselle 4:lle  5 e lahja = 20 e, vrt 30 e lahja = 120 e). Voisin aloittaa tästä joulusta.

Vierailija kirjoitti:

"Mietin vaan, että haluavatko vanhemmat lähteä tuollaiseen kuvioon että he "voivat tulla lapsia katsomaan" mutta yksi perheenjäsenistä jätetään kutsumatta."

Minkä perheen? Jos isovanhemmat menee kylään yhden TYTTÄRENSÄ PERHEEN luo, miksi sinne pitäisi kaikki heidän aikuiset lapsensa kutsua? Eihän isovanhemmat voi ketään kutsua toisten kotiin. 

He eivät ole pelkästään isovanhempia, vaan myös omien lastensa vanhempia. Välittävätkö he ollenkaan omista aikuisista lapsistaan, jos on ihan okei että jätetään sinkku viettämään joulua yksinään vaikka hänestä olisi kiva olla muiden seurassa? Aikooko se yksi kyläilyn arvoinen tytär tehdä aikanaan saman omille lapsilleen, sanoa suoraan tai rivien välissä että et merkitse minulle mitään?

Jos minusta tuntuisi tuolta kuten ap:stä tuntuu, keksisin jouluksi jotain muuta. Ostaisin herkkuja ja viiniä, pitäisin sohvalla leffa- tai sarjamaratonin. Kävisin välillä ulkona kävelyllä bongailemassa joulupukkeja ja toivottelemassa hyvää joulua. 

Tee oma joulusi! Nuo ajatuksesi ja ongelmat väleissänne ovat siitä merkki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkyy kyllä lapsettoman itsekkyys. Luuletko ettei ne vanhemmat jää ilman?? Miksi sinun ainoana aikuisena pitäisi saada lahja ja muiden ei?

Eikö ne lapset olekaan lahja vanhemmillensa, elämän paras ja suurin lahja?

Tämä on niin yksinkertaistetun typerä kommentti tässä kontekstissa, että miksi edes vaivautua... Mutta kun ihmisestä tulee vanhempi, häntä ei enää tämän jälkeen tulisi lahjoa mitenkään? :D Aikamoinen kulttuurinen ja kulutuksellinen muutos suurelle osalle kansaa.

Täällähän lapselliset hokee ettei aikuisille kuulu antaa lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

"Niin että päiväkodin henkilökunnalle ym lahjat muttei tule mieleen että omalle siskolle."

 

Tässä tapauksessa emme tiedä hyttysen pierun vertaa mistään päiväkodin henkilökunnan lahjoista (ei niitä edes anna kuin jotkut), mutta se tiedetään, että on PÄÄTETTY ettei aikuisten kesken vaihdeta lahjoja jouluna omassa (laajennetussa) perhepiirissä.

APlta ei kysytty. Oletko sinä sellainen joka päätät yksin/jonkun toisen kanssa kysymättä muilta asianomaisilta AIKUISILTA mitään ja sitten ilmoitat että näin on sovittu ja tämä on päätös?

Siellä on siis yksi kuuluisa surullisenkoominen suvun katkera vanhapiikatäti taas lisää.