"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Vierailija kirjoitti:

No älä osta nille kersoille mitään. Kuka pakottaa?

Sanot vaan että koska eivät ole sinun kersojasi et osta heille mitään koska sinäkään et saa lahjaa.

AP voi sanoa just noin. Lapsille ostetaan lahjoja ja minulle myös. Jos minä en saa lahjaa, en osta lahjoja lapsillekaan. Oletko aikuinen, AP?

Ehdota että aikuisten kesken pidetään arvonta, niin että jokainen aikuinen ostaa yhden lahjan jollekin arvotulle kohteelle. Voidaan pitää salaisena kuka antaa kenellekin.

Itsekään en näin aikuisena mammana jolla on varaa ostaa itselleen hyvinkin tavaraa välitä, saanko jotain hätäpäissä cittarista ostettua. Mikä on valtaosa niistä lahjoista, mitä näin aikuisena saan muilta kuin omalta puolisolta.

Sen sijaan olisi liikuttavaa jos joku antaisi lahjaksi jotain itse tehtyä tai jotain muuta minkä eteen on selkeästi nähty ajatusta ja vaivaa, kuten vaikka lempiväristäni kasattu pieni paketti runolla jossa on vaikka sukat ja suklaata.

Minä en ainakaan halua mitään! Päin vastoin, yritän päästä kaikesta turhasta roinasta eroon. Jos jotain haluan, ostan sen itse. 

Hohhoihaa mitä sä olisit vailla?

Kompromissi, ap.

Unohda kallis lahjalista ja anna lapsukaisille kummallekin ikätason mukainen oma kirja. Lahja täydentyy, kun luet kirjoja heille ja heidän kanssaan.

Nykyisin lapsille luetaan aivan liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ostaisi siskon lapsille tuossa tilanteessa mitään.

Tiedän tunteen. Ostan joka synttärinä ja jouluna ystäväni kahdelle lapselle lahjat. Eli yht. 4 lahjaa vuodessa, toiveiden mukaan. Ollaan myös joka joulu vaihdettu lahjat ystäväni kanssa keskenään, ja syntymäpäivinä myös.

Viime jouluna sain häneltä lahjaksi lapsensa tekemän käpykynttilän. Siis glitterillä kuorrutetun roskakävyn jolle oli liimattu tonttulakki päähän, tökätty koko setti kaarnapalaan ja ympätty tuikku viereen.

En osta lahjoja enää koko poppoosta kellekään.

Aika tunnistettavaa!😁

Lapsen tekemä lahja on arvokas, kun se annetaan vanhemmille tai isovanhemmille. Muut ihmiset tuskin jaksavat niitä ihastella. Lapsen tekemä piirustus voi olla kiva saada.

Vierailija kirjoitti:

 

Hohhoihaa mitä sä olisit vailla?

Just tää! Ja kelpaisko se edes? Vai olisiko pään päällä musta ajatuskupla, ja yöllä tyynylle tirahtaisi pari kyyneltä? 

Siskon tytär tykkää punajuurista. Aina on ilo ylimmillään kun täti on paketoinut punajuuritölkkejä, ja tyttö avaa paketit😂

Oletpa lapsellinen ja pikkumainen. Jos sinulta ei joulumieltä ja anteliaisuutta löydy, älä enää osta siskosi lapsille mitään. Osallistutko muuten joulupöydän valmisteluun tekemällä/maksamalla ruokia ja herkkuja, vai istutko valmiiseen pöytään tyytyväisenä, kun vanhempasi tekevät ja maksavat kaiken mielellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ei tarvitse joululahjoja, joulu on lasten juhla.

Lapsettomien pitäisi siis olla aina joulun pyhät töissä?

Siis sulleko ei joulu merkitse mitään muuta kuin lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkaisisin napanuoran ja menisin vasta joulun jälkeen käymään.

En halua viettää joulua yksin. Olen lapseton sinkku ja ystävät ovat tietysti jouluna omien perheidensä/sukujensa kanssa.

Ap

Sitten mietit, mikä on sinulle tärkeää.

Ja muista, että kateus on synti eikä auta elämässäsi.

Omana mielipiteenäni sanoisin vielä, että lahjankipeä aikuinen tuntuu minusta kauhean hassulle idealle. Eikö sinulla ole tarpeeksi krääsää?

Tässä ei nyt ole ollenkaan kyseessä se, etteikö aikuinen pärjää ilman joululahjoja. Tottakai pärjää, jos on pakko. Mutta kun hän viettää joulua sukulaisten kanssa ja on itse muistanut sukulaislapsia monin tavoin, niin siinä korostuu se, että kukaan ei oikeasti arvosta häntä eikä välitä hänestä. Tämä. Se tuntuu varmasti pahalta. Ap voiosi saada enemmän iloa, jos antaisi lahjat hyväntekeväisyyteen kuten Pelastusarmeijalle, joka auttaa vähäosaisia. Ap voi vaikka ostaa mukavan lelun tai vaatteen ja paketoida joulupataan tuntemattomalle lapselle.

Aikuisille on tosi vaikeaa ostaa kivoja mutta samalla kohtuuhintaisia tavaralahjoja, jotka eivät olisi lähinnä turhanpäiväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks tässä ketjussa yhtään perheellistä, joka on lasten lahjoista kateellinen?

Miksi AP:n siskoa syytellään, kun ei hänkään mitään lahjoja ole itselleen vaatimassa. Onhan se outoa, että vaan yksi "aikuinen" kokee epäoikeudenmukaisuutta lasten lahjoista. 

Ap:n siskoa syytellään koska on röyhkeä. Vain röyhkeä ihminen kehtaa laittaa kalliita lahjatoiveita kolme- ja kuusivuotiaan lahjalistaan.

Olisi kiva tietää, että mitä ne kalliit lahjat mahtavat noin pienille lapsille olla

Hyviin käytöstapoihin kuuluu aina vuorovaikutteisuus. Ihan perus juttu.

Tässä ko. tapauksessa, mikäli ap menee valmiiseen joulupöytään, hänen pitää viedä jotain emännälle/isännälle. Joko osallistua tarjottavien muodossa, jos näin etukäteen sovitaan tai viedä esim. kukat/viini/suklaata.

Ymmärrän, että lapsille ostetaan lahjoja, mutta pikkulasten vanhemmat eivät saa unohtaa kummeja ja mummeja, jotka lapsia muistavat. Heille pitää ostaa jotain (pientä) vastalahjaa. 

Vuorovaikutteisuus pitää muistaa myös kutsuissa. Ei kukaan ole velvollinen kutsumaan ja laittamaan juhlaa joka vuosi ja muut vain tulevat valmiiseen pöytään. Tämä pitää voida ottaa puheeksi, jos asia vaivaa. Jotkut perustelevat, ettei ole tilaa, en osaa kokata, leipoa jne. Ei auta selittelyt, jokainen tyylillään, mutta vuorotellen.

Oletko ap todella nuori - vai muuten vaan lapsellinen? 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisille on tosi vaikeaa ostaa kivoja mutta samalla kohtuuhintaisia tavaralahjoja, jotka eivät olisi lähinnä turhanpäiväisiä.

Ei ole. Laadukasta suklaata, viiniä, muuta alkoholia, muita herkkuja tms. tms. Ei jää kuleksimaan, ja jos vähänkin tuntee lahjan saajaa, on ihan helppo valita mieleisiä tuotteita.

Tällaisesta aloituksesta tulee ensimmäisenä kysymys; miksi vietät joulua,ymmärrätkö sen historiasta mitään? Toisena kysymys; etkö uskalla sanoa omaisillesi,että et osta kalliita lahjoja vain siksi että niitä pyydetään tai niin on tapana tehdä? Elämä ei toimi niin,että yksi on aina se joka antaa,muttei koskaan itse saa mitään. Eiköhän ne kullanmurut ilahdu vaikka yhdestä päivästä tädin seurassa yökyläilyineen,jos sellaiseen kykenet? Käytä mielikuvitustasi tai sitten olet vain rehellinen- pelkäätkö hylkäämistä tai pahoja puheita,jos et ole toteuttamassa muiden toiveita tyhjän takia? Aineeton lahja on nykyisin materiaa ja roinaa eettisempi valinta. Kerro äidillesi,ettet enää aio käyttää rahaa muuhun kuin omaan hyvinvointiisi ja pakollisiin menoihin joulu on yhdessäoloon juhla,ei mikään jenkkien roina markkina. Siskosi saa lapsilleen lahjoja muualtakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisille on tosi vaikeaa ostaa kivoja mutta samalla kohtuuhintaisia tavaralahjoja, jotka eivät olisi lähinnä turhanpäiväisiä.

Ei ole. Laadukasta suklaata, viiniä, muuta alkoholia, muita herkkuja tms. tms. Ei jää kuleksimaan, ja jos vähänkin tuntee lahjan saajaa, on ihan helppo valita mieleisiä tuotteita.

Niin, siis tavaralahjoja. Totaa, vaikeaa, eikä sellaisia siksi kannatakaan ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap todella nuori - vai muuten vaan lapsellinen? 

Kuinka nuori pitäisi olla, että tykkää saada lahjan jouluna? Itse lähestyn kuuttakymppiä, ja tykkään saada itsekin lahjan jouluaattona.

Vierailija kirjoitti:

Hyviin käytöstapoihin kuuluu aina vuorovaikutteisuus. Ihan perus juttu.

Tässä ko. tapauksessa, mikäli ap menee valmiiseen joulupöytään, hänen pitää viedä jotain emännälle/isännälle. Joko osallistua tarjottavien muodossa, jos näin etukäteen sovitaan tai viedä esim. kukat/viini/suklaata.

Ymmärrän, että lapsille ostetaan lahjoja, mutta pikkulasten vanhemmat eivät saa unohtaa kummeja ja mummeja, jotka lapsia muistavat. Heille pitää ostaa jotain (pientä) vastalahjaa. 

Vuorovaikutteisuus pitää muistaa myös kutsuissa. Ei kukaan ole velvollinen kutsumaan ja laittamaan juhlaa joka vuosi ja muut vain tulevat valmiiseen pöytään. Tämä pitää voida ottaa puheeksi, jos asia vaivaa. Jotkut perustelevat, ettei ole tilaa, en osaa kokata, leipoa jne. Ei auta selittelyt, jokainen tyylillään, mutta vuorotellen.

Nimenomaan. Peruskohteliaisuutta.