Jos uusi tapaamasi henkilö kertoo olevansa kotiäiti, ja samalla selviää että nuorin lapsensa jo yli 10v,
Kommentit (288)
Täällä porukka puhuu haluttomuudesta viedä lapsi vieraalle hoitoon, vaikka kyse on kotiäitiydestä kun lapsi on liki esiteini-iässä. Todella välkyn kuvan itsestään antavat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaa jäädä kotiin, on hyvä tehdä puolison kanssa sopimus siitä, miten kotona olo korvataan rahallisesti. Tiedän, että joissain perheissä näin onkin tehty.
Sinänsä en menisi sanomaan, että älykäs nainen ei jaksaisi jäädä kotiäidiksi. Jos tämä olisi totta, se tarkoittaisi, ettei älykäs nainen voisi ikinä jäädä eläkkeelle, koska vain työ antaisi hänen elämäänsä sisältöä.
Paljonko kotiin jäävän olisi kohtuullista maksaa per vuosi myöhemmin hyvitystä siitä että toinen on häntä elättänyt?
0e. Se rakkaus ja huomio mitä äiti lapsiin kaataa on niiden lasten etu. Jos mies ajattelee vain itseään ja omaa lompaansa niin hän ei ole perhekelpoinen ollenkaan.
Moni elämänkoululainen hankkii lapsia nuorena, osittain varmasti juuri siksi. Kuulostaa kivemmalta olla kotiäiti kuin työtön ja kouluttamaton. Ja sitä sitten ollaan hamaan tappiin asti.
Sinänsä ymmärrän, että siinä hommassa vähäosaisempi voi kerrankin olla samassa asemassa kuin muutkin jossain vaiheessa elämässään. Moni vielä asemastaan riippumatta kehuu, miten lapset ovat elämän suurin saavutus, joten mikä ettei haluaisi samaa, kun siihen kykenee.
Yhteiskunnan tasolta lisääntymistä ei myöskään ole varsinaisesti haluttu hillitä, vaikka koulutetummat ovat jo sitä tehneet. Voi olla, että meillä tulee siis kasvamaan suhteellisesti enemmän nepsyjä ja suorittavaa työtä tekeviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.
Erityisen älykkäällä naisella voi olla ns. omaa rahaa, joten jos mies jättää, hän ei jää tyhjän päälle. Avioerossa hän saa avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta puolet.
Toisen ihmisen pärjäämisen dissaaminen on melko typerää, eikä kerro ihan hirveän hyvästä pärjäämisestä sekään.
Tuo on aika harvinainen kuvio, että nainen kerryttäisi omaa rahaa opintojen ja lyhyen töissäolon tai yrittäjänä olon myötä ja maksaisi itse kotona olemiset yli kymmeneksi vuodeksi.
Jos nyt aivan realistisesti pohditaan näitä elämäntapa-kotiäitejä, niin miten ihmeessä älykäs nainen voisi tyytyä siihen, että elämän sisältö on pelkkää kotona hääräämistä pikkulapsiajan jälkeen? Voi toki olla älyllisiä harrastuksiakin.
Miten älykäs ihminen ei tylsisty hommaan, johon voisi aivan hyvin myös palkata kotiapulaisen? Ja edelleen puhun kotiäideistä, joilla ei ole enää alle kouluikäisiä lapsia.
Siinäpä sinulle pohdittavaa.😂
Oletko itse älyllisesti niin kuiva, että ainoastaan työ antaa sinulle virikkeitä ja pohdittavaa? Kun pomo sanoo, että mietipäs tätä?
Kuten sanottu, kun on omaa rahaa ja sijoituksia, niin omaisuus kyllä karttuu. Tiedän, että se ei ole tavallista, mutta ei täysin tavatontakaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä porukka puhuu haluttomuudesta viedä lapsi vieraalle hoitoon, vaikka kyse on kotiäitiydestä kun lapsi on liki esiteini-iässä. Todella välkyn kuvan itsestään antavat kyllä.
Kyllä sillä äidin läsnäololla ja rauhall on merkitys ihan läpi lapsen elämän. Jos haluaa lasten supermenestyvän, äidin on tärkeä pitää yllä tätä ihan läpi elämänsä. Ja muistaa lapsia vaikka rukouksissaan. Jotenkin outo tämä suomalaisten orjamentaliteetti, ihan kuin millään muulla ei olisi elämässä väliä kuin orjatyöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.
Erityisen älykkäällä naisella voi olla ns. omaa rahaa, joten jos mies jättää, hän ei jää tyhjän päälle. Avioerossa hän saa avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta puolet.
Toisen ihmisen pärjäämisen dissaaminen on melko typerää, eikä kerro ihan hirveän hyvästä pärjäämisestä sekään.
Tuo on aika harvinainen kuvio, että nainen kerryttäisi omaa rahaa opintojen ja lyhyen töissäolon tai yrittäjänä olon myötä ja maksaisi itse kotona olemiset yli kymmeneksi vuodeksi.
Jos nyt aivan realistisesti pohditaan näit
Tuo kaikki ei kerro muusta kuin itsestäsi. Sinä halveksut kotiäitejä ja maalailet mielessäsi kuvaa että ovat tyhmiä ja yksinkertaisia eikä elämässään ole sisältöä.
Ei se kerro kuin sinusta. Yhdenlaista naisvihaa tuokin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaa jäädä kotiin, on hyvä tehdä puolison kanssa sopimus siitä, miten kotona olo korvataan rahallisesti. Tiedän, että joissain perheissä näin onkin tehty.
Sinänsä en menisi sanomaan, että älykäs nainen ei jaksaisi jäädä kotiäidiksi. Jos tämä olisi totta, se tarkoittaisi, ettei älykäs nainen voisi ikinä jäädä eläkkeelle, koska vain työ antaisi hänen elämäänsä sisältöä.
Paljonko kotiin jäävän olisi kohtuullista maksaa per vuosi myöhemmin hyvitystä siitä että toinen on häntä elättänyt?
0e. Se rakkaus ja huomio mitä äiti lapsiin kaataa on niiden lasten etu. Jos mies ajattelee vain itseään ja omaa lompaansa niin hän ei ole perhekelpoinen ollenkaan.
Miksi mies ei jää kotiin? Mielestäni mies ei ole perhekelpoinen, jos ei ole valmis jäämään koti-isäksi edes hetkeksi. Miksi lapset eivät tarvitsisi nimenomaan myös isän läheisyyttä äidin lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut viedä lapsiani vieraalle hoitoon, koska minut vietiin lähes vauvana. Suhde vanhempiin jäi etäiseksi, teennäiseksi. En halunnut, että lapsilleni käy samoin. Ihan omakohtaiseen kokemukseen perustuva, kansainvälisesti menestyneiden uraohjusten jälkeläisen valinta.
Kolmen äiti
Oikein hyvä! Sama täällä.
Minäkin haluan panostaa lapsiini ja perheeseen muutenkin. Ja läheisiin ihmissuhteisiin.
Se on tärkeintä
Kuka vie 10-vuotiaan hoitoon? Onhan tuo jo lapsellekin stressaavaa, kun kotoa tullessa on joku hengittämässä niskaan. Minusta oli päivän paras hetki kun tulin koulusta kotiin ja sain olla yksin. En halunnut mennä edes kavereille, joilla oli vanhemmat kotona vaan kaverit tulevat meidän kotiin jossa oli rauha.
Eikö teillä ole kotona tilaa kaikille olla? Ja miksi kotona ei ole rauha, jos vanhemmat ovat siellä? Hengittämässä niskaan? Kuulostaa oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Moni elämänkoululainen hankkii lapsia nuorena, osittain varmasti juuri siksi. Kuulostaa kivemmalta olla kotiäiti kuin työtön ja kouluttamaton. Ja sitä sitten ollaan hamaan tappiin asti.
Sinänsä ymmärrän, että siinä hommassa vähäosaisempi voi kerrankin olla samassa asemassa kuin muutkin jossain vaiheessa elämässään. Moni vielä asemastaan riippumatta kehuu, miten lapset ovat elämän suurin saavutus, joten mikä ettei haluaisi samaa, kun siihen kykenee.
Yhteiskunnan tasolta lisääntymistä ei myöskään ole varsinaisesti haluttu hillitä, vaikka koulutetummat ovat jo sitä tehneet. Voi olla, että meillä tulee siis kasvamaan suhteellisesti enemmän nepsyjä ja suorittavaa työtä tekeviä ihmisiä.
Yhteiskunnalla ei ole oikeuttakaan hillitä kasvua. Se mitä se voi tehdä, jos kerran niin kovasti kotiäitejä ja äitejä ylipäätään vihaa, on tarjota naisille muita, mielekkäitä vaihtoehtoja. Mutta naiset eivät ole täällä raatamalla perse ruvella "yhteiskunnalle" tai sinulle, vaan elämässä omia elämiään ja valitsevat sellaiset kohtalot, jotka heille sopivat ja missä pääsevät antamaan itsestään palkitsevalla tavalla eniten. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Että rikas puoliso vissiin on tai sitten erityislapsi/lapset joiden takia hyvä olla kotona.
Suomessa todennkäköisemmin niin köyhä perhe, että työnteko ei kannata tukien takia. Äidillä matala koulutus tai ei koulutusta lainkaan eikä töihin paluu onnistu pitkän poissaolon jälkeen.
Mulla on tuttava, joka on koko ikänsä ollut kotiäiti, vaikka opiskeli yliopistotutkinnon. On sitä edelleen, vaikka lapset on jo aikuisia. En usko, että jäisi tyhjän päälle, vaikka ero tulisikin on sijoituksissa perittyä rahaa. Tästä syystä en ainakaan kommentoisi ketään kuten kommentoija numero 1.
Vierailija kirjoitti:
Täällä porukka puhuu haluttomuudesta viedä lapsi vieraalle hoitoon, vaikka kyse on kotiäitiydestä kun lapsi on liki esiteini-iässä. Todella välkyn kuvan itsestään antavat kyllä.
Juu ei koululaista vieraalle hoitoon, kyllä jämpti on näin. Jos menee lukioon, voidaan miettiä josko itse voisi kotoa olla osa-aikaisesti muuallakin. Mutta ehkä ei kuitenkaan kannata, koska "lapsen etu".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meinaa jäädä kotiin, on hyvä tehdä puolison kanssa sopimus siitä, miten kotona olo korvataan rahallisesti. Tiedän, että joissain perheissä näin onkin tehty.
Sinänsä en menisi sanomaan, että älykäs nainen ei jaksaisi jäädä kotiäidiksi. Jos tämä olisi totta, se tarkoittaisi, ettei älykäs nainen voisi ikinä jäädä eläkkeelle, koska vain työ antaisi hänen elämäänsä sisältöä.
Paljonko kotiin jäävän olisi kohtuullista maksaa per vuosi myöhemmin hyvitystä siitä että toinen on häntä elättänyt?
0e. Se rakkaus ja huomio mitä äiti lapsiin kaataa on niiden lasten etu. Jos mies ajattelee vain itseään ja omaa lompaansa niin hän ei ole perhekelpoinen ollenkaan.
Miksi mies ei jää kotiin? Mielestäni mies
Ihminen on nisäkäs ja naaraat ja koiraat ovat aivan erilaisia sekä persooniltaan että tietysti hoivaominaisuuksiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Sulkee sen mahdollisuuden pois, että on 'aika siirtyä seuraavaan elämänvaiheeseen'. Joko ei ole sisäistänyt mikä on ajan trendi tai on valinnut puolisonsa ja elämänsä kerralla oikein.
Ei sulje. Kotiäitinä voi vaikka opiskella uuden ammatin.
Ensimmäisenä ajattelisin, että on varmaan vaikea saada töitä tässä taloustilanteessa ja monen kotiäitivuoden jälkeen. Ja sitten aplodit siitä, että joku vielä haluaa ja voi keskittyä lapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalitapaus. Vammainen lapsi ja rahaton äiti, laiskapaska isä.
Kateus?
Vierailija kirjoitti:
Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.
Kovan luoton sijaan kyseessä saatta enemmin olla se, että on syrjäytynyt työmarkkinoilla. Lapset hankittu nuorena ilman koulutusta tai ainakaan merkittävää työkokemusta. Sitten ihan nomivanhempainvapaat ovat venyneet ja töihin paluu pelottaa. Taustalla esim. sosiaalisten tilainteiden pelkoa tai yksinkertaisesti kyvyttömyys elämänmuutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Moni elämänkoululainen hankkii lapsia nuorena, osittain varmasti juuri siksi. Kuulostaa kivemmalta olla kotiäiti kuin työtön ja kouluttamaton. Ja sitä sitten ollaan hamaan tappiin asti.
Sinänsä ymmärrän, että siinä hommassa vähäosaisempi voi kerrankin olla samassa asemassa kuin muutkin jossain vaiheessa elämässään. Moni vielä asemastaan riippumatta kehuu, miten lapset ovat elämän suurin saavutus, joten mikä ettei haluaisi samaa, kun siihen kykenee.
Yhteiskunnan tasolta lisääntymistä ei myöskään ole varsinaisesti haluttu hillitä, vaikka koulutetummat ovat jo sitä tehneet. Voi olla, että meillä tulee siis kasvamaan suhteellisesti enemmän nepsyjä ja suorittavaa työtä tekeviä ihmisiä.
Kaikki suorittavat oppivelvollisuutensa ja sen jälkeen saa tehdä mitä haluaa. Se päättyy myös tietyyn ikään mennessä, ei suinkaan akateemisen tutkinnon tasoon. Elämässä on muitakin asioita, kuin jotkut herrakerhojen paperit ja mielipiteiden papukaijamainen toistelu. Jos tekee niistä oman elämänsä keskipisteen niin siitä vaan, mutta ei se tee yhtään huonommaksi sitä, joka tekee keskipisteen vaikkapa sitten lapsistaan. Ehkäpä jopa päin vastoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halunnut viedä lapsiani vieraalle hoitoon, koska minut vietiin lähes vauvana. Suhde vanhempiin jäi etäiseksi, teennäiseksi. En halunnut, että lapsilleni käy samoin. Ihan omakohtaiseen kokemukseen perustuva, kansainvälisesti menestyneiden uraohjusten jälkeläisen valinta.
Kolmen äiti
Tästä on tutkimuksiakin, että ns. supermenestyjä-tyyppiset ihismiset ovat saaneet lapsuudessaan superpaljon nimenomaan äidinrakkautta. Lapsen psyyke ja itsetunto rakentuvat läpi elämän ja pikkulapsiaika on niiden perusta. Jos joku epää lapsilta tai äidiltä tämän vaiheen niin tästä ihmisestä tulee lähes pomminvarmasti ongelma ja antagonisti.
Nimenomaan pikkulapsiaika, varhaislapsuus. Ja lisäksi ovat saaneet hyvien geeniensä lisäksi esimerkkiä aktiivisesta ja työteliäästä elämäntavasta. Kyllä nämä kaikki periytyvät vahvasti, vaikka me laiskemmat vanhemmat mielellämme muuta selittelemme.
Tästä on tutkimuksiakin, että ns. supermenestyjä-tyyppiset ihismiset ovat saaneet lapsuudessaan superpaljon nimenomaan äidinrakkautta. Lapsen psyyke ja itsetunto rakentuvat läpi elämän ja pikkulapsiaika on niiden perusta. Jos joku epää lapsilta tai äidiltä tämän vaiheen niin tästä ihmisestä tulee lähes pomminvarmasti ongelma ja antagonisti.