Jos uusi tapaamasi henkilö kertoo olevansa kotiäiti, ja samalla selviää että nuorin lapsensa jo yli 10v,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, miten yhteiskunnalta saadut tuet, eli ilmainen raha, määrittelevät monen ihmisen käsitystä itsestään.

Mikä siinä sinusta on jännää? Kysehän ei ole mistään muusta kuin siitä, millä perusteella niitä tukia saa. Et voi saada omaishoidontukea, jos et ole omaishoitaja etkä voi saada sairaseläkettä, jos et ole sairaseläkkeellä jne. jne. Kyse on ihan Kelan luomista määritelmistä, ei mistään muusta. 

No jätetään sitten ne Kelan määritelmät sinne Kelan kanssa käytäviin keskusteluihin.

Jos kotiäiti kokee olevansa kotiäiti, hän on kotiäiti. Oli lapsi sairas tai muuten erityistarpeinen tai ei. Sitäpaitsi äiti, jolla on useampia lapsia, on näiden kaikkien kotiäiti, vaikka olisi yhdelle omaishoitaja.

Tämä on kyllä todella outo sivujuonne kun kotiäiti ei saa penniäkään mitään tukea. Hoitovapqa on eri asia, kotiäiti on vasta jos jää kotiin sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiiys kauhistuttaa erityisesti niitä mammoja, jota tuuppaavat lapsensa 10kk iässä 10 tunniksi päikkyyn, koska eivät halua olla oman lapsensa kanssa enempää kuin on ihan pakko. Jos mahdollista nämä äidit laittavat lapsen päikyn jälkeen isovanhemmille niin usein kuin mahdollista. 

Miksi se on nimenomaan äiti, joka "tuppaa" lapsen hoitoon? Useimmilla lapsilla on myös isä. Ja jos äiti on jo ollut 10kk kotona, niin siinä kohtaa isä voisi hyvin jäädä vuorostaan kotiin.

Monenko isän olet kuullut kauhistelevan ja tuomitsevan kotiäiityttä? Niinpä, 

Mutta ilmeisesti monikaan mies ei ole valmis siihen satsaamaan. Sen verran monta omilla rahoillaan kotiäitiyttä sponssaavaa naista täällä juttelee. Ja loput varoittelevat, että älkää ryhtykö, älkää luottako että mies kantaa vastuunsa...

Minä olen. Lapset jo teinejä. Ei tarvitse sääliä tai pitää reppanana. Omistan itse metsää sen verran, ettei tarvitse käydä töissä. Harva tästä tietää. En ole huudellut. Osa varmaan luulee, että elän miehen siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kahdeksan vuotta kotiäitinä. Helpompaa noin, kun lähteä aamulla roudaamaan päiväkotiin kolmea lasta. Pitää käydä suihkussa, pukeutua ja tehdä itsensä pärjäävän näköiseksi. Lisäksi tietysti pukea kolme lasta, pakata heille jokaiselle kaikki varavaatteet, parille vaipat yms. Päiväkotimaksutkin ovat kolmelle jo sen suuruiset, että se syö työssä käynnistä saatavan hyödyn.

Minä myös entinen kotiäiti ja tekisin saman ehdottomasti uudestaan. Voi kuinka nämä päikkylapset olivat mielellään meillä leikkimässä vloppuisin ja saivat aina omieni kanssa leipää tai pullaa mehun kanssa. Heidän koteihin ei juurikaan päässyt leikkimään missä molemmat vanhemmat uraihmisiä. Minä oikeasti säälin näitä lapsia etenkin kun he sairastivat yksin kodeissaan.

lapsi on jotenkin vammainen joten äiti tarvitsee lepohetken ennen kuin lapsi tulee koulusta

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Lapset jo teinejä. Ei tarvitse sääliä tai pitää reppanana. Omistan itse metsää sen verran, ettei tarvitse käydä töissä. Harva tästä tietää. En ole huudellut. Osa varmaan luulee, että elän miehen siivellä.

Minä omistan myös metsää, josta tuloja 20 000-50 000 vuosittain keskimäärin.  valitsin silti työssäkäynnin. Tutkimusten mukaan lapset kasvaa tasapainoisemmin kun menevät päivähoitoon noin 3-vuotiaina. Toki nykypäivhoito on oma lukunsa enkä enää tiedä onko varhaiskasvatus enää niin laadukasta kuin esim 10- vuotta sitten. Omat jo melkein aikuisia ja saaneet aikanaan hyvät kokemukset päiväkodista 1-3 vuotiaasta alkaen. Onhan se työssäkäynti raskasta ja kodin työt mulle pääosin kaatuneet kun mies on tehnyt uraa ja itse olen keskipalkkaisessa työssä. Silti tekisin näin uudestaan. Lapset oppivat että työssä käydään joka tapauksessa vaikka varallisuutta on.

Mulla oli kaveri, joka tituleerasi itseään kotiäidiksi, kun kotona oli pieni koira ja laiska mt-ukko. Että kaikenlaista... Kuulostaa kai paremmalta kuin sanoa olevansa työtön eikä mitään haluakaan mennä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään erityisen älykäs nainen ei jää pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Nää ovat aina näitä keskinkertaisesti elämässä pärjänneitä naisia. Kova on luotto siihen, ettei mies koskaan jätä tyhjänpäälle, mikä kielii kaikista eniten lapsellisesta hyväuskoisuudesta.

Lapsellinen ja mustavalkoinen kommentti. En nyt ota kantaa, olenko erityisen älykäs. Maisteri kuitenkin ja tehnyt monipuolisia vaativia töitäkin ennen lapsia reilut toistakymmentä vuotta. Osa-aikaisesti lasten kanssakin, mutta olen ollut pitkään kotiäitinä. Puolison kanssa ei ole avioehtoa. Omillakin tileillä ja sijoituksissa satoja tuhansia. Puoliso tienannut aina tosi hyvin. Kotona pitkään siitä syystä, että ei tukiverkkoja koskaan lähellä, puolisolla vaativa työ, lapset tarvivat kuskauksia harrastuksiin ja myös jonkun, jolla on aikaa heille. Tosi tyytyväinen olen arvovalintoihini. Lapset jo lähes aikuisia ja eläke-ikään mun sukupolvella melkein 20 vuotta. Ehtiihän tässä vieläkin vaikka mitä. Paljon hienoja asioita toteutettu yhdessä kuten nähty maailmaa.

"Suurella osalla suomalaisista eläke ei ole paljoa sen korkeampi kuin pelkkää kansaeläkkettä saavilla, jolla nämä lisäetuudet ym. avut päälle ja jolloin ei ole puolison/kumppanin tulot jeesaamassa. Pienipalkkaista työtä tekee niin iso osa suomalaisista, joilla eläke myöskin jää hyvin pieneksi. Tämän lisäksi eivät ole elämänsä aikan huolehtineet siitä, että olisi muutakin rahaa kuin vain se eläke eläkeiässä, joten kotirouvana elänyt ja eronnut ei sen paljon surkeammin elä kuin nämä vuosikymmenet töissä käyneet pienituloiset."

Tämä!! Kotirouvana sitä on vieläpä saanut luultavasti nauttia luksuksesta, matkustella, ostaa ruokakaupasta mitä haluaa jne. Että jos pitäisi valita tavallisen prismapirjon elämä, joka eroaa miehestään ja jää kitkuttamaan yksinhuoltajaksi tai kotirouvan leppoisa ja yltäkylläinen elämä, joka vaihtuisi sitten yrittäjyyteen ja lapsista saisi melkoiset elatusmaksut, joten heidän kulut käytännössä kattaisi se isä, niin helppo valinta. Kenenkään rikkaan ex (lapsineen) ei asu missään rotankolossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh suomessa on kyllä ihan mahdollista pitkänkin kotiäitiyden jälkeen kouluttautua uudelle alalle vaikka työvoimakoulutuksessa, jos työkokemuksen puute on työnsaannin esteenä niin yleensä juuri valmistuneena on paremmat mahdollisuudet. Jos siis ero tulisi, tai mies kuolisi tai sairastuisi. Olen itse alakoululaisten kotiäiti, koska meillä on vammainen lapsi. Toki on myös oma ammatti ja työkokemusta, ja teen edelleen kerran pari vuodessa pätkän osa-aikatöitä, mutta suurimmaksi osaksi olen kotona. Olen matalapalkka-alalla, joten eläke jäisi siltikin pieneksi, vaikka tekisi töitä koko ikänsä. Minulla on vahva luottamus siihen että mieheni ei jättäisi minua pulaa, hän on sen varmistanut myös taloudellisesti. 

Onko teillä keskinäinen testamentti tehtynä? Se on ainut tapa varmistaa, ettet jää pulaan miehesi kuoleman jälkeen. Aviopuolisot eivät peri toisiaan ilman testamentti

Älä höpötä. Jos leskellä on vähemmän omaisuutta, hänelle maksetaan tasinkoa. Lapset perii loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh suomessa on kyllä ihan mahdollista pitkänkin kotiäitiyden jälkeen kouluttautua uudelle alalle vaikka työvoimakoulutuksessa, jos työkokemuksen puute on työnsaannin esteenä niin yleensä juuri valmistuneena on paremmat mahdollisuudet. Jos siis ero tulisi, tai mies kuolisi tai sairastuisi. Olen itse alakoululaisten kotiäiti, koska meillä on vammainen lapsi. Toki on myös oma ammatti ja työkokemusta, ja teen edelleen kerran pari vuodessa pätkän osa-aikatöitä, mutta suurimmaksi osaksi olen kotona. Olen matalapalkka-alalla, joten eläke jäisi siltikin pieneksi, vaikka tekisi töitä koko ikänsä. Minulla on vahva luottamus siihen että mieheni ei jättäisi minua pulaa, hän on sen varmistanut myös taloudellisesti. 

Onko teillä keskinäinen testamentti tehtynä? Se on ainut tapa varmistaa, ettet jää pulaan miehesi kuoleman jälkeen.

Jos ei ole avioehtoa ja toinen kuolee, tehdään ositus. Kuolleen ja lesken varat lasketaan yhteen. Jos on lapsia, leskelle maksetaan tasinkoa niin, että hän on yhtä varakas kuin kuolinpesä. Kuolinpesän varat jaetaan lapsille tasan perintökaaren mukaan, jos ei ole testamenttia. 

Taas yksi kotiäitien kateus- ja vihaketju. Sairasta! Jokaisen omasta tilanteesta ja arvoista tulevia valintoja. Ei kuulu muille. 

Vierailija kirjoitti:

Aikamoisen riskin ottaa se nainen joka jää kotiäidiksi kokonaan. Ikinä en heittäytyisi toisen elätiksi, tai yhteiskunnan elätiksi. Tähän naisten työssäkäyntiin liittyy myös Suomen hyvinvointi ja menestys sota-ajan jälkeen. Eli ollaan palaamassa keskiaikaan jos naiset jäävät kotiin.

En ole kateellinen, elätän itseni ja annan työssäkäynnin mallin myös lapsilleni.

Voitko sä kertoa, että minkä riskin mä oon ottanut jäädessäni kotiin. Mulla on omaa omaisuutta 4 miljoonaa. En nosta mitään yhteiskunnan tukia. En erityisemmin nauttinut töissäolosta koskaan, vaikka mulla onkin korkeakoulututkinto. Miksi siis kävisin töissä kun mun ei tarvitse. 

On eri asia elää kotiäitinä omien omistusten varassa, koska silloin elämä on todellakin turvattua, vaikka ero tai puolison kuolema kohdalle tulisikin. Itse kyllä ihailen myös niitä kotiäitejä, jotka luottavat mieheensä ja elävät hänen tuloillaan usein varsin vaatimatonta elämää tietoisen riskin ottaen. Tämä on todellinen arvovalinta. 

Tiedän pari, toisella 7 lasta ja toisella 3. jälkimmäistä ei työnteko ole koskaan kiinnostanut, eikä edes opiskellut ammattia. Ukko jätti kun lapset aikuistuivat. Ei varmaan halunnut elättää rouvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiiys kauhistuttaa erityisesti niitä mammoja, jota tuuppaavat lapsensa 10kk iässä 10 tunniksi päikkyyn, koska eivät halua olla oman lapsensa kanssa enempää kuin on ihan pakko. Jos mahdollista nämä äidit laittavat lapsen päikyn jälkeen isovanhemmille niin usein kuin mahdollista. 

Miksi se on nimenomaan äiti, joka "tuppaa" lapsen hoitoon? Useimmilla lapsilla on myös isä. Ja jos äiti on jo ollut 10kk kotona, niin siinä kohtaa isä voisi hyvin jäädä vuorostaan kotiin.

Monenko isän olet kuullut kauhistelevan ja tuomitsevan kotiäiityttä? Niinpä, 

Mutta ilmeisesti monikaan mies ei ole valmis siihen satsaamaan. Sen verran monta omilla rahoillaan kotiäitiyttä sponssaavaa naista täällä juttelee. Ja loput varoittelevat, ett

Vain sinä höpiset miesten vastuusta

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Lapset jo teinejä. Ei tarvitse sääliä tai pitää reppanana. Omistan itse metsää sen verran, ettei tarvitse käydä töissä. Harva tästä tietää. En ole huudellut. Osa varmaan luulee, että elän miehen siivellä.

Tuli mieleen vaikka omistaa metsää niin eihän siitä ole tuloa kun puita myydessä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin kahdeksan vuotta kotiäitinä. Helpompaa noin, kun lähteä aamulla roudaamaan päiväkotiin kolmea lasta. Pitää käydä suihkussa, pukeutua ja tehdä itsensä pärjäävän näköiseksi. Lisäksi tietysti pukea kolme lasta, pakata heille jokaiselle kaikki varavaatteet, parille vaipat yms. Päiväkotimaksutkin ovat kolmelle jo sen suuruiset, että se syö työssä käynnistä saatavan hyödyn.

Kun jäin työttömäksi niin meille jäi enemmän rahaa käyttöön. Olin Datanomin vaativassa työssä. Jäi päivähoitomaksut ja kaikki muut kulut pois ja tuli kuntalisä ja muut tuet tilalle. Olisi ollut hullun hommaa käydä töissä.

Tunnen tällaisen. Mies on rikas. Nainen varmaan saanut palkkaa mieheltä kotona olosta. Nyt kai opiskelee jotain. En kyllä ole ihan varma aikooko vielä töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kaveri, joka tituleerasi itseään kotiäidiksi, kun kotona oli pieni koira ja laiska mt-ukko. Että kaikenlaista... Kuulostaa kai paremmalta kuin sanoa olevansa työtön eikä mitään haluakaan mennä töihin.

Tänä päivänä ja tulevaisuudessa tilanne toki on se, että sinne töihin ei mennä, jotkut aina silloin onnistuvat pääsemään.