Kirjailijoiden kustantamo

Ja voisitko sinä narsistinen omaan ääneesi tykästynyt paatoksellinen kirjailija poistua tästä ketjusta? Ei kukaan jaksa lukea sinua, vaikka omasta mielestäsi varmasti puhutkin merkittäviä. Korkki kiinni!

On paljon hyviä kirjailijoita, jotka ovat myös hyviä avaamaan kotiaan ja elämäänsä, erittäin hallitusti, omilla somekanavillaan ja omilla ehdoillaan. Kirjailijan työ on yrittäjyyttä, kaikille se ei tietenkään sovi. 

Apurahasysteemi on jo olemassa. Osuuskuntamalli on jo olemassa.

Olen vähän häkeltynyt siitä, miten moni ihminen kuvittelee, että pelkällä sanojen peräkkäinen laittamisella pitäisi saada tuloja ja arvostusta. Itselleni on arvoitus, mitä se kirjailjuus tai kirjoittaminen edustaa ihmisille, jos ei hyvää tekstiä. Statusta ja älykön maineen saa paljon helpommillakin tavoin.

Kirjailijan ammatti on sikäli raadollisen kapitalistinen, että (jos apurahat jätetään laskuista) siinä tienaa juuri niin paljon kuin kirjojasi ostetaan tai lainataan kirjastoista. Suurin osa kirjailijoista tienaa siis surkean vähän, ja kustantamollekin monet kirjat tuottavat pelkkää tappiota. 

Sitten on ne kirjat, joita myydään paljon. Niillä kustantamo maksaa laskunsa ja palkkansa, ja niiden kirjailijat tienaavat oikein mukavasti, vaikka ovatkin siitä yleensä hiljaa tai jopa valittavat kirjailijan huonoja tienestejä julkisuudessa, jotta kollegat eivät olisi kateellisia.

Tämän vuoksi kirjailijoille ei voida maksaa kuukausipalkkaa. Ykköskappaleessa kuvattujen kirjailijoiden kirjojen myynnillä sitä ei voida rahoittaa ja kakkoskappaleessa kuvatut ottavat toki mieluummin myyntitulonsa kuin jonkun pari tonnia kuussa.

44 jatkaa: Miksi ihmeessä esimerkiksi Satu Rämö lähtisi johonkin osuuskuntahankkeeseen? Hänelle diili perinteisen kustantamon kanssa on todennäköisesti taloudellisesti paljon edullisempi.

Ei se ole kapitalistinen, koska Suomenkin mallin kapitalismi on valtionkapitalismia eikä markkinakapitalismia, markkinoita vääristävät kaikenlaiset tuet, verohelpotukset ja kikkailun mahdollisuudet valtion taholta. 

Se tässä onkin erikoista, että taiteet laitetaan kovemman puhtaan markkinaehtoisuuden vaatimuksen alaiseksi kuin mikään muu yhteiskunnan ala. 

Ihmiset jotka puhuvat kysynnän ja tarjonnan laista taiteessa eivät tajua, ettei mikään toimi kysynnän ja tarjonnan lailla muuallakaan. Systeemit on paljon monimutkaisempia. 

Kapitalismivertaus on sikäli myös ontuva, että kapitalismissa pyritään valtaamaan alaa ja saavuttamaan monopoliasema. Sellaista tilannetta ei olekaan, että kaikki lukevat Satu Rämöä tai Tatua ja Patua eikä kukaan kaipaa muuta, kun tämä on parhaaksi todettu.

Vierailija kirjoitti:

Kapitalismivertaus on sikäli myös ontuva, että kapitalismissa pyritään valtaamaan alaa ja saavuttamaan monopoliasema. Sellaista tilannetta ei olekaan, että kaikki lukevat Satu Rämöä tai Tatua ja Patua eikä kukaan kaipaa muuta, kun tämä on parhaaksi todettu.

Monopoli rikkoo kapitalismin tasapainon. Kapitalismissa monopolit on yleensä kielletty, paitsi lailliset monopolit kuten valtionmonopolit, jotka taas eivät periaatteessa kuulu kapitalismiin. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei kukaan täysjärkinen enää ryhdy kirjailijaksi, jos vain saa tietää miten älytöntä hommaa se on. Missä tahansa työssä hankkii enemmän. Vaikka siivoojana. Olemme jo menettäneet ne kirjailijat, joilla on hyvä ammatti ja työura, koska eihän sellaista uhrata avaamalla elämä kenen tahansa tirkisteltäväksi niin kuin kustantamo odottaa."

Tämä on vähän kuin Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. En tiedä, mitä tarkoitat tuolla, että on menetetty "kirjailijat joilla on hyvä ammatti ja työura", koska eihän heillä enää ole sitä jos ovat luovuttaneet. Kyllä täällä pärjää edelleen, vaikkei pyrikään lehtien kansiin, tule takaisin kokeilemaan!

En siis viitannut itseeni, vaan ihmisiin, joilla on hyvä ammatti ja toimeentulo varsinaisesta ammatistaan. Ja monet ammatit ovat sellaisia, ettei ole aikaa eikä mahdollisuuttakaan avata elämäänsä tai edes asuinpaikkaansa julkisuuteen. Turvallisuussyistä. Tämä koskee etenkin nuoria naisia, mutta myös muita, joilla olisi mahdollisesti todella tärkeää kirjoitettavaa, sosiaalityöntekijät, lääkärit, tuomarit, juristit jne. Vaatimalla julkisuudessa esiintymistä kustantamot käytännössä sulkevat ovet tällaisilta kirjoittajilta. 

Julkisuutta ei voi hallita ja sitä tarvitaan brändäykseen ja myymiseen. Ymmärrän kyllä kustantamon vaatimuksen, mutta mitä kirjailija siitä saa. Useimmiten ei juuri mitään muuta kuin haittoja. Tiedän kokemuksesta. 

Vielä jatkoa siihen, että julkisuudessa olemista vaaditaan (ei siis toivota), niin olen miettinyt onko sillä osuutta aiheiden kapeutumiseen, että internet on muuttanut niin paljon kustannusalaa myös. Ihmiset eivät enää lähde politiikkaan eivätkä kirjallisuuteenkaan. Tiedänkin erään erittäin lahjakkaan kirjoittajan, naisen, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta, mutta ei kirjailijana olemisesta. Ennen nettiä julkisuus oli aivan erilaista, mutta silloinkin oli haittoja. Nyt tilanne on täysin erilainen. Olen kyllä ehdottanut tuolle naiselle salanimen käyttämistä, vaikka tiedän, että kustantamot eivät siihen hevillä suostu. Kirjailija brändätään omilla kasvoilla ja se maksaa rahaa. Kustantamolle tuottaa jotain ehkä vasta kolmas tai neljäs kirja, jos kaikki menee hyvin.