Oletko ollut koskaan kaunis?

Olin lapsimalli ja kuulin jatkuvasti että sinusta se tulee vielä missi tai filmitähti. No ei tullut, tuli lihava koulukiusattu teini ja lihava työpaikkakiusattu aikuinen. Toisaalta läskit ovat suojelleet hyväksikäytöltä ja muulta paskalta. Lapsena ja kauniina minua ei suojellut mikään.

Olen ollut kaunis nuoresta pitäen, kiitos geenien. Paksut, runsaat ja vahvat hiukset, korkeat poskipäät, siro luusto, hyvät hampaat ja kaunis hymy ja pituutta mallin mittoihin.

Miss Suomi kisoihin on pyydetty lupaa ilmoittaa, ihan kadullakin. No, nyt olen vanha mutta edelleen omat hampaat, hiukset ohimoilta ja vähän muualtakin harmaat mutta paksut, kaunis hymy ja pilkettä vihreissä silmissä edelleen. Kiloja on tullut, mutta kunto on hyvä.

Käännän vieläkin päitä, mutta onnellisin olen terävästä päästäni ja terveydestä sekä perheestä ja ystävistä.

Olen. Itse en tajunnut sitä teininä, vasta nuorena aikuisena ymmärsin, millainen vaikutus minulla oli miehiin. En tosin osannut käyttää sitä hyödykseni, sillä olin hyvin ujo. Alkoholi rentoutti ja kännipäissään tuli sitten sekoiltua vähän liikaakin, sillä seuraa oli aina tarjolla. Nyt olen jo keski-ikäinen ja ylipainoinen, enkä enää kiinnosta ketään ja se on hyvä. 

Kyllä joskus 17v olin hyvinkin kaunis poika.

Olen. Mutta on menneisyyttä. Eikä oikeastaan harmita.

En kai mutta aika kovan työn olen tehnyt siinä, että saa ruokavalion kuntoon ja löytää sopivat liikuntamuodot. Saa pidettyä mahdollisimman hyvää huolta siitä, mikä on annettu. Se näkyy kyllä, mutta ei se mitään klassista kauneutta ole. Se on vtusti jumppaa ja sopivasti paastoa.

Olin nätti, mutta varsinainen pommi oli kroppa. Äidinperintönä kapea vyötärö, suuret rinnat ja naisellinen lantio. Lisäksi olen pitkä ja hyväryhtinen.

Tuli aika paljon ei-toivottuja lähestymisiä ja miehet puhuivat pääasiassa rinnoilleni, joten yllättäen ei niinkään paljon harmita tämä keski-iän pyylevöityminen.

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on katoavaista, seksi on ikuista.

Kyllä se seksi usein viisikymppisenä muuttuu harvinaiseksi herkuksi. 

Jos joka yhdynnästä seuraa virtsatietulehdus, sen hoidosta hiiva, sitten epämääräisiä verisiä vuotoja... tutkitaan, tutkitaan, poistetaan myoomaa ja polyyppia, luulet olevasi kunnossa ja taas kohta vuotaa...

Kaikki toitottaa, että ei ole pakko kärsiä, hormoonikorvausta ja vagisania ja nussit kuin kolmikymppinen.

Ei se niin mene, ei toimi toosa enää vaikka kuinka haluttaisi

Olen, ja edelleen pidän itseäni kauniina, vaikka olen jo 44 v. 

Toki välissä ollut ajanjakso jolloin en ollut kaunis (kropastani, ja kasvotkin olivat tosi pyöreät) kun painoin 20 kg enemmän kuin nykyään. Pikkulapsiaika ja yleinen tyytymättömyys elämään saivat lihomaan ja hetkeksi luovuttamaan ulkonäön suhteen. 

Nykyään elämäni on taas ihanaa, lapset isoja ja panostan ulkonäkööni. Rakastan ja harrastan liikuntaa, itseasiassa enemmän ja tavoitteellisemmin kuin koskaan ennen. Kroppa alkaa olla tosi hyvässä kuosissa. Kasvotkin ovat edelleen kauniit, vaikka näytänkin ihan ikäiseltäni, toki osaan myös meikata itseni tosi hyvin, joka auttaa paljon :D

Aina. Suloinen lapsi ja kaunis teini ja nainen. Yksi outo kausi oli 9-10 v kun äiti leikkautti hiukset kummaksi pannuksi, mutta kun annoin niiden kasvaa = en antanut niihin koskea, aloin 12 v olemaan jo kaunotar.

En voi kieltää, se on avannut ovia. Ja baaritiskillä en jonotellut. Vieläkin tosin 59 v baarimikot huomaa jonossa heti. 

Se on täysin geenilotto, äitini on kaunis vielä yli kasikymppisenä. Mutta en ajattele ulkonäköäni juuri koskaan, ainoastaan silloin kun siitä aletaan huomauttelemaan. Huomautteluunkin on tottunut, nuorempana se ärsytti, nykyään on yhdentekevää.

Minulla on ollut onni löytää parisuhde nuorena, töitä alalta joka kiinnostaa ja se riittää minulle. En nuorenakaan sekoillut tms. koska opin hyvin pienestä ymmärtämään, että ihmiset haluavat minusta jotain, eivät näe minua vaan pelkän ulkonäön. Siksi oma ihminen ja hyvät ystävät ovat kultaa kalliimmat. Kaikille olen ystävällinen, mutta harva pääsee lähelle.

Koen olleeni aina ja myös muilta saatu palaute tukee tätä. 

15 - 28- vuotiaana  sanottiin usein kauniiksi (joo hassun tarkat iät, mutta näin meni: yhtäkkiä alkoi ja melko lailla myös loppui) Sanottiin näyttävän mm. enkeliltä, missiltä, nukelta, merenneidolta, ballerinalta, mallilta, jopa silmiinpistävän kauniilta ( jota kyllä kyseenalistan). Oikeasti en ollut koskaan itse täysin tyytyväinen vartalooni, vaan vähän epävarma, kasvojen kauneudesta olin kyllä jossain vaiheessa vähän typerän itsetietoinenkin, tosin täysin meikittä olin myös epävarma . Jälkeenpäin ajatellen olin kyllä suloinen, pitkät hiukset, suuret silmät, pitkä ja hoikka. Nyt olen nelikymppinen ja laittautuneena kai vielä melko hyvännäköinen, mutta leukalinja ym. mennyttä ja paino normaalin ylärajoilla. Hassua, että kaikkein eniten kehuttiin kun olin hiukan alipainoinen... Varsinkin pari vuotta sitten ulkonäön muutos suretti, mutta nyt olen kai sopeutumaan  päin. Vaikka suurin muutos on kai vielä edessä. Silmiä on vielä välillä sanottu kauniiksi. Vanhetessa kauneuden tuoma ns. valta ja positiivinen huomio vähenee, mutta toisaalta helpottavaa saada olla enemmän rauhassa.

"Minulla on ollut onni löytää parisuhde nuorena, töitä alalta joka kiinnostaa ja se riittää minulle. En nuorenakaan sekoillut tms. koska opin hyvin pienestä ymmärtämään, että ihmiset haluavat minusta jotain, eivät näe minua vaan pelkän ulkonäön. Siksi oma ihminen ja hyvät ystävät ovat kultaa kalliimmat. Kaikille olen ystävällinen, mutta harva pääsee lähelle."

Et varmaan tiedosta, mutta tämä tuuri on saanut sinut pysymään kauniina. Kun et vaiheile ulkonäkösi kanssa ja varmaan se näkyy eniten.

Kaikilla ei tuota tuuria ole. Minua on aina sanottu kauniiksi ja sillä varjolla tunkeuduttu seuraan. Rajat kun puuttuu niin ei ole hyvät heiluneet. Ne vuodet näkyy sitten ulkonäössäkin jo.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä joskus 17v olin hyvinkin kaunis poika.

On totta, että 17 v kauniit pojat ovat HYVIN kauniita! 

Kauneus on katsojan silmässä.

Lukioiässä ehkä. Mutta luulen että se oli enemmän luonteesta.. Olin tosi hymyilevä silloin. 

Olin kaunis poika. Nykyään pönäköitynyt keski- ikäinen "äijän alku". Parikymmentä vuotta niin todennäköisesti näytän Dick Cheneyltä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin suloinen vauva, sitten olin ruma lapsi ja ihan mukiinmenevä aikuinen.

Mukiinmenevä eli juoppo? Sori oli pakko

1v kuvassa näytän suloiselta. Sen jälkeen onkin mennyt alamäkeä, kaikella tavalla.

Ulkonäön suhteen on kyllä ollut onnea, muuten ei niinkään. Aina olen ollut kaunis. Parikymppisenä kroppakin oli luonnostaan täydellinen, nyt 34v ikä tietysti alkaa näkymään, mutta hyvä se on edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsimalli ja kuulin jatkuvasti että sinusta se tulee vielä missi tai filmitähti. No ei tullut, tuli lihava koulukiusattu teini ja lihava työpaikkakiusattu aikuinen. Toisaalta läskit ovat suojelleet hyväksikäytöltä ja muulta paskalta. Lapsena ja kauniina minua ei suojellut mikään.

Rumia ja läskejäkin hyväksikäytetään. Hyväksikäytön syyt on AINA vain tekijään liittyviä. Teolla on aina tekijä, syy on yksin tekijässä.