Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut koskaan kaunis?
13.11.2025 |
Ei nyt mitään "kaikki on kauniita" -paskaa, vaan oikeasti kaunis? Olitko nuori, laihdutitko, saitko lääkekuurilla ihon kuntoon, samaan aikaan kun hiukset sattuivat olemaan upeat?
Mulla ei ole ikinä osunut "kaikki kohdilleen". Nyt olen jo liian vanhakin. Joskus nuorena laihdutin ja hinkkasin ihoa ja sitten kampaaja tärveli hiukseni, eli se siitä. Meni neljä-viisi vuotta ennen kuin hiukset kasvoi takaisin. Sitten taas ankara laihdutus jne ja sitten jäin auton alle! Meni melkein kaksi vuotta ennen kuin pystyin taas harrastamaan rankkaa liikuntaa ja laihduttamaan. Sitten yliherkistyin yhdelle aineelle lääkkeesssäni ja iho oli pitkään atooppisen näköinen, kun en hoksannut heti että sitä samaa ainetta on monessa muussakin tuotteessa. Tämä sama on toistunut monta kertaa, aina tapahtuu jotain mikä pilaa jonkun osa-alueen.
Nyt olen tosiaan liian vanha jo ja en sitten saanut ikinä kokea olevani kaunis.
Kommentit (75)
Olen ollut koko ikäni ajan nätti/kaunis. Luonteeltani taas introvertti, kiinnostunut opiskelusta, työstä ja nörttimäisistä harrastuksistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, olen aina ollut tavallinen, tylsä ja arkinen. En myöskään ole lainkaan kiinnostunut muodista tai laittautumisesta. Kunhan näyttää perus siistiltä ja asialliselta niin se saa riittää.
Tämä sopii minulle ihan hyvin, olen introvertti ja tykkään sulautua massaan enkä kaipaa ylimääräistä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Olin 175 cm pitkä paksuhiuksinen brunette. Kauriin silmät ja klassiset piirteet. Pitkät sääret, pieni takamus ja sopivan kokoiset rinnat.
En vaan tajunnut olevani kaunis.
Tätä vähän ihmettelen, ettet muka itse missään vaiheessa tajunnut olevasi kaunis? Minulla on sellainen kokemus, että sen jälkeen, kun täytin viisitoista aina tuonne kolmevitoseen, minua muistutettiin kauneudestani vähän väliä. Silloin se vaikutti minuun kahlitsevasti. Tuli tunne, että aina pitäisi näyttää ihmisten odotusten mukaiselta. Nuorena minua säälitti kaikki julkisuudessa olevat missit ja mallit. Näin vuosikymmenien jälkeenkin jotkut silloiset tuttavani edelleen päivittelevät, kuinka kaunis heidän mielestään joskus olinkaan?! Ihan kuin olisin pettänyt heidät tulemalla vanhaksi ja ryppyiseksi.
En ole kyllä ikinä ollut. Minultakin on jäänyt tämä kokematta.
N32
Joo, kyllä kaunis saa kuulla olevansa kaunis. Ei siltä voi välttyä.
Mutta kadehdin minäkin tuota yhtä, joka selvästi ei ole piitannut puheista vaan osannut keskittyä jo nuorena yhteen ihmiseen. Itselle kävi klassinen, aina oli olevinaan parempaa tarjolla. Nyt vasta ymmärrän, mitä olenkaan menettänyt, kun kauneus alkaa rapistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on ihmisiä, jotka on aina kauniita ja ihmisiä jotka eivät ole kokeneet sitä ikinä. Tavallaan aika surullista miten epäreilusti se jakautuu.
Tämä myös selittää miksi kauniit ihmiset ei tajua miten paljon he hyötyvät ulkonäöstään, eihän ne ole olleet ikinä rumia, joten ei ole mihin verrata. He kuvittelevat viattomasti ansainneensa kaiken osaamisellaan ja persoonallaan ja ovat täysin sokeita muulle. Tämä ei ole arvostelu, vaan toteamus. Eihän he voi tietää muusta.
Mun työnkuvaan kuului joskus käsitellä asiakaspalvelijoiden saamat palautteet. Kauniit sai parempaa palautetta huonommalla ammattitaidolla, heidän ei tarvinnut panostaa ja opetella asiaa, mokailut sai anteeksi kun hymyili nätisti. Vähemmän kaunis ei saanut välttämättä edes mitätöntä pikkumokaa anteeksi vaikka mitä temppuja teki.
Säälitti silloin ne oikeasti hyvät tyypit, joilla oli hyvä asenne aspatyöhön. Musta oli jo silloin tärkeää että nuorille jäisi hyvä käsitys työelämästä, varsinkin kun monille se oli se ensimmäinen oikea työ.
Myöhemmin sain siirrettyä muutaman hyvän työntekijän puhelinhommiin, heidän saama palaute parani heti selkeästi. Niissä hommissa vain ammattitaidolla ja persoonalla on väliä, ulkonäköä ei asiakas näe.
Lapsena olin mielestäni söpö mutta siitä eteenpäin ollut pelkkää alamäkeä. Kertoo varmaan paljon kun kerron että olen 37-vuotias enkä ole ikinä saanut miehiltä kehuja, ainoastaan "oot ruma"-kommentteja. Koskaan ei ole tultu iskemään, edes kännissä baarissa kukaan ei ole lähestynyt. Myöskin ma muilta saan olla täysin rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut. Valkaisin kerran löysän peräaukkoni. Raili 48
Tästä puhutaan liian vähän. Peräaukon valkaisu parantaa ulkonäköä huomattavasti.
Olin kaunis missikisoissa 70-luvulla. Enää en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena olin mielestäni söpö mutta siitä eteenpäin ollut pelkkää alamäkeä. Kertoo varmaan paljon kun kerron että olen 37-vuotias enkä ole ikinä saanut miehiltä kehuja, ainoastaan "oot ruma"-kommentteja. Koskaan ei ole tultu iskemään, edes kännissä baarissa kukaan ei ole lähestynyt. Myöskin ma muilta saan olla täysin rauhassa.
Ulkonäkö suojaa paljolta. Mua on kerran ruuhkabussissa puristettu perseestä, käännyin katsomaan ihan "tonnin setelinä" ja puristelija yritti paeta. Eihän se siellä päässyt kuin hyvä jos metrin päähän ja selitti jotain, että luuli tuttavakseen. :D Muuten ei ole ikinä ahdisteltu missään. Nuorempana työskentelin tarjoilijana ja työvuorot päättyi usein öisin, eli liikuin paljon öisin yksin kaupungilla ja lähiöissä.
Oon nätti/kaunis, aina ollut ja oon edelleenkin. Mulla on aika näyttävä tyyli, erotun massasta ja mut huomataan aina missä liikun. Meikkaan vahvasti, mutta en kuitenkaan liikaa. Hoikka oon (168 cm/50 kg) ja ikää 38 v. Rinnat 70B ja värjäämättömät tummat pitkät hiukset (ylettyvät suunnilleen puoleen selkään, aidosti tuon pituiset, ei hiuspidennyksiä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, ihan totta. Luulin olevani ihan nätin näköinen, varsinkin nuorempana, mutta se ei taidakaan olla totta. Olen aina ollut täysin näkymätön miehille, kuin ilmaa. Kaikenikäisille, kaikenkokoisille ja kaikenmaalaisille. Jos joku todella harvoin joskus kiinnostuu, niin kysymys on aina hyväksikäytöstä, joko seksuaalisesta tai taloudellisesta. Minulla on pitkät hiukset, pukeudun melko tyylikkäästi, meikkaan kevyesti, olen naisellinen ja mukava, mutta eipä nämä asiat ole minua miesmarkkinoilla auttaneet pätkääkään. Ilmeisesti pitää hyväksyä, että minussa on jotakin vialla ja olen yliarvioinut itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua on sanottu kauniiksi useammankin kerran eri ikävaiheissa. Itse en ole koskaan ollut itsevarma ulkonäöstäni. Olen myös ujo ja hiljainen.
Tekeekö sitten liika itsevarmuus jo hiukan epäviehättäväksi?
Kun olin alle 20 minulle sanottiin että näytän Marilyn Monroelta. Vaikka tyylini oli erilainen. 80 luvulla gollege ja farkut päällä, adidakset jalassa. Pukeutuminen oli täysin sukupuoletonta siihen aikaan sen ikäisillä eli ei Marilyn tyylistä.