Mitä teette, jos lapsenne ei kielloista, lahjonnoista huolimatta tottele teitä?

Vierailija:

Tarkoitin jos kerran kuukaudessa änkyröi hampaiden pesun kanssa. Mutta jos se on joka päiväistä silloin kannattaisi hakea jotain apua mistä tällainen käytös johtuu?

Ajatelkaa, jos kaikki äidit ryntäisivät johonkin kasvatusneuvolaan heti, kun lapset vähän änkyröivät hampaiden pesun kanssa, niin johan tämän maan kasvatusneuvolat räjähtelisivät asiakkaiden paljoudesta! Aivan kuin lapsi olisi jotenkin viallinen, kun elää kehitykseen kuuluvaa uhmaikää. Kuinka pihalla jotkut voivat ollakaan siitä tosiasiasta, että on olemassa myös toisenlaisia lapsia kuin se oma kullanmuru.

lapsi ei tee mitään muuta kuin rauhoittuu.



Yksi kerrallaan saa tavaran takaisin kun ymmärtää ettei alituisesti temppuilemalla saa itselleen mitään kivaa.

Vanhemman pitää tietenkin varoittaa ensin että tavarat lähtevät jos tietyt perusasiat ei ala sujua. Pienelle lapselle voi piirtää kuvan, ruokailu, hampaiden pesu, pukeminen jne ovat perusasioita.

se mikä toimii 2-vuotiaalla on vähän eri kuin se mitä kannattaa tehdä 4-5-vuotiaan kanssa. Mulla on 5 ja 8-vuotiaat pojat, joten katson olevani melko pätevä tähän vastaamaan :-)



Meillä huumori tepsi esikoisen kanssa yllättävän usein. esim. tuo hampaidenpesu olisi voitu hoitaa niin, että olisin mennyt sinne komeroon harjan kanssa ja sanonut että pestään sitten täällä, voit sylkeä siihen omaan lenkkariisi. Sitten oltais voitu vähän aikaa miettiä mitä muuta hassua komerossa voi tehdä (kuivata naaman äidin juhlamekkoon, pissata pahvilaatikkoon) ja sen jälkeen olisin saanut pojan yhdellä käskyllä pois (No, mutta hei, eihän me oikeasti NIIIN hölmöjä olla, eihän? Mennään kylppäriin pesulle!)



Kuopus taas joutuu niin kiukkunsa valtaan että vitsailu yleensä vain hermostuttaa häntä lisää. Hän kaipaa varmaa ja määrätietoista otetta silloinkin kun huutaa ja raivoaa ja käskee vanhempia pois. Olenkin todennut että jos tilanne alkaa luisua käsistä on paras vain tehdä ne pakolliset hommat väkisin ja sopia asia jälkikäteen - kaikki yritykset houkutella tai rauhoitella lasta vain pitkittävät tilannetta, ja vaikka lapsi hetkeksi rauhoittuisikin, sama huuto on edessä kun ne hampaat sitten lopulta pitää pestä. Helpoimmalla pääsee kun tekee kerralla jämäkästi eikä vetkuttele.



Kuopuksen kanssa fiksuinta on ennakointi ja kehuminen ja " käsikirjoittaminen" . Eli sen sijaan että sanoisin vain ¿kohta on hammaspesun aika¿, sanon: ¿Kohta pitää lopettaa tuo leikki ja sitten mennään pesemään hampaat. Näytät taas miten hyvin osaat itse harjata takaakin. Ja sitten mennään yhdessä peiton alle lukemaan jotain ¿ mitäs luettais, joko tulet valitsemaan kirjan?¿ Hyvässä lykyssä poika keskeyttää leikin, tulee valitsemaan kirjan ja sitten luotsaan kädestä pitäen kylppäriin.



Kuopus myös tykkää edelleen olla sylissä, joten usein kannan hänet ruokapöytään, iltapesulle, sänkyyn sen sijaan että vain käskisin. Joskus on helpompi pukea sukat hänelle kuin motkottaa vieressä niiden pukemisesta. Toisarvoisista asioista ei kannata huonona päivänä puhua mitään ¿ huone saa olla sekaisin, suihkun voi jättää väliin eikä lautasta ole pakko viedä tiskipöydälle . Tärkeää on että päätän etukäteen olla sanomatta niistä ¿ jos käsky livahtaa suusta, sen noudattamisesta on pidettävä kiinni.



Tulipa pitkä sepustus... jaksamista sinulle, ap, koita muistaa vain ne hyvät hetket äläkä jää hankaliin iltoihin vellomaan!

Eli RANKAISEMINEN.

^

Jos asia on pakko tehdä, se tehdään kolmannen pyynnön jälkeen väkisin (on puettava hoitoaamuna).



Jos sillä ei ole niin väliä, mutta seuraukset saa itse kärsiä, annetaan tuta nahoissaan (ei laita lapasia kuivumaan -> laittaa aamulla märät).



Jos on muuten vaan kiukuttelua/periaatteellinen uhma/tehnyt ilkeästi eikä pyydä anteeksi/selvitä asiaa, lähtee jäähylle 1 min per ikävuosi. Jos sama jatkuu siitä huolimatta, lähtee joku asiaan kuuluva etu pois esim. lelu pois.



Kerran olen laittanut tytön autosta kävelemään turvallista tietä 200 m kotiin, kun ei kerta kaikkiaan asettunut autossa.

Tietty kehutaan, kun tekee hyvin. Mietitään jälkikäteen toistuvissa tilanteissa rangaistus/ratkaisu valmiiksi. Muutostilanteista varoitetaan etukäteen. Koetetaan antaa positiivista huomiota ja palautetta. Annetaan lapsille virikkeitä. Rajoitetaan tietokoneen ja television edessä vietettyä aikaa. Annetaan riittävästi terveellistä ruokaa ja laitetaan ajoissa nukkumaan. Huolehditaan vanhemmat itsestämmekin. Nämä kaikki ehkäisevät kiukkua ja turhautumista molemmin puolin.

lapset todellakin ovat erilaisia. Aina joku helpon lapsen äiti on suosittelemassa käänteispsykologiaa, hassuttelua ja sitä Hellyyttä. :) Nämä ihmiset kuvittelevat, että elämä temperamentiltaan vaikeampien lasten kanssa on yhtä hammastenkiristystä ja karjumista, ja vanhempien syytä.



Mutta ei se niinkään ole. Meillä on aivan ihana, empaattinen, fiksu ja yleensä aika hyvätapainenkin pieni poika, joka on varsinainen jukuripää. Meillä halitaan paljon, kerrotaan kuinka paljon tykätään ja kehutaan lasta aina, kun tekee jotain hienoa. Nyt 3-v lapsi on tämän sisäistänyt niin hyvin, että kehuu myös itse vanhempiaan. Eilen imuroituani poika mm. tuli huoneeseen ja sanoi: Voi että, siivositpa äiti hyvin! :)



Mutta toisaalta lapsi on todella omapäinen, saa kovia uhmakohtauksia, heittäytyy lattialle kirkumaan, juoksee karkuun, nauraa kakkamaisesti, heittelee leluja, paiskoo ovia. Käänteispsykologia ei ole toiminut edes vauvana, holding vain lisää raivoa, ja hassutteluun jos näissä tilanteissa lähtisin, elämässä ei enää muuta olisikaan (kokeiltu on). Lapsi kokeilee jatkuvasti rajoja, eikä mikään muu yleensä tehoa kuin uhkailu.



Onhan se raskasta, että poika on niin omapäinen, mutta toisaalta musta on positiivistakin, että luonnetta löytyy tarvittaessa. Tämä lapsi ei varmasti anna kenenkään kävellä ylitseen. Mutta mun tehtäväni vanhempana on kasvattaa hänet kunnioittamaan muita ihmisiä, jotta hänkään ei kävelisi muiden yli! Siihen vaaditaankin sitten toisinaan kova kovaa vastaan.

Toisilla pinna venyy pidemmälle kuin toisilla, toiset jaksaa katsella lapsen kiukuttelua, hassutella ja väistellä suurempia konflikteja. Toiset taas ottavat herkemmin herneet nokkaan lapsen temppuilusta ja alkavat repimään ja uhkailemaan jne, eli toisin sanoen vajoavat lapsen tasolle.

käyttöön palkitsemisjärjestelmä. Hyvin sujuneesta jutusta (esim. hampaanpesu, kaupassakäynti tai mikä se ongelma sitten onkin) esim. tarra ja sovitulla tarramäärällä joku kiva juttu. Esine tai yhdessä tekeminen, vaikka meno eläintarhaan tai mikä nyt lastasi kiinnostaa.

ta lapsia, mutta toden totta koskaan en ole menettänyt lasten kanssa hermojani, uhkaillut tai kiristänyt lapsia, enkä käyttänyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa lapsiin. Suosittelen lämpimästi sitä hassuttelua, hellyyttä ja ehkäpä hieman käänteispsykologiaakin.

Vierailija:

lapset todellakin ovat erilaisia. Aina joku helpon lapsen äiti on suosittelemassa käänteispsykologiaa, hassuttelua ja sitä Hellyyttä. :) Nämä ihmiset kuvittelevat, että elämä temperamentiltaan vaikeampien lasten kanssa on yhtä hammastenkiristystä ja karjumista, ja vanhempien syytä.

Mieluummin itken kuin alan karjumaan. Lapsi tajuaa että nyt meni överiksi ja tuntee tervettä syyllisyyttä...hämmentyykin tekosistaan. Jos muu ei auta niin itke!