Mitä teette, jos lapsenne ei kielloista, lahjonnoista huolimatta tottele teitä?

Holding on juuri se oikea tapa toimia tapauksessasi. Kun otat hänet tiukasti syliin, niin ota jälleen se tietty lause käyttöön " Päästän sinut irti heti, kun lopetat lyömisen" .



Hei, kyllähän äidilläkin on tunteet ja kaikki tunteet ovat sallittuja! Älä ota turhaa syyllisyyttä siitä huutamisesta. Mikäs sen epänormaalimpaa kuin tunteeton ihminen... Ei sitä tarvitse mikään robotti olla.



Kyllä se poika pikkuhiljaa oppii!



3

Jos mikään muu ei toimi uhkaan siis jollakin todella odotetulla asialla. Viimeksi uhkasin poikaa, ettei pääse isän mukaan pesemään autoa, jos ei tottele. Oli siis odottanut tuota koko päivän. Julmaa, mutta tämä onkin meillä siis aivan vihoviimeinen keino kaikkien puhuttelujen ja jäähyjen ja holdingien ja niiden muiden, tavallisten juttujen jälkeen. Ja meidän nelivuotias poika on kyllä myös jukuripää, vaikka joku tuossa oli arvioinutkin toisin.



-5

Se on vain mielikuvaharjoitus, jolla estän itseäni menettämästä hermoja silloin kun lapsi yrittää kaikkensa saadakseen minut raivon partaalle.

Lue itse satu lapselle, joka huutaa keuhkojansa pihalle; anna itse pusu lapselle, joka yrittää lyödä nenää lyttyyn....

Sinun toimintatapasi ovat erittäin hyvät. Mutta ei tällaiselle lapselle.

lapset 3v ja 6v



oltiin kaupassa ja tarkoitus oli hetken päästä käydä kahvilassa syömässä pullaa ja juomassa mehua, no lapset rupesivat riehumaan ja sanoin että jos eivät lopeta niin ei mennä mehulle, no tottelivat hetken kunnes alkoi niin kamala riehuminen että vanhempi makasi maassa ja nuorempi veti hupusta pitkin likaisia lattioita (puku aivan pölyssä)



Tässä vaiheessa sanoin että nyt jäi pojat ilman pullaa (pulla suurinta herkkua ja sitä hetkeä odotettiin kovin että pullalle oltaisiin menty) sitten vanhempi tuli itkien luokseni syyllistäen koko juttuun veljeänsä (oli potkaissut tätä vahingossa silmäkulmaan)



selitin että käskin olemaan nätisti, sen siitä saa kun riehuu. Sitten mentiin kahvilaan ja otin yhden pullan ja yhden mehun ja lapset istuivat kiltisti katsellen kun minä herkuttelin.

Tiesivät tehneensä väärin koska eivät kovin montaa kertaa sanoneet että haluavat myös. sanoin vielä oikein että ompas hyvää pullaa. TEHOSI!!! Olivat loppupäivän kiltisti eivätkä riehuneetkaan yhtään.



Vanhempaan tämä kolahti tosi kovin, nuorempi kun yritti vielä kaupan pihalla saada toista riehumaan niin sanoi vain että minä olen kiltti enkä riehu vaan istun tässä nyt

Juu, ymmärsin sinut jo aiemmin - tarkoitukseni ei ollut sanavalinnoillani verrata robottia tekstiisi.

Minäkin yritän vain toimia ilman ajattelemista vastaavissa tilanteissa. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin.



3 + 25

Silloin kun poika on tuolla päällä, ei auta pusut tai halit, raivostuu niistä vielä silmittömämmin. Ainut, mitä voin thedä, on se, että iltarutiinit viedään vaikka sitten väkisin läpi ja että poika pääsee nukkumaan.



Mutta ymmärrän kyllä S80 mitä haet, haluaisin toki olla tuollainen lempeä ja rakastettava äiti kuin sinäkin.

Kaikista paskamaista on kun tuollainen kovapäinen poika, monen kiellon jälkeen vielä nauraa päälle... siinävaiheessa menee hermo huonoon kuntoon.

Itki sängyssä, että " anteeksi, selvitetään asiat ja pyydetään anteeksi" . Ja oli oikeasti pahoillaan. En tahdo nujertaa lasta, mutta haluan, että rajoista pidetään kiinni.

mutta mielestäni nuo tässä kuvatut tilanteet ovat vääriä tilanteita hellyydelle. Itse olen sitä mieltä, että rajat on saatava pidettyä ja vaikka mikä olisi, tiettyjen hommien on hoiduttava. Rajoista ja rutiineista kiinni pitäminenkin luo turvallisuutta siinä missä se hellyyskin. Sitä positiivista huomiota sitten näiden tilanteiden ulkopuolella.

Eli esim. tuossa sinun tapauksessasi olisit voinut olla lähtemättä mukaan kuvioon ts. ärsyyntymättä siitä, kun poika oli piiloutunut. Olisit esim. ihmetellyt miksi hän komerossa on, luuliko hän sitä vessaksi tms. Näin meidän poika joskus unohtaa alkuperäisen tarkoituksensa, eli äidin hermojen kokeilemisen.



-5

vaikee juttu. Mulla palaa hihat yleensä aika pian, jos joudun kieltämään tuhat kertaa samasta asiasta. Jossain vaiheessa sanon lapsille, että kohta äiti suuttuu ja hermostuu tosissaan, jos nyt ei totella. Ja sitten jos vieläkin ovat tottelematta, niin sitten annan palaa. Sit lähtee leluja jäähylle ja huuto on kova (äidiltä).

Nukkumaan mennessä pienempi vetää välillä ihan hurjat raivarit, heittäytyy lattialle ja sitä rataa... Siinä vaiheessa vien hänet toiseen huoneeseen ja annan raivota rauhassa (on niin väsynyt, että ei siinä äidin raivoominen auta). Jossain vaiheessa (meillä ei siis nää kestä kauheen kauaa), kysyn että oletko jo rauhoittunut, jos ei niin ovi kiinni... Sitten jossain vaiheessa yleensä pieni on jo rauhoittunut ja sitten tottelee ihan mukavasti...

Huoh. onneks noi ihan älyttömät raivarit on jo vähentyneet. Alkaa ittelläkin olla pinna jo paljon pitempi kun ei tarvi ihan JOKA asiasta tapella ja huutaa....

Lautasella on ruuat väärässä paikassa, on väärä lusikka ja maitokin pitäisi saada tuttipullosta. Äidin pitäis istua toisella puolella ja veli ei saisi olla paikalla ollenkaan. Niin kun aamusta lähtien on kuunnellut parkua tuollaisista asioista, niin ei siinä mistään hellyyden puutteesta puhuta vaan just siitä rajojen kokeilemisesta on kyse. Ja jotkut päivät vain menevät noin, vaikka olis ihan tavallinen päivä. Joten ei oo ihme sekään, että äidin hermot on kovilla.

kyllä äidin velvollisuus on myös hoitaa että lapset pesevät hampaansa.

Toinen ohje oli se, että älä kiinnitä mitään huomiota huutoon. Minä olin aikaisemmin ottanut pojan huutaessa tiukan katsekontaktin, mutta sitten tein täyskäännöksen, enkä enää reagoinut huutoon. Reagoin vasta, kun hän kävi käsiksi ja silloin otin holdingiin.

Kun tämän reagoimattomuuden tajusin, niin silloin tapahtui meillä käännekohta.



3

[/quote]

Selvennätkö vähän mitä tuo tarkoittaa? Miksi ja missä tilanteessa huutoon ei saa reagoida? Tuo kohta ei oikein auennut minulle?

Mitä tarkoittaa reagoimattomuus? Jokin esimerkki valaisisi varmaan. Minulle kun tulee mieleen välinpitämättömyys, mutta sellaista reagoimattomuutta ei varmastikaan tarkoitettu.



Ja miten voi käytännössä olla reagoimatta huutoon? Siis miten se huuto sitten loppuu? Eli kun meidän poika on huutanut vartin, niin sillä on naama ihan kirjava, ääni käheä, hengitys nykivää, jne. Siinä vaiheessa haluan jo saada huudon loppumaan keinolla millä hyvänsä.

Vierailija:

mutta mielestäni nuo tässä kuvatut tilanteet ovat vääriä tilanteita hellyydelle. Itse olen sitä mieltä, että rajat on saatava pidettyä ja vaikka mikä olisi, tiettyjen hommien on hoiduttava. Rajoista ja rutiineista kiinni pitäminenkin luo turvallisuutta siinä missä se hellyyskin. Sitä positiivista huomiota sitten näiden tilanteiden ulkopuolella.

tai päällään seisominen ei tehoa. Eli teki vanhempi mitä tahansa, se ei auta. Tämä ei ehkä ole oikea ketju tulla syyllistämään.

Vierailija:

Mun mielestä jos on tarpeeksi empaattinen, ongelmat eivät paisu niin suuriksi

Ovatko kaikkien kovapäisten lasten äidit epäempaattisia. Olivatko he sitä jo ennen lapsia. Kumpi oli ensin, muna vai kana.

mun mielestä en ole missään vaiheessa syyllistänyt ketään, vaikka sanonkin mielipiteeni,



Jos kommentista haluaa syyllistyä, se on toinen asia.