Mitä teette, jos lapsenne ei kielloista, lahjonnoista huolimatta tottele teitä?

Ikää kavereilla 4v ja 2v. Isomman kanssa voi jo asioista puhua eli kiellot alkavat mennä kohtuullisen hyvin perille. Hän yleensä tottelee ilman suurempia uhkailuja mutta jäähylle joutuminen on meillä molemmille tarpeen vaatiessa rangaistuksena. Pienempi tekee paljon kiusaa (lyö, potkii, puree, sotkee leikkejä... *huoh*), joten olen nyt hänetkin muutaman kerran laittanut jäähylle. Ja hyvin on oppi mennyt perille; sana " jäähy" saa vauhdin kummasti hiljenemään ja välillä jopa tottelee. Aikaisemmin siis mätki veljeään ihan surutta ja vain nauraa käkätti päälle. Isomman kohdalla jäähy tarkoittaa istumista tietyn aikaa (muutamia minuutteja, 3-4). Kuopusta en vielä jätä yksin jäähylle (ei pysy siellä) vaan hän pääsee pois, kun on valmis pyytämään anteeksi. Pojat ovat hyvin eri luonteisia; veikkaan että parin vuoden päästä ollaan tiukilla kuopuksen kanssa...



Ja niille, joiden mielestä hampaiden pesu väkisin on väkivaltaa: onko siis parempi, että lapsen hampaita ei pestä? Jos lapsi huomaa, että temppuilemalla välttyy hampaiden pesulta, niin on ihan sama jo heittää hammasharja roskiin... Minusta hampaidenpesu ja muutamat muutkin hygieniaan ja siisteyteen liittyvät jutut ovat sellaisia, että lasten mielipidettä ei niissä kysytä. Kukin tekee tavallaan mutta kaikista asioista lapsi ei voi eikä osaa päättää oman etunsa mukaisesti.

ehkä väsymystään - asettuvat taistelemaan lapsen kanssa - kuin olisivat tasaveroisensa kanssa tekemisissä. Empaattisuus tarkoittaa vaikkapa sitä, että " kappas vain, lapsellani on varmaan ikävä isäänsä, siksi hän temppuilee" . Silloin temppuilusta ei pääse, ennenkuin pohditaan sitä isän ikävää ja yritetään jollain tavalla antaa lapsen ilmaista pahaa mieltä muuten kuin äidin kanssa taistellen.

sillä olevan mitään haittaa ainakin jos syö sitä purkkaa ennen nukkumaan menoa ja jos aamulla on parempi mieli niin silloin pesee hampaat.

Vierailija:

Ja niille, joiden mielestä hampaiden pesu väkisin on väkivaltaa: onko siis parempi, että lapsen hampaita ei pestä? Jos lapsi huomaa, että temppuilemalla välttyy hampaiden pesulta, niin on ihan sama jo heittää hammasharja roskiin... Minusta hampaidenpesu ja muutamat muutkin hygieniaan ja siisteyteen liittyvät jutut ovat sellaisia, että lasten mielipidettä ei niissä kysytä. Kukin tekee tavallaan mutta kaikista asioista lapsi ei voi eikä osaa päättää oman etunsa mukaisesti.

oikeastiko sinulle ei tule koskaan eteen tilannetta, ettet tiedä miksi lapsi raivoaa? Ja kun pohdit syitä lapsen kiukulle, niin oletko aivan varma, että osut tulkinnassasi aina oikeaan?



Sinulla mahtaa olla todella helppolukuinen lapsi, jos et koskaan ole ymmälläsi, että mikä ihme sille nyt tuli. Tai ehkä et osu tulkinnoissasi kovinkaan oikeaan, mutta lapsesi hämmentyy hiljaiseksi, kun alat yhtäkkiä puhumaan isän ikävästä, vaikka lapsi oikeasti raivosi nälkäänsä... Jolloin lopputulos on mainio: lapsi rauhoittui, aivan kuten äiti toivoikin, ja äiti saa tuntea itsensä empaattiseksi, koska lapsen tulkinta " onnistui" niin hyvin.

Vierailija:

stella vertasi raiskaukseen ja alkoi minustakin tuntua samalle. purkkaa voi syödä vaikka ei se ihan vastaan hampaiden pesua. jos kerran kuukaudessa jättää hampaat pesemättä en usko

sillä olevan mitään haittaa ainakin jos syö sitä purkkaa ennen nukkumaan menoa ja jos aamulla on parempi mieli niin silloin pesee hampaat.

Viimeksi kun tarkistin, niin kuukaudessa oli kolmisenkymmentä iltaa - ei yksi.

hampaiden pesu väkisin on väkivaltaa jota en lainkaan ymmärrä.

Vierailija:

Vierailija:

stella vertasi raiskaukseen ja alkoi minustakin tuntua samalle. purkkaa voi syödä vaikka ei se ihan vastaan hampaiden pesua. jos kerran kuukaudessa jättää hampaat pesemättä en usko

sillä olevan mitään haittaa ainakin jos syö sitä purkkaa ennen nukkumaan menoa ja jos aamulla on parempi mieli niin silloin pesee hampaat.

Viimeksi kun tarkistin, niin kuukaudessa oli kolmisenkymmentä iltaa - ei yksi.

olen monta kertaa nähnyt just toisten äitien käytöksessä parhaiten, millaiset temput tepsivät. Ei ole vain sattumaa, että toisten äitien lapset ovat koko ajan vastahankaan (niin ovat äiditkin).

ja mitä tarkoittaa " mielipiteen esittäminen" .



Minä en tietääkseni ole mennyt henkilökohtaisuuksiin, se olisi syyllistämistä tai parjausta. Sen sijaan näen, että toiminnassa on toisiakin vaihtoehtoja, enkä voi olla sitä sanomatta.

Vierailija:

Lautasella on ruuat väärässä paikassa, on väärä lusikka ja maitokin pitäisi saada tuttipullosta. Äidin pitäis istua toisella puolella ja veli ei saisi olla paikalla ollenkaan. Niin kun aamusta lähtien on kuunnellut parkua tuollaisista asioista, niin ei siinä mistään hellyyden puutteesta puhuta vaan just siitä rajojen kokeilemisesta on kyse. Ja jotkut päivät vain menevät noin, vaikka olis ihan tavallinen päivä. Joten ei oo ihme sekään, että äidin hermot on kovilla.

tottakai se on rasittavaa, eikä sitä aina jaksa. Entä jos tommoisessa tilanteessa ottaisikin lapsen syliinsä ja syöttäisi, sekä tarjoaisi tuttipulloa? Menettäisikö siinä jotain?

Vierailija:

Vierailija:

Lautasella on ruuat väärässä paikassa, on väärä lusikka ja maitokin pitäisi saada tuttipullosta. Äidin pitäis istua toisella puolella ja veli ei saisi olla paikalla ollenkaan. Niin kun aamusta lähtien on kuunnellut parkua tuollaisista asioista, niin ei siinä mistään hellyyden puutteesta puhuta vaan just siitä rajojen kokeilemisesta on kyse. Ja jotkut päivät vain menevät noin, vaikka olis ihan tavallinen päivä. Joten ei oo ihme sekään, että äidin hermot on kovilla.

tottakai se on rasittavaa, eikä sitä aina jaksa. Entä jos tommoisessa tilanteessa ottaisikin lapsen syliinsä ja syöttäisi, sekä tarjoaisi tuttipulloa? Menettäisikö siinä jotain?

Niissä ei munkaan mielestä menetä mitään, jos kuuntelee lasta ja sitten tehdään sen mukaan.

Mutta meidän lapsella on tapana esittää noita vaatimuksiaan viikon verran aamusta iltaan. Mitä siitä tulee, jos me kolmevuotiaallemme alamme tarjoilemaan maidon tuttipullosta joka aterialla. Mun mielestä se menee sillon pompottelun puolelle, eikä aikuinen voi alkaa pompoteltavaksi.

Yksi episodi on ihan eri asia kuin parisataa vaatimusta päivittäin useiden päivien ajan.

Ensin annoin huutaa hetken pahimpaan raivoon, sitten kuuntelin kun äänensävy muuttui ja kelpasin vierelle.

Sen jälkeen kun kerran poika itkunsa välistä sai tavattua että: En-voi-lopettaa tajusin, että ei voi oikeasti lopettaa. Siis en todellakaan tiedä ihmisen anatomiasta mitään, mutta mielessäni ajattelin, että aivot ei saa kunnolla happea joten pyysin poikaa vetämään kunnolla henkeä ja eipäs pystynytkään.

Sitten nostin käden ja sormen ylös ja sanoin, että tämä on höyhen joka lähtee laskeutumaan alaspäin, koitapa estää sen alastulo puhaltamalla ja ensin tuli ihan pienen pieni pihaus -sormi nousi hiukan ylöspäin ja kohta vähän enemmän ja jne. Ja kun vihdoin poika sai vedettyä keuhkoihin enemmän ilmaa, koko tilanne laukesi.

Näin sitten toimittiin seuraava(t) vuodet. Eli ensin kohtuu pitkä raivo, sitten hengitysharjoitukset.



Muuten käytän lapsiin tuota reagoimattomuutta paljon eli kun temppuilu ja itkut alkaa käännän selkäni ja sanon, että tuollaista en aio katsoa, tulkoon juttelemaan jos on jotain asiaa.

Ihan kaikista parhaiten tehoaa äidin pahamieli ja sitä käytän vain pahimpiin konflikteihin muuten olen joko vihainen tai välinpitämätön.

...ja ilmestyisin lapsen ovelle (tukkien oviaukon) sanomaan, että nyt pestään hampaat. Siitä on paha karata komeroon ;). Jos kuitenkin menisi piiloon tms., raahaisin väkisin kylppäriin ja kysyisin että eikö olisi helpompaa jos lopettaisin sen vastaanhangoittelun. Hampaat pestäisiin, koska purkalla ei mitään pesua todellakaan korvata (se mammojen rakastama Jenkki-purkki ei sisällä tarpeeksi ksylitolia jotta se hyödyttäisi yhtään mitään, otin selvää hammaslääkäriltä) ja sitten nukkumaan. Kaikesta ei tarvitse ruveta lässyttämään ei eikä kaikesta neuvotella, ainakaan silloin kuin noinkin perustavanlaatuinen asia kyseessä ja lapsi on väsynyt.

Meidän kaksivuotias on aina ulvonut hampaiden pesua. Sitten kun oppi puhumaan, niin on yritetty kysellä, että mikä siinä on niin kamalaa. Ja on ainakin sanonut, että se kutittaa, en sitten tiedä onko oikeasti näin. Mutta niin sinnikkäästi on hampaiden pesua vastustanut jo toista vuotta, että oikeasti uskonkin, ettei se tunnu lapsesta kivalta.



Mutta kun hampaat on pestävä, niin meillä siitä on saanut palkinnoksi jotain tosi superia. Ensin se oli, että isä heitti päätteeksi kolme kertaa ilmaan. No se oli tietenkin liian riehakasta juuri nukkumaan mentäessä. Sitten tutustuttiin peiliin, sai uuden hammasharjan melko usein ja sai itse valita sen. Nyt viime aikoina on saanut ottaa alahampaiden pesun jälkeen yhden valokuvan ja ylähampaiden jälkeen toisen. Ihan itkutta ei silläkään mene, mutta siedettävästi sentään.

Ensimmäinen puoli on kehityspsykologiaa, mutta puolen välin jälkeen alkaa: toivotun käyttäytymisen aikaansaaminen lapsessa, ei-toivotun lopettaminen. Meillä on myös jääräpää, ja olen saanut paljon apua ko kirjasta! Suosittelen lämpimästi! Herätti paljon hyviä ajatuksia myös omasta reagoinnista.

Siitähän tässä on kysymys, että 4 vuotias kokeilee rajojaan. Hampaiden pesun korvaaminen purkalla kerran kuukaudessa ei olekaan ongelma hampaiden kannalta, mutta kasvatuksen kannalta on. Lapsi oppii, että kiukuttelulla ja huudolla saa haluamansa.



Ja vanhemmat ovat todella pomoja. On asioita, joita ei vain tarvitse ruveta selittämään tarkemmin lapselle. Kun asia vain on niin, kuin vanhempi sanoo. Tässä maassa on jo nähty näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä, kun protestoidaan myöhemminkin sääntöjä vastaan.



Ja itse käytän myös tuota korvien sulkemista. Ensimmäisen lapsen kohdalla menin vielä huutoon mukaan, mutta toisen kohdalla opin että kun huutaa aiheetta (ei ikävä, nälkä, uni, pipi) en kiinnitä asiaan huomiota . Kerron, ettei äidin korvat kestä huutoa, vaan palataan asiaan kun huuto loppuu.



Hellyyden aika on muulloin. Ei kiukuttelun keskellä. Lapsihan oppii, että kiukuttelemalla saa hellyyttä.



T: 7 ja 5 vuotioiden kovapäisten poikien äiti

Vierailija:

Hellyyden aika on muulloin. Ei kiukuttelun keskellä. Lapsihan oppii, että kiukuttelemalla saa hellyyttä.

T: 7 ja 5 vuotioiden kovapäisten poikien äiti

ihan joka ikisen lelun ja tavaran. Sänky, patja ja tyyny saisi jäädä. Telkkarin katsominen kiellettyä, ei kavereita jne jne jne ennen kuin menisi todella perille että se on kuin onkin vanhempi joka päättää ja määrää.

Vierailija:

ihan joka ikisen lelun ja tavaran. Sänky, patja ja tyyny saisi jäädä. Telkkarin katsominen kiellettyä, ei kavereita jne jne jne ennen kuin menisi todella perille että se on kuin onkin vanhempi joka päättää ja määrää.

Merkittävämpää on se, miten ne kaikki muut illat kuukaudessa sujuvat. Sit jos hampaiden pesusta huudetaan joka toinen ilta, ei tietenkään voida antaa periksi. Mutta miksi ei kerran kuukaudessa? Jos lapsi todellakin kiukkuaa vain kerran kuukaudessa, niin mitä se on siitä periksi antamisesta silloin oppinut? Että kerran kuukaudessa saa periksi? So what?

Vierailija:

Hampaiden pesun korvaaminen purkalla kerran kuukaudessa ei olekaan ongelma hampaiden kannalta, mutta kasvatuksen kannalta on. Lapsi oppii, että kiukuttelulla ja huudolla saa haluamansa.

Vierailija:

Merkittävämpää on se, miten ne kaikki muut illat kuukaudessa sujuvat. Sit jos hampaiden pesusta huudetaan joka toinen ilta, ei tietenkään voida antaa periksi. Mutta miksi ei kerran kuukaudessa? Jos lapsi todellakin kiukkuaa vain kerran kuukaudessa, niin mitä se on siitä periksi antamisesta silloin oppinut? Että kerran kuukaudessa saa periksi? So what?

En tiedä sinun lapsestasi, mutta jos omalleni (3v) antaa periksi jossain arkisessa jutussa tuolla tavalla kerran, seuraavat 10 kertaa hän testaa, saisiko perksi nytsin. han 100 % varmasti. Erityisesti kiukuttelun jäkeen tai seurauksena ei VOI antaa periksi, muuten asian korjaaminen kestää monta päivää. On eri juttu poiketa säännöistä ja rutiineista yllätyksenä tai jonkun tapahtuman takia tai jopa yhteisellä päätöksellä.