Miksi lasten pihaleikit kuulostavat nykyään
siltä, kuin siellä nyljettäisiin elävältä toisiaan? Usein joudun menemään huolestuneena katsomaan ikkunasta, että pitääkö tässä juosta väestönsuojaan vaiko vähintään soittaa poliisi ja ambulanssi. Lievimilläänkin kuulostaa kuin eläimiä kidutettaisiin. Mikä on muuttunut, vai olenko itse muuttunut kävyksi? T: 50-vuotias.
Kommentit (27)
Mun talossa on aika hyvät ääni eristykset. En edes kuule kun teini tulee mopolla pihalle.
Ainahan lapset on sellaisia olleet.
hyshys, kuiskaten, pitää leikkiä.
Pikkurakin äitikulta
Aikoinaan vielä lapset nauroi ulkona leikkiessään. Huuteli toistensa nimiä, leikkiin tai peliin liittyviä juttuja - ymmärrettäviä sanoja siis. Nyt kuulostaa massamurhalta.
On kyllä eri asia, raikuuko siellä ilo vai kauhu ja sen osaa kyllä jokainen aikuinen erottaa.
Ehkä minä en sitten osaa enää erottaa. Vähän kuin kuulemansa perusteella odottaisi näkevänsä pultsarileirin, mutta sen sijaan näkisikin nunnat virsikirjat käsissään. Absurdia.
Ennen lapset leikkivät hiljaa ja rauhassa. Tehtiin käpylehmiä, kerrottiin loruja ja arvoituksia, leikittiin marmorikuulilla tai vain istuttiin penkillä. Oltiin hiljaa
Sitten kuritus kiellettiin ja tilalle tuli vapaa kasvatus, metelöinti ja elämöinti. Rauha loppui ja tilalle tuli rauhattomuus. Lapsettomana pieneläkeläisenä haluaisin vain rauhaa ja hiljaisuutta. Hävetkää lapset ja vanhemmat!
Ehkä mä lopulta turrun niin täysin kaikelle ulkoa kuuluvalle epäinhimilliselle rääynnälle, että ikkunani alle voidaan vaikka tappaa joku ilman että korvaani lotkauttaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset leikkivät hiljaa ja rauhassa. Tehtiin käpylehmiä, kerrottiin loruja ja arvoituksia, leikittiin marmorikuulilla tai vain istuttiin penkillä. Oltiin hiljaa.
Valehtelet. Tuollaista ei ole koskaan ollut. Aina on leikkivistä lapsista lähtenyt ääntä, ihan sama oliko käpylehmiä vai matchbox-autoja, little ponyja vai ryhmähau-koiria leikkikaluina. Aina on ajettu toisia takaa, aina vallattu kukkuloita, aina joku kaatunut tai lyönyt varpaan tai otsan tai polven, saanut tikun sormeen. . . Lapseton pieneläkeläinen voi muuttaa metsän keskelle, jos ei elämisen ääniä kestä!
terveisin Äitimummianoppi
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lapset on sellaisia olleet.
No ei todellakaan! Mun lapsuudessa lapset sai näkyä muttei kuulua. Nykysin ne tosiaan kirkuu kuin olisivat tapettavina. Mutta jos kuulen huutoa niin en reagoi, jatkan matkaa, jos on ollut oikee hätä niin se on voivoi.
Edesmennyt äitini, joka oli vanhan kansan opettaja, pelottava siis, totesi aina,että jos lapsi on hiljaa hänessä on silloin jotakin vikaa. Me saimme kyllä huutaa pihalla niin paljon kuin halutti. Äitini nautti isoäitinä myös lastenlasten metelistä. Hän sanoi sitä elämäksi.
Totta. Ennen naurettiin,nyt huudetaan kurkut suorina kuin päätä leikattaisiin.
Usko liittyvän nykyajan lastenohjelmien joissa pitää olla älämölöä ja vauhtia,esim. 80luvun Peukaloisen retket on nykylapsista tylsä.
On uusi ilmiö että lapset KIRKUVAT.
Ei mitään ymmärretäviä sanoja,ei mitään selkeästi leikkiin liittyvää.
Tämän huomaa päiväkotien ohi kävellesäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset leikkivät hiljaa ja rauhassa. Tehtiin käpylehmiä, kerrottiin loruja ja arvoituksia, leikittiin marmorikuulilla tai vain istuttiin penkillä. Oltiin hiljaa
Sitten kuritus kiellettiin ja tilalle tuli vapaa kasvatus, metelöinti ja elämöinti. Rauha loppui ja tilalle tuli rauhattomuus. Lapsettomana pieneläkeläisenä haluaisin vain rauhaa ja hiljaisuutta. Hävetkää lapset ja vanhemmat!
Jep !! Minäkin eli 1670 luvulla :o)
Kauheeta kiljumista kuuluu päiväkodinkin pihasta, niin kuin sikaa teurastettaisiin.
Nuorin lapseni käy päiväkodissa, jossa 200 lasta. Siinä oppii tulemaan kuulluksi.
katso pari lastenohjelmaa ja suosikkivideota, niin alat ymmärtää miksi.
Toki innostuneista lapsista ääntä lähtee,mutta kirkuminen ja rääkyminen täysin keuhkoin ilman selkeitä sanoja on kyllä uusi juttu. Ennen sentään erotti että ne leikkii,nykyään kuulostaa siltä että pitää soittaa poliisi ja ambulanssi.
Asun päiväkodin vieressä, ja kun on ulkoilun aika joudun sulkemaan ikkunat koska jatkuva kirkuminen on korvia raastavaa. En omista päiväkotiajoistani muista tuollaista, eivät sen ajan päiväkotitädit olisi sitä sietäneet. En ymmärrä miksi nykyään antavat huutaa kurkku suorana, etenkin kun lähes kaikki päiväkodit ovat asuinalueiden vieressä tai lähistöllä. Ihan kamalalta kuulostaa.
Voihan se olla niinkin, että itse lapsena ei kuulostele niitä ääniä...