Pelkään, että lapseni saa nepsy-diagnoosin. Mikä auttaisi pelkooni?
Kysymys otsikossa. Lapseni alkaa olla iässä/tilanteessa, jossa ryhdytään pohtimaan, voisiko lapsemme olla nepsy vai meneekö tietyt asiat iän karttuessa ohi. En nyt halua tässä listata näitä asioita, ettei siihen takerruttaisi. Pelkään, että lapseni saa nepsy-diagnoosin. Mielessäni näen kaikki kauhukuvat siitä, miten vaikeaa tulisi olemaan koulussa, jäisikö lapsi ilman kavereita ja tulisiko hänestä aikuisena "kunnon kansalaista". Pelottaa, tulisiko lapselle päihdeongelma jne. Suurin pelko liittyy siihen, että lapsen elämä menisi ihan pieleen, vaikka kuinka rakastetaan ja yritetään kasvattaa parhaan kykymme mukaan. Minulla on suvussani tällainen tapaus, jossa nepsyllä lapsella oli tosi vaikea lapsuus ja aikuisuus meni vielä enemmän pieleen.
Mikä tähän pelkoon auttaisi? Tai jos diagnoosi tulee, miten asian oppii hyväksymään?
Kommentit (40)
Ymmärrän.
Hoitoa kuin kuuntelee tulee tunne kuin puhuttaisiin eri lapsesta ja huolestuttaa että kaikki johtaa siihen että meitä väkisin työnnetään polulle jossa lapsesta leivotaan nepsy ja ties mihin erityisjuttuun päätyy. Lapsi todellakin on ikätasolla ihan neuvolan ja puheterapiankin mukaan. Hoito on yksin huomioissaan ja meidän oma lastentarhan ope ei näe että kyse on ryhmätoiminnasta. En teidän tarinan yksityiskohtia tiedä mutta ymmärrän kaikki tunteesi ja ymmärrän pelon, lapsi tarvitsee toki tuen jos tarvitsee mutta ei siten että siitä tulee leima ja oppimisen tavoitteet leivotaan pahimmillaan muita heikommiksi jolloin kehitystäkään ei tapahdu.
Ahdistavaa ja kyttäävä koko toiminta jatkuvine mittareineen. Vastausta minulla ei ole mutta tsemppiä, et ole yksin. Joskus tuntuu että hoidossa on ammattilaisten sijaan "akkalauma" joka ottaa jonkun lapsen hampaisiinsa ja suurennuslasin alle, toisten porskuttaessa tyytyväisinä vieressä. Ihan kun jotkut jo lapsesta kantaisi jotain leimaa otsassa mihin on mukava tarttua ja alkaa nokkimaan. Tai sitten hoidossa ollaan väsyneitä ja marmatetaan lasten kustannuksella lisätyövoimaa. Mutta siis, en tosiaankaan tiedä, mistä sinun lapsen kohdalla on kyse, edelleen toivon että asioihin löytyy ratkaisu, vaikka ahdistaa muista että oma lapsi ja rakkaus häneen on ykkönen, siihen väliin ei pääse kukaan, muista kaikki hyvä silloinkin kun ahdistaa <3
No ap lohdun sanana sinulle: Mulla on neljä lasta, joista yksi on nepsy. Tuo nepsy on kaikkein menestynein lapsistani monella elämän osa-alueella. Varhaislapsuus oli rankkaa, kun oli niin pitelemätön, koulun kanssa hankausta alimmat luokat, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa sujua aina vain paremmin.
Ja tosiaan nyt tuo lapsi, jonka kohdalla mun ainoa toive pitkään oli vain se, että pysyisi hengissä aikuisuuteen asti, opiskelee huippulukiossa, kisaa kansainvälisissä kisoissa matemaattisissa aineissa ja on harrastuksessaankin suomen huippuja ikäisissään.
että voi se näinkin mennä, jos tosiaan on vain se nepsy-diagnoosi, ei esim. oppimisvaikeuksia liitännäisenä. Ja siis kaiken tämän on mahdollistanut se, että lapsi sai diagnoosin ajoissa, ja tarvitsemaansa tukea elämänsä alkuvuodet, n. 12-vuotiaaksi asti. Tästä lapsesta tuo nepsyys kyllä bongattiin päiväkodissa jo 2-vuotiaana, tukea ja terapioita alkoi saada 3-4-vuotiaana ja diagnoosin 6-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Miksi nepsy tarvitsisi mitään noista kolmesta? Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Autismin kirjoon ei ole lääkitystä. ADHD:hen puolestaan on.
Lapsena diagnoosi olisi auttanut varmasti minua, jos sellaisia silloin olisi edes ymmärretty etsiä. Jouduin vain vaikeuksiin koulussa vanhakantaisten opettajien kanssa kun olin ylivilkas ja tein tyhmiä juttuja tylsistyneenä ihan vaan virikkeeksi. Olen siis huippuälykäs ja AD(H)D joten kasarin peruskoulu oli lähinnä verratavissa johonkin hidastettuun filmiin jossa ei ole edes juonta. Luin oppikirjat kannesta kanteen eka viikolla ja loppu lukukausi oli rasittavaa muiden tankkaamisen kuuntelua, mutta itsellä palo toimintaan ja kaikkeen uuteen jännittävään ja stimuloivaan. Ympäristössä ainut tarjolla oleva keino oli opettajan härnääminen ja luokan hauskuutus pelleilyllä.
Olen vasta aikuisena ymmärtänyt tämän eikä sillä enää ole väliä, koska on hyvä koulutus, ura, perhe ja kaikki perusjutut ja nyt pärjään itseni ja piirteideni kanssa ihan Ookoo, eikä työelämässä tai elämässä mitään helpotuksia ja apuja edes saa. Mutta lapsuuden ja nuoruuden vuodet kyllä olivat hankalia kun sain istua jälki-istuntoja tuhat tuntia, oli jatkuvasti jotain kriisejä koulussa, enkä taatusti oppinut niin paljoa ja hyvin kuin olisin voinut. Enemmän opin vapaa-ajalla lukemalla itse mitä halusin. Se oli psyykkisesti raskasta ja varjosti pitkään ja heikensi itsetuntoa, miten silloin koulu kohteli. Ainakin huijarisyndrooma tästä jäi muistoksi kauas aikuisuuteen jos muu onkin jo parantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Autismin kirjoon ei ole lääkitystä. ADHD:hen puolestaan on.
Silti isolle osalle autisteja ne masennus/ahdistus tms lääkkeet annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Miksi nepsy tarvitsisi mitään noista kolmesta? Eri
No miksi se diagnoosi pitää hakea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Autismin kirjoon ei ole lääkitystä. ADHD:hen puolestaan on.
Silti isolle osalle autisteja ne masennus/ahdistus tms lääkkeet annetaan.
Nepsyjä tykätään myös tilastollisesti huostata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Autismin kirjoon ei ole lääkitystä. ADHD:hen puolestaan on.
Silti isolle osalle autisteja ne masennus/ahdistus tms lääkkeet annetaan.
Kyllä, mutta heidän tapauksessaan masennus ja/tai ahdistus on se mitä lääkitään. Ei varsinaisesti autismi. Autismi voi altistaa masennukselle ja ahdistukselle, jos tulee huonosti ymmärretyksi, eikä saa oikeanlaisia tukitoimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Autismin kirjoon ei ole lääkitystä. ADHD:hen puolestaan on.
Silti isolle osalle autisteja ne masennus/ahdistus tms lääkkeet annetaan.
Että muut kestää heitä ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Miksi nepsy tarvitsisi mitään noista kolmesta? Eri
No miksi se diagnoosi pitää hakea?
Siksi koska se tuo itselle sen olon, etten ole patalaiska ja idiootti kuten muut sanoo, vaan se on tämä dg ja nyt saan tukea ja apua ja ymmärrän itseäni paremmin. Voin päästä tästä itseinhosta pois ja alkaa kehittää itseäni, niin etten koe enää huonommuutta enkä vertaa itseäni muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Autismin kirjoon ei ole lääkitystä. ADHD:hen puolestaan on.
Silti isolle osalle autisteja ne masennus/ahdistus tms lääkkeet annetaan.
Kyllä, mutta heidän tapauksessaan masennus ja/tai ahdistus on se mitä lääkitään. Ei varsinaisesti autismi. Autismi voi altistaa masennukselle ja ahdistukselle, jos tulee huonosti ymmärretyksi, eikä saa oikeanlaisia tukitoim
Tällä taas saadaan pysyästi estettyä esim. opiskelu tiettyihin ammatteihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0
Autismin kirjoon ei ole lääkitystä. ADHD:hen puolestaan on.
Silti isolle osalle autisteja ne masennus/ahdistus tms lääkkeet annetaan.
Kyllä, jos on masennus/ahdistus. Ei sitä lääketttä autismiin anneta.
Nykyään tungetaan diagnoosia vaikka kyseessä olisi kasvatuksen puute. Tuttavaperheessä lapsia ei kielletä eikä ohjata mitenkään ja nyt vanhemmalle haetaan diagnoosia. Lapsi kuitenkin rauhoittuu tekemään tehtäviä kun muu hälinä loppuu, pienempi sisarus poistuu häseltämästä ja äiti höstäämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se diagnoosi itsessään sitä tilannetta mihinkään muuta, jossa elätte. Positiivisena puolena on se, että diagnoosin myötä voi saada helpommin apua.
Monet diagnoosin saaneet nepsyt alkavat käyttäytyä vielä vammaisemmin, kun heillä on siihen diagnoosin antama "oikeutus"...
Vai niin. No itse en tunne ketään tällaista, vaikka tunnen paljon nepsyjä. Toki se diagnoosi voi tuoda itseymmärrystä ja omista haasteista uskaltaa puhua helpommin ilman häpeää.
Ai miten niin? Onhan se iso häpeä, jos on nepsy.
Miksi ihmeessä sitä pitäisi hävetä, kun asialle ei sinänsä mitään mahda? Ominaisu
Sama jos häpeäisi lastaan, että tällä on siniset silmät tai suora tukka.
No, oma isäni häpesi sitä, että olin tyttö, joten toisaalta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mutta heidän tapauksessaan masennus ja/tai ahdistus on se mitä lääkitään. Ei varsinaisesti autismi. Autismi voi altistaa masennukselle ja ahdistukselle, jos tulee huo
Tällä taas saadaan pysyästi estettyä esim. opiskelu tiettyihin ammatteihin jne.
Mitä sitten? Jos on joku sairaus tai diagnoosi tai vamma tai pysyvä lääkitys niin se voi tosiaan olla este eri ammatteihin. Mulla on punavihersokeus ja se esti minulta sähköalan ja lentäjän ammatit. Ymmärrän sen hyvin. Jos ei oo edellytyksiä pärjätä ja toimia turvallisesti jossain ammatissa niin kenekään etua ei palvele mahdollistaa sen kokeileminen silti. Ylipäänsä jokaisen kannattaisi hakeutua ammattiin jossa voi menestyä.
Se sinun lapsesi on se sama sinun lapsesi edelleen diagnoosilla tai ilman. Onko lapsen toinen vanhempi yhtä hermoissaan asiasta nyt kuin sinä?
Pitäiskö vähentää näitä kaiken maailman diagnosointeja. Tulevat jo joka reiästä pihalle kun kaikilla pitää olla jokin valuvika. Länsimaat ja niiden media ihan sekaisin. Olette onnellisia kun ette omista mitään. ;)
Terapiaa, hössötystä ja lääkkeitä kassillinen? Apu pyöreä 0