Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, että lapseni saa nepsy-diagnoosin. Mikä auttaisi pelkooni?
09.11.2025 |
Kysymys otsikossa. Lapseni alkaa olla iässä/tilanteessa, jossa ryhdytään pohtimaan, voisiko lapsemme olla nepsy vai meneekö tietyt asiat iän karttuessa ohi. En nyt halua tässä listata näitä asioita, ettei siihen takerruttaisi. Pelkään, että lapseni saa nepsy-diagnoosin. Mielessäni näen kaikki kauhukuvat siitä, miten vaikeaa tulisi olemaan koulussa, jäisikö lapsi ilman kavereita ja tulisiko hänestä aikuisena "kunnon kansalaista". Pelottaa, tulisiko lapselle päihdeongelma jne. Suurin pelko liittyy siihen, että lapsen elämä menisi ihan pieleen, vaikka kuinka rakastetaan ja yritetään kasvattaa parhaan kykymme mukaan. Minulla on suvussani tällainen tapaus, jossa nepsyllä lapsella oli tosi vaikea lapsuus ja aikuisuus meni vielä enemmän pieleen.
Mikä tähän pelkoon auttaisi? Tai jos diagnoosi tulee, miten asian oppii hyväksymään?
Kommentit (40)
Diagnoosi on hyvä asia, jos oireita on. Silloin saa apua ja tukea. Ilman diagnoosia ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se diagnoosi itsessään sitä tilannetta mihinkään muuta, jossa elätte. Positiivisena puolena on se, että diagnoosin myötä voi saada helpommin apua.
Oletko kokeillut rauhoittavia lääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Eihän se diagnoosi itsessään sitä tilannetta mihinkään muuta, jossa elätte. Positiivisena puolena on se, että diagnoosin myötä voi saada helpommin apua.
Monet diagnoosin saaneet nepsyt alkavat käyttäytyä vielä vammaisemmin, kun heillä on siihen diagnoosin antama "oikeutus"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se diagnoosi itsessään sitä tilannetta mihinkään muuta, jossa elätte. Positiivisena puolena on se, että diagnoosin myötä voi saada helpommin apua.
Monet diagnoosin saaneet nepsyt alkavat käyttäytyä vielä vammaisemmin, kun heillä on siihen diagnoosin antama "oikeutus"...
Vai niin. No itse en tunne ketään tällaista, vaikka tunnen paljon nepsyjä. Toki se diagnoosi voi tuoda itseymmärrystä ja omista haasteista uskaltaa puhua helpommin ilman häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen mikään auta. Sen kun toteat, että tuli tehtyä yhteiskunnalle pirunmoinen taakka. Sitten kärsit ja häpeät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se diagnoosi itsessään sitä tilannetta mihinkään muuta, jossa elätte. Positiivisena puolena on se, että diagnoosin myötä voi saada helpommin apua.
Monet diagnoosin saaneet nepsyt alkavat käyttäytyä vielä vammaisemmin, kun heillä on siihen diagnoosin antama "oikeutus"...
Vai niin. No itse en tunne ketään tällaista, vaikka tunnen paljon nepsyjä. Toki se diagnoosi voi tuoda itseymmärrystä ja omista haasteista uskaltaa puhua helpommin ilman häpeää.
Ai miten niin? Onhan se iso häpeä, jos on nepsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsi on juuri se sama lapsi, diagnoosilla tai ilman. Etkö osaa nähdä diagnoosin taakse?
Ei diagnoosia kannata pelätä, eihän se mitään muuta. Korkeintaan siitä on apua lapsen ongelmien käsittelyssä ja sopeutumisessa yhteiskuntaan ja mahdollisuus tukitoimiin.
Paljon ikävämpää oli menneiden aikojen mentaliteetti jossa nepsyoireinen lapsi tuomittiin tyhmäksi, laiskaksi tai pahaksi ja ainoastaan rangaistiin ja sätittiin kaikkialla kelvottomuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään nepsyjä ei ole olemassakaan.
Mikä ihme siinä pelottaa? Kuten joku jo sanoi, lapsi on edelleen se sama lapsi kuin ennen diagnoosia.
Meitä on kuule aikuisissa pilvin pimein, jotka ei koskaan olla saatu diagnoosia eikä kukaan ole osannut edes epäillä mitään. Itselleni olisi ollut parasta, jos olisin saanut tietää joskus parikymppisenä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ymmärrys itseä ja menneisyyttäkin kohtaan on lisääntynyt, kun on asian tajunnut ja tiedostanut.
Kasvatat sen lapsesi periaatteessa ihan normaalisti. Pidät vain huolen, että se saa kuormituksen jälkeen riittävästi palautua, etkä vie sitä kuormituksesta toiseen. Äläkä tee siitä diagnoosista hänelle identiteettiä. Perehdy aiheeseen, niin etköhän huomaa lähisuvusta muitakin, tai tajuat itsekin olevasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se diagnoosi itsessään sitä tilannetta mihinkään muuta, jossa elätte. Positiivisena puolena on se, että diagnoosin myötä voi saada helpommin apua.
Monet diagnoosin saaneet nepsyt alkavat käyttäytyä vielä vammaisemmin, kun heillä on siihen diagnoosin antama "oikeutus"...
Vai niin. No itse en tunne ketään tällaista, vaikka tunnen paljon nepsyjä. Toki se diagnoosi voi tuoda itseymmärrystä ja omista haasteista uskaltaa puhua helpommin ilman häpeää.
Ai miten niin? Onhan se iso häpeä, jos on nepsy.
Nykyään nepsyjä on kaikkialla eikä se ole uutta ti häpeällistä kenellekään. Se on vain ihmisen ominaisuus. Samanlainen kuin etninen tausta tai uskonto. Onko häpeällistä olla saamelainen tai romani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se diagnoosi itsessään sitä tilannetta mihinkään muuta, jossa elätte. Positiivisena puolena on se, että diagnoosin myötä voi saada helpommin apua.
Monet diagnoosin saaneet nepsyt alkavat käyttäytyä vielä vammaisemmin, kun heillä on siihen diagnoosin antama "oikeutus"...
Vai niin. No itse en tunne ketään tällaista, vaikka tunnen paljon nepsyjä. Toki se diagnoosi voi tuoda itseymmärrystä ja omista haasteista uskaltaa puhua helpommin ilman häpeää.
Ai miten niin? Onhan se iso häpeä, jos on nepsy.
Miksi ihmeessä sitä pitäisi hävetä, kun asialle ei sinänsä mitään mahda? Ominaisuus on ja pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Tuskin ymmärtäisit, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Haha, huvittavaa trollausta. Jos kuitenkin olet jotenkin älyllisesti heikkotasoinen niin todetaan nyt vaan että nepsylapsen äiti poikkeuksetta joutuu panostamaan kasvatukseen moninkertaisesti helppoihin tavislapsiin verrattuna.
Se apu on toisaalta koulun tukitoimia kuten pienryhmät, helpotetut materiaalit, avustajat/ohjaajat, sopeutetttu opetus jne. ja toisaalta sosiaali- ja terveyspalveluiden erilaisia apuja perheelle, kuten valmennusta, perhepalveluita, kuntoutusta, jopa rahallista tukea, mitä vaan tarpeen mukaan.
Meidän lapsi sai diagnoosin vasta 20-vuotiaana. Pärjäsi koulussa ja lukiossa, fiksu kun on, mutta korkeakouluopinnoissa alkoi olla vaikeuksia. Hän itse harmitteli, ettei hoksattu aiemmin. Masennusoireita hoidettiin pari vuotta ennen kuin joku hoksasi, että voi olla ADHD taustalla.
Itse sain diagnoosin vasta 50 vuotiaana. Vähän liian myöhään sitä ajatellen, että voisi saada työuran niin kuin tavalliset ihmiset. Mutta kyllä diagnoosi ja lääkitys ja terapia on auttanut paljon, elämä ei tunnu enää pelkästään toivottomalta.
Olet todella tyhmä. Aivan kuin diagnoosi muuttaisi tilannetta! Lapsesi on mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän apua diagnoosilla saa? Heikkotasoinen äiti saa kasvatusvapauden, koska diagnoosi?
Ainakin itse olen saanut terapiaa Kelan tukemana, kolmas vuosi lopuillaan. Tentteihin saan lisäaikaa, mikä useimmiten tulee tarpeeseen. Jotkut saa vammaistukea, se pienin vammaistuki on joku 109€/kk.
Alue: Aihe vapaa
Kun päätit tehdä lapsia niin otit riskin että lapsi voi olla kehitysvammainen, nepsy tai monisairas. Nyt on liian myöhäistä asiaa märehtiä. Hyväksyt asian ja tuet sekä rakastat lasta niin hyvin kuin mahdollista.