Mikä.asia elämässä on yllättänyt sinut eniten?

Tuurikin loppuu aikanaan. Itsellä oli rahaa ja mahdollisuuksia matkustaa ja syödä maailman parhaissa ravintoloissa ja nyt 60 vuotta täytettyä elän toimeentulotuella pikkukylässä, enkä pysty ikinä enää käymään missään. 

Vierailija kirjoitti:

Se, miten mielenkiinnottomia ihmiset on kehittämään itseään. Luulin nuorena, että se on kaikkien tavoite, tulla vanhana viisaaksi. En voi uskoa vieläkään todeksi sitä, että joillain ei ole tavoitteita, ei moraalia eikä omatuntoa. Että jotkut ei koe mitään vastuuta yhteiskunnasta tai vieraiden lapsista. 

Mitä vastuuta vieraista lapsista pitäisi mielestäsi kokea?

Oma laiskuus ja tyhmyys. Vieläkin toisinaan ihan yllätyn siitä minkälainen vetelys minusta sitten tuli. Töissä käyn ja arki pyörii mutta ei minusta tällaista pitänyt tulla.

Se, että minusta tuli juuri sellainen aikuinen jota teininä halveksin. :D Ja tämä on oikein hyvä! 

Lisäksi jok'ikinen kommentti, että ymmärrät sitten kun olet vanhempi, ymmärrät, kun sinulla on elämän kokemusta, ymmärrät kun olet tehnyt asian x, kommentit olivat totta. Vaikka ne nuorena ärsyttivät ja luulin, että kyllä minä tiedän. En tiennyt. Ja monen moni asia on käynyt järkeen esimerkiksi omien vanhempien toiminnassa itseni kasvettua ja elämän kokemuksen kartuttua. 

Liian moni ihminen elää sellaista typerää kulissi elämää. Aina pitää olla enemmän kuin naapurilla ja isompaa kuin siskolla. Somet täynnä muokattuja ja pelkkää teatteria olevia julkaisuja. Missään nimessä ei saa paljastaa, että menee oikeasti huonommin. 

Se, miten eläimellisesti ja huonosti monet ihmiset aikuiset käyttäytyvät. Se yllätti jo nuorena aikuisena. Korona-ajan suurin yllätys oli ihmisten tyhmyys ja sopeutumiskyvyttömyys poikkeusajan vaatimuksiin. Mutta järki tuntuu loistavan poissaolollaan myös niin tämän maan kuin koko maailmankin politiikasta. Ihminen ei lajina loppujen lopuksi olekaan kovin viisas.

Se, että onkin mahtavaa olla itsenäinen.

Olisin luullut ja toivonut etten enää 37-vuotiaana olisi ikisinkku ja täysin kokematon mitä tulee rakkauteen/miehiin/parisuhteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Liian moni ihminen elää sellaista typerää kulissi elämää. Aina pitää olla enemmän kuin naapurilla ja isompaa kuin siskolla. Somet täynnä muokattuja ja pelkkää teatteria olevia julkaisuja. Missään nimessä ei saa paljastaa, että menee oikeasti huonommin. 

Tämän narsistisen ajan kehittyminen näihin mittasuhteisiin on yllättänyt minutkin. Toivon hybridisotahyökkäyksiä, jotka tuhoaisivat somen. Se on - kirjaimellisesti - saatanasta ja tuhoaa ihmiskunnan.

Että sen saa, mistä luopuu. Ja että joskus vastaan tulee se ihminen, josta on kuullut ja jonka tahtookin tavata. Siitä voikin tulla jotain isompaa, mitä ei suunnitellut!

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan tyhmyys

Kai sinulla on muutakin elämää kuin palsta.

Vierailija kirjoitti:

Että lupaus ei sido mihinkään. Huomannut liian monta kertaa.

Lupaus? En muista eläissäni saaneeni lupausta. Millaisista lupauksista puhut? Ok, lainalupaus, sen olen saanut kirjallisena.

Ihmisten kateus ja jopa perheenjäsenen hylkääminen sen takia ettei itse pysty käsittelemään omia negatiivisia tunteitaan. Nimimerkillä välit poikki siskoon ja veljeen kun valmistuin maisteriksi ja siirryin työelämään. Meillä siis kouluttamaton suku, olen ensimmäinen ei kymppiluokkaa käynyt, lukiolainen, ylioppilas, kandi ja maisteri. Ja nyt aika yksin.

Vierailija kirjoitti:

Että kilttiä, kaunista ja muita hyvin kohtelevaa lastamme alettiin kiusata koulussa niin rankasti, että seuraukset olivat todella karut ja johtivat tapahtumaketjuun, jossa hän sairastui vakavasti ja on vuosia hakenut itselleen apua selvitäkseen elämään. Olen todella katkera tästä.

Tämä! Olen oppinut saman asian hyvätahtoiset ja -luonteiset jäävät jalkoihin. Tiettyä kovuutta pitää oppia jossain vaiheessa elämää. Toivottavasti lapsesi voi jo paremmin.

Vanhuus.  Kuinka se pääsikään yllättämään minut kesken parhaan keski-iän.  En ollut varautunut henkisesti siihen, että fyysinen terveys järkkyy, voimat vähenee ja yksinäisyys lisääntyy.  Rahaa olisi kuitenkin sen verran, että voisi matkustella, mutta sekään ei huvita, kun aina särkee jotain jäsentä eikä ole sopivaa matkaseuraakaan.

Se kuinka lapsellisia ja ilkeitä aikuiset ihmiset voivat olla. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten kateus ja jopa perheenjäsenen hylkääminen sen takia ettei itse pysty käsittelemään omia negatiivisia tunteitaan. Nimimerkillä välit poikki siskoon ja veljeen kun valmistuin maisteriksi ja siirryin työelämään. Meillä siis kouluttamaton suku, olen ensimmäinen ei kymppiluokkaa käynyt, lukiolainen, ylioppilas, kandi ja maisteri. Ja nyt aika yksin.

Tämä. Minulla sama tilanne. Yllätyin että näin kävi. 

Se, että kiltteys ja ahkeruus palkitaan yleensä potkuilla työpaikan narsistiporukan toimesta. Ja se, miten yksin siinä tilanteessa jää. Myös se, miten päättömiä juttuja sinusta ovat valmiita uskomaan myös ystäviksi luulemasi henkilöt.

Ehkä se, että hyvin läheisistäkään ihmisistä ei voi aina tietää, mitä oikeasti esimerkiksi perheessä on neljän seinän sisällä meneillään. 

Olen ollut todella järkyttynyt esimerkiksi hyvin läheisen perheen arjesta, joka näytti ihan tavalliselta ja onnelliselta, ja sitten paljastuikin yhtäkkiä perheväkivaltaa, vuosien pettämistä puolin ja toisin jne. 

Samoin se järkytti, että hyvin läheinen ihminen paljastui alkoholistiksi ja kuolikin sisäelinten vaurioihin nuorena hyvin nopeasti. Minulla oli jonkinlainen hatara käsitys, että hänellä saattoi ns. jäädä ryyppy joskus päälle, mutta se kuinka paljon ja päivittäin joi tuli aivan täytenä yllätyksenä. SItten olikin jo liian myöhäistä.

- Se, että työelämässä ahkeruus palkitaan sillä, että saat hitaiden työkavereiden hommat kontollesi. Nopeus ei siis kannata. 

- Miten monet ihmiset jaksavat vieläkin järkyttyä siitä, että et halua lapsia ja omakotitaloa. 

- Miten monet eivät osaa ajatella kriittisesti. Kaikki netissä nähty uskotaan täysin, eikä lähdekriittisyydestä ole tietoakaan.