Mikä.asia elämässä on yllättänyt sinut eniten?

Se että elämä voi loppua milloin tahansa, eikä siihen voi välttämättä edes itse vaikuttaa. Menetin läheisiäni tsunamissa kun olin teini.

Uppp

Vierailija kirjoitti:

Se että 99% ihmisistä joiden kanssa olet tekemisissä haluaa vain hyötyä sinusta tavalla tai toisella.

Itsekö kuulut siihen yhteen prosenttiin, joka ei?

Fiksuus, älykkyys, ahkeruus ja mukavuus ihmisenä jättää todennäköisesti tulotasollisesti tarkastellen keskiluokkaisen tasolle. Samalla joku moraaliton, laiska ja mahdollisesti tyhjäpääkin menestyy taloudellisesti, jos on syntynyt oikeaan sukuun/perheeseen. En siis nyt yleistä suuntaan tai toiseen, mutta kun tosiaan ne silmät opiskelujen jälkeen aukesi epäreiluudelle.. se luokan ääliö onkin yksi maakunnan kovatuloisimmista ja asuu hienossa linnassa, kun moni muu fiksumpi uskoi että koulutuksella, ahkeruudella ja olemalla ns.hyvä ihminen, kulkee hyvin kuten jenkkileffoissa konsanaan. Siksi aina kun kuulen jonkun mukavan ja kouluttautuneen ihmisen menestyneen hyvin ihan omilla ansioillaan ja taidoillaan, myötäiloitsen suuresti! 

Se miten kaikki joskus tärkeät asiat ja tunteet laimenee ja vaihtaa kohdetta.

Se yllätti, että ihmisiä kuollut niin paljon eri syihin. Nuorena ajatteli että ihmiset kuolevat enemmän vanhana, kuten osa tekeekin. Myös autojen ja teiden turvallisuus, tai turvattomuus. Huoltoajoneuvojen määrä yllätti isossa kaupungissa ja se että ne ovat koko ajan samalla alueella hinkkaamassa pihoja sekä tietä. Rahastus ja kaiken kalleus yllätti. Voisi kuvitella, että elämän pitäisi olla kohtuullista kaikille. Sään kamaluus yllätti ja liukkaus. Myös luontoon pääsemisen vaikeus kaupungeissa osaksi. Asuntojen ongelmat.

Se, miten vähän ihmiset välittävät yhteisistä asioista, miten mukavuudenhaluisia ja lyhytnäköisiä ollaan.

Ajattelin, että näin fiksun lajin täytyy tulla jossain vaiheessa järkiinsä. Mutta ei, ennen törmäystä tuntuu olevan tärkeintä kiihdyttää vauhtia.

Lopulta kognitiiviset kykymme ja näppäryytemme ovat vain lajiominaisuuksia muiden joukossa. Ne eivät saa lajiamme välttämään tuhoa sen enempää kuin komeat sarvet tai loistokas höyhenpuku.

Tämä pääsi loppuviimeksi yllättämään.

Se, että olen vielä 2 vuotta työelämässä tämän ikäisenä. Olen 63v. 

Vierailija kirjoitti:

Huumeet ei olekaan niin vaarallisia ja pahoja kuin propaganda huutaa suureen ääneen.

Kannabis 8 haitallisuuspistettä ja alkoholi 23 haitallisuuspistettä. Paljon haitallisempi on ainoa laillinen päihde.

Kuvittelin että muutkin tytöt kasvatetaan tasa-arvoiseksi ja uskomaan naisten kykyihin. Nyt huomasin että täällä tuntuu pärjäävän vain uhriutuvat naiset jotka eivät usol naisten pystyvän mihinkään koska miehet.yhyyy 

Monet ihmiset ovat todella epäempaattisia, jopa ne terapeutit ja sairaanhoitajat. Tuntuu että ehkä tälläiset ihmiset sitten hakeutuu enemmän työelämään ja ne oikeasti empaattiset jää kotiin kun eivät jaksa ihmisten pahuutta.

Naiset. Luulin, että hekin kokevat rakkautta, mutta he ovatkin jääkylmiä laskukoneita.

Naiset. En tiennyt kuinka valtavan valikoivia he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Naiset. Luulin, että hekin kokevat rakkautta, mutta he ovatkin jääkylmiä laskukoneita.

Naiset. En tiennyt kuinka valtavan valikoivia he ovat.

Kyllä me naiset koemme rakkautta, hölmö :D 

Pitkään luulin et sit 30-vuotiaana tuntuu tosi aikuismaiselta. Mut tuntuu et oon vieläki 25v

Se miten valta turmelee,  oli sitten kyseessä lääkäri, lakimies, ministeri, pappi tai muu valtaa haalinut ihminen.

Kuinka vaikea on nuorena naisena päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tunnen saman diagnoosin omaavan miehen, joka pääsi heti eläkkeelle (19 v) ja sai diagnoosin ja avutkin 15 vuotta aiemmin kuin minä. Kuinka naisia vihataan terveydenhuollossa ja vaikeitakin fyysisiä oireita vähätellään.

Että PTSD-diagnoosinkin jälkeen minulle sanotaan että "mene töihin". Sen, autismin, add:n ja kipuoireyhtymän vuoksi minua ei kukaan työnantaja pitkään ole katsellut. Työllistäisin itse itseni niillä asioilla, joissa olen lahjakas, jos olisi joku turva niille ajoille, kun en vaan pysty. 

Ei ehkä yllättänyt, mutta pysähdyttävin totuus minulle on ollut se, että oikeastaan on vain tämä hetki, nyt. Tätä hetkeä ei ollut aiemmin, eikä tule koskaan uudestaan. Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet seuraavat toisiaan, yhteenkään niistä ei voi enää palata. 

Vierailija kirjoitti:

Että elämä kohtelee minua näin hyvin. En ole kohdannut mitään suuria vastoinkäymisiä. Sama, hyvä puoliso vielä rinnalla.

N53

Haista sinä pska. 

Kuinka sinnikäs voin olla, vastoinkäymisistä huolimatta. Miten rankka päihdelapsuus ei onnistunut määrittelemään koko aikuisuuttani, ja kuinka suurena apuna terveydenhuolto siinä oli. Kuinka se oma sisäinen rauha ja turva voi syntyä hitaasti ja kuinka kauan siinä voi kestää. Kuinka vahva ihmisestä voi tulla herkkyyttä menettämättä. Kuinka paljon on silti vielä opittavaa ja koettavaa. Kuinka nopeasti voi elämä kääntyä ympäri ja läheisen menettää hirveällä tavalla. Kuinka oma tulevaisuus voikin alkaa todennäköisesti näyttää ihan erilaiselta kuin oli ajatellut, eikä siihen suhtaudu läheskään niin suurella kauhulla mitä olisi voinut kuvitella. Kuinka hyvältä tuntuu suunnitella jäljellä olevaa elämää, iloita pienistäkin hetkistä, rakkaista läheisistä jotka toivottavasti säilyvät terveinä niin pitkään kuin mahdollista. Ihana mennä saunaan, tehdä aamupalaa, suunnitella Lapin reissua. Joulukin tulossa. Olin masentunut teini, ja lapsuustraumojen lamauttama keskellä työikää, työkyvyttömänä kolmisen vuotta. Silkalla sisulla ja hyvällä terapialla ja vakuutusyhtiön tuella kouluttauduin hyvään ammattiin ja nyt olen tukevasti työelämässä, auttamassa muita. En olisi vuosia sitten voinut uskoa. En tosin myöskään näitä hirveitä elämäntapahtumiakaan. Olen tavannut vuosien varrella ihania ihmisiä.