Mikä.asia elämässä on yllättänyt sinut eniten?

Että kilttiä, kaunista ja muita hyvin kohtelevaa lastamme alettiin kiusata koulussa niin rankasti, että seuraukset olivat todella karut ja johtivat tapahtumaketjuun, jossa hän sairastui vakavasti ja on vuosia hakenut itselleen apua selvitäkseen elämään. Olen todella katkera tästä.

Miten ihania lapsia onnistuin saamaan, ja miten omia erityisiä tyyppejään heistä on tullut, se on yllättänyt eniten. Lisäksi nuorena olin aika pessimistinen muiden aikeista, mutta nyt viisissäkymmenissä olen huomannut, että useimmat ihmiset ovat oikeastaan mukavia ja ystävällisiä, eivätkä haudo pahoja aikeita.

Ihmisten loputon tyhmyys,ahneus.egoistisuus.

Jokainen haluaa vain hyötyä muista.

Ihmisviha! 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten loputon tyhmyys,ahneus.egoistisuus.

Jokainen haluaa vain hyötyä muista.

Tuokin on harha, josta olet onnistunut vakuuttamaan itsesi.

Se, miten paha maailma on ja miten julmia/pahoja ihmiset ovat.

Kuinka pinnalliseksi maailma on menny tämän somen myötä. Parisuhde markkinat on vaa kauniiden oikeus. Pitää olla joku blondi Missi tasoa että saa kumppanin. Muuten ei. Pelureita on niin paljo. Etsii vaan omaa hyötyä kaikesta ja kusettaa muita. 

Ehkä kusipäät vaan pärjää nykyään. 

Ei ollu 20 vuotta sit tällästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että hyvyys voittaa: kiltti, kunnollinen ja sävyisä on joku voittava kombinaatio kuten lapsena opetettiin. Ei muuten ole.

Nuorena uskoin, että ihminen on pohjimmiltaan paha. Pärjäsin hankalien ihmisten kanssa. Sitten muutin tuota näkemystä ja suhtauduin, ettei ihmiset oikeasti ole niin pahoja kuin uskon. Siitä seurasi sarja onnettomuuksia mun elämään, koska juuri silloin se narsisti pääsi lähelle ja tekemään omia temppujaan. 

Mä luulin, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, ja kun olet muille hyvä ja kiltti, hekin ovat. Ja katinkontit. Vasta lähempänä 50 ikävuotta totesin, tunnistin ja tunnustin, että olen ollut väärässä. 

Jouduin kerta toisensa jälkeen ihmisten hyväksikäyttämäksi, koska en osannut suojella itseäni. 

Se että mitä karmeimmatkin asiat voivat loppupeleissä kääntyä 'hyviksi' ja tarkoituksenomaisiksi.

Elämässä ei myöskään voi vapaasti valita mitään vaan riippuu monesta asiasta esim olosuhteista mihin missäkin asiassa päätyy.

Nuoruuden ihmissuhteet ovat ne kaikista tärkeimmät. 

Ajan nopeus on joillekin totta, minullekin. Elämässä yllätti nuorena se kun luulin että lähes kaikki ovat kristinuskossa ja oikein tarkoittavat vielä sitä, eikä usko olisi niin ulkokultainen. Ei ollut totta, oli "uskovia" ja ateisteja paljon. Mutta nyt en ole itsekään kirkossa, mutta se ei tarkoita etteikö voi olla henkisyyttä. Yllätti pelimiesten yleisyys Suomessa, juominen ja parisuhdehaluttomuus, nuorena. Siinä missä ulkomailla edes yritetään jotain ja on hyviä miehiä. Yllätti myös firmojen vähyys ja laatu, laatu vaihtelee rajusti. Myös kuvittelin äitien olevan sydänihmisiä ja lämpimiä, osa on ihan "hirviöitä". Kuvittelin nuorena että Suomi on ihmisiä ajatteleva, mutta tuli joku ps invaasio ja hullu politiikka. Samaan aikaan ihmisillä vaikeuksia edetä.

Se miten nopeasti aika menee ja sitä myöten tulee eteen se rakkaista ihmisistä luopuminen. Hirveä ikävä esim. omia isovanhempia, voi kun pääsisi vielä kahvipöytään vaihtamaan kuulumisia ja parantamaan maailmaa. Elämä on luopumista.

Että elämä kohtelee minua näin hyvin. En ole kohdannut mitään suuria vastoinkäymisiä. Sama, hyvä puoliso vielä rinnalla.

N53

Miten henkisesti ja fyysisesti rankkaa on pikkulapsiaika. Levätä voi tasan silloin kun lapsi nukkuu tai joku muu ottaa koppia lapsenhoidosta. Muu aika menee koko ajan vahtiessa, passatessa, kasvattaessa, ruokkiessa jne jne. Tiesin että tulee olemaan rankkaa, mutta en oikeasti tiennyt miten kuluttavia ne vuodet on. Ja lapsi on siis äärettömän rakas, täytyy vain todeta että onneksi lapset kasvaa! 

Se että kaikki inhoavat minua. Olen epäsosiaalinen, mutta hyväntahtoinen ja höveli raha-asioissa. En käytä ketään hyväkseni, vaikka on syytelty perättömästi vaikka ja mistä. Nuorena en voinut kuvitellakaan että olisin hylkiö kaikille läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Se, miten mielenkiinnottomia ihmiset on kehittämään itseään. Luulin nuorena, että se on kaikkien tavoite, tulla vanhana viisaaksi. En voi uskoa vieläkään todeksi sitä, että joillain ei ole tavoitteita, ei moraalia eikä omatuntoa. Että jotkut ei koe mitään vastuuta yhteiskunnasta tai vieraiden lapsista. 

Minä olin tuollainen ensin mainittu ihminen ennen. Kunnes kimppuuni käytiin valhein, kunnes jouduin taistelemaan elämästäni. Sen jälkeen selviytymisvaisto astui esiin.

Muistan kun TVssä alkoi tekstiviestichat. Järkytyin kuinka typeriä ihmiset ovat! 

Oli sittenkin olemassa sellainen asia kuin Jumala

=)

(mutta se ei ollut sitä mitä luulin)

Vierailija kirjoitti:

Huumeet ei olekaan niin vaarallisia ja pahoja kuin propaganda huutaa suureen ääneen.

Tämä ei ollut varsinaisesti se mitä olin tulossa sanomaan, mutta nyt kun otit asian esille, niin allekirjoitan.

Se mitä olin oikeasti kirjoittamassa, oli se kuinka paljon hyötyä siitä on, että on sekä hauska että ystävällinen. Tuo yhdistelmä avaa ovia uskomattoman paljon ja olet se kuuluisa hyvä tyyppi.

Se, miten vähän ihminen lopulta voi elämäänsä vaikuttaa. Kun terveyden menettää, elämä ei ole enää omissa käsissä, vaan vaatii jatkuvaa sopeutumista kaikkeen, mikä ennen oli mahdollista, mutta ei ole enää.

Kun on joka paikasta kipeä, eikä voi tehdä kotitöitäkään kuin vähän kerrallaan, mitään hallinnan tunnetta ei enää ole, vaan elämäänsä katsoo lähinnä sivusta. Päivistä tulee pelkkää ajan kulumisen odottamista, ja elämä tuntuu menevän aivan hukkaan.

 

En halunnut elämää, jossa voin kivuttomasti lähinnä istua tai maata. Telkkaria voi katsoa ja kirjoja voi lukea. Se vaan, että en ole koskaan viihtynyt telkkarin ääressä, kun olen halunnut ennemmin elää aktiivista elämää. Kirjoista olen aina tykännyt, mutta jos saisin valita, eläisin kuitenkin sen verran aktiivista elämää, että malttaisin lukea lähinnä sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Nyt en voi valita ja tylsistyn hengiltä.